Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fakta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fakta. Näytä kaikki tekstit

11.4.24

Ilman vaihtoa etsimässä

Ei kommentteja:
Kotini ilmanvaihdossa on outoa tehottomuutta, näin on ollut jo ilmeisesti huomattavan pitkän aikaa, mutta tähän asti sen kanssa on vain eletty. Mutta nyt päätös siitä, että järjestelmää pitää tutkia oli lopulta tehty, eli olin tilaamassa IV-huoltoa.

Alla oleva tarina sisältää joitain lainauksia, jotka hyvin tiivistettyjä ja litteroituja, mutta tärkeimmiltä osin suoraa sisältöä. Tiedän etten ollut itsekään mitenkään hyperaktiivinen tämän tapahtumaketjun kanssa, mutta olin naiivissa uskossa, että yritykset vielä olisivat kiinnostuneet asiakaspalvelusta.


Ma 8.1.
Somesta löytyy suositus paikalliselle hyvällä yrittäjälle, jonka webbisivulla pistän tarjouspyyntöviestin.
Illalla puoli kahdeksan sähköpostiin tulee hinnasto.

Ti 9.1. - Ke 10.1.
Rauhallisessa sähköpostikeskustelussa sovimme ensimmäisen käynnin tapahtumaan seuraavana tiistaina.


Ti 16.1.
Aamulla herättyäni, sähköpostissa odottaa viesti "Tulin sairaaksi, en voi tulla nyt". Vastaan että "OK, kerro kun tervehdyt ja tiedät seuraavaa mahdollista aikaa."


Ke 24.1.
Koska mitään ei ole kuulunut, kyselen mailitse, että "Vieläkö tauti vaivaa?", johon vastauksena sovitaan uusi päivä Ma 5.2. (tällä kertaa yksi ylimääräinen viikko tulee myös omista hankaluuksista)


Hiljainen viikko.
Ma 5.2.
Kyseisenä päivänä, reilu 2h sovitun ajan jälkeen utelen, että "Ollaanko tulossa?", johon vastaus on, että "Sori, taas sairastapaus, unohdin ilmoittaa."
Tässä kohtaa kuvittelen, että jonkun toisen yrittäjän kanssa olisi helpompi asioida, ja etsin seuraavan, myös kehuja saaneen firman.
Teen valitsemani firman sivustolla tarjous/yhteydenotto-pyynnön.


Hiljainen viikko.
Ke 14.2.
Mitään vastausta ei ole kuulunut, joten soitan kyseiseen firmaan myyntijohtajalle, joka toteaa että hyvä kun soitit, ihmiset jotka näitä yhteyden ottojat lukevat ovat lomalla/sairaana/kiireisiä (en muista enää sanottua vaihtoehtoa) ja kaivaa arkistoista viestini. Tutkinta-käynti sovitaan perjantaiksi 23.2.


Pe 23.2.
Käynti sujuu ok, joskaan mitään selkeää ongelmaa ei järjestelmässä identifioida, paitsi se ettei toimi täydellä teholla. Pläni on katsoa uudestaan kanavia kameran kanssa, joka nyt ei ole kyydissä.
Hetkeä lähtönsä jälkeen työmies soittaa, että kamera löytyi ja sopisiko tulla samantien. Heti ei itselleni juuri sopinut, mutta tuntia myöhemmin kyllä, tämä sovitaan. Pari minuuttia tästä, uusi puhelu että tehdäänkö sittenkin myöhemmin, sillä tänään ei oikein enää sovikaan. Koska tämä on itselleni OK, niin työmies kertoo, että myyjä soittaa, jotta seuraavaa kertaa voidaan sopia.


Pe 1.3.
Pistän myyntijohtajalle sähköpostia ja utelen unohtuneesta jatkon sopimisesta. Vastaus: "Olin lomalla ja sairaslomalla. Palaan asiaan, heti kun mahdollista."


Hiljainen viikko.
Ma 11.3.
Soitan saman firman toiselle myyjälle, ja kerron että heidän myyntijohtaja ei tee töitään, tämä lupaa katsoa mikä tilanne.
Myöhemmin myyntijohtaja soittaa ja kuvauskäynti sovitaan samalle viikolle, torstaille puoleen päivään alkaen noin 12, ehkä 13.

To 14.3.
Mainittuna päivänä, vähän ennen kahta, työmies soittaa olevansa tulossa ja tulee ohimennen paljastaneensa, että "Teille piti olla klo 14 tulossa..." Kuvauskäynti sujuu hyvin, kanavisto mennään läpi, eikä sieltä löydy selkeää ongelmaa joka selittäisi vikaa. "Pientä" pölykerrostumaa toki. Mekaanisten ongelmien puutteessa, työmies epäilee, että seuraavaksi sähkömies voisi tutkia laitteen. Näin suunnitellaan, mutta seuraavana steppinä tietenkin, että myyjä ottaa yhteyttä ja sopii jatkosta.


Ke 20.3.
Soitan myyntijohtajalle, ei vastaa.

To 21.3.
Soitan myyntijohtajalle, ei vastaa.

Pe 22.3.
Soitan myyntijohtajalle kolmesti, ei vastaa.
Soitan sille toiselle myyjälle, joka vastaa, ja sanon että taaskaan minua ei palvella, hän taas kertoo tutkivansa asiaa.


Ma 25.3.
Myyntijohtaja soittaa ja pienen pahoittelun kera sovitaan urakka kanaviston puhdistuksesta, moottorien vaihdosta ja säädöstä, tapahtumaan 5.4. aamupäivästä alkaen.


Pe 5.4.
Iltapäivällä kahden jälkeen pistän myyntijohtajalle tekstiviestiä, että Vieläköhän aiotte ehtiä tekemään homman tänään?
Hetken päästä puhelin soi, ja myyntijohtaja kertoo, että hän jo aamulla pisti viestiä, että tänään ei onnistu sairastapauksen vuoksi. Vastasin etten ole mitään sellaista viestiä saanut, mies empii ja lopulta toteaa typonneena puhelinnumeroni kaksi numeroa väärin päin, eikä tästä väärästä numerosta hänelle oltu vastattu.
Mystistä, sillä olemme soitelleet toisillemme jo joitain kertoja ja lähetelleet sähköpostiakin, mutta tästä huolimatta viestiä ei onnistu saamaan perille. Uutena päivänä ehdottaa seuraavaa tiistaita. Näin sovitaan. Kysyn tarkennukseksi, koska aloitetaan, vastaus: Heti kahdeksalta..


Ti 9.4.
Kello 10, pistän myyntijohtajalle tekstiviestiä, että Koskakohan teidän kello on kahdeksan? Ja samalla hetkellä työmiehen auto tulee pihaan. \o/
Vastauksena viestiini tulee selitys viivästykselle: ongelmia tukkureiden kanssa. Mikä tuntuu oudolta, sillä olisin voinut olettaa osien olleen kasassa jo perjantaina, jolloin piti paikalle alunperin tulla. Mutta, anyways.
Taas kun työmies on saatu paikalle, asiat sujuvat. Puhdistus hoituu ja sähkömieskin osuu paikalle juuri sopivaan aikaan tekemään oman osuutensa. Ja lopuksi vielä venttiilien säätö, kun koneessa on uudet puhaltimet. Valmista ja työmies jatkaa matkaansa noin 13.30. 👍


Lopputulema
Mystisyys ilmastoinnista ei selvinnyt, mutta taitaa olla ominaisuus ihan vaan siitä, miten kanavisto on rakennettu ja minkä tehoinen kone valittu. Mutta, tuntuman mukaan, teho on nyt hieman edellistä parempi ja mikä tärkeämpää, härdellin äänitaso on edellista alhaisempi, joka mahdollistaa mukavan käytön isommalla "vaihteella" ja siten lisää ilmaa!
Ehkä nyt odottaa kesää iloisemmalla mielellä, vaikka taistelu myyntimiesten kanssa ei mennytkään kuten strömsöössä kuulemma asiat sujuu.

Where have all the good men gone,
And where are all the gods?
©1984 Bonnie Tyler

23.6.19

Erään Juhannuksen Tarina

Ei kommentteja:
Lähdin matkaan sunnuntaina ollakseni maanantaina Turussa sovitussa tapaamisessa terapeutin kanssa.
Samaisena maanantaina, vanha ja sairas kissani jäi aamulla palaamatta sisään lyhyeltä “aamupissa” lenkiltään ulkoa, ennenkuin puolisoni piti poistua omaan työpäiväänsä. Eläin ei ole päiväksi jäänyt yksin ulos, kuin ehkä kerran pari nykyisessä asumuksessamme olomme aikana, eli erittäin harvoin.

Tapaamiseni aikana, jutellessamme kipupisteistä, oloni meni huonoksi ja minua alkoi huimata. Selvisin ajan loppuun, mutta heti sen perään pitikin tähdätä työterveyden vastaanotolle. Siellä työterveyshoitaja epäili hyvän luontoista huimausta, antoi yhden korvien heilutteluohjeen ja suositteli juomaan hyvin.
Ok, Jatkoin matkaa läheiseen ravinteliin korjaamaan nestetasapainoa ja nälän tunnetta. Ei tuntunut auttavan. Mutta päättäväisin mielin halusin ja yritin päästä pois Turkkusest, joten lähdin ajelemaan kohti pohjoista sivistystä. En päässyt kovin kauaksi, ennenkuin koin pakottavaksi pysäköidä läheisen hautuumaan pihaan, kellahtamaan nurmikolle, sulkemaan silmäni ja pitelemään tuskaisena päätäni.

Vaihtoehtojen arvonnan jälkeen, tilasin taksin palauttamaan minut jo äsken vierailemalleni terveysasemalle. Ajoitus osui, sillä heti ehdittyäni kahden terveydenhoitoalan ihmisen näköpiiriin olinkin jo kypsä lysähtämään avustettuna läheiselle odotushuoneen sohvalle pitkäkseen. Koska olin "väärässä" portaassa, kyseiset ammattilaiset kärräsivät minut rullatuolilla parempaan kohteeseen, jossa vastaanottaja heti nimen kyselyn jälkeen etsi minulle tyhjän sängyllisen huoneen tohtorin odottelun ajaksi. Lyhyen odottelun jälkeen moinen ilmestyi ja hetken kuntoani katseltuaan, kutsutti tämä paikalle punavalkoisen piipaa-auton, viemään minut pois.

Lyhyen ajelun jälkeen oltiin TYKSin ensiavussa odottamassa seuraavaa ammattilaista. Kyselyiden seurauksena otetaan verikokeita, pistetään tippa valumaan, kytketään koneeseen joka sanoo ping, odotellaan, käydään välillä TT-kuvassa ja palataan takaisin kytkettäväksi koneeseen joka sanoo ping. Ja odotellaan lisää. Päässä pyörii edelleen inhottavasti, joten illan päätteeksi siirrytään yöksi osastolle nukkumaan "päätä selväksi".

Aamulla osastolla puhelin kertoi kissahuolien jatkuneen, sillä eläintä ei etsintäyrityksistä huolimatta pihapiiristä ollut löytynyt. Nyt oltiin jo ennenkuulumattomassa käytöksessä.
Myös pään tilanne oli aamun tunteina osin ennallaan, ja koska edelleen oltiin identifioidun syyn puutteessa, nähdään asialliseksi käydä kuuntelemassa magneettikuvauslaitteen sisäisiä kolinoita ja hurinoita. Tämän jälkeen osastolla jatkettiin odottelua.

Iltapäivän puolella, paikalle ilmestyy jäyheä tohtorismies, joka kertoi nähneensä kaikki minun testitulokseni, ja päätteli ettei minulla ainakaan ole mitään vakavaa ja mikäli vaan tuntisin oloni paremmaksi, olisin vapaa ja kykenevä ajamaan itseni kotiin. En lähtenyt epäilemään ammattilaisen mielipidettä, koska tunsin voivani paremmin kuin eilen. Mikä tietenkin oli kovin suhteellista.
Sairaalan pihalta nappasin taksin viemään minut takaisin hautuumaalle, samalla kun päässäni väänsin tilanteesta vitsiä.

Käänsin auton kohti pohjoista ja iloitsin jo etukäteen kotiinpaluusta. Jonkin matkan jälkeen, totesin, etten ainakaan ollut entisilläni, sillä pari kertaa piti pysähtyä tienposkeen pyörittelemään silmiäni. En siis laske normaaliksi, että näin tapahtuu alle 500km yhtäjaksoisilla ajomatkoilla. Sinnittelin silti eteenpäin, tavoitteenani päästä kotipuoleen, jonne sitten onnellisesti selvisinkin.
Iltapäivä kotona sujui pieniä askareita tehden ja kadonnutta kissaa pihapiiristä huudellen. Ajoittaisia heikotuksia pään pyöriessä, mutta yritin ignoroida ne parhaani mukaan, sillä olihan minulle juuri sanottu, ettei minussa pitäisi olla mitään vikaa.

Seuraavana aamuna oli harras yritys tehdä koneella etätöitä, mutta pian selvisi, että tekstin lukeminen ja kaiken liikkuvan kuvan katselu on turhan tuskallista. Iltapäivästä otin tavoitteen etsiytyä tamperelaisen työterveyden puheille. Vaihtoehtoina oli taksi tai polkupyörä+nysse-kombo, arvaattekin, että valitsin näistä jälkimmäisen, mikä melkein oli asvaltti-ihottuman arvoinen valinta. Mutta onneksi vain melkein, sillä onnistuin pääsemään nyssen kyytiin ilman lisävahinkoja.

Odottelun jälkeen, oma työterveyslääkäri kuunteli tarinani ja halusi pistää minut korvalääkärin pakeille, sillä sitä ei Turussa vielä oltu kokeiltu. Sitä odotellessa oli taas sopivasti aikaa parannella nestetasapainoa ja nälkää läheisessä ravintelissa.
Sitten puolestaan korvalääkäri kuunteli tarinani ja testaili reaktioitani pään heilutteluihin. Mutta koska en varsinaisesti reagoinut loogisesti tai riittävän huonosti, tämä ei uskonut tilanteeni olevan normaalin korvaperäinen, vaan halusi puolestaan siirtää minut eteenpäin, kohti TAYSin ammattilaisia. Tällä kertaa siirtymä tehtiin suosiolla taksilla. Toisaalta polkupyöräni oli siellä bussipysäkin läheisessä puskassa, enkä ole vielä tutustunut kaupungissa lojuviin sähkölautoihin.

Seuraavassa kohteessa oli kaksi ohitettava odotusaulaa ja odotusensiapu. Jonotusnumeron mukainen odotus ensimmäisessä aulassa, jonka jälkeen toisen aulan vartija totesi sähköisten tietojen puutteen, mutta päästi eteenpäin paperisen kopioni johdosta.
Seuraavassa aulassa odoteltiin hetki pidempään, sillä itseäni kipeämmän näköiset potilaat pääsivät eteenpäin ennen minua. Lopulta nimeäni kuulutti seuraavan aulan ohjaaja, joka vei paperisen “kutsuni” mennessään, mutta palasi hetkeä myöhemmin viemään minut ensiavun sängyille, samalla todeten, että näin olisi pitänyt tapahtua jo aiemmin, mutta joku oli asian ilmeisesti unohtanut.
Tällä ensiapusängyllä sitten taas odoteltiin, välillä udeltiin tarinaani ja sitten odoteltiin ja otettiin verinäytteitä turkulaisen tippaletkun jättämästä reiästä. Koska tarinani sisälsi vierailut turkulaisten kuvantamiskoneissa, ei verenpainemittari suurempaa laitetta enää käytetty. Iltakymmeneltä minut siirrettiin, tällä kertaa ei eteenpäin vaan “sivuttain” viereiseen ensiapuun, tämän ensimmäisen sulkeutuessa yöksi.
Siellä odotusta jatkettiin, kunnes kello yhden pintaan päästiin siirtymään osastolle nukkumaan, migreenilääkityspommin avustuksella, mukavampiin oloihin.

Lääkepommi taisi avustaa nukkumisessa, mutta oloa se ei parantanut, sillä seuraavana aamuna tilanne ei ollut lainkaan parempi. Pienehköäkin pään heilutusta seurasi hidas päänsisäinen heilunta ja ilkeä fiilis. Eristyshuoneessani oli suuri televisio, mutta sen käyttömahdollisuus meni hukkaan, sillä aamu- tai tekstitv olivat molemmat liikaa ärsykettä kestettäviksi. Puhelinta onnistui lukea sen verran, että sain tilannepäivityksen kissasta; ei ole näkynyt, erittäin huolestuttavaa.
Joten odoteltiin.
Kunnes päivystävä neurologi kuunteli tarinani. Tämä hämmästeli miksi olin siellä, koska vaivani kuullosti korvaongelmalta, eikä heillä ollut lähetettä, jonka yksi korvalääkäri minulle eilen oli kirjoittanut, koska sitä ei edelleenkään ollut koneella ja päivystykseen eksynyt paperiversio oli yhtä kateissa kuin rakas kissani. Ensin uhkailtuaan selkäydinnäytteen otolla, halusi neurologi siirtää minut eteenpäin talon omalle korvalääkärille.
Jota tietenkin piti taas odottaa.

Iltapäivän puolella, kello kolmen pintaan, tehtiinkin pyörätuoliajelu sairaalan toiseen siipeen erään korvalääkärin luokse, joka puolestaan halusi kuunnella tarinani. Tosin tällä kertaa riitti lyhennetty versio, sillä tällä kaverilla oli tietokone kunnossa ja siellä näkyi mm. sen ensimmäisen korvalääkärin lausunto. Eli uusinta testejä ei tarvittu, vain parit kurkistukset nieluuni ja korviin. Kaikkien saatavilla olevien tietojen pohjalta tehtiin ensimmäinen uskottavahko diagnoosi eli sisäkorvan tulehdus. Tähän ei valitettavasti ole varsinaisesti "oikeaa" lääkitystä, mutta auttava kortisoniresepti irtosi viikon sairasloman kyytipojaksi.
Tämän uutisen jälkeen ajelu takaisin osastolle nauttimaan ensimmäinen lääkeannos ja muuten valmistautumaan henkisesti kotiutumisen. Ei tapahtunut välittömästi. Ajeluiden aiheuttamat näköviriketulvat olivat olleet päälleni liikaa ja olo meni turhan heikoksi, ollakseni uskottavasti kotiutuskunnossa.
Päivällisen jälkeen hoitajan kanssa juteltuani, poistumiseni peruttiin siltä päivältä joten jäisin vielä yhdeksi yöksi rauhoittumaan. Tilanteen raportoinnin jälkeen, puolisoni saapui paikalle muutamaksi tunniksi ilahduttamaan hieman tuskaista iltaani, mansikoiden, namujen ja muiden piristeiden kera. Eristyshuoneen yksityisyys pääsi etuihinsa. Tunteet olivat molemmilla pinnassa, pohtiessamme mm. kissavanhuksemme kohtaloa.

Seuraava aamu, vastoin eilisiä pohdintoja, alkoi upealla uutisella, kun puhelimesta löytyi, jo illalla tullut, viesti karkulaisen palaamisesta kotiin. Laihtunut ja nälkäinen kisuli oli palannut omistajiensa huomiin. Tämän infon ilostuttamana, päätös päästä kotiin oli selkeä. Onneksi tilaa ei tarvinnut feikata, sillä olo oikeastikin oli jo huomattavasti parempi. Lääkärin päätöstä odotellessa aamupäivä liikahdeltiin ja katseltiin maailmaa varovasti enenemissä määrin. Jopa kännykän katselu ja käyttö olivat yllätyksekseni lähes ongelmatonta.

Kello yhden jälkeen saatiin kutsu tänään päivystävän korvalääkärin vastaanotolle, jossa ensin tietenkin hetki jonotettiin. Tämä lääkäri ei enää lähtenyt kiistämään eilisen kaverin päätöstä, joten poistumislupani uusittiin. Jej, nyt takaisin huoneeseen vaihtamaan siviileihin ja odottamaan sotetaksin saapumista. Kävely sairaalan sokkeloissa katse varpaissa, pihalla pysähdys ja nopea vilkaisu ympäristöön; Ai tällainen paikka, sitten matka autossa silmät enimmäkseen suljettuina, muutamat varovaiset vilkaisut testiksi ja todetakseen oikean suunnan.

Kotipihalla oli lämmin vastaanotto heti auton ovelta, ja sisälle päästyä myös se kadoskissa ollut kaveri tuli sanomaan mukavat maut.
Kuntoutusohje oli tyyliin: “tee aina vaan enemmän”. Joten Juhannuspäivä ja sunnuntai kuluvat rauhallisesti, opetellen mukavuuden rajoja asioiden katselun suhteen. Jos yritystä on vähän liikaa yli rajojen, seurauksena on tuskanhikeä, mutta niin kauan kun ei kyyneliä niin…

Vaaka kertoi eläinparan laihtuneen huomattavan puolisen kiloa, ja muutenkin viikon rasitukset näkyvät kissassa enemmän kuin itsessäni. Eli hänen osaltaan pelottava tarina ei vielä ole ohi, tai tavallaan pelottaa, että se pian on…

Ps. Huolimatta mahdollisesta “huonosta” kuvasta, joka tarinastani saattaa irrota, tähän loppuun kuuluu vielä kiitos kaikille polulleni osuneille lääkintäalan ihmisille. Pikku-krempat unohtaen, tämä oli minulle ensimmäinen terveyshuoleni, joka veti minut läpi kahden yliopistollisen keskussairaalan, (ainakin) 9 lääkärin kautta ja lukemattomien hoitajien ja muiden avustuksella. Vaikka yksittäinen potilas ei välttämättä koe prosessia kovin tehokkaana, uskon että (lähes) kaikki kohtaamani ihmiset tekivät oikeasti parhaansa, ja monesti vielä hymyillen, kaiken sen ruuhkan ja resurssivajausten keskellä. Kiitos.

Pps. Kiitos myös K.

©

14.9.16

Tule vai zeus

Ei kommentteja:
Tulevaisuutta on turha miettiä. Tapahtuu mitä tapahtuu.
Pelkkää tuskaa tulee, jos yrittää miettiä. Annan esimerkin.
Sain ensimmäisen vakituisen työni vuonna 2000, eli nopeasti laskien nyt on tehty 16 vuotta töitä. Suht paljon on se. Sitten se tulevaisuus; eläkeikään on vielä ainakin 25 vuotta. Kaksikymmentäviisi. Jiisus.

<Lisää analyysi tähän>

1990

5.7.16

kylmä[ä|n] kesä[ä|n] kestä[ä|n]

Ei kommentteja:
Jokunen päivä sitten, pistin tyhjää keksipussia kaappiin ja huomasin, että kaapissa oli jo kaksi edellistäkin tyhjää pussia vielä tallella.
And it hit me. Tänä kesänä ei ole ostettu vielä yhtäkään litran jäätelöä. Säilön ne keksin murut nääs kuorrutteeksi jäätelölle, ja koska kulutus on nolla... Kaikki tämän kesän nautitut jäätelöt ovat olleet tuutteja tai itse asiassa jopa "premiumiksi" laskettuja tikkuja.
Millaiseksi tuhlailijaksi sitä onkaan äidytty. Jonkinlainen järki sentään on päässä, sillä edelleen on pitäydytty marketti-tuotteissa, eikä ole eksytty kioski-kamaan. Vaikka kioski on monesti vieressä, toisinkuin lähinkään oikea kauppa.

Ja kiitos, nyt tuli himo Valion vaniljajäätelöön. Sitä kun voi kuorruttaa mainittujen keksin murujen lisäksi, hilloilla ja likööreillä ja ties millä mitä kaapista löytyy ja nam.

Rahalla ei saa onnea, sillä voi ruokkia laiskuutta, mutta omatekemät herkut joutuu edelleen tekemään itse.

