20.7.10

Lahjaton muu-rahainen

Tässä kesän suurien juhlien keskellä, on ollut juttua lahjoista ja varsinkin rahan antamisesta ja toivomisesta. Hieman tuntuu että ihmisillä on edelleen piukassa vanhat perinteet siitä mitä lahjat on.
Siten että rahan toivominen olisi jotenkin ahnetta. Toisin kuin muka lahjalistan tekeminen. Itse en näe niillä kahdella mitään eroa. Tai jos onkin, niin lahjalista on näistä se enemmän ahne, sillä siinä, saaja etukäteen "ostaa" tavarat jotka haluaa, ja antajat sitten valitsevat sellaisen, mikä sopii omaan budjettiin, maksaa ja rahtaa juhlapaikalle. Eikä varmasti ole tavatonta, että listasta loppuu ne sopivan hintaiset lahjat, jolloin pikkuväkisin joutuvat valitsemaan seuraavaksi kalliimman. Kun taas rahaa antaessa, kukin antaja voi täysin vapaasti, ilman ulkopuolista painetta, valita itselleen sopivan summan annettavaksi. Ja vasta juhlien jälkeen, voi saaja laskettuaan kerääntyneen summan, todeta mitä niillä saa.

Tässä ohitin myös kohdan, joka mielestäni ei koskaan ole tullut tarpeeksi selkeästi vastaan asiaa käsiteelevissä jutuissa. Eli se että antajan lahjaan käyttämän BUDJETIN SUURUUS EI RIIPU LAHJAN TYYPISTÄ. Siis jos lahja yllättäin halutaankin mieluummin rahana, sen jälkeen kun antaja on jo mielessään valinnut annettavaksi, jonkun söpön, 20euron koriste-esineen, ei pitäisi aiheuttaa suurta päänvaivaa siitä montako sataa euroa sille nyt sitten oikein pitääkään antaa, kun se nyt meni rahaa toivomaan. Senkin ahne sika, en mene koko juhliin.

Mutta kun se nyt vaan on niin että ANTAJA usein kuvittelee antamansa tavaran olevan SAAJAlle paljon suurempi ja arvokkaampi lahja kuin siihen käytetty raha. Oikeasti tämä kun pitää paikkansa vain pienelle osia lahjoista, pääosin niihin joiden tekemiseen (tai valintaan) on käytetty rakkautta, joka näkyy selkeästi myös saajalle tai joille saajalla on oikea ja osuva tarve. Siis hyvin henkilökohtaiset ja läheiset lahjat. Massatapahtumien kuten häiden ja pyöreiden vuosijuhlien kohdalla vieraista vain marginaaliporukka kykenee tähän.

Niin ja lisäksi rahatoivehan tehdään monesti kohteliaasti käyttäen sanaa mieluummin, joka jättää muutamille niille, jotka oikeasti ovat keksineet hyvän ei-raha lahjan, myös saajan mielestä, luvan antaa sen.

Erikseen tietenkin tapaukset, joissa selkeästi kielletään kaikki muu muistaminen.
Niin ja ne tapaukset, joissa kaikki muistaminen pyydetään tekemään jonkin hyväntekeväisyysjärjestön tilille, ei silloin antajat ihmettele sankarin tai ko. järjestön rahan-ahneutta.
Gifted for your pleasure
-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti