,poliisi&taksi

Nyt on oudon sosiaalinen olo, mutta koska en koe ravintelin olevan kelpo vastaus tähän, teen entryn. :)

Havainto; Tytöt, jotka ovat, sanotaanko, hyvin muodostuneita, usein myös tietävät sen, josta seuraa, että he myös näyttävät sen. Mutta se ei enää sitten monesti olekaan kaunista, ainakaan omasta mielestäni. Ja moisten tapausten kohdalla oma huomioni kiinnittyykin siihen tämän äskeisen kaveriin, joka ei tiedä olevansa kaunis ja siksi pukeutuu peittäviin verkkareihin tms, mutta silti onnistuu loistamaan, pelkällä potentiaalillaan. Naapurintytöt; nam.

I hope
I'll get
to you
before
they do
the way
I planned it
So twiddle-dee-dee twiddle dee dum
©1966 The Temptations

Hiekkalaatikon reunalla

Seuranani on vain yksi kissa tällä hetkellä. Hiekkalaatikkoja taloudessa on kaksi. Tämän yhden eläimen *skan-tuotto on niin vähäistä, että laatikon siivoamista ei tarvita päivittäin. Koska se on myös vaihtelevaa, (ja koska olen laiska,) siivoaminen tapahtuu vain tarpeen mukaan (pun intended:).
Vaikka eläimen, tuntemattomasta syystä, preferoima hiekkalaatikko on huoneessa, jossa en itse päivittäin käy, on laatikon "täyttyminen" hyvin havaittavissa. Kun kyseinen laatikko on eläimen omasta mielestä liian täynnä, tämä siirtyy tekemään asiansa toiseen laatikkoon. Tämä toinen laatikko sijaitsee weeceessä, eli paikalla, jossa huomaan sen käytön helposti. Ja tämä tapahtuma toimii siten trikkerinä siivouskeikan tarpeellisuudelle.

Toinen kissoistani, joka vielä viettää maaseutukesää, on vähemmän tarkka paikkojen suhteen, sillä tämä käyttää sujuvasti kumpaakin laatikkoa ihan vuorotellen. Tämä ei pahemmin haittaa signalointia, sillä molempien ollessa paikalla, siivoustaajuus nousee aikaperustaiseksi muutenkin. Johtuen myös siitä, että tämä toinen, on hieman avuton mitä tulee asioiden peittelyyn. :/

It can cut you like a knife
If the gift becomes the fire
©1983 M.Sembello

Unihukka

Muistini mukaan, koko lapsuuteni, tai siis ikäni nykyisyyteen asti, minulla on ollut unitalo. Paikka, pienen kävelymatkan päässä kotikotoa, hieman kuin kotikoti mutta erilainen, hieman uudempi, hienompi, terävämpi ja karheampi, itseni näköisempi. Paikka, jonne aina silloin tällöin, öisin, menin muilta salaa viettämään laatuaikaa, yksin.
Mutta nyt, viime yönä, tapahtui jotain pelottavaa. Etsin lähes koko yön, avain kourassa, tätä taloa, mutta sitä ei löytynyt mistään. Koskaan ennen, sitä ei ole tarvinnut etsiä, se on aina ollut, tavallaan ihan nurkan takana, tutussa paikassa, turvassa, muilta piilossa mutta ei minulta, luoja sentään. Tiedän, että en todennäköisesti ole käynyt siellä pariin viime vuoteen, mutta eihän talon kokoinen hukka voi johtua käyttämättömyydestä, eihän. Talot rapistuvat, eivät katoa.

Ensimmäinen kotipsykologin selitys todennäköisesti voisi olla, että talo katosi, koska en enää kaipaa paikkaa olla yksin, saan olla sitä yllin kyllin ihan todellisuudessakin. Tähän vasta-argumenttini tietenkin on että, vaikka asian näin yllä ilmaisinkin, ei sen paikan pihvi ollut yksinäisyydessä, se oli paljon muutakin, se oli upea paikka. Sellaista minulla ei ole oikeasti, kaikki on arkista ja tavallista, köyhää.

Ja miksi olisin koko yön sitä etsinyt, jollen sitä kaipaisi?
- Jotta huomaisit että se on poissa, ja osaisit elää eteenpäin tämän kasvamisen kanssa.
Ptrhh, haist*

Look all around, there's nothing but blue skies
Look straight ahead, nothing but blue skies
©1972 Johnny Nash

Näkökuluma

Readeriä selatessani törmäsin seuraavaan.
Taloussanomien (naurettavasti otsikoidun) jutun ingressi: "Harvassa opiskelijakaupungissa riittää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja opiskelijoille. Monet vanhemmat turvaavatkin lapsiensa asumisen opiskelujen ajaksi ja ostavat itselleen sijoitusasunnon."
Perässä Hesarin uutisen otsikko: "Vanhemmat ostavat aiempaa harvemmin lapselle asunnon opintopaikkakunnalta", joka vie myös kyseiseen talsan uutiseen.

Olenko vain minä vai miksi ekasta johdannosta saa kuvan että monet (ja jotta asia olisi jutun arvoinen, niin kenties jopa entistä useammat) vanhemmat hankkivat pennuilleen asunnon, kun taas jälkimmäinen otsikko kertoo aivan vastakkaista.

Asia on niin kuin halutaan kertoa tai antaa ymmärtää.

Jälkihavainto: Hesarin otsikko on alkuperäisen jutun <title>, mutta jutun <h1> otsikko on vaihdettu matkan varrella "raflaavampaan". Siis jutun alkuperäinen otsikko on ollut oikein, mutta ingressi on tehty päin pe**että, tämän jälkeen asiallinen otsikko on vaihdettu mitään sanomattomaksi. Ja kutsuvat itsejään uutispalveluiksi. phah.

The foulest stench is in the air
©1983 M.Jackson

Kiertoilmaus

Pankin lähettämästä maksutiedotteesta bongasin kohdan "Laskutuspalkkio". Siis palkkio? Maksan siis pankille palkkion, jonkin näköisen palkinnon siitä, että he laskuttavat minulta lainan lyhennyksen kuukausittain. Ei ole kyllä hajuakaan siitä, miten hankalat tietojärjestelmät pankissa on, mutta ei ole tullut mieleenikään, että moisen tekeminen olisi jotenkin erityisen hankalaa, että sen tapahtumisen aikaansaamisesta pitää oikein palkita. Tehdäänhän sitä sentään todennäköisemmin suhteettoman monesti, ihan, joka, ikinen, kuukausi. Ja todennäköisimmin sen tekee tietokone yksinään, ilman yhdenkään pankkineidon häirintää, joten palkitsen siis laitteen. Ja mitenkö laitetta palkitaan, ostamalla siihen lisää muistia? tai nopeamman näytönohjaimen? Hienoa.

There's too many men
Too many people
Making too many problems
And not much love to go round
©1986 Genesis

Adrenaliinia korvaan

Vietin kesän neljä lomaviikkoa rauhallisesti, myös musiikillisesti. Vähän iltaisin, sitä mitä radio tarjosi tai ikivanhat C-kasetit. Nyt yhteyksien ja nettiradioden ulottuville palattuani, iloinen 180bpm hardcore pumppaa mieheen energiaa tahdissa, johon tehojuomilla ei olisi mahdollista päästä. Vaikka olo on kuin verkkovirtaan kytketyllä sähköjäniksellä, ruumista painaa samanaikaisesti väsymys. Ei ole ollenkaa kivaa yhtäaikaisesti toivoa ettei päivä loppuisi koskaan ja sitä että tulisipa jo uni, jotta saisi nukkua vuorokauden putkeen.

Out off my way I’m running,
I’m gonna catch you if I can
Out off my way I’m coming
©2000 Kosheen

CameliKenkä

Kun ihminen tehdään oikean suomalaisuuden perinteen mukaan, eli siitä jätetään pois kaikenmoinen halu olla miljoonan muun ihmisen kanssa missään, niin syntyy jotain sellaista kuin minä. Eli ihminen, jolle Vappu, Juhannus, 30v-syntymäpäivä tai Joulu ovat kaikki vain päiviä, siinä missä esimerkiksi Syyskuun 3.
Kun moinen aihio sitten muokataan vastuuttomaksi, eli siis ei anneta tälle mitään ulkopuolisia vastuita ja pakollisia riippuvuuksia muihin ihmisiin ja näiden aikatauluihin, niin paketti on valmis. Paketti, joka menee ihan milloin itse haluaa, ja useimmiten, on menemättä kun kaikki muut luulevat haluavansa ja menevät.
Moinen olio säästyy niiden ihmismassojen lisäksi kaikesta niistä aiheutuvista sivuhaitoista, kuten ruuhkista, ääni- ja roskasaasteesta, jonoista, asioden loppumisesta, ylihinnoista.
Nam.
Jäljelle jää vain unelma viikonpäivien tuhoamisesta. Sillä maailma, jossa joudumme elämään, on vielä kiinni arkaaisessa kirkon ajatuksessa, että viisi (kuusi) kiinteää päivää töitä ja palvelua vuorottelee aina kahden (yhden) lepopäivän, jolloin ei tapahdu mitään virallista, kanssa.
Kyllä sekin vielä sieltä tulee. . .

Shake the stress away
Something is on the edge tonight
©2012 D.Saucedo

Miksi

Olen luonnossa ja somessa tavallaan vastarannan kiiski. Jollei minulla tilanteessa ole jotain erityistä "asiallisuuden" tarvetta, niin sanoi kuka tahansa, mitä tahansa, lähden oletuksena kaivamaan juttua vastakkaisesta lähtökohdasta. Tiedän, että tämä ei varsinaisesti ole mitenkään kannustavaa alkuperäistä sanojaa kohtaan. Mutta en minä sitä kannustaakseni sanokaan, vaan kehittääkseni juttua, ja johonkin muuhun kuin siihen ilmiselvään suuntaan. Koen mitäänsanomattomat 'normi-keskustelut' mahdottoman turhina.

Välillä tulee mieleen, että voisin yrittää vähentää tätä, josko se muuttaisi ihmisten ajatusta minusta positiivisempaan suuntaan. Mutta sitten tulee tähänkin vasta-ajatus; että miksi pitäisi? - Miksi minun pitäisi esittää jotain jota en ole, ihan vain miellyttääkseni muita? - No, miellyttääkseni muita. - Ei se ole minun tehtäväni, näitä 'normaaleja lampaita' riittää ihmisillä muutenkin. - Muiden miellyttäminen kääntyy takaisin miellyttämään itseäsi. - Njoo, tästäpä se ajatus lähti.

Yllä mainittu vastarantaisuus on esiintymä ominaisuudesta, jonka tajusin/huomasin vasta viimeaikoina. Työasioissa voisin merkitä sen hyväksi ominaisuudekseni, eli sen että onnistun jokaiseen asiaan helposti löytämään vastakkaisen perustelun/syyn/vaihtoehdon.
Juuri äsken huomasin, että se osaa olla haitta sosiaalisessa elämässä, silloinkin kun haluan välttää häiriköintiä.
Varsinkin sosiaalisuuden säälittävässä versiossa eli chätissä, jossa keskustelu on kovin yksiulotteista. Nimittäin, jokainen tiedonmuru, joka voisi viedä keskustelua eteenpäin, saa päässäni vähintään kaksi rinnakkaista kulkusuuntaa, jotka vievät eri suuntiin. Jos tämän kaveriksi saadaan toinen vapaa tiedonmuru, sen kaksi vaihtoehtoseurausta yhdessä kahden ensin mainitun kanssa saavat aikaan sellaisen käsiteverkon, että sen selvitykseen masentuisi parkkiintuneenpikin kalastaja. Ja tässä verkossa harhaillessani, alkuperäiset murut ehtivät pudota pöydän alle; ja enter vaihtuu backspaceksi.
Ja keskustelu kuolee lukuisten ajatusten myllerrykseen.