--
Edit: 6.7.
Auts, pääsi yllätämään, tämä oli höpötys numero #400. \o/
Eikä ole ottanut kuin reilu 10v. Siis kalenteriaikaa. Yksittäinen juttu ottaa aikaa ehkä 5 - 30min, eli olisikohan vain noin viikon päivät oikeasti kirjailtu. Vaihtelevalla pieteetillä.
Vettä on samalla ehtinyt valua tammerkoskessa (Arviolta 21Mrd m³).
En danseuse jusqu'au sommet
Pedaler en grand braquet
©1983 Kraftwerk

24.5.15

Sonera Viihde

Ei kommentteja:
Ihan vaan tiedoksi, että mikäli mietit hankkivasi Sonera Viihde palvelua, niin itseäni siinä häiritsevät seuraavan listan asiat. Nämä asiat ovat pääosin juttuja, jotka ovat toimineet omistamieni normaalien digiboxi tai tv laitteiden kanssa paremmin, ja nyt muutos huonompaan suuntaan tietenkin ottaa päähän.
- Nettitallennus ei tue HD kanavia.
- HD kanavilla ei ole Hollanti-tekstitystä.
- Tekstityskieliä ei voi valita kahta.
   Haluaisin parin: Hollanti + Suomi.
- Mahdolliset ohjelmoinnit on one-shot-only, eli toistuvat (Daily,Weekly..) ei onnistu.
(Nettipäivitys 06'15)
- Netissä oleva ohjelmaopas ei näytä kaikkia ohjelmia. Jo alkaneet puutuvat aina, muitakin ajoittain.
(Nettipäivitys 06'15)
- ..eli puuttuvien ohjelmien tallennus ei sitä kautta onnistu.
- Nettitallennukset loppuvat kesken, jos ohjelma yhtään myöhässä.
- Tallennuksen yliaikaa ei voi asettaa.
- Tallenteen kelaus on hankala lyhyisiin (esim. mainoskatkojen ohitus) siirtymiin. (vain yksi kelausnopeus, joka arpoo 8x - 38x nopeuden)
- Kelaus, Play napit toimivat "epävarmasti".
- Boxissa tallennettujen ohjelmien listaus on yksitasoinen pitkä lista.
   Ei kannusta säilömään mitään.
- Boxin Guide ei tiedä kaikkien kanavien ohjelmia.
- Guidessa ei voi siirtyä kanavalle jolla ei näy ohjelmatietoja.


Jotain positiivista sentään, verrattuna "normaaliin" digiboxxiin/tv'hen on:
- Guide tietää kanavien ohjelmat 'heti käynnistyksestä', eikä vaadi kanavalle siirtymistä ja odotusta.


Raakaa kehitystä

15.4.15

VaaVaa

Ei kommentteja:
En ole äänestämässä (vai joko ne vaalit jo olivat?) koska politiikasta ei ota selvää erkkikään. Valitsee mitä tahansa valitsee aina väärin, ja mikään ei ole mustavalkoista, vaikka kaikki halutaan niin yksinkertaistaa. Tyhmää (tavallista) ihmistä koijjataan seksikkäillä sloganeilla, merkityksettömillä lupauksilla ja mediapippelillä.
Esimerkkinä tähän alla muutamia kommentteja Tamperelaisen vaalikoneen kysymyksiin.

01) Tampereen kaupunkiraitiotien valtion rahoituksen varmistaminen on tärkeä tehtävä kaikille Pirkanmaan kansanedustajille.
Huom: Tämä ei ole kannanotto siihen pitääkö raitiotie rakentaa.
Vaikka kyseinen varmistaminen olisi tärkeää, miksi sen pitäisi olla tärkeä tehtävä kaikille edustajille?

02) Suur-Tampere eli Tampereen ja naapurikuntien yhdistymien yhdeksi kaupungiksi on edelleenkin tavoittelemisen arvoista.

03) Nykyiset vaalipiirin kansanedustajat ovat huolehtineet hyvin Pirkanmaan etujen ajamisesta viime eduskuntakaudella.
Ollaanko väitteen kanssa samaa vai eri mieltä, jos on sitä mieltä että toiset edustajat ovat huolehtineet hyvin ja toiset eivät tai jotkin eivät ollenkaan?

04) Pirkanmaa tarvitsee ministerin. Sen saaminen on tärkeämpää kuin ministerin puoluekanta.
Eli kysymyksen antamat vaihtoehdot ovat:
Samaa mieltä: Ministeri, ihan sama kuinka kusipää ja avuton tahansa vai
Eri mieltä: Ei ministeriä, jos tämä ei ole puolueesta X?

05) Yksityisautoilun rajoittaminen Tampereen keskustassa on oikea suuntaus.
Onko samaa mieltä oleminen sitä, että koko keskusta pitää sulkea yksityisautoilta, vai riittääkö, jos haluan vain säilyttää nykyisen Hämeenkadun rajoituksen?

06) Mielummin leikataan julkisia palveluja kuin korotetaan veroja.
Samaa mieltä: Kaikki palvelut sopii vaikka poistaa, kunhan veroja ei nosteta.
Eri mieltä: Veroja sopii korottaa, kunhan mihinkään palveluihin ei kosketa.
What about: järkeistys ja tehostus ja turhien paperinpyöritysten leikkaus?

07) Maahanmuuttajien määrän lisääntyminen vie Pirkanmaata hyvään suuntaan.
Riippumatta siitä muuttavatko nuo ulkomaille, muualle suomeen, vai tänne, tai siitä ovatko korkeasti koulutettuja, valmiita "huonoihin" töihin vai vain tukien nostamiseen?

08) Kokopäiväinen lasten päivähoito-oikeus pitää poistaa aina, jos jompikumpi vanhemmaista on kotona.
Jompikumpi vanhemmista on väkisinkin johonkin aikaan päivästä kotona ja siten kaikki oikeudet poistettava?

09) Lupa häirikkösusien ampumiseen pitää saada nykyistä helpommin.
Kysymys ei viittaa siihen koska susi lasketaan häiriköksi.

10) Kunnat on velvoitettava työllistämään kaikki ilman työ- tai koulutuspaikkaa olevat 25-vuotiaat.
Myös ne jotka eivät hae töitä?
Onko se onnistuminen, jos työtön ehtii täyttää 26v?

11) Kunnille pitää antaa oikeus kieltää kerjääminen.

12) Lasten kotihoidon tuki on jaettava tasan vanhempien kesken.
Riippumatta siitä kuka lasta kotona hoitaa?

13) Alkoholiveroa on korotettava.

14) Perintövero pitää poistaa.
Huom: Jos poiston sijaan kannattaa pienennystä, verollisen alarajan nostoa tai progression säätöä, vaustaus on Eri mieltä.

15) Kokopäiväinen lasten päivähoito-oikeus pitää poistaa, jos jompikumpi vanhemmista on kotona.
Minkä eron puuttuva sana aina tekee tähän kysykseen, versus 08?
Ja millaisen asiantuntemuksen päivähoito-oikeuspykälistä sen merkityksen tajuaminen vaatii?

16) Kunnat on velvoitettava työllistämään kaikki yli 55-vuotiat työkykyiset työnhakijat.
Huom: Kunta voi päätöksillään (rajoitetusti) auttaa yrityksiä palkkaamisessa ja ihmisiä töiden saamisessa, mutta että velvoittaa ja vieläpä kaikki?

17) Suurille eläkkeille on asetettava katto.

18) Suomen on liityttävä Naton jäseneksi.

19) Kirkko ja valtio pitää erottaa toisistaan.

20) Ruotsinkielen opiskelu peruskouluissa on säilytettävä pakollisena.

Call me beautiful to my face
©2000 Kosheen

1.12.14

Tulevaisuus tunnelissa

Ei kommentteja:
Seurasin linkkiä taas yhteen propaganda-juttuun rantatunnelista, jossa todetaan:
"Tampereella tunnelilla on myös paljon vastustajia, mutta Martti uskoo, että aikaa myöten vastustus vaimenee."

No siis tietenkin vaimenee. Eihän sitä ole mitään varsinaista järkeä vastustaa enää tässä/siinä vaiheessa, kun paskat on jo housuissa.
Rakentamista ei lopeteta tähän. Kukaan ei sitä osta ja vie pois. Tai keksi sille jotain muuta käyttöä.

Yleisönosasto-kirjoituksia voi edelleen jatkaa, koska rahaa se varmasti syö ja aiheuttaa ongelmia vielä valmistuttuaankin huomattavasti enemmän kuin nykyinen tie maan pinnalla, mutta se nyt vaan on voi-voi.

Vastustajat joutuvat/saavat käyttää tunnelia siinä missä muutkin alueen ihmeiset, mutta he vain muistavat aina sinne ajaessaan kirota päätöksen sallineet kusip**t helve**iin, ja lupaavat olla äänestämättä moisia pettureita enää ensi kerralla.

Enemmänkin/viimeistään tässä vaiheessa pitäisi energia siirtää sen metron vastustukseen, raiteita kun ei ole vielä maahan lyöty eikä vaunuja ostettu.

