Good day to'day

Jottei aina olisi huonoja uutisia ja masentava meininki;

Tänään oli hyvä päivä, eikä ole vielä edes ohi.
Ja se kaikki alkoi jo ennen alkua, kun näin unta halimisesta.
Aamupäivällä töissä, oli ihanan rauhallista, kun naapurit olivat poissa. Enkä tehnyt varsinaisesti pätkääkään töitä. Musiikki oli hyvää, sekä näin yhden sydämen. Se sai hyvälle mielelle.
Lounaalla sain käydä keskenäni ja käytin sen syömällä hyvin.
Iltapäivällä jatkui aamun meininki. Joskin otin aamupäivää rauhallisemmin. Työt kruunasi ilmoitus siitä, että homma, johon on valmistauduttu viimeiset 3-4 viikkoa, sanoi *puff* ja katosi saharaan.
Kruunasin viikon tavallista vahvemmalla oluella.
Päivä oli kuorrutettu myös lukuisillä pienillä kielellisillä twisteillä, joita näin, koin, keksin ja tajusin. Ihmiset, joita näin ripotellen pitkin päivää, olivat lähes kaikki todellinen ilo silmille. Liekö johtunut aamuyöstä saaduista vaaleanpunaisista silmälaseista. Enivei <3

hmmmmmmmmmm

Mieletönpidekysymys

Hesari kysyy tyhmiä.

- Kuka näistä olisi vihoviimeinen vierustoveri lentokoneessa? Ove, Cartman, Burns, Bean, Pöysti
Siis mitä?
olisi; konditionaali, mutta missä tapauksessa?
lentokoneessa joo, mutta koska, millä matkalla?
viimeinen; Viimeinen on sellainen jonka jälkeen ei enää tule toista, ja miksei tulisi toista vierustoveria? Siksikö että maailma loppuu, ja loppuuko se siksi että vieressä oli tämä kyseinen? No, yhden lennon aikana ei koneessa hypitä tuolilta toiselle, joten yhden lennon alkuperäinen vierustoveri on viimeinen. äääh, kysymys on myös passiivi, ei se sano että minun mielestäni, minun viimeinen vierustoveri, vaan siis the very viimeinen ikinä kun on lentokoneita, joissa voi istua vierekkäin. Mutta eikös siinäkin, vihoviimeisessä lennossa ikinä, ole koko lentokoneellinen vierustovereita? Paitsi ehkä, jos se on Mr Burnsin yksityislentokone.

- Pitääkö tekstiviestistä korjata kirjoitusvirheet? Kyllä, Ei
Saadusta vai lähetetystä vai vielä lähtemättömästä?
Pitääkö viittaa pakkoon, mutta kuka pakottaisi? Lait pakottaa, mutta tekstiviesteihin ei ymmärtääkseni ole kirjoitusvirhelakeja, joten vastaus lienee ei. Tosin herjauksiin tai vastaaviin on lakeja, joten jos kirjoitusvirheestä syntyy jotain moista, niin.. mutta silloinkin niiden korjaus, no jos siksi lasketaan, anteeksipyynnöt ja korvaukset niin..
Lasketaanko tahallinen valheellisesti kirjoittaminen tässä kirjoitusvirheeksi?
Kirjoitusvirheet ilman tarkennusta ovat kovin laaja käsite, ne voivat tehdä viestin, täysin selittämättömäksi tai hauskaksi tai olla huomaamattomia, jotkin teinin viesteissä ja toiset eksaktin insinöörin ja kolmannet pedantin äidinkielin opettajan näkökulmasta.

- Mitä vaa’an pitäisi kertoa painon lisäksi? Rasvaprosentti, Verenpaine, Ovulaatioaika, Luuntiheys, Promillet
Vaa'an pitäisi? By definition vaaka kertoo massan, ei muuta. Vastausvaihtoehdoista voin olettaa, että tässä yritetään kysyä mitä vastaajan mielestä olisi mukavaa, jos halpa household laite, jonka päälle vain astutaan kertoisi käyttäjästään massan lisäksi. Mutta miksei sitten kysytä niin?

- Missä istut mieluiten lentokoneessa? Ikkunapaikalla, Käytäväpaikalla
Mahtui sekaan sentään yksi selkeä kysymys. Hyvä Sami S!

- Mistä tarkistat kellonajan? Ranteesta, Kännykästä, Seinältä, Kaverilta
Ei se että katson kellonajan ole tarkistus, tarkistus on se katson sen useammasta tai luotettavammasta kohteesta. Eli noista vaihtoehdoista kännykkä, joka synkkaa itsensä verkosta.

- Kuinka monta tuntia yössä tarvitset unta? -6h, 6–8h, 8–10h, 10h-
Keskiarvoistus on aina kivaa.

Do you believe in the power of Jack?
Do you want the acid house back?
©2011 F + S

Todellisuuden taju?

Asiakkaalle lähti tarjous ~30 miestyökuukauden projektista.
Maanantaina mietittiin mitä voisimme tehdä odotellessamme tietoa projektin hyväksymisestä ja torstaista palaveria asiakkaan kanssa.
Pomo ehdottaa ihan vakavissaan: "No jos opiskelisitte asiaa ja vaikka tekisitte samalla jonkun proton, niin olisi torstaina jotain näytettävää."
/o\

Tell me, who do you think
you are, Hurting me more
with the things you say?
©1974 Jigsaw

Elämä kova, sinä et

Vaikka kuka, olisi kuinka kova ihminen tahansa, niin illan tai yön tullen me kaikki etsimme über pehmeän futonimme ja painamme pään pulleaan höyhentyynyyn ja kietoudumme lämpimän untuvapeiton syleilyyn lähes sikiöasentoon ja nautimme elosta, siinä ja nyt.

I see it coming true, we'll be soft like you
©2003 Saint Etienne

Tasaluku

#300. Paitsi jos, kuten joissain yhteyksissä sanotaan; notta nollia ei lasketa, niin siinä tapauksessa tämä onkin 3. entry.
Asiaa historian aikana, näissä menneissä viesteissä, on ehkä ollut noin kolmen postauksen verran, joten kelpaa se tuokin. Kolmonen on sentään kolmiyhteyden ja kolmion kulmien merkityksellinen luku, joten kyllä sitä kelpaa juhlia, näin niinkuin johdantona jouluun, pukkiin ja uuteen vuoteen.
Juhli sinäkin, annan täten sinulle siihen luvan. Siitä tulee parempi mieli, harmaankin arjen keskelle. Juhliminen kannattaa aina.
jej.

Ps. Sitä voi tehdä myös ulkoisen rauhallisesti, oman pään sisällä rillutellen. Pienillä valinnoilla kaupassa; purkki raaka-maitoa sen normaalin sijaan, perunakilon kaveriksi paketti Marie-keksejä tai istuutumalla kotimatkalla bussissa tyhjän penkkiparin käytävän puoleiseen istuimeen. (Toim.huom: siirry, jos bussi täyttyy liiaksi.)

jej myös sille, että se yksi osa Maijjoja (ei poliisin) tulkinneista, tuntuvat sittenkin olleen väärässä.
Seuraavaa loppua odotellessa - jatkakaa.

So put your hands up
If you're feelin' love tonight
Put your hands up
©2010 Kylie Minogue

Uusi normaali

"Projekti" alkoi;
23.10. Tiistai aamupäivällä, kun soitin pankin keskukseen tilatakseni aikaa lainaneuvotteluun asap. Koska ainakaan "kuluvaksi päiväksi moinen ei onnistu keskuksen kautta", täti pisti konttoriin X soittopyynnön, jotta ottavat sieltä yhteyttä suoraan heti-kohta, kun keskusta paremmin tietävät miten ovat itse vapaana.
Pyydettyä soittoa ei koskaan kuulu.
25.10. Torstaina aamupäivällä yritän uudestaan ja soitan nyt suoraan konttorin Y numeroon, ja tiedustelen aikavarausta asap. "Kuluvalle päivälle ei enää sovi, mutta perjantai iltapäivälle klo 16 löytyy slotti." Otetaan se, kiitos.
Parin tunnin päästä henkilö, jolle aika oli varattu, soittaa ja selittää että "yhdet asuntokaupat siirtyi ja menee aikataulu sekaisin, voitaisiinko siirtää tapaaminen myöhemmäksi, vaikka 17:30?" No, hyväksytään, koska parempi se kuin ensiviikoksi. Puhelun aikana (viikon)päivää ei mainita.
26.10. Perjantaina teen "ylipitkän" työpäivän odotellessani tapaamista, ja siirryn pankkiin puoli kuusi. Perillä tapaan yhteyshenkilöni, joka ihmettelee että "kuinkas sinä nyt tulit, hän odotti minua jo eilen, nyt ei ehdi kun on nämä asuntokaupat tässä. Mutta tehdään uusi tapaaminen maanantaille."
29.10. Maanantaina siis uudestaan konttoriin. Nyt onnistuneesti 45 minuutin (Outoa kuinka moneen ohjelmaan ne yhdet, pankin jo tietämätkin, asiat oikein pitääkään kirjoittaa.) meetinki; "haluttu lainasumma järjestyy, olemassa olevat vakuudet riittävät hyvin, hyväksytän vielä päälliköllä ja saat sitten tarjouksen nettipankkiin."
01.11. Torstaina tulee puhelu, "tässä meni vähän ylimääräistä aikaa ja lisäksi tämä tuli bumerangina takaisin, kun vakuudet ei riitäkään, (käytin väärää vakuusarvoprosenttia) tarvitaan noin <puolet lainasummasta> vakuuksia lisää"
No, voi perkle, okei, lupaan tutkia mistä onnistun repimään moiset vakuudet ja viestittää sitten kun keksin vastauksen.
Tähän väliin tulee itsestä (tai tavallaan kolmannesta osapuolesta:) johtuva, reilun viikon viive.
11.11. Sunnuntaina pistän nettipankin kautta viestin, jossa ehdotan, omasanaisten detailejen kera, yhtä mahdollista vaihtoehtoa vakuuden hoitoon.
12.11. Maanantaina tulee viestiin vastausviesti toiselta konttoristilta; "asiaasi hoitanut 'syyllinen' on tämän viikon lomalla, sopiiko että hän jatkaa asiaa palattuaan ensi viikolla, jollei lainalla ole kovin kiire?"
No ei tässä nyt tuli hännän alla olla, joten odotetaan.
20.11. Tiistai-iltana kerrotun delayn jälkeen, pistän vastauksen edelliseen nettiviestiin, jossa utelen että jokos 'syyllinen' on palannut, kelpaako minun vakuudet? Loppuviikko menee sillä luotolla, että mainittu paluu ei olisikaan ollut heti maanantaina ja että korjaamiseen ja hyväksyntään menee sitten ehkä päivä kumminkin.
26.11. Maanantai-iltana, viikon luvattoman hiljaisuuden jälkeen, pistän vihastuneen vastausviestin, että teemalla mitä tämä tälläinen mykkäkoulu oikein on?
28.11. Keskiviikkona herää epäilys siitä, että viestit menevät hukka-nimiseen paikkaan, koska ovat vastausviestejä, joten pistän edellisen uudestaan, mutta nyt uutena viestinä ja lievästi vihaisemmin. Samana iltana 'syyllinen' soittaa, että "kas vain, hän sai vasta tänään tietää, että olit netin kautta pistänyt viestiä, mutta joo, hän katsoo homman nyt huomenna torstaina."
30.11. Perjantaina pistän taas vastausviestin (nyt 'syyllisen' itsensä lähettämään nettiviestiin, edellinen jonka pistin vastauksena toisen konttoristin viestiin mahdollisesti kun kohdistui sille toiselle eikä osunut 'syyllisen' näköpiiriin?) ja utelen että mitä torstaisesta asian hoitamisesta seurasi?
Ja ei mitään.
03.12. Maanantai illasta pistän, seuraavaa pykälää vihaisemman viestin, että miksi helv*tissä asiakkaille ei oikein anneta minkäänlaista palautetta tapahtumista.
Edelleenkään ei mitään vastausta viesteihin.
05.12. Keskiviikkona soitan itse konttorin johtajalle ja kysyn tältä että tietääkö hän missä tarjoukseni menee? Tämä katsoo koneelta, että "juu ei ole vielä tehty, mutta menenpä samantien kysymään ja potkaisemaan 'syyllistä'." Illalla viiden jälkeen 'syyllinen' itse soittaa ja nopean selittelyn jälkeen "lupaa "oikeasti" hoitaa asian perjantaina 7.12."
07.12. Perjantaina puolelta päivin tulee viesti uuden tarjouksen tekemisestä, ilmeisesti koska 11.11. vajeen helpottamiseksi, toivoin myös lainasumman pientä kevennystä. (Liekö koko puolen tunnin työ tehty uudestaan?) Mutta kyseinen drafti edelleen vakuusvajaana, eikä viestissä mitään tietoa ehdottamani uuden vakuuden hyväksyttävyydestä, vain "olisiko vakuudesta dokumenttejä?". Puolen tunnin säädöllä kasaan papereista lisätiedot.pdf:n ja pistän dropbox-jako-urlin vastausviestinä. Muistaakseni jossain toisessa laitoksessa nettipalvelussa viesteihin voi älykkäästi pistää attachmentin mukaan. Toisen puolen tunnin jälkeen usko vastausviesteihin loppuu ja soitan varmuudeksi keskukseen ja käsken kertoa 'syylliselle'; että pistin jo tälle viestivastauksen. Hetkeä ennen kello viittä (ilmeisesti viimeisenä tekona ennen koneen sulkemista viikonlopuksi), tulee viesti "en saa tiedostoa ladattua, pistätkö sähköpostina." Pistän viidessä minuutissa.
10.12. Maanantaina koska mitään ei kuulunut, pistän illalla uuden nettiviestin; tuliko posti/doku kohteeseensa, ja kelpaako?
11.12. Tiistai dead silent. Pistän illalla uuden nettiviestin, jossa utelen maailman menosta, sekä re-sendin perjantain sähköpostin 'syylliselle'.
12.12. Keskiviikkona tulee sentään vastaus tiistaiseen nettiviestiin randomilta konttoristilta, mutta "kysy 'syylliseltä' sähköpostitse" ei paljon lämmitä. Illalla pistän vaan kun se ei tunnu auttavan -vastauksen aamun hyödylliseen viestiin, sekä lisää sähköpostia 'syylliselle' ja nyt lisäksi konttorin johtajalle, että tiedättekö että kaipaan edelleen tapahtumatietoja, missä viipyy?
13.12. Torstaina puolelta päivin pistän edelliselle kaksikolle uuden postin, jossa tarjoan lisävakuuden hoitoon toista vaihtoehtoa. Paria minuuttia myöhemmin tulee vastaus johtajalta: "Virheitä on tehty, yritämme skarpata." Ja pari tuntia myöhemmin 'syylliseltä' "Teen huomenna rästitöitä, joten saat päätöksen silloin."
14.12. Perjantaina kuuden jälkeen illalla, tulee soittoyritys pankin numerosta, ja hetkeä myöhemmin sähköposti 'syylliseltä' "Vakuudet on OK, pistin tarjouksen hyväksyttäväksi päivällä, ei vielä päätöstä, olen lomalla ma-ke, onko lainalla kiire?" kysyy hän, melkein kaksi kuukautta kestäneen vetkuilun jälkeenkin. Postissa ei ketään CC:nä eikä minkään näköistä ohjetta siihen, jos vaikka olisi kiire.
15.12. Lauantaina, selvittyäni, vastaan postiin, lisäten johtajan vastaanottajaksi, ja kysyn tuleeko päätös minulle ilman 'syyllistä' eli ennen tämän paluuta ja miten ne vakuudet nyt on? sekä todennäköisyyksien lisäämiseksi, sama kysymys menee nettiviestinä.
17.12. Maanantaina asiat alkavat näyttää lupaavilta, vaikkakin viimeiseen nettiviestiin tullut vastaus "'syyllinen' lähetti postia perjantaina, luitko sen? Vastaa jos kaipaat vielä jotain." ei pelasta, kun oman viestini kysymys heräsi juurikin siitä mainitusta postista. Sen sijaan puhelu johtajalta: "<Tilanneselitys>, lainan kanssa kaikki ok, ja sovitaan torstaille allekirjoitus." Tosin ei 'syyllisen' kanssa, koska tämän kalenteri on täynnä.
18.12. Tiistaina soittoyritys pankista hankalaan aikaan, vastaajaviestin mukaan torstain 'uusi syyllinen' haluaa ehdottaa tapaamisajan muutosta.
20.12. Torstaina aamusta soitan keskuksen kautta 'uudelle syylliselle' soittopyynnön, joka töidensä alkaessa soittaa koska "iltapäivä on kaikilla täynnä, valitaan uusi aika johonkin 'väliin'." Koska itselleni hyvin sopii, moinen sovitaan alle tunnin päähän. Niinpä, vielä aamupäivän puolella, sovitusti pankissa, vastassa alkuperäinen 'syyllinen', 15 minuuttia ja sopimuspaperit kourassa pihalle. Iltapäivän puolella 'syylliseltä' tulee viimeinen puhelu, että "rahat on tilillä, hyvää joulua." \o/
Huomenna 21.12.2012 on maailmanloppu? joten ei tarvi huolehtia lainan takaisin maksusta?