Well,
you're damned if you do,
and you're damned if you don't.
©1990 Bart Simpson

4 pupua

Elämä kusee. Mutta silti, elämä on aika mukavaa.
(Life sucks, yet still, it's pretty darn amazing.)
On paljon v-mäisiä juttuja. Jo yhteen päivään onnistuu mahtumaan monia vastoinkäymisiä, niiden jokapäiväisten masentajien joukkoon. Mutta siellä välissä, on aina jotain pientä ja mukavaa, joka pitää ihmisen tolkuissaan ja hymyilemässä. Kuten se, että tänään näin neljä pupujussia. Joo, neljä. Jo aamulla kaksi toisiaan halivaa ja kolmannen, joka juoksi edelläni pakoon pyörääni. Ja nyt illalla, juuri äsken, tuossa kotitalon pihamaalla, viimeisin, joka haisteli päiväisen elämän siihen jättämiä hajuja.
Jos joskus tuntuu siltä, että positiivisia juttuja ei ole, syy on vain siinä, että ei ole huomioinut tarpeeksi hyvin. Joskus niiden huomaamiseen joutuu hieman käyttämään ylimääräistä vaivaa, mutta loppujen lopuksi ne ovat siellä. Ja se vaiva, se todellakin on sen arvoista.
Lisää positiivista on myös tämä tunne, joka syntyy nyt tämän jutun kirjoittamisesta, kun sen tekee, kirjain kerrallaan, musiikin biitin tahtiin. Musiikin, joka pauhaa peittäen kaikki muut maailman äänet alleen. Tämä on jotain, joka pitää kokea itse, olo on kuin soittaisi itse.

Don't you want me?
Don't you want my love?
Don't you want my lovin'?
©1992 Felix

Ilmeisemmin et. :7

Panisin

Törmäsin mahdollisesti ensimmäistä kertaa eläissäni "vanhempaan" naiseen, joka oli tod-ella toimivan näköinen. Kohteen "kokemusvuodet" eivät olleet mitenkään pahasti yläkanttiin, mutta sen verran, että seuraavalla peilin ohituskerralla aloin miettiä, että taidan itse olla todellisuutta nuoremman näköinen, vähäisessä kesätukassani ja ilman leukajouhia. En ole koskaan ennen ajatellut asiaa. Mutta toisaalta, en myöskään ole koskaan erityisemmin katsellut ketään miehiä sillä silmällä, että olisin yrittänyt arvella näiden ikää. Ihan muutamia juhlatapauksia lukuunottamatta. Joten kokemus miesten arvioinnista on erittäin vähäinen.
Kenties miessukupuolen komeus-faktor, joka iskee vanheneviin miehiin, on alkanut tehdä tehtävänsä omaan kuontalooni. En tässä nyt väittänyt itseäni vanhaksi tahi komeaksi, mutta siis.. Jotenkin se pitää selittää, että voisin kuvitella itseni olevan ehkä öö viisikin vuotta nuorempi.
Okei, skaalasto 30+v naisissakin on monesti helposti plus/miinus kuusi vuotta. Mutta näin kun sen leiman ensimmäistä kertaa lyö itseenä, se on jotenkin iso juttu.
Koska en todellakaan halua aloittaa miesten katselua ja arviointia, jään sitten siihen mielikuvaan, että olen muita ikäisiäni nuorempi ja siten hrmmmm. Moinen harhaluulo(?) ei ole mikään huono juttu, paitsi ehkä tämän alussa mainitun henkilön silmissä :) Mutta se että olen pohjimmiltaan tyytyväinen kaikkeen nykytilanteeseen, vaikkei se välttämättä mikään kehuttava olekaan, on silti iloinen asia. Ja kun siihen summaa ikuisen nuoruuden, niin korkeat luulot itsestä ovat aina plussaa.

Mut mä oon silti paras
©1986 Tarkkis

Ette koskaan saa tietää

Tavallaan olen todella tyytyväinen itseeni, jopa ylpeä. Minulla on niin paljon annettavaa ihmiskunnalle. Paljon pientä, näppärää, älykästä, isompaa, toimivaa, hauskaa ja what-knot. Ainoa pieni sääli on, että minulla ei ole ketään kelle voin jakaa tätä viisautta. Tai no, on niitä, mutta ei sellaisia jotka oikeasti kuulevat ja tajuavat ymmärtämänsä.
Tilanne on hieman kuin pelastaisi maailman tuholta, ilman että kukaan saa koskaan tietää. Ilman, että kukaan edes huomaa sen olleen vaarassa. Ainoa lohtu tässä on, että me kaikki olemme turvassa. Sanomaton kiitos minun.
Please, Be gentle

This strangest kind of feelin'
Reviled its secret meaning
and now I know
©2005 Mario Lopez

Olutus

Tänään perjantaisella vakio viikonpäättöoluella, lasin viimeistä viidesosaa tyhjentäessäni, pelästyin ilkeää havaintoa. Tumma olut oli totutun hyvää, mutta ei tuntunut päässä lainkaan "sillä lailla", eli ei aiheuttanut tunnetta alkoholin nauttimisesta. Pelottavaksi tämän tekee se, että tämä tarkoittaa ammattimaistumista, sietokyvyn kasvua. Tämä taas on huono siksi, että juon humaltuakseni. Pelkäksi seurustelu- tai ajanviettojuomaksi voisi käyttää jotain edullisempaa tavaraa. Mutta humaltumiseen tarvitaan arvokasta alkoholia, ja sietokyvyn nousu tarkoittaa ainoastaan humaltumisen hinnan nousua, joka ei ole mukava juttu.

Nallet tulee ja nallet rokkaa
©2012 Nallet

Maistiainen

Kyllä se veikkaus osaa.
Ensimmäinen testiajo eurojackpottia, 3(vko)*1 rivi, 6 euroa, antaa kaksi voittoa, yhteensä 17,40e.
Paljollako vetoa, että jos nyt uusin pelin samalla, eri tai useammalla rivillä, ei varmasti kuulu voittoja enää lisää?

You're my dream,
I'm feeling so fine
©1998 Kinzica

Su uni telmiä

Vapun kunniaksi, 6 vuotta vanhaa kuohuviinipulloa "nauttiessani" mietiskelin, mitäköhän sitä keksisi itselleen lähestyvän syntymäpäivän lahjaksi.
Koska sen keksiminen on kovin hankalaa, ainoa ja helpoiten mieleentullut asia oli vain se, että en ole rypälejuomaihminen. Siis, pitää jatkossa yrittää sanoa vieläkin vahvempi ei viineille, sampanjalle ja kuohuviineille, nämä on prsstä. Okei avaamani yksilö ei varmasti ole mikään valioyksilö, mutta päätöksen pohjana on myös joka ikinen kohtaamani viiniä tarjonnut tilaisuus. Yök.
Nyt avaamani pullo on kaapissani odottanut sopivaa juhlistusta. Mutta koska moista ei ole näkynyt, lopultakin tajuttuani että tavara ei ole mitenkään priimaa (<10e/l) eikä tuppaa säilyä, oli se pakko avata tyhjennettäväksi, edes näiden kahden pienen syyn kunniaksi. (Nyt tajuan myös että mikäli oikea syy olisikin ilmestynyt, tämä pullo ei olisi itselleni ollut mikään juhlistava juttu. Tölkki Olvin saunaoluttakin olisi kovempi juttu)
Retrospektiivisesti ajatellen, kaikkein paras hetki avata se olisi ollut heti silloin kuin sain sen, silloin olisi ollut myös muita ihmisiä joille olisin voinut juottaa sen, sen sijaan että joudun siitä nyt itse kärsimään.