Ja syvällä

13.9.14

Kostuuko?

Ei kommentteja:
Kasvoin naperona metsässä, tai metsän laidassa, mutta siis kuivalla maalla kumminkin. Kylästä löytyi kyllä pari pientä uimalammia, mutta niissä käytiin to-del-la harvoin. Poislukien ne pari kesää, kun kävin uimakoulussa - oppimatta mitään.

Näinpä en muista, että olisin pienempänä koskaan haaveissani piirtänyt tulevaisuuden tupaani tai edes kesämökkiäni järven rantaan. Olivat useiten (todella hyvin sisus- ja varustettuja) piilopirttejä metsän siimeksessä näkymättömissä muilta ihmisiltä.

Mutta sittemmin Tampereelle muutettuani, asuntoni ikkunoista ei vielä vettä näy, kuin sateella, mutta muuten tässä pitäjässä nuo vesistöt ovat kovin läsnä. Varsinkin näin lumettomaan aikaan, tulee lähes päivittäin kuljettua, joko toisen noista isoista järvistä tai vähintään tuollaisen pienemmän (joskin kotikylän lampea isomman) järven rantaa. Ja tämän painostuksen seurauksena olen 'oppinut' siirtämään moisen vesiesteen myös osaksi tulevaisuuden haaveita.

Vaikken ui tahi kalasta, enkä suunnittele aloittavani, voin hyvinkin kuvitella itseni istumassa päivät pääksytysten saunamökin terassilla, katsellen "ulapalle", kuten kuvassa. Edelleen sentään vielä jossain, piilopirtin omaisesti, ohikulkijoiden katseilta varjossa.

Freedom; No Freedom
Change; No Change
©1988 J.M.Jarre

24.8.14

Tohtori

Ei kommentteja:
WHO

Always take a banana to a party, Rose: bananas are good!

14.7.14

Säännöllisesti

Ei kommentteja:
LBogin anonymiteetin suojassa, voin sanoa seuraavan ääneen.

Hetki sitten taas yksistä punaisista pyörällä läpi ajaen, joihin edellä ajanut pysähtyi, ajattelin "selitystä" kuvaamaan liikennekäyttäytymistäni. Paras keksimäni vaihtoehto oli että: Noudatan liikennesääntöjä tilanteen salliessa.
Vaikkakin, liikennesääntöjen noudattaminen on takaraivossa tietynlainen perusarvo, se ei ole niin vahva, että tuo lause olisi toisinpäin, muodossa Rikon liikennesääntöjä vain tilanteen salliessa, joskin noin päin se voisi teknisesti olla parempi (ja toimivampi, jos poliisille pitää selittää).

Käytännössä ohjenuorani on sujuvuus. Tarkoittaen sitä, että menen mistä ja milloin vain, jos se on minulle sopiva vaihtoehto, eikä se häiritse muita, aiheuta paniikkia tai vaaratilanteita. Ja tämä pohjautuu siihen oletukseen, että autoilijat noudattavat omia sääntöjään. Joskin lähes aina varaudun myös siihen, että ne eivät noudata. Sujuvuuteni toimii myös toisinpäin, eli rauhallisesti polkiessani viiton ylikohteliaat autoilijat menemään ensin, jos heillä on siihen valmis liikemomentti.

Lainkuuliaisuuden perusarvo ilmenee tilanteissa, joissa on mahdollisuus esiintyä esimerkkinä pikkutenaville. Eli selkeästi alaikäisten naperoiden välittömässä läheisyydessä, vältän pienehköjäkin rikkeitä. Sillä tapaani liikkua ei pidä kopioida, ennenkuin tajuaa miten liikenne ylipäätään toimii ja osaa itse tehdä omat päätöksensä kaikista tekemisiensä mahdollisista riskeitä. :)

Muun kevyen liikenteen kanssa sujuvuusperiaate on sitä, että se väistää kummalle se on helpompaa tai kumpi sitten sattuu ensin huomaamaan. Sujuvuus on myös sitä, että jos muiden ohitus näyttää mahdolliselta ilman kellolla pelottelua, jätän soittamatta. Sillä monesti ihmisillä, varsinkin porukassa ollessaan, on tapana hyppiä satunnaisiin suuntiin kuullessaan soittokellon, jolloin se pyöräilijän mentävä aukko, jossain välissä, katoaa.
Se että kevyenliikenteen väylällä kulkee muitakin, ei pitäisi tulla kellekkään yllätyksenä. Jos tulee, niin kukin saa itse miettiä omaa käyttäytymistään.
Hey, let's be careful out there.
©Sergeant Phil Esterhaus

26.4.14

Rak-kauden Wap-pura-Dio

Ei kommentteja:
On Se.
Amatöörimäisiä juontoja, huonoa musiikkia, paskoja juttuja. Mutta silti sitä on ihan pakko kuunnella, koko sen ajan, mitä sitä on tarjolla, enimmäkseen. Ja nauraa mukana, fiilistellä lauluja ja ..
Piristävää vaihtelua arkihaasteeseen.
Onhan tämä sentään vain kerran joka vuosi. WAPPPU

"Virolaisena ja kahdeksankymppisenä"

31.12.13

Viimeistä maapalloa viedään

Ei kommentteja:
Vuosiluku loppuu ja tilalle tulee toinen, samanmoinen.

Kävin lyhyellä kävelyllä tuolla kylätien puolella, ja järrkytyin pientareella makaavan tyhjennetyjen alkoholi- ja tupakkituotteiden myyntipakkausten määrästä. Myönnän etten ole itsekään pulmunen roskaamisen alalla, varmasti on muutama karkki- ja nenäliinapaperi minultakin jäänyt "luontoon" villin nuoruuteni aikana. Ja pari pantillista juoma-astiaa on, juhlayön siirtymistaipaleella, jätetty jalkakäytävän reunaan odottamaan aamun ensimmäistä kerääjää. Mutta mikä saa ihmisen heittämään lasipulloja, pahvipakkauksia ja muita random roskia, ulos liikkuvan auton ikkunasta? Kesken matkan ei autosta varmastikaan ole tila yllättäin loppunut, etteikö matkaan lähteneet tavarat pääsisi perille asti siinä missä ihmisetkin. Kävellen liikkeellä olevalle ihmiselle saattaa tulla ymmärrettävä hinku päästä eroon tarpeettomiksi muuttuneista pakkausmateriaaleista, heikkoja kun olemme. Mutta mitä järkeä on poistaa tavara liikkuvan auton ikkunasta, auton, joka aivan varmasti, jo seuraavan vuorokauden sisään, kulkee, mahdollisesti jopa ilman erillistä kiertämistä, julkisen roskiksen tai jonkin matkustajan kotipihalla nököttävän vihreän muovipönpelin ohitse.

Joissain paikoissa kuten Ruotsissa on laki, jonka varjolla roskaajia voidaan sakottaa hyvinkin tuntuvasti. Mielestäni ajatus olisi enemmän kuin hyvä, tuoda myös omaan maahamme. Pienenkin mutta tahallisen roskauksen sakko voisi hyvinkin olla luokkaa 50-100e, eli esim 2 päiväsakkoa.
Ongelma ei ole siinä, että se yksittäinen purkkapaperi putoaa maahan ja siten aiheuttaisi maailmamme tuhon, vaan se, että henkilö joka näin tekee, on itse se siemen, joka kasvaa exponentiaalisesti, ja joka jo oman historiansa (puhumattakaan jälkeläisistään) aikana jättää peräänsä paljon muutakin, paljon pahempaakin 'roskaa', sekä tuhlaa ulkopuolisten resursseja omien jälkiensä siivoamiseen.
Se, että Suomessa sakottaa voi ainoastaan poliisi, jonka väkimäärää jatkuvasti vähennetään, on tietenkin yksi ongelma moisen lain kanssa, mutta se on erillinen ongelma. Se että lain valvontaan ei ole resursseja, eikä sillä siten saada kiinni kaikkia lain rikkojia, ei mielestäni ole syy olla tekemättä moista lakia. Valvonnan määrästä huolimatta, aina tulee olemaan metsätaipaleita ja puistonkulmia, joissa halutessaan voi, todellisella nollariskillä, tehdä mitä vain. Mutta jos edes kaupunkien keskustoissa on potentiaalinen riski menettää päivän budjetti yhden älyttömän laiskuuden takia, on se varsin opettava kokemus. (Koska nykyinen kotiopetus ei tunnu riittävän.)
Enkä myöskään näe ongelmaa siinä että pienen rikoksen, joka roskaaminen varmasti enemmistön mielestä on, rangaistus on suhteellisesti ylisuuri verrattuna ns. oikeisiin rikoksiin, joiden rangaistus on helposti mitätön. Joka myös on erillinen ongelma.
Vaikkei lailla olisikaan välitöntä ja totaalista muutosta kaupunkikuvaan ja ihmisten asenteisiin, alkaisi se varmasti vähitellen, yksi ihminen ja kaveriporukka kerrallaan parantaa maailmaa.

Siistiä vuotta 2014 kaikille.
So, tell me where I'll be in 2014
©2011 Racoon

17.10.13

Kärsitään hyvyydestä

Ei kommentteja:
"Hyvyys on sitä, että kärsii muiden takia."

Noinhan se on. Kärsiminen saattaa olla vähäistä ja usein unohdetaan syntyneen hyvän varjoon, mutta siitä huolimatta, kärsimys on siellä jossain.
Jollei hyvän tekeminen ole kärsimystä, kärsiminen ilman vastalauseita on hyvyyttä.

Jos ajatus ei vielä aukea, niin otetaan pari esimerkkiä.
  • Teet hyvin, olet hyvä, kantaessasi kirjahyllyä kaverin muuttotalkoissa. Mutta samalla kärsit ajallisesti ja kipeytyvien nivelien verran.
  • Teet hyvin, olet hyvä, jopa kolmelle ihmiselle, luovuttaessasi verta. Mutta samalla kärsit neulanpiston ja hetkellisen heikkouden tunteen.
  • Teet hyvin, olet hyvä, kun olet sympaattinen ja kannustava kun vastaanotat väsyneen ystävän valitusta elämästä. Mutta samalla kärsit tarinoista, jotka masentavat ehkä jopa itseäsi tai tuntuvat merkityksettömiltä omiin ongelmiisi verrattuna.
  • Teet hyvin, olet hyvä, maksaessasi kiltisti verot. Mutta samalla kärsit siitä, että verot on ylikorkeat, koska joku muu tekee työtä pimeästi, veroparatiisiin tai ei ollenkaan.
Elämä on kärsimystä, mutta se on pientä. (..sillä elämä on lyhyt :)
Loppujen lopuksi, kärsiminen kannattaa, joten ollaan hyviä - siellä ulkona.
Help
me if you can, I'm feeling
down.
And I do appreciate you being
round.
©1965 Beatles
Asiaan liittymätön PS. Jej!
  Tämä postaus, syyvyydestään huolimatta, oli puolipahuuden merkkipaalu saatuaan järjestysnumeron #333.

14.8.13

Säähkö

Ei kommentteja:
Olen erittäin otollinen mainonnan kohde. Jos vain mainostajat tietäisivät miten.
Tänäänkin postissa tuli Wattenfallin sähkötarjous: "Jatketaan sopimusta, edullinen hinta, vain sinulle". Jonka seurauksena menin ja tein sopimuksen; toisen tuottajan kanssa.
Eikä ollut ensimmäinen kerta, että nähtyäni mainoksen ostan jutun (tai vastaavan) jostain täysin toisaalta.
When I turn
my power on
I will go
electric
©1995 Leila K
Ps. Pienen nuoruutensa Electriciä kuunnelleena, todella outo kuunnella täysin saman melodian alkuperäistä Give Me Tonight -biisiä, kun jatkuvasti yrittää laulaa "vääriä" sanoja, samalla kun esittäjän tunnetunpi Let the music play yrittää puskea läpi.

20.6.13

Meet in time

Ei kommentteja:
Oli palaveri alkamassa kun olin vielä matkalla. Tiesin ehtiväni paikalle hetken myöhässä, mutta olin silti hyvillä mielin. Olin varma, mukana tuomani selitykseni, että ei nämä koskaan ala ajoissa (erinäisistä "teknisistä" syistä johtuen), pitävyydestä, sillä olihan se totta. Päästyäni perille, totesin että olin ensimmäinen paikalla.
Ja kirosin hukattua selitystä. Eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta.
Sama tapahtui reilu kuukausi sitten, kun samanoloinen palaveri, piti olla samassa paikassa. Silloinkin "juostuani" perille, ollen vain viitisen minuuttia myöhässä, saavuin myös tyhjään saliin. Ja aikani odoteltuani, siirryin toimistolle huomaamaan sähköpostilaatikossa tapahtuman cancelointi-viestin, joka oli lähetetty kyseisen viisi minuuttia tapahtuman aiotun alkamisajan jälkeen.

Tällä kertaa toimistolle ehdittyäni, infoa asian tilanteesta ei ollut vielä tarjolla. Loppujen lopuksi, tilaisuus alkoikin, puoli tuntia myöhässä ja ilman toista luvatuista esiintyjistä. Valitettavasti.ei siis järjestäjien toimesta, vaan omasta puolestani, sillä <censord'>

--
ps. Tämä ei oikein ollut jussin alustan juttu, mutta kun oli vielä draftina mennä viikolta, niin ..
Ja vältyinpä menemästä aikomiini tunteellisempiin asioihin..   Hyvää Kesää.
Happiness seems to be loneliness
And loneliness chilled my world
©1999 Andrea Martin

9.5.13

Lahjavinkki

Ei kommentteja:
JOS äsken oli kolme kuvaa, niin pistetään nyt hattutemppu kasaan, ja laitetaan päivän kolmas entry.

Radio Groovessa kun tuli niin yllättävän kyseenalainen äitienpäivämainos, että pitää jakaa teille, jotka kuuntelette jotain muka parempaa.
Hab Ich heute Nacht geschworen
Ich werd ihr eine Krankheit schenken
und sie danach im Fluss versenken
©2001 Rammstein

12.4.13

Tunnus tus ka

Ei kommentteja:
Lisää tarinaa, liittyen 21.2. mainittuun apaattiseen vaiheeseeni.
Vähissä on viimeaikoina kuulemani puheenaiheet, jotka olisivat kiinnostaneet minua. Kun en voi tuskaksenikaan väittää, (tai voisin, mutta se olisi vale, tai siis selkeä ironia, kts. eteenpäin) että olisin kiinnostunut tai välittäisin pätkääkään, kun toiset, esim. kahvipöydässä, keskustelevat urheilusta, autoista, historiasta, talon lämmitysmuodoista, tietotekniikasta, päivän politiikasta, hyvän-päivän-tuttujen-hlökohtaisista-päivittäisistä-asioista, urheilusta (joo, sanoin jo kerran, mutta siis eeerh tuplasti vähän). Saattaa olla, että heikkoina hetkinä, otan osaa keskusteluun ja heitän väliin, mahdollisesti jopa asiaankuuluvan, kommentin, joka sinänsä on totuus omalta osaltani (en varsinaisesti valehtele /koskaan/, saatan olla ironinen, mutta se on eri asia) ja joka saattaa aiheuttaa muille mielikuvan siitä, että olen kiinnostunut ja oikeasti mukana keskustelussa, mutta loppujen lopuksi sanomani ei pidä vettä, siten että tyyliin muistaisin kahta minuuttia myöhemmin, sanoneeni niin, se on vain yleisen kohteliaisuuden aiheuttama esitys. Työasioihin liittyvissä jutuissa fake:aaminen on helppoa, koska silloin on (palkkapussin pakottama) motiivi. Samoin, kuin jos minulla on oma taka-ajatus, kuten naisten kanssa keskustellessa (olettaen että olen saanut suuni auki). Mutta noin niinkuin muuten, haluaisin, useimmiten, oikeasti haistattaa kuulijoille paskat, mutta koska en voita sillä yhtään mitään, päinvastoin, jätän sanomatta (ääneen) ja mietin päässäni puhtaasti omiani ja sitä miten saisin päivästäni siedettävän, muista ihmisistä huolimatta.

Jos joskus osut löytämään topiikin, tai olet henkilö, josta olen oikeasti (ki)innostunut, tulet kyllä huomaamaan sen. Mutta kunnes niin tapahtuu, olet onnellisen tietämätön potentiaalistani. :)

Pyydän anteeksi aiheuttamaani häiriötä (buah-ahhaa, ja pskat pyydän, räkäisesti nauraen, juoksi hän pois).

ps. Olen siis oman tietoisuuteni uhri, jos olisin kuin te, olisin onnellinen, mutta koska tiedän paremmin, tiedän, että elämä kusee, enimmäkseen. :]
It was words strung into sentences
It was doomed to not be right
©1992 Megadeth

8.1.13

Todellisuuden taju?

Ei kommentteja:
Asiakkaalle lähti tarjous ~30 miestyökuukauden projektista.
Maanantaina mietittiin mitä voisimme tehdä odotellessamme tietoa projektin hyväksymisestä ja torstaista palaveria asiakkaan kanssa.
Pomo ehdottaa ihan vakavissaan: "No jos opiskelisitte asiaa ja vaikka tekisitte samalla jonkun proton, niin olisi torstaina jotain näytettävää."
/o\
Tell me, who do you think
you are, Hurting me more
with the things you say?
©1974 Jigsaw

20.12.12

Uusi normaali

Ei kommentteja:
"Projekti" alkoi;
23.10. Tiistai aamupäivällä, kun soitin pankin keskukseen tilatakseni aikaa lainaneuvotteluun asap. Koska ainakaan "kuluvaksi päiväksi moinen ei onnistu keskuksen kautta", täti pisti konttoriin X soittopyynnön, jotta ottavat sieltä yhteyttä suoraan heti-kohta, kun keskusta paremmin tietävät miten ovat itse vapaana.
Pyydettyä soittoa ei koskaan kuulu.
25.10. Torstaina aamupäivällä yritän uudestaan ja soitan nyt suoraan konttorin Y numeroon, ja tiedustelen aikavarausta asap. "Kuluvalle päivälle ei enää sovi, mutta perjantai iltapäivälle klo 16 löytyy slotti." Otetaan se, kiitos.
Parin tunnin päästä henkilö, jolle aika oli varattu, soittaa ja selittää että "yhdet asuntokaupat siirtyi ja menee aikataulu sekaisin, voitaisiinko siirtää tapaaminen myöhemmäksi, vaikka 17:30?" No, hyväksytään, koska parempi se kuin ensiviikoksi. Puhelun aikana (viikon)päivää ei mainita.
26.10. Perjantaina teen "ylipitkän" työpäivän odotellessani tapaamista, ja siirryn pankkiin puoli kuusi. Perillä tapaan yhteyshenkilöni, joka ihmettelee että "kuinkas sinä nyt tulit, hän odotti minua jo eilen, nyt ei ehdi kun on nämä asuntokaupat tässä. Mutta tehdään uusi tapaaminen maanantaille."
29.10. Maanantaina siis uudestaan konttoriin. Nyt onnistuneesti 45 minuutin (Outoa kuinka moneen ohjelmaan ne yhdet, pankin jo tietämätkin, asiat oikein pitääkään kirjoittaa.) meetinki; "haluttu lainasumma järjestyy, olemassa olevat vakuudet riittävät hyvin, hyväksytän vielä päälliköllä ja saat sitten tarjouksen nettipankkiin."
01.11. Torstaina tulee puhelu, "tässä meni vähän ylimääräistä aikaa ja lisäksi tämä tuli bumerangina takaisin, kun vakuudet ei riitäkään, (käytin väärää vakuusarvoprosenttia) tarvitaan noin <puolet lainasummasta> vakuuksia lisää"
No, voi perkle, okei, lupaan tutkia mistä onnistun repimään moiset vakuudet ja viestittää sitten kun keksin vastauksen.
Tähän väliin tulee itsestä (tai tavallaan kolmannesta osapuolesta:) johtuva, reilun viikon viive.
11.11. Sunnuntaina pistän nettipankin kautta viestin, jossa ehdotan, omasanaisten detailejen kera, yhtä mahdollista vaihtoehtoa vakuuden hoitoon.
12.11. Maanantaina tulee viestiin vastausviesti toiselta konttoristilta; "asiaasi hoitanut 'syyllinen' on tämän viikon lomalla, sopiiko että hän jatkaa asiaa palattuaan ensi viikolla, jollei lainalla ole kovin kiire?"
No ei tässä nyt tuli hännän alla olla, joten odotetaan.
20.11. Tiistai-iltana kerrotun delayn jälkeen, pistän vastauksen edelliseen nettiviestiin, jossa utelen että jokos 'syyllinen' on palannut, kelpaako minun vakuudet? Loppuviikko menee sillä luotolla, että mainittu paluu ei olisikaan ollut heti maanantaina ja että korjaamiseen ja hyväksyntään menee sitten ehkä päivä kumminkin.
26.11. Maanantai-iltana, viikon luvattoman hiljaisuuden jälkeen, pistän vihastuneen vastausviestin, että teemalla mitä tämä tälläinen mykkäkoulu oikein on?
28.11. Keskiviikkona herää epäilys siitä, että viestit menevät hukka-nimiseen paikkaan, koska ovat vastausviestejä, joten pistän edellisen uudestaan, mutta nyt uutena viestinä ja lievästi vihaisemmin. Samana iltana 'syyllinen' soittaa, että "kas vain, hän sai vasta tänään tietää, että olit netin kautta pistänyt viestiä, mutta joo, hän katsoo homman nyt huomenna torstaina."
30.11. Perjantaina pistän taas vastausviestin (nyt 'syyllisen' itsensä lähettämään nettiviestiin, edellinen jonka pistin vastauksena toisen konttoristin viestiin mahdollisesti kun kohdistui sille toiselle eikä osunut 'syyllisen' näköpiiriin?) ja utelen että mitä torstaisesta asian hoitamisesta seurasi?
Ja ei mitään.
03.12. Maanantai illasta pistän, seuraavaa pykälää vihaisemman viestin, että miksi helv*tissä asiakkaille ei oikein anneta minkäänlaista palautetta tapahtumista.
Edelleenkään ei mitään vastausta viesteihin.
05.12. Keskiviikkona soitan itse konttorin johtajalle ja kysyn tältä että tietääkö hän missä tarjoukseni menee? Tämä katsoo koneelta, että "juu ei ole vielä tehty, mutta menenpä samantien kysymään ja potkaisemaan 'syyllistä'." Illalla viiden jälkeen 'syyllinen' itse soittaa ja nopean selittelyn jälkeen "lupaa "oikeasti" hoitaa asian perjantaina 7.12."
07.12. Perjantaina puolelta päivin tulee viesti uuden tarjouksen tekemisestä, ilmeisesti koska 11.11. vajeen helpottamiseksi, toivoin myös lainasumman pientä kevennystä. (Liekö koko puolen tunnin työ tehty uudestaan?) Mutta kyseinen drafti edelleen vakuusvajaana, eikä viestissä mitään tietoa ehdottamani uuden vakuuden hyväksyttävyydestä, vain "olisiko vakuudesta dokumenttejä?". Puolen tunnin säädöllä kasaan papereista lisätiedot.pdf:n ja pistän dropbox-jako-urlin vastausviestinä. Muistaakseni jossain toisessa laitoksessa nettipalvelussa viesteihin voi älykkäästi pistää attachmentin mukaan. Toisen puolen tunnin jälkeen usko vastausviesteihin loppuu ja soitan varmuudeksi keskukseen ja käsken kertoa 'syylliselle'; että pistin jo tälle viestivastauksen. Hetkeä ennen kello viittä (ilmeisesti viimeisenä tekona ennen koneen sulkemista viikonlopuksi), tulee viesti "en saa tiedostoa ladattua, pistätkö sähköpostina." Pistän viidessä minuutissa.
10.12. Maanantaina koska mitään ei kuulunut, pistän illalla uuden nettiviestin; tuliko posti/doku kohteeseensa, ja kelpaako?
11.12. Tiistai dead silent. Pistän illalla uuden nettiviestin, jossa utelen maailman menosta, sekä re-sendin perjantain sähköpostin 'syylliselle'.
12.12. Keskiviikkona tulee sentään vastaus tiistaiseen nettiviestiin randomilta konttoristilta, mutta "kysy 'syylliseltä' sähköpostitse" ei paljon lämmitä. Illalla pistän vaan kun se ei tunnu auttavan -vastauksen aamun hyödylliseen viestiin, sekä lisää sähköpostia 'syylliselle' ja nyt lisäksi konttorin johtajalle, että tiedättekö että kaipaan edelleen tapahtumatietoja, missä viipyy?
13.12. Torstaina puolelta päivin pistän edelliselle kaksikolle uuden postin, jossa tarjoan lisävakuuden hoitoon toista vaihtoehtoa. Paria minuuttia myöhemmin tulee vastaus johtajalta: "Virheitä on tehty, yritämme skarpata." Ja pari tuntia myöhemmin 'syylliseltä' "Teen huomenna rästitöitä, joten saat päätöksen silloin."
14.12. Perjantaina kuuden jälkeen illalla, tulee soittoyritys pankin numerosta, ja hetkeä myöhemmin sähköposti 'syylliseltä' "Vakuudet on OK, pistin tarjouksen hyväksyttäväksi päivällä, ei vielä päätöstä, olen lomalla ma-ke, onko lainalla kiire?" kysyy hän, melkein kaksi kuukautta kestäneen vetkuilun jälkeenkin. Postissa ei ketään CC:nä eikä minkään näköistä ohjetta siihen, jos vaikka olisi kiire.
15.12. Lauantaina, selvittyäni, vastaan postiin, lisäten johtajan vastaanottajaksi, ja kysyn tuleeko päätös minulle ilman 'syyllistä' eli ennen tämän paluuta ja miten ne vakuudet nyt on? sekä todennäköisyyksien lisäämiseksi, sama kysymys menee nettiviestinä.
17.12. Maanantaina asiat alkavat näyttää lupaavilta, vaikkakin viimeiseen nettiviestiin tullut vastaus "'syyllinen' lähetti postia perjantaina, luitko sen? Vastaa jos kaipaat vielä jotain." ei pelasta, kun oman viestini kysymys heräsi juurikin siitä mainitusta postista. Sen sijaan puhelu johtajalta: "<Tilanneselitys>, lainan kanssa kaikki ok, ja sovitaan torstaille allekirjoitus." Tosin ei 'syyllisen' kanssa, koska tämän kalenteri on täynnä.
18.12. Tiistaina soittoyritys pankista hankalaan aikaan, vastaajaviestin mukaan torstain 'uusi syyllinen' haluaa ehdottaa tapaamisajan muutosta.
20.12. Torstaina aamusta soitan keskuksen kautta 'uudelle syylliselle' soittopyynnön, joka töidensä alkaessa soittaa koska "iltapäivä on kaikilla täynnä, valitaan uusi aika johonkin 'väliin'." Koska itselleni hyvin sopii, moinen sovitaan alle tunnin päähän. Niinpä, vielä aamupäivän puolella, sovitusti pankissa, vastassa alkuperäinen 'syyllinen', 15 minuuttia ja sopimuspaperit kourassa pihalle. Iltapäivän puolella 'syylliseltä' tulee viimeinen puhelu, että "rahat on tilillä, hyvää joulua." \o/
Huomenna 21.12.2012 on maailmanloppu? joten ei tarvi huolehtia lainan takaisin maksusta?