Disclaimer: Tämä tarina on valitettavan tosi. Yksityiskohtia on jätetty pois, mutta mitään ei ole keksitty tai lisätty. Kaikki kommunikaatio on listattu. Värilliset lainaukset ovat lähes suoria, joskin vapaasanaisia kuvauksiani kommunikaation sisällöstä. Yllä mainittu 'syyllinen' on vain sana, oikea syyllinen tähän kaikkeen on suuremmalla todennäköisyydellä talon prosessit, jotka sallivat tarinan tapahtumisen.
Saamani loppuselitysten pohjalta ymmärsin, että tämä sekvenssi on useiden eri sattumien summa, joten toivo elää että tämä kaikki ei olisi se uusi normaali. Mutta silti, mikään selitys ei vähennä sitä faktaa että tämä kaikki tapahtui, hitaasti ja hiljaisuudessa.

Konstruktiivinen osuus / ajatuksia prosessin korjaukseen - tulossa myöhemmin, ehkä. Nyt ei pysty. /o\

Don't hate the player,
Hate the game
Niggas, Sharpen your aim
©1999 Ice-T

Naiseellistaja

Olen sairastunut johonkin, ja tämä tuntematon pöpö on ilmeisimmin aloittanut (tai lisännyt, mnä tiedä syntyykö sitä miehellä normaalisti vähäisiä määriä) estrogeenin tuotannon, sillä tuntuu että minusta on tullut nainen.
Henkisesti elo on kuin vuoristoradalla, toisina päivinä kaikki on hyvin (suhteellisen ainakin), ja heti seuraavana ihan kaikki on ihan saa*a*an syvältä.
Lisäksi olen alkanut huomata eron vaatekappaleiden välillä. Tiedän esimerkiksi että, valkoinen paita ei sovi minulle lainkaan, se saa minut näyttämään ihan pennulta. Toisin kuin mm. musta, sininen tai punainen.
Toinen selkeä hyi on v-kaulus, se on aivan liian ho*oa tähän naamaan.

Some love turns me
round and round and round and round and round and round and round and round and round
©1992 Neneh Cherry

Huave

Toisaalla mainitsin että tekeminen johtuu haaveista. Se herätti mietinnän siitä, mitkä haaveet aiheuttaa oman tekemiseni. Vastaus on että, työrintamalla, ainoa motivaattorini töiden tekemiseen on haave niiden tekemisen lopettamisesta. Teen siis töitä voidakseni lopettaa niiden tekemisen. Tästä voisi joku sanoa että tapahtuman aikataulu on väkisinkin niin kaukainen, että se kannattaa toistaiseksi unohtaa ja keksiä joku ajankohtaisempi haave.
Toiveen potentiaalinen aikataulu ei loppujen lopuksi ole ollenkaan niin huono kuin voisi olettaa, mutta .. myönnetään .. tarkoitus elämälle .. juuri nyt, olisi varsin tervetullut, varsinkin kun moista ei ole vielä valmiiksi suunniteltu, sitäkään varten että kun työt joskus loppuu.
- En satuta ketään, se on hyvä.
- En kaipaa mitään erityistä, joten näin on hyvä. (poislukien kohta 26 edellisestä postista)
- Voisin ...

Nyt pannaan tästä poikki, sillä menee jo lian pitkälle, sääli, sillä juttu oli osin ihan hyvää, ja ilman jatkoa, jää nyt hieman tyngäksi. Mutta privacy-filtteri toimii täälläkin, vaikka teoriassa anonyymi ollaankin. Pitää paremmin yrittää havainnoida luontoa enemmän kuin itseä jatkossa, jotta voidaan palata sallittuihin aiheisiin.

Don't be afraid
there is no need
to worry, Cause
my feelings
for you
are
still
strong
©2001 Lasgo

Kysely - Joku - 2

Löydetty kysely, kahdessa osassa, toisessa hauskat kohdat, toisessa SUURET kysymykset.
Vastaukset näihin toisiin venyvät, joten tässä kolmas viimeinen kahdesta.

9. Onko joku, jota et koskaan unohda?
- Pelkään että ei. Toistaiseksi aika monet ovat unohtuneet, enemmän tai vähemmän. Samalla kun sanon, että siksi koska minulla ei ole tapana roikkua menneessä, toinen ajatus herää kysymään, että onko tuo muka totta? Tuohon kysymykseen saatetaan palata toiste, mutta nyt..

Lähisuvusta ei pääse eroon, joten ne eivät pääse unohtumaan, ainakaan ennen kuin kuolevat. Lähimmät kuolleet sukulaiset ovat toistaiseksi isoisät. Muistan että he olivat, mutta lasken kyllä heidätkin jo unohtuneiksi, sillä en muista koska olisin heitä erikseen ajatellut tai muistellut, ohimennen ehkä vanhoja valokuvia selatessa, mutta sitäkään ei tehdä mainittavan useasti tahi retroilu hengessä.

Suvun ulkopuolelta, suuri osa lapsuuden kavereista, myös "hyvät" sellaiset, on poistunut näköpiiristä ja siten myös ajatusmaailmasta unholaan. On ehkä yksi henkilö, joka ainakin toivottavasti jää mieleen. Joskin jo tämäkin onnistui kerran olla pahasti vaarassa haihtua unholaan, mutta palasi sitten taas takaisin 'käyttömuistiin'. Tämä kerran suoritettu paluu tahtonee ehkä sanoa, että mahkut on paluuseen myöhemminkin, eli ainekset ei-unohdeta-koskaan -kastiin ovat hyvät.

Yllä mainittu perustuu nykytietoon, joten varataan oikeus muutoksiin sen varalle, että vastaan joskus tulee se-oikea, tai edes se-aika-sopiva, jo(t)ka jää tahtomattaankin unohtamattomien joukkoon.

24.Vastakkaisen sukupuolen tärkein ulkonäöllinen seikka?
- Että on nätti.
Tähän vastattiin jo kevyellä puolella, ja tuolla samalla, mutta koska se on täysin totta, annetaan täällä tarkenne. Kysymyksessä kysyttiin ulkonäöllistä seikkaa, eli vaikka esittäisi olevansa henkilö, joka sanoo että ulkonäkö on täysin merkityksetön juttu persoonallisuuden ja muun henkisen hötön rinnalla, niin vastaus on täysin validi. Enkä edes ole sellainen, mutta silti, yksikään yksittäinen juttu ei ole se-juttu, joten tärkeintä on se että kokonaisuus on katseltava. Nätti on katseltava, mutta skaala vain on laaja. Aiheesta on aiemmin kirjoitettu laajemminkin (Toim.huom. mutta edelleen julkaisemattomana draftina, johtuen liian seksistisestä sisällöstä), joten ei nyt enempää siitä.

7. Rehellisesti, mitä todella haluat juuri nyt?
- Kun ollaan näin henkisellä moodilla, niin vastaus "verottomat 400.000e tai enemmän", joskin myös oikea, ei ehkä sovi kuvaan, joten vastaus yhdistynee seuraavaan kysymykseen, varsinkin kun tuossa on sana todella.
26. Haluaisitko seurustella?
- Tietämättä oikeasti mitä kaikkea seurustelu pitää sisällään, sanotaan että kyllä; haluan jonkun, jonka kanssa jakaa päivän askareet, jonka viereen voi hymyillen nukahtaa, jonka vierestä voi eilistä onnellisempana herätä, jonka kainaloon sopii käpertyä ja jota voi tilanteen tullen puristaa kovaa pehmeästi.
Prkl. Listatako tähän ideaalivaihtoehdon täyttävät halut vai ne jotka riittävät suurimman (huono sana koska suurin ei nyt tarkoita suurinta,) toiveen täyttämiseen? vrt. yllä mainittu 400k, vähemmänkin otetaan mielellä vastaan, enemmän ei haittaa lainkaan, jne. Jonkun, joka ymmärtää ja osaa naura(tta)a.