Takaisin syntymäpäivälahjaan. Vaikka vuosiluku ei ole mikään tasakymmen, yritin keksiä jotain erityistä, sillä olen oikean piristyksen tarpeessa.
Juhlat; vaikka tavallaan mukava ajatus, kaatuu siihen että ystäväpiirini on pieni, eikä erityisen samanmielinen, enkä pidä ihmisistä yleensä (siis geneerisenä ryhmänä). Jo musiikkimakuni tekee suuren osan potentiaalisten vieraiden olosta epämukavan.
Matka; ei tosiaan, kuten olen ehkä ennenkin maininnut, joitain kohteita olisi ehkä kiva nähkä, mutta sinne matkustaminen ei napostele. Lisäksi matkalla törmää niihin geneerisiin ihmisryhmiin.
Hyvä ruokailu; tämä olisi mahdollinen, mutta ollakseen erityinen, sen pitäisi olla todella hyvä. Koska en etukäteen tiedä mistä saa mahtavan hyvän lounaan, jonkin tyyriin valitseminen randomisti saattaa tarkoittaa vain menettelevän ruokailun saamista järjettömään ylihintaan, ja se olisi todella masentava pettymys pihille miehelle.
Materialahja; musiikkilevy voisi olla hyvä, mutta en oikein näe pointtia moisen omistamisessa, kun verkko striimaa kamaa ilmaiseksikin. atk/elektroniikka; ei enää. pehmeä paketti; saatan olla jonkin tarpeessa, mutta taas, koreilu ei ole juttuni joten tällä ei saa mitään erityistä. krääsä; ei keksi mitään, ja turhaa siivottavaa on nytkin jo tarpeeksi.
Ainoat keksimäni mukavat lahjat ovat joko hieman väärässä hintaluokassa tai muuten outoja, nimittäin; irtisanoutuminen, asunnon isohko remontti tai psykiatrin hankkiminen. En avaa näitä sen enempää, jätän sen sille lanttumaakarille. :)

Ohh.. Come on! (x8)
©2006 Justice

Wappystävä

Meinasin tehdä postauksen naamakirjan huonoudesta/epäsopivuudesta, mutta asian analysointi käänsi syyn omakseni, eli siihen että minulla on huonoja eikä hyviä ystäviä. Joten jätän sittenkin asian sikseen. Joitain kiviä ei kuulu kääntää.

Tämän sijaan, toivotan vain hubaa ja ballokasta wabbua kaikille, myös ei-ystäville, jotka saattavat olla yhteensopivampia. :)

Reilusti stripattu loppukevennys:
1.) Paljonko kello on ?
- 13.56
4.) Mitä musiikkia kuuntelet ?
- Rakkauden Wappuradiota (SoD-Violent pornography)
9.) Mihin kiinnität huomiota vastakkaisessa sukupuolessa ?
- Ulkonäköön
13.) Suosikkisi alkoholipitoisista juomista/drinkeistä ?
- Viru Vägev
17. Auringon nousu vai lasku?
- Lasku
29.) Suklaa vai vanilja ?
- Vanilja
30.) Haluatko, että ystäväsi vastaavat ?
- Jos kysytään
37.) Oletko romanttinen ?
- Jep

"I lost her once when she married another.
I fear if she divorces, I'll loose her again."
©anon2012

Vastatkaa nyt joku

Mitä hvtiä tarkoittavat sanat vastaavat ja vastattavat ?
Joo, vastaaja, joka vastaa vastattavaan puhelimen soittoon on vastaava, mutta ???
Jossain oli asioille ulkomaan kieliset vastikkeet credit ja debit, olkoonkin että ovat hintun verran selkeämmät ovat silti aivan pexseestä.
Miksi asioille, jotka ovat täysin eriä, mutta vain liittyvät toisiinsa, pitää antaa keskenään samanlaiset ja 99.5% sekoitettavat termit ?
Jos sanat olisivat selkeästi erotettavat, niiden merkityksille voisi edes yrittää rakentaa jonkin muistisäännön, jolleivat jo automaattisesti ole selkeitä.
Ehkä tässä nyt onkin vain tarkoitus tukea tilintarkastajien ammattikuntaa, tekemällä asioista niin sekavia, että kukaan maalaisjärkinen ei, vahingossa, onnistuisi tekemään heidän, muutoin helppoja, töitään.
Kapitalistit siat

