Pitäkää tunkkinne

Uskon olevani tunnollinen ja tehokas työntekijä. Siitäkin huolimatta, että olisin silmääkään räpäyttämättä valmis lopettamaan työni välittömästi. Okei, jos tähän annettaisiin mahdollisuus, se ei todellakaan tapahtuisi silmääkään räpäyttämättä, vaan hysteeristen riemun kiljahdusten saattelemana. 12 vuotta on nyt leikitty tietokoneilla ansioiden eteen, ja viimeiset kaksi siitä, olen ollut niin valmis jäämään eläkkeelle.

Toistaiseksi tähän onneen ei ole taloudellista mahdollisuutta, mikä tarkoittaa että tätä samaa *askaa tehdään vielä ainakin jonkin aikaa, ja sen aikaa kun sitä tehdään, sitä tehdään mahdollisuuksien mukaan kaikkensa antaen. Siinä toivossa eläen, että huomenna asiat olisi paremmin - vaikkeivat ne ole.

Don't get me wronk! Nykyinen uravalintani on ihan okei; haasteellista, vastuullista, mukavaa, antoisaa ja kaikki muut vastaavat positiiviset mainostermit. Toistaiseksi tuntemistani ammattivaihtoehdoista selkeästi paras. Mutta tuo ei poista sitä, että mukana on myös pa*kalastillinen kaikkea negatiivistä. Niin on varmasti kaikilla aloilla. Ongelma on vain siinä kuinka painavina yksilö pitää plussia ja miinuksia, ja nyt vain miinuksia _tuntuu_ olevan hel*etisti ja plussista on voima jo syöty. Painotuslogiikka pätee kaikkeen elämiseen, miten muuten onnellisia ja onnettomia ihmisiä voisi olla läpi luokkarakenteen, "vähäosaisista" hyvävaraisiin.

Työnantajan vaihtoa vaikeuttaa vain se, että en oikeasti halua tehdä mitään. Ja koska en halua tehdä mitään, en halua keksiä syitä miksi olisin jollekin tuntemattomalle työnantajalle paras vaihtoehto johonkin tehtävään. Vaikka puhtaan kokemukseni ja antaumukseni johdosta voisi näin ollakin.
Osansa uusien pomojen etsinnän hankaluuteen tuo se, että samalla kun pidän nykyisestä työnkuvastani, toivoisin siihen jonkin näköistä muutosta. Mutta kun en keksi että millaista muutosta, jotain pientä vai alanko suoraan kukkakauppiaaksi.

Olen kovin kärsivällinen tyyppi, jopa liian pitkälle, en todellakaan ole ensimmäinen luovuttaja, kun asiat menee metsään saatikka levittämässä siitä aiheutuvaa tuskaa. Saaduilla korteilla pelataan, kunnes jakaja on valmis jakamaan uudet. Esimerkki tästä on jo se, että työnantajaa vaihdetaan oikeasti vasta vuosi tai kaksi (muka) painavan syyn saamisen jälkeen.
-
Ylläovela on ollut draftina jo jonkin aikaa, joten asia ei ole ollut aktiivisesti mielessä, mutta siitä huolimatta, taisin viime yönä nähdä asiaan liittyvän unen:

Siinä työpaikkani oli laivassa, isossa risteilijässä. Siis nykyinen työpaikkani toimisto, kolleegoita ja naapurifirmoja (ja entisiä kolleegoita) myöten. Unessa olin aamulla menossa töihin, kun käytävillä oli paljon ihmetteleviä ihmisiä, laiva oli tulossa johonkin satamaan. Ihmisten reaktioista päätellen edes maata ei oltu nähty, jos edes odotettu näkevän, piiitkään aikaan. Käytäville kiersi ilmoitus, että "kerääntykää teille osoitettuihin yhteistiloihin, niin saatte tilannetietoja". Vaikka juuri minulle/meille ei mitään paikkaa oltu kerrottukaan, siirryimme muiden perässä yhtäälle, toteamaan että uni loppui kesken..

Ei se vaihtamalla parane
©2009 DNA