Because it's so important to have
that special somebody
To hold, kiss, miss,
squeeze and please
©1964 Solomon Burke

Pikkurilli paholaiselle

Tähän kyselyn väliin pieni tilanne kuva.

Tavallisesti syön kovin vähän karkkia. Ja suklaata jopa sitäkin vähemmän. Mutta nyt kaapissa on yksi suklaalevy, jonka ostin lahjaksi, mutta jäi antamatta. Ja se tuottaa aivan hillitöntä himoa. "Otan tästä vain kaksi palaa näin jälkiruoaksi" ja palaan jääkaapille ainakin kolme kertaa putkeen saman teeman kanssa.
Mikä minuun on mennyt? Minusta on tullut heikko :( Apua.

Ja siitä se ajatus sitten lähti, käsistä.
©2012 Minä

Kysely - ystävä - onko heitä

Löydetty kysely, kahdessa osassa, toisessa hauskat kohdat, toisessa SUURET kysymykset.
Vastaukset näihin toisiin venyvät, joten vaatii vielä lisää postauksia..
(allaoleva novelli ei ole väkisin väännetty, vaan ihan oikeaa ajatustulvaa, koska en tietääkseni ole ennen ajatellut asiaa tällä tarkkuudella)

17. Montako ystävää sinulla on elämäsi aikana ollut?
- Tämä riippuu vahvasti siitä miten ystävä rajataan. Yritetään keksiä vastaus ensin toiseen kysymykseen:
45. Mitä eroa on ystävillä ja kavereilla?
- Haetaan vähän kauempaa ja pistetään jonoon tuttu/tuttava. Tuttu on joku jonka nimi tiedetään, jonka kanssa voidaan olla päivittäinkin tekemisissä, ehkä puhua kevyesti yleisistä asioista ehkä myös semi-henkilökohtaisista. Tutun kanssa ei keksitä tekemistä tuntemisympäristön ulkopuolella. Tyyliin työkaveri on tuttu jonka kanssa sosialisoidaan töissä ei muualla. Kun tuttavan kanssa lähdetään mökille tai baariin, selkeästi kontekstiryhmänsä ulkopuolella, siitä tulee kaveri. Kaveri on henkilö, jolle kerrotaan selkeästi henkilökohtaisempia asioita kuin tuttavalle. Mutta ei kirjaimellisesti sillä, kaveri voi myös olla vain kalakaveri, jonka kanssa käydään järvellä olemassa hiljaa. Mutta silloinkin kyseessä on päästäminen lähemmäksi.
Kaverin kanssa vietetään aikaa, kaksin tai porukassa.
Ystävään voi luottaa, ja tälle voi kertoa oikeita asioita.
Tuo boldattu pari tuntuu hyvältä ja tiivistetyltä määritelmältä. Ainoa vain, että ystävyys jää edelleen hieman auki, koska luottaminen on liian laaja käsite. Jos jätän arvotavaraa sisältävän reppuni kaupan kassalle, siksi aikaa kun haen unohtuneen piimäpurkin, ei se tee kassaneidistä ystävääni, valitettavasti.

Mutta jos tartutaan vahvemmin asioiden kertomiseen eli jakamiseen —
Jostain onnistuin päässäni nyt liittämään ystävään vaateen, että tämän kanssa jutellaan oikeasti lähes kaikesta, ja tästä seuraa päätelmä, että minulla ei ole ollut yhtään ystävää, ennen eikä nyt. Ne muutama, jotka olivat ehdokkaita ovatkin olleet vain kavereita? Tiesin, että asiani olivat "huonosti" tällä rintamalla, mutta silti, tämä on aika paha yllätys/järkytys.
Koska aloitin tuttavasta, pitänee skaalan toiseen päähän lisätä kanssa jotain, joten pistetään sinne hyvä/läheinen ystävä. Niin nyt voin siirtää ajatuksen kaiken-jakamisesta sinne. Tämä avaa tavallisen ystävän rajausta toivottavasti sen verran, että onnistun saamaan itsellenikin sellaisin.
Tämä ei oikeasti poista ongelmaa, sillä jos hyvä ystävä on se, jolle voi kertoa kaiken, jota autetaan pyytämättä ja jonka puolesta tehdään lähes mitä vain, niin .. nyt on epäselvä myös "standardin" ystävyyden yläraja eikä ainoastaan alaraja kaveruuteen. Pahus.

Tässä vaiheessa, koska rajaukset tuntui kovin harmaalta ja aloin epäillä että tein ongelmasta liian hankalan, päätin kysyä internetiltä miten muut määrittelevät asian. Samoilla linjoilla näkyi olevan muutkin, ystävä on enemmän kuin kaveri, mutta nopean haun aikana en löytänyt ketään, joka olisi oikeasti speksannut tätä rajaa.
Se minkä löysin, oli juttu, jonka pystyn allekirjoittamaan ja joka ratkaisee ongelman, oli selitys että pojilla on kavereita ja tytöillä on ystäviä.
Tämä selittää myös sen, miksen onnistunut rajaa määrittelemään oman kokemukseni pohjalta, koska raja on sukupuoliero. Mutta nyt en ole enää huolissani siitä, etten pystynyt ketään, toistaiseksi tuntemaani ihmistä, laskemaan oikeaksi ystäväkseni. Toistaiseksi siis, kyllä minussa myös asuu moinen pieni lehmä, eikunsiisanteeksi tyttö, että ystävän löytäminenkin on vielä mahdollisuuksien rajoissa :)

Okei siis, nyt takaisin kysymykseen 17.
- Ei yhtäkään ole ollut. vai alatko sinä oleen?

It's like getting a personal visit... from God!
©2001 Elmo@Formula 51

Kysely - Kevyesti

Löydetty kysely, kahdessa osassa, toisessa hauskat kohdat, toisessa SUURET kysymykset.
Vastaukset niihin toisiin vaatii lisää mietintää..

1. Selitä neljällä sanalla, miksi viimeksi oksensit?
- Oli vähän heikko olo.
2. Kuka luultavasti puhuu sinusta tällä hetkellä pahaa?
- Minusta kukaan puhu.
4. Mitä ovat tämän illan suunnitelmat?
- Alustavia toiveita siitä mitä tulee tapahtumaan ja missä.
5. Jos olisit sairaalassa, tulisiko ykkösfacebookfavourittisi katsomaan sinua?
- Saattasihan tuonii tullakkii - jos pyytäs.
6. Pyysikö elämässäsi eniten sinua satuttanut henkilö sinulta anteeksi?
- Eniten satuttanut? ainoa vaihtoehto on isä (vitsansa kanssa) ja siinä tapauksessa ei, ei pyytänyt anteeksi, koska ei ollut mitään syytä, minä pyysin.
8. Kello 04.00, kännykkäsi soi. Kuka soittaa?
- Varmasti joku ***nan ku*sipää.
9. Onko joku, jota et koskaan unohda?
- Alzhaimer vie kaikki.
10. Onko sinulla ystävä, jolle voit kertoa asioita ja olla varma että hän ei kerro eteenpäin?
- Kunhan kerron jotain sellaista, jota tyyppi ei kehtaa/uskalla/halua kertoa eteenpäin.
12. Tietääkö kukaan muu salasanaasi?
- Maailmassa on rajallinen määrä salasanoja, joten varmasti, se että tietääkö tämä sen olevan juuri minun salasanani on sitten eri juttu.
13. Tuleeko tästä viikonlopusta hyvä?
- Hyvin mahdollista. Melkein väkisin ainakin parempi kuin edellisestä.
14. Oletko päässyt syliin viimeisen 5 päivän aikana ?
- En ole pyytänyt. :(
15. Missä olet kahden tunnin päästä ?
- Kahden tunnin päässä.
16. Minkälaisen unen näit viimeksi?
- Mystisen.
19. Mitä ajattelit viime yönä ennen kuin nukahdit?
- "Nukahtaisimpa jo."
20. Koska viimeksi teit kukkaseppeleen?
- Tuskin koskaan tein.
21. Montako laukkua omistat?
- Tämä taitaakin olla tyttökysely. öö, Ei taida olla yhtään, reppuja on pari.
22. Monetko kengät omistat?
- Selkeä tyttökysely. Yhdet sopivat, jotka hankaa, joten käytän niin vähän kuin mahdollista.
24.Vastakkaisen sukupuolen tärkein ulkonäöllinen seikka?
- Että on nätti.
26. Haluaisitko seurustella?
- Luulisin.
29. Miksi vietät joulua?
- Koska se on siinä.
30. Tyypillisin tapasi viettää juhannusta?
- Päivä kerrallaan.
35. Kuka viimeksi soitti sinulle??
- Kusipäät firmasta Mediapex, en vastannut, joten soittavat vielä uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan..
37. Käytätkö aina turvavyötä?
- Vain liikkuvassa autossa ollessani.
38. Vietätkö tulevaisuutesi todennäköisesti yksin vai parisuhteessa?
- Todennäköisyys on yksin viettämisen puolella. :[
39. Vaihdatko helposti puhelinnumeroa uusien tuttavien kesken?
- Numeron voi pitää vaikka vaihtaisi operaattoria, joten miksi sitten tuttavien kanssa?
40. Paras naapurisi?
- Se jota ei kuulu, näy eikä haista.
42. Pidätkö valokuvaamisesta?
- En, mutta valokuvista, jos ovat hyviä.
45. Mitä eroa on ystävillä ja kavereilla?
- Veroa ja joillain avioeroa.
46. Millainen olet aamuisin?
- Vastaherännyt.
47. Kuinka monta kertaa sinut on lävistetty?
- Onko tämä edelleen tyttökysely, ja kovin prno sellainen?
48. Koska menet seuraavan kerran ulkomaille?
- Toivottavasti toivottavasti en koskaan.
50. Miten hiuksesi ovat nyt?
- Useimmat niistä on toisesta päästä kiinni päässä.
52. Onko sun sänky nyt pedattu?
- Kuka sen olisi muka pedannut?
53. Minkä väriset lakanat sulla just nyt on?
- Punaiset on sängyssä, kaapissa on ainakin myös (alunperin) valkoiset.
54. Minkä vaatteen ostit viimeksi ja kuinka paljon se maksoi?
- Juuri viimeviikolla, takin, (toim.huom. edellisestä vaateostoksesta on ainakin vuosi, ja takin sanotaanko kolme), aika paljon ~70e.
55. Onko sinulla salaisuuksia, jotka voisivat kauhistuttaa muita ihmisiä?
- Varmasti löytyy moisia kukkahattuja, jotka kauhistuisivat joistain tiedoista.
56. Romanttinen koti-ilta vai huuruinen bileilta?
- Huuruinen koti-ilta on useimmiten, mutta sen voisin vaihtaa kyllä romanttiseen.
57. Luonne vai ulkonäkö?
- Minulla on molemmat, ja niin on naisillakin joten..

Sunshine rain
©1997 Dr. Motte & WestBam

Pitäkää tunkkinne

Uskon olevani tunnollinen ja tehokas työntekijä. Siitäkin huolimatta, että olisin silmääkään räpäyttämättä valmis lopettamaan työni välittömästi. Okei, jos tähän annettaisiin mahdollisuus, se ei todellakaan tapahtuisi silmääkään räpäyttämättä, vaan hysteeristen riemun kiljahdusten saattelemana. 12 vuotta on nyt leikitty tietokoneilla ansioiden eteen, ja viimeiset kaksi siitä, olen ollut niin valmis jäämään eläkkeelle.

Toistaiseksi tähän onneen ei ole taloudellista mahdollisuutta, mikä tarkoittaa että tätä samaa *askaa tehdään vielä ainakin jonkin aikaa, ja sen aikaa kun sitä tehdään, sitä tehdään mahdollisuuksien mukaan kaikkensa antaen. Siinä toivossa eläen, että huomenna asiat olisi paremmin - vaikkeivat ne ole.

