30.1.14

ISÄ'ntä

2 kommenttia:
Olen vuokraisäntä, ja nyt ensimmäistä kertaa seuraavan vuokralaisen valinta painostaa niin pahasti, että tekisi mieli jättää tekemättä.
Teknisesti ottaen se olisi mahdollista, mutta olisi käytännössä rahan heittämistä pohjattomaan naapurin kaivoon.

Hakijoina pieneen kämppään on paljon pieniä tyttöjä, mutta masennus syntyy siitä, että tiedän asunnolla olevan naapurin, jonka naapuriksi en tahtoisi edes itseäni. Toisaalta olenko valmis myöskään ottamaan kyseenalaisen näköisen sosiaalitapauksen tuhoamaan tosi siistiä kämppääni. Sekin olisi rahan heittämistä lampeen. Toisaalta, sen jälkeen asukkaan valinta ei enää olisi niin tarkkaa, tosin hakijoita olisi myös vähemmän.
Ja lisäksi, kun en edelleenkään pidä ihmisistä, tai niiden tapaamisesta, en ole innostunut tapaamaan kandidaatteja ja tutkimaan onko heistä mihinkään. Ehkä ensikerralla pitää ottaa hommiin välitysfirma, siinäkin heitetään rahaa lätäkköön, mutta ainakin vältyn itse tältä.

Tai sitten vain pitäisi olla kusipää.
a©d©

19.1.14

JokoSekäEttäTai

Ei kommentteja:
Yhtäällä oli linkki netellon persoonallisuustestiin, joka tietenkin heikkona hetkenä piti käydä katsastamassa. Vastaus oli tuttu ISTJ, mutta häiritsevintä kyseisessä kumpi-kampi-testissä oli kysymykset, joilla ei ollut selkeää, tai edes semi-selkeää, "oikeaa" vastausta, vaan molemmat vaihtoehdot pitivät vettä yhtäläisesti. Joten homma meni osin arpomiseksi.
Osin tämä ongelma saattaa kyllä johtua siitä, että olen keskilinjan mies, ilman radikaaleja ajatuksia kumpaankaan laitaan, ja sovitteleva asenne, joka näkee kummankin osapuolen perusteiden validiuden. Mutta..

"""
Valitse seuraavista vaihtoehtopareista aina se, joka mielestäsi on sinulle luontevin. Joka viivan välistä aina siis jompikumpi.

Elämä on tässä ja nyt
Hiljaa hyvä tulee
Elämä on tässä, sen on turha odottaa tapahtuvan vasta myöhemmin..
..mutta enemmistö asioista elämässä tulee hiljalleen. Ei ole kaikki-heti-tänne-mulle-nyt juttu se.


Yleensä minä olen se joka puhuu
Yleensä olen kuuntelija
OK

Arvostan ihmisten seuraa
Arvostan yksinäisyyttä


Kaipaan yksityisyyttä
Kaipaan kontakteja ja keskusteluja
Mikäli verbinä olisi ollut "arvostan" tms. olisin valinnut yksityisyyden, jota kysymys todennäköisesti minun tilanteessani odottikin vastaavan. Mutta, koska se oli "kaipaan" se tarkoittaa nyt asiaa, jota haluan enemmän kuin minulla on, eli kontakteja, mutta tälläkin on rajansa, eli 80/20 suhde voisi olla sopiva, nykyisen 95/5 sijaan.

Etsin uutta jännitystä
Etsin rauhaa
OK

Yleensä harkitsen ennen kuin puhun
Saatan puhua ennen kuin ajattelen
Nipotus: vaihtoehtojen tekstitys, "yleensä" harkitsen, ja "saatan" puhua, voivat hyvin olla molemmat yhtä tosia jos vain harkinta on vallitseva tapa.

Kutsuilla haluan olla huomion keskipisteenä
Kutsuilla seuraan mieluiten tilannetta sivusta
OK

Kartan vuorovaikutustilanteita
Etsin vuorovaikutustilanteita
OK

Pystyn keskittymään häiriöistä huolimatta
Häiriötekijät haittaavat keskittymistäni
OK

Minulla on vain muutama ystävä, mutta tunnen heidät hyvin
Minulla on monia ystäviä
OK

Yksin ollessa saa akut ladatuksi
Harmittaa, jos ei ole mitään tekemistä
Taas valinta kaatuu määriin, sillä ensimäiset 4vrk yksin, ovat lataamista, ja seuraaksi alkaa harmittaa.

Työskentelen mieluiten ryhmätyönä
Työryhmän on oltava pieni, sillä minä itse sen työn kuitenkin teen
??? Todella oudosti kuvattu kysymys. Miten ryhmän koko vaikuttaa siihen tilanteeseen, jossa kaikki muut lusmuaa?

Minut on vaikea todella tuntea
Toisten on helppo tulkita minua
OK

Keskityn ulkoisiin asioihin
Keskityn sisäisiin asioihin
ok

Käytän voimavarojani tuhlaillen
Käytän voimavarojani säästellen
OK

Uudet asiat kiinnostavat
Tuttu on turvallista
Tuskin kukaan pystyy kieltämään sitä että tuttu on turvallista, joten tämä ei ole valintakysymys vaan ensimmäisen kohdan kyllä/ei -kysymys

Keskityn mahdollisuuksiin
Keskityn kokemukseeni
Näillä kahdella ei välttämättä ole poissulkevaa korrelaatiota keskenään, mahdollisuuksien kun ei tarvitse mitenkään olla pois omalta kokemusalueelta.

Olen todella innoissani
Pysytäänpäs tosiasioissa
Näen kyllä mitä tässä on haettu, mutta miksi innostuminen tarkoittaisi tosiasioiden unohtamista?

Ajattelen asioita laajoina kokonaisuuksina
Keskityn tosiasioihin ja numerotietoihin
Tämä kyselyn "tosiasia" taitaa ollakin käännösvirhe, sillä taas, miksei kokonaisuudessa näkyisi numerot ja faktat?

Lähestyn uusia asioita luovasti
Lähestyn uusia asioita järjestelmällisesti
OK

Työskentelen inspiraation tullessa
Teen töitä tasaiseen tahtiin
Lasken itseni tasaiseksi puurtajaksi, sillä en kaipaa inspiraatiota/motivaatiota perusvääntöön, mutta tietenkin, inspiraation tullessa teho ja into kasvaa.

Minä luon
Minä teen
OK

Olen nero
Olen järkevä
Kyseisten suomenkielisten sanojen ero on mielestäni kovin pieni verrattuna mahdollisiin originaalikielisiin.

Olen idealisti
Olen realisti
OK

Idea on tärkeintä
Hyöty on tärkeintä
ok

Käytäntö on tärkeämpi kuin teoria
Teoria on tärkeämpi kuin käytäntö
OK

Opin uutta tarkkailemalla ja jäljittelemällä
Opin uutta ideoista
OK

Arvostan ihmisissä yllätyksellisyyttä
Arvostan ihmisissä ennalta-arvattavuutta
OK

Tiedän paljon asioiden soveltamisesta käytäntöön
Tiedän paljon asioita teorian tasolla
OK

Parhaat keksinnöt syntyvät hulluista ideoista
Parhaat keksinnöt syntyvät kovalla työllä
Ok, joskin juttu on mahdollista ajatella niin että, idea on aina ennen toteutusta eli sitä kovaa työtä. Mikään ei tule ilmaiseksi tässä maailmassa. (Joskin poikkekset vahvistaa säännön)

Voin usein unohtaa kiittää tai onnitella
Olen taitava kiittämään ja onnittelemaan
OK

Toisten mielestä olen lämmin ja joustava
Toisten mielestä voin olla joskus kylmä tai kova
OK

Tavoittelen totuutta
Tavoittelen harmoniaa
OK

Olen tunteellinen
Olen looginen
OK

Ihmisten tapaaminen seuran vuoksi on turhaa
Ihmisten tapaaminen seuran vuoksi on tärkeää
ok

Haluan että minut tunnetaan vilpittömänä
Haluan että minut tunnetaan järkevänä
Mahdollinen käännösongelma, mutta en näe vaihtoehtojen eroa.

Harmittaa, jos puolisoni kysyy vieläkö rakastan häntä
Arvostan sitä, että puolisoni on kiinnostunut tunteistani
Lähtien siitä oletuksesta, että parisuhde on tunteellinen (y|ka)ksikkö, kukaan tuskin voi olla allekirjoittamatta jälkimmäistä väitettä. Mutta ensimmäinen väite ei ole sen vastakappale, vaan moinen kysymyshän, mikäli moinen harmittaa, ei ole kiinnostus asioista vaan kumppanin rakastuksen haastaminen/epäily.

Se, mitä keskustelussa sanotaan ääneen, on olennaista
Ruumiinkieli, eleet ja ilmeet paljastavat usein enemmän kuin sanat
Ruumiinkieli paljastaa asioita, se on täysin totta, mutta keskustelussa, työpalaverissa tai ystävien kesken, se mitä sanotaan ääneen on _olennaista_.

Jätän mieluummin asian hoitamatta, kuin pahoitan jonkun mielen
Asiat on hoidettava, vaikka joku pahottaisikin mielensä
OK, Olkoonkin, että tässä on varmasti mahdoton skaala siitä, minkä tasoinen mielenpahoitus vs. minkä laatuinen tekemättä jättö.

Otan asiat usein henkilökohtaisesti
En ota asioita henkilökohtaisesti
OK

Hyvä järjestelmä saa asiat sujumaan
Hyvät ihmissuhteet saavat asiat sujumaan
Kaksi lyömätöntä faktaa vaakakupissa.

Olen lämminsydäminen
Olen kylmäsydäminen
OK

Ihmisille on annettava anteeksi
Ihmisiä on kohdeltava tasavertaisesti
Miksi anteeksi antaminen ei olisi tasavertaista?

Logiikka on tärkeämpää kuin tunne
Tunne on tärkeämpää kuin logiikka
OK

Ihmisen on puhuttava järkeä ollakseen johtaja
Ihmisen on oltava luotettava ollakseen johtaja
Ilman kumpaakaan ei voi olla hyvä johtaja.

Jos joku on eri mieltä kanssani, hän on luultavasti väärässä
Jos joku on eri mieltä kanssani, minä olen mahdollisesti väärässä
OK

Pidän tilaisuuksista, joissa on selkeä ohjelma
Pidän epävirallisista tilaisuuksista
Epätodennäköistä, mutta voi olla myös epävirallinen tilaisuus, joka on täysin aikataulutettu.

Auktoriteetti on jotakin ikävää
Arvostan auktoriteettejä
OK. Auktoriteetti ei ole ikävää, vaan sen väärinkäyttö.

Ratkaisuja on vaikeaa tehdä
Ratkaisujen tekeminen on helppoa
OK

Pidän ratkaisujen tekemisestä
Pidän tiedon keräämisestä
OK. Joskin kysymys vihjaa, että ratkaisut tehtäisin ilman tietoja.

Vapaus on kaikessa tärkeää
Järjestys on kaikessa tärkeää
OK

Säännöt ja ohjeet ovat välttämättömiä
En pidä säännöistä ja ohjeista
Se, että tunnustaa sääntöjen välttämättömyyden, ei vaadi että niistä pitäisi silti pitää.

Muutos on tervetullutta
Vastustan muutosta
OK

Yllätykset ovat useimmiten ikäviä
Yllättävät tilanteet tuovat mukavan lisän elämään
OK

Asioiden valmiiksi saaminen on parasta
Asioiden aloittaminen on parasta
Aloittamisesta on pakko tykätä enemmän, sillä valmiiksi saamista tapahtuu niin mitättömän harvoin.

Elämä on yksinkertaista
Elämä on monimutkaista
Riippuen millä tasolla elämää katsoo vastaus voi olla kumpi tahansa. Sama päiväohjelma toistuu läpi vuosien vain mitättömillä muutoksilla. Elämän lankakerästä roikkuu lukuisia langanpäitä, joista pitää kaikista nykiä oikeassa järjestyksessä ja määrin. Kaikki nämä yhdessä ..

Vain olennainen on tärkeää
Haluan kuulla kaikki eri mielipiteet
OK

Noudatan aikatauluja
Olen spontaani
Ensimmäisen kohdan verbi on hieman väärä, sillä spontaanius ei heti estä aikataulujen noudattamista, mutta se vähentää moisten tekemistä.

Teen suunnitelmia etukäteen tilanteiden varalle
Reagoin asioihin sitä mukaa kun ne tapahtuvat
Asioihin on pakko reagoida viimeistään silloin kun ne tapahtuvat, mutta näin tekeminen ei poista "tarvetta" tehdä etukäteissuunnitelmia niihin tilanteisiin, joiden epäilee tapahtuvan.

Ajattelen järjestelmällisesti
Ajattelen yleisellä tasolla
Järjestelmällisyys on tapa tehdä asia, yleinen taso on detaili taso, eli molemmat väitteet voivat hyvin olla yhtä todennäköisiä tai epätosia.

Käyn säännöllisesti läpi tehtävälistojani
Tehtävälistat jäävät lukematta, vaikka olisin niitä kirjoittanutkin
OK

Teen asioita mielijohteesta
Teen asioita harkitusti
OK

"""

Wou.
It's not work, that makes it work no
©1986 Van Halen

12.1.14

Postaus mortem

Ei kommentteja:
Kun en oikeasti kuollutkaan, niin edelliseen jatkoa.

Niin että jos kuolisin, niin sitten kuolisin. En usko, että minulle jäisi katumusta mistään mitä kaikkea ei ole tullut tehtyä. Vaikka varmasti on paljon mitä ei ole tullut tehtyä, ihan normaalista elämisestä lähtien, kaikkiin mystisiin bucket-list juttuihin asti.

Jos minulla olisi oma perhe, niin saattaisin ehkä jäädä kaipaamaan asioita, joita sen kanssa, tai sen eteen, ei ehtinyt tehdä, mutta näin kun moista ei ole, niin, en oikeasti osaa edes arvata olisiko niin. Toistaiseksi, nykytilanteesta jää ilo siitä tiedosta, etten ole tehnyt osaani maapallon ylikansoittamisen eteen.

Sikäli kun jälkeeni jäävä maapallo jää häiritsemättä, myös lähemmät sukulaiset jäävät häiritsemättä (henkisiä kärsimyksiä lukuunottamatta), sillä nykytilanteestani ei pitäisi edes jäämän velkoja huolehdittaviksi, enemmänkin ehkä perintöä.

Vaikka mahdollinen poistuminen tästä maailmasta, ei pahemmin kaduttaisi, ei se tarkoita ettenkö mieluummin jatkaisi elämistä, tässä maailmassa. Kuten aikaisemmin olen maininnut haluan täyttää 81 ennen kuolemaani. (Jos nyt joku on huomaavinaan ristiriidan aikaisemman postin ja ylläolevan välillä, niin ei, ei se ole siellä, ja jos on niin, sulje silmäsi, ja ajattele onnellisia ajatuksia.)

Jos sensijaan olisin 40 vuotta vanhempi, työni lopettanut, vanhuuden ja sairauden hidastama sekä ilman tekemistä..
<eooee>
©Hans Reichel

5.1.14

Joutsenluau

Ei kommentteja:
Isäpappa mainitsi ohimennen ruokapöydässä halusta elää. Josta omassa päässäni heräsi ajatusketju aiheesta.

Eli, mitä jos, kuolisin heti nyt ..