You're one twisted little  uck
And now you wanna get psycho with me
©1999 Disturbed

Kahvihammashihna

Olen kahvin juoja, mutta en addikti. Voisin lopettaa koska vain, jos haluaisin. :)

Siis oikeasti, en koe juovani kahvia siksi, että se olisi joku fysiologinen pakko. Juon aamukahvin, mikäli se sopii aikatauluun ja tilanteeseen. En siksi että saisin päivän käyntiin. Lounaan "kruunaava" jälkiruokakahvi on harvemmin valikoimissani, mutta sekin käy hyvin, mikäli sopii hetkeen ja sosiaaliseen tilanteeseen. Iltapäiväkahvit on ohjelmassa usein, mutta mikään ei estä vaihtamasta sitä mehuun, veteen tai hetelmään, silloin kun siltä tuntuu. Edessä oleva yö ei aiheuta päivän päättävän iltakahvin nauttimisellekaan mitään esteitä.
Ja jos on juhlat tai ankarat palaverit, joissa on kahvia tarjolla riittävästi, niin taas kerran, niin paljon voidaan juoda kuin napa vetää ja rakko kestää.

Kahvi ei myöskään ole itselleni WOW makuelämys, joka pakottaisi juomaan sitä. Siis summary: kahvi ei ole erityisen hyvää, eikä hyödyllistä, mutta juon sitä koska niin on tehty ennenkin.

Koska kahvin juonnille ei ole mitään pakottavaa syytä, maksullinen kahvi ei kuulu (pihin miehen) valikoimiin, kuin ympäristön "pakosta". En siis käytä kahviloita, joissa kahvi maksaa enemmän kuin olut ravintolassa!!! (toim.huom:kahvi on helposti >15e/l)

PS. sivujuonne; aloin miettiä, onkohan mitään ruoka-ainetta, joka makunsa takia olisi "pakko"... Mietinnän avuksi tyhjensin kaapista Xanté pullon pohjan, ja sen äärellä totesin että tämäkin on ***n hyvää, sääli että on nyt loppu, mutta ei tämäkään ole mikään pakko-saada-lisää aine ole. Ostan toki, kun tulee sopiva tilaisuus (ei saa alkosta), mutta..
En siis ilmeisesti ole passionate minkään asian kanssa, onkohan se hyvä vai huono juttu?

como estas? te quiero
tengo hodido dinero y te voya sacar de aqui
solomente uno esta bien
©1999 Juno Reactor

Ajastettu haju

Hankin haisevan vessan raikastimeksi (kissanpskn hajun peittämiseksi, ei omani) Airwick automaatti-döfaajan. Sellaisen hienon laitoksen, joka patteritoimisesti ruiskauttaa ilmoille suloisia tuoksuja tasaisin väliajoin.
Ainoa vaan, että laite on todella idioottinen. Sen käyttöliittymässä on nappi ja vipu. Napilla saa "manuaalisen" ruiskautuksen, silloin kuin haluaa. Vivulla valitaan automaattinen ruiskutustaajuus; 7, 15 tai 30 minuuttia.
Sammutusvipua pömpelissä ei ole. Jos joskus haluat pistää hajustuksen tauolle, ainoa tapa tehdä se, on avata patterikotelo. Ja koska kyseinen luukku on härvelin pohjassa, avoimen luukun kanssa se ei enää pysy pystyssä, joten patterit pitää poistaa ja jemmata johonkin muualle säilöön.
Ja tietenkin sen jälkeen kun patterit on poistettu, myöskään "manuaalinen" ruiskutus ei toimi.
Nämä ominaisuudet, yhdessä sen kanssa, että jopa hitain automaattinopeus, 48 pisausta vuorokaudessa, on enemmän kuin riittävä, hajustamaan jopa 200 neliöisen asunnon ihmiskäyttöön kelpaamattomaksi dödöpesäkkeeksi, tekee laitteesta yksinkertaisti käyttökelvottoman paskan.
Eli pieni mitätön suunniteluvirhe; jättää pois tapa kytkeä laitteen hienoin ominaisuus pois päältä, on yksitoimisesti tuhonnut koko tuotteen.
-
No mutta. Kun yhdistää sähkölaitteen ja insinöörin, seurauksena on pakko olla jotain alkuperäistä parempaa. Eli, rakensin laitteesta siedettävän, liittämällä sen verkkovirtakäyttöiseksi liiketunnistimen taakse. Moisella virityksellä, liiketunnistin huomaa vessassa käyvän ihmisen tai eläimen ja antaa laitteelle muuntajan kautta sähköä viisi minuuttia, jonka seurauksena se hajustaa yhden tujauksen verran. Eli täysin riittävästi kompensoimaan yhden käynnin aiheuttaman haitan. Tavoite saavutettu.

Modern medicine falls short of your complaint, try a little harder
©1982 Kajagoogoo

Tossumoraali

Joillain ihmisillä on outo työmoraali tai jotain. Ainakin omin silmiin pistää pahasti yksi kaveri, joka tekee kesken työpäivän todella outoja asioita. Ei siinä mitään, jos kesken päivän hoitaa asioita, virastoaikaa kun ei pahemmin ole työajan ulkopuolella. Mutta se, että tämä aina raportoi asioiden kulusta samantien vaimolle/vastaavalle?? Ehkä vika ei olekaan työmoraalissa, vaan kyse on tossun alla olemisesta?
Näin akattomana, voisin itse kuvitella, että illalla, kun molemmat päätyvät kotiin, olisi hyvää aikaa kasvotusten raportoida merkitykselliset päivän asiat. Sen sijaan, että kesken päivän, pitää kuluttaa kummankin työaikaa, yrittämällä selittää asioita puhelimitse. Ja vielä kun se raportti on oikeasti selitys koko tapahtuman kulusta eikä ainoastaan summary-tieto tyyliin; Tilasin polttoöljyt.

You're always hiding
behind your so called goddess
So what, you don't think
©2002 Godsmack

"Tasan sata"

Yksi taski työn alla, ollut jo useamman vuoden, on kerätä All-Time-Greatest-100-Songs -listaa. Kuten projektin kestostakin voi päätellä, sitä ei tehdä aktiivisesti, vaan aina kun törmään upeaan kappaleeseen, joka listalla ei vielä ole, sen sinne lisään.
Listalle tuli juurikin tähän väliin rivi numero 100.
Tämä ei vielä tarkoita että lista olisi nimensä arvoinen. Olen ajatuksella, että biisejä pitää kerätä vähintään 150, jonka jälkeen tehdään ensimmäinen karsinta.

Se ongelma, mikä nyt oli tämän jutunkin arvoinen, on se, kuinka biisistä erottaa sen, onko se todellakin maailmankaikkeuden historian sadan parhaan biisin joukossa, vai onko se muuten vaan hel-ku-tin hyvä biisi.
Sillä sata parasta, siitä rajattomasta kappalemäärästä, mitä maailmaan on biisejä tehty, on todellakin ihan mitätön osuus. Joten listalle ei ihan mikä tahansa tanssijalan vispaaja kuulu. Muutamien valintaa auttaa se, että niiden kuuleminen aiheuttaa fyysisen reaktion nostaessaan ihokarvat pystyyn. Tässä ei ole nyt kyse inhon tunteesta. Auta armias minä en pa*kaa biisiä niin pitkälle kuuntele että tuohon asti päästään.
Mutta sitten ne loput menee vaan arvalla. Arvalla, jota häiritsee hetkellisen tilanteen suhteellisuus, mielentilassa ja viidestä edellisestä kuullusta biisistä.
Mutta siis tosiaan, tästä johtuen listaa pitää rakentaa ja karsia vielä pari vuotta lisää, ennenkuin siitä tulee valmis. Jos sittenkää. **ttu.

Josef Stalin, Malenkov, Nasser and Prokofiev
Rockefeller, Campanella, Communist Bloc
©1989 Billy Joel