Don't get me wronk! Nykyinen uravalintani on ihan okei; haasteellista, vastuullista, mukavaa, antoisaa ja kaikki muut vastaavat positiiviset mainostermit. Toistaiseksi tuntemistani ammattivaihtoehdoista selkeästi paras. Mutta tuo ei poista sitä, että mukana on myös pa*kalastillinen kaikkea negatiivistä. Niin on varmasti kaikilla aloilla. Ongelma on vain siinä kuinka painavina yksilö pitää plussia ja miinuksia, ja nyt vain miinuksia _tuntuu_ olevan hel*etisti ja plussista on voima jo syöty. Painotuslogiikka pätee kaikkeen elämiseen, miten muuten onnellisia ja onnettomia ihmisiä voisi olla läpi luokkarakenteen, "vähäosaisista" hyvävaraisiin.

Työnantajan vaihtoa vaikeuttaa vain se, että en oikeasti halua tehdä mitään. Ja koska en halua tehdä mitään, en halua keksiä syitä miksi olisin jollekin tuntemattomalle työnantajalle paras vaihtoehto johonkin tehtävään. Vaikka puhtaan kokemukseni ja antaumukseni johdosta voisi näin ollakin.
Osansa uusien pomojen etsinnän hankaluuteen tuo se, että samalla kun pidän nykyisestä työnkuvastani, toivoisin siihen jonkin näköistä muutosta. Mutta kun en keksi että millaista muutosta, jotain pientä vai alanko suoraan kukkakauppiaaksi.

Olen kovin kärsivällinen tyyppi, jopa liian pitkälle, en todellakaan ole ensimmäinen luovuttaja, kun asiat menee metsään saatikka levittämässä siitä aiheutuvaa tuskaa. Saaduilla korteilla pelataan, kunnes jakaja on valmis jakamaan uudet. Esimerkki tästä on jo se, että työnantajaa vaihdetaan oikeasti vasta vuosi tai kaksi (muka) painavan syyn saamisen jälkeen.
-
Ylläovela on ollut draftina jo jonkin aikaa, joten asia ei ole ollut aktiivisesti mielessä, mutta siitä huolimatta, taisin viime yönä nähdä asiaan liittyvän unen:

Siinä työpaikkani oli laivassa, isossa risteilijässä. Siis nykyinen työpaikkani toimisto, kolleegoita ja naapurifirmoja (ja entisiä kolleegoita) myöten. Unessa olin aamulla menossa töihin, kun käytävillä oli paljon ihmetteleviä ihmisiä, laiva oli tulossa johonkin satamaan. Ihmisten reaktioista päätellen edes maata ei oltu nähty, jos edes odotettu näkevän, piiitkään aikaan. Käytäville kiersi ilmoitus, että "kerääntykää teille osoitettuihin yhteistiloihin, niin saatte tilannetietoja". Vaikka juuri minulle/meille ei mitään paikkaa oltu kerrottukaan, siirryimme muiden perässä yhtäälle, toteamaan että uni loppui kesken..

Ei se vaihtamalla parane
©2009 DNA

Friends with molto benefits

Tunsin tänään, mahdollisesti ensimmäistä kertaa ikinä, jotain mystistä. Ilta oli muutenkin jo valmiiksi hieman outo, mutta sitten siinä, lähes tyhjän laitoksen, baarimirkkua (siis ei mitään säälittävää kantista vaan sellaista kauniimpaa versiota -mikosta.) katsellessa, tuli "ihmisen ikävä toisen luo".
Tarinan ja sen kuvailun jatko, menee valitettavasti alueelle, josta olen luvannut ettei täällä esiinny, joten. - Anteeksi tästä loputtomasta johdatuksesta, mutta ei tämä ole kivaa minullekaan.

Elämä on.

I got this
crazy feeling,
you're on my destiny.
I can really feel something,
how come you don't notice me ?
©2008 Martin Solveig

Melkein siistiä

Yhden miehen huushollissa siisteys rapistuu pikkujuttujen tekemättömyyteen.
Sanoin miehen, enkä ihmisen, sillä voisin kuvitella että naisilla on enemmän silmää moisille pikkujutuille (lue: naisia pistää silmään pikkujutut), joten allaoleva ei päde heihin. Epäilemättä eivät ole täydellisiä hekään, valitettavasti, mutta siitä saatte lukea jostain toisaalta.

Siis sellaisten pikkujuttujen kuten luettujen lehtien, tyhjennettyjen ostoskassien ja käytettyjen ruokapakkausten pois siirtäminen, tiskikoneen tyhjennys ja täyttö. Tehtävien, jotka syntyvät jonkin tapahtuman tai sekvenssin forkkaus-pisteissä.
Jotenkin tuntuu siltä, että kahden hengen taloudessa, koska tekijöitä on kaksi, forkkaus ei ole välitön ongelma, sillä se toinen voi helposti hoitaa sen sekundäärisen taskin, koska tämän ei tarvitse tehdä sitä primääriä. Nämä yksinäiseltä tekemättä jäävät tehtävät, eivät ole mitenkään erityisen epämiellyttäviä, jotta ne jäisivät siksi tekemättä, varsinkaan kun ottaa huomioon, että niiden tekemistä seuraa havaittava parannus elinympäristöön.
Eli voisin siis esimerkiksi hyvinkin mielelläni siistiä kokkauksen jäljet, jos joku toinen kokkaa. Mutta koska joudun itse "kokkaamaan", siivoaminen ei huvita enää siinä vaiheessa, kun makaa maha täynnä ja tyytyväisenä sohvalla.

"Sairaan väsynyt"
(ↄ)anyone

,poliisi&taksi

Nyt on oudon sosiaalinen olo, mutta koska en koe ravintelin olevan kelpo vastaus tähän, teen entryn. :)

Havainto; Tytöt, jotka ovat, sanotaanko, hyvin muodostuneita, usein myös tietävät sen, josta seuraa, että he myös näyttävät sen. Mutta se ei enää sitten monesti olekaan kaunista, ainakaan omasta mielestäni. Ja moisten tapausten kohdalla oma huomioni kiinnittyykin siihen tämän äskeisen kaveriin, joka ei tiedä olevansa kaunis ja siksi pukeutuu peittäviin verkkareihin tms, mutta silti onnistuu loistamaan, pelkällä potentiaalillaan. Naapurintytöt; nam.