Disclaimer: Tämä tarina on valitettavan tosi. Yksityiskohtia on jätetty pois, mutta mitään ei ole keksitty tai lisätty. Kaikki kommunikaatio on listattu. Värilliset lainaukset ovat lähes suoria, joskin vapaasanaisia kuvauksiani kommunikaation sisällöstä. Yllä mainittu 'syyllinen' on vain sana, oikea syyllinen tähän kaikkeen on suuremmalla todennäköisyydellä talon prosessit, jotka sallivat tarinan tapahtumisen.
Saamani loppuselitysten pohjalta ymmärsin, että tämä sekvenssi on useiden eri sattumien summa, joten toivo elää että tämä kaikki ei olisi se uusi normaali. Mutta silti, mikään selitys ei vähennä sitä faktaa että tämä kaikki tapahtui, hitaasti ja hiljaisuudessa.

Konstruktiivinen osuus / ajatuksia prosessin korjaukseen - tulossa myöhemmin, ehkä. Nyt ei pysty. /o\
Don't hate the player,
Hate the game
Niggas, Sharpen your aim
©1999 Ice-T

5.11.12

Kysely - Joku - 2

Ei kommentteja:
Löydetty kysely, kahdessa osassa, toisessa hauskat kohdat, toisessa SUURET kysymykset.
Vastaukset näihin toisiin venyvät, joten tässä kolmas viimeinen kahdesta.

9. Onko joku, jota et koskaan unohda?
- Pelkään että ei. Toistaiseksi aika monet ovat unohtuneet, enemmän tai vähemmän. Samalla kun sanon, että siksi koska minulla ei ole tapana roikkua menneessä, toinen ajatus herää kysymään, että onko tuo muka totta? Tuohon kysymykseen saatetaan palata toiste, mutta nyt..

Lähisuvusta ei pääse eroon, joten ne eivät pääse unohtumaan, ainakaan ennen kuin kuolevat. Lähimmät kuolleet sukulaiset ovat toistaiseksi isoisät. Muistan että he olivat, mutta lasken kyllä heidätkin jo unohtuneiksi, sillä en muista koska olisin heitä erikseen ajatellut tai muistellut, ohimennen ehkä vanhoja valokuvia selatessa, mutta sitäkään ei tehdä mainittavan useasti tahi retroilu hengessä.

Suvun ulkopuolelta, suuri osa lapsuuden kavereista, myös "hyvät" sellaiset, on poistunut näköpiiristä ja siten myös ajatusmaailmasta unholaan. On ehkä yksi henkilö, joka ainakin toivottavasti jää mieleen. Joskin jo tämäkin onnistui kerran olla pahasti vaarassa haihtua unholaan, mutta palasi sitten taas takaisin 'käyttömuistiin'. Tämä kerran suoritettu paluu tahtonee ehkä sanoa, että mahkut on paluuseen myöhemminkin, eli ainekset ei-unohdeta-koskaan -kastiin ovat hyvät.

Yllä mainittu perustuu nykytietoon, joten varataan oikeus muutoksiin sen varalle, että vastaan joskus tulee se-oikea, tai edes se-aika-sopiva, jo(t)ka jää tahtomattaankin unohtamattomien joukkoon.

24.Vastakkaisen sukupuolen tärkein ulkonäöllinen seikka?
- Että on nätti.
Tähän vastattiin jo kevyellä puolella, ja tuolla samalla, mutta koska se on täysin totta, annetaan täällä tarkenne. Kysymyksessä kysyttiin ulkonäöllistä seikkaa, eli vaikka esittäisi olevansa henkilö, joka sanoo että ulkonäkö on täysin merkityksetön juttu persoonallisuuden ja muun henkisen hötön rinnalla, niin vastaus on täysin validi. Enkä edes ole sellainen, mutta silti, yksikään yksittäinen juttu ei ole se-juttu, joten tärkeintä on se että kokonaisuus on katseltava. Nätti on katseltava, mutta skaala vain on laaja. Aiheesta on aiemmin kirjoitettu laajemminkin (Toim.huom. mutta edelleen julkaisemattomana draftina, johtuen liian seksistisestä sisällöstä), joten ei nyt enempää siitä.

7. Rehellisesti, mitä todella haluat juuri nyt?
- Kun ollaan näin henkisellä moodilla, niin vastaus "verottomat 400.000e tai enemmän", joskin myös oikea, ei ehkä sovi kuvaan, joten vastaus yhdistynee seuraavaan kysymykseen, varsinkin kun tuossa on sana todella.
26. Haluaisitko seurustella?
- Tietämättä oikeasti mitä kaikkea seurustelu pitää sisällään, sanotaan että kyllä; haluan jonkun, jonka kanssa jakaa päivän askareet, jonka viereen voi hymyillen nukahtaa, jonka vierestä voi eilistä onnellisempana herätä, jonka kainaloon sopii käpertyä ja jota voi tilanteen tullen puristaa kovaa pehmeästi.
Prkl. Listatako tähän ideaalivaihtoehdon täyttävät halut vai ne jotka riittävät suurimman (huono sana koska suurin ei nyt tarkoita suurinta,) toiveen täyttämiseen? vrt. yllä mainittu 400k, vähemmänkin otetaan mielellä vastaan, enemmän ei haittaa lainkaan, jne. Jonkun, joka ymmärtää ja osaa naura(tta)a.
Because it's so important to have
that special somebody
To hold, kiss, miss,
squeeze and please
©1964 Solomon Burke