I hope
I'll get
to you
before
they do
the way
I planned it
So twiddle-dee-dee twiddle dee dum
©1966 The Temptations

Hiekkalaatikon reunalla

Seuranani on vain yksi kissa tällä hetkellä. Hiekkalaatikkoja taloudessa on kaksi. Tämän yhden eläimen *skan-tuotto on niin vähäistä, että laatikon siivoamista ei tarvita päivittäin. Koska se on myös vaihtelevaa, (ja koska olen laiska,) siivoaminen tapahtuu vain tarpeen mukaan (pun intended:).
Vaikka eläimen, tuntemattomasta syystä, preferoima hiekkalaatikko on huoneessa, jossa en itse päivittäin käy, on laatikon "täyttyminen" hyvin havaittavissa. Kun kyseinen laatikko on eläimen omasta mielestä liian täynnä, tämä siirtyy tekemään asiansa toiseen laatikkoon. Tämä toinen laatikko sijaitsee weeceessä, eli paikalla, jossa huomaan sen käytön helposti. Ja tämä tapahtuma toimii siten trikkerinä siivouskeikan tarpeellisuudelle.

Toinen kissoistani, joka vielä viettää maaseutukesää, on vähemmän tarkka paikkojen suhteen, sillä tämä käyttää sujuvasti kumpaakin laatikkoa ihan vuorotellen. Tämä ei pahemmin haittaa signalointia, sillä molempien ollessa paikalla, siivoustaajuus nousee aikaperustaiseksi muutenkin. Johtuen myös siitä, että tämä toinen, on hieman avuton mitä tulee asioiden peittelyyn. :/

It can cut you like a knife
If the gift becomes the fire
©1983 M.Sembello

Unihukka

Muistini mukaan, koko lapsuuteni, tai siis ikäni nykyisyyteen asti, minulla on ollut unitalo. Paikka, pienen kävelymatkan päässä kotikotoa, hieman kuin kotikoti mutta erilainen, hieman uudempi, hienompi, terävämpi ja karheampi, itseni näköisempi. Paikka, jonne aina silloin tällöin, öisin, menin muilta salaa viettämään laatuaikaa, yksin.
Mutta nyt, viime yönä, tapahtui jotain pelottavaa. Etsin lähes koko yön, avain kourassa, tätä taloa, mutta sitä ei löytynyt mistään. Koskaan ennen, sitä ei ole tarvinnut etsiä, se on aina ollut, tavallaan ihan nurkan takana, tutussa paikassa, turvassa, muilta piilossa mutta ei minulta, luoja sentään. Tiedän, että en todennäköisesti ole käynyt siellä pariin viime vuoteen, mutta eihän talon kokoinen hukka voi johtua käyttämättömyydestä, eihän. Talot rapistuvat, eivät katoa.

Ensimmäinen kotipsykologin selitys todennäköisesti voisi olla, että talo katosi, koska en enää kaipaa paikkaa olla yksin, saan olla sitä yllin kyllin ihan todellisuudessakin. Tähän vasta-argumenttini tietenkin on että, vaikka asian näin yllä ilmaisinkin, ei sen paikan pihvi ollut yksinäisyydessä, se oli paljon muutakin, se oli upea paikka. Sellaista minulla ei ole oikeasti, kaikki on arkista ja tavallista, köyhää.

Ja miksi olisin koko yön sitä etsinyt, jollen sitä kaipaisi?
- Jotta huomaisit että se on poissa, ja osaisit elää eteenpäin tämän kasvamisen kanssa.
Ptrhh, haist*

Look all around, there's nothing but blue skies
Look straight ahead, nothing but blue skies
©1972 Johnny Nash

Näkökuluma

Readeriä selatessani törmäsin seuraavaan.
Taloussanomien (naurettavasti otsikoidun) jutun ingressi: "Harvassa opiskelijakaupungissa riittää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja opiskelijoille. Monet vanhemmat turvaavatkin lapsiensa asumisen opiskelujen ajaksi ja ostavat itselleen sijoitusasunnon."
Perässä Hesarin uutisen otsikko: "Vanhemmat ostavat aiempaa harvemmin lapselle asunnon opintopaikkakunnalta", joka vie myös kyseiseen talsan uutiseen.

Olenko vain minä vai miksi ekasta johdannosta saa kuvan että monet (ja jotta asia olisi jutun arvoinen, niin kenties jopa entistä useammat) vanhemmat hankkivat pennuilleen asunnon, kun taas jälkimmäinen otsikko kertoo aivan vastakkaista.

Asia on niin kuin halutaan kertoa tai antaa ymmärtää.

Jälkihavainto: Hesarin otsikko on alkuperäisen jutun <title>, mutta jutun <h1> otsikko on vaihdettu matkan varrella "raflaavampaan". Siis jutun alkuperäinen otsikko on ollut oikein, mutta ingressi on tehty päin pe**että, tämän jälkeen asiallinen otsikko on vaihdettu mitään sanomattomaksi. Ja kutsuvat itsejään uutispalveluiksi. phah.

The foulest stench is in the air
©1983 M.Jackson

Kiertoilmaus

Pankin lähettämästä maksutiedotteesta bongasin kohdan "Laskutuspalkkio". Siis palkkio? Maksan siis pankille palkkion, jonkin näköisen palkinnon siitä, että he laskuttavat minulta lainan lyhennyksen kuukausittain. Ei ole kyllä hajuakaan siitä, miten hankalat tietojärjestelmät pankissa on, mutta ei ole tullut mieleenikään, että moisen tekeminen olisi jotenkin erityisen hankalaa, että sen tapahtumisen aikaansaamisesta pitää oikein palkita. Tehdäänhän sitä sentään todennäköisemmin suhteettoman monesti, ihan, joka, ikinen, kuukausi. Ja todennäköisimmin sen tekee tietokone yksinään, ilman yhdenkään pankkineidon häirintää, joten palkitsen siis laitteen. Ja mitenkö laitetta palkitaan, ostamalla siihen lisää muistia? tai nopeamman näytönohjaimen? Hienoa.

There's too many men
Too many people
Making too many problems
And not much love to go round
©1986 Genesis