Kärsitään hyvyydestä

"Hyvyys on sitä, että kärsii muiden takia."

Noinhan se on. Kärsiminen saattaa olla vähäistä ja usein unohdetaan syntyneen hyvän varjoon, mutta siitä huolimatta, kärsimys on siellä jossain.
Jollei hyvän tekeminen ole kärsimystä, kärsiminen ilman vastalauseita on hyvyyttä.

Jos ajatus ei vielä aukea, niin otetaan pari esimerkkiä.

• Teet hyvin, olet hyvä, kantaessasi kirjahyllyä kaverin muuttotalkoissa. Mutta samalla kärsit ajallisesti ja kipeytyvien nivelien verran.
• Teet hyvin, olet hyvä, jopa kolmelle ihmiselle, luovuttaessasi verta. Mutta samalla kärsit neulanpiston ja hetkellisen heikkouden tunteen.
• Teet hyvin, olet hyvä, kun olet sympaattinen ja kannustava kun vastaanotat väsyneen ystävän valitusta elämästä. Mutta samalla kärsit tarinoista, jotka masentavat ehkä jopa itseäsi tai tuntuvat merkityksettömiltä omiin ongelmiisi verrattuna.
• Teet hyvin, olet hyvä, maksaessasi kiltisti verot. Mutta samalla kärsit siitä, että verot on ylikorkeat, koska joku muu tekee työtä pimeästi, veroparatiisiin tai ei ollenkaan.

Elämä on kärsimystä, mutta se on pientä. (..sillä elämä on lyhyt :)
Loppujen lopuksi, kärsiminen kannattaa, joten ollaan hyviä - siellä ulkona.

Help
me if you can, I'm feeling
down.
And I do appreciate you being
round.
©1965 Beatles

Asiaan liittymätön PS. Jej!
  Tämä postaus, syyvyydestään huolimatta, oli puolipahuuden merkkipaalu saatuaan järjestysnumeron #333.

Muuttos

E-rit-täin hyvä ystävä muutti jokunen vuosi sitten, kilometrin päästä 25 kilometrin päähän. Se sattui, koska vierailujen päärä putosi pariin kertaan vuodessa, ollen aikaisemmin, parhaimmillaan, parikin kertaa kuussa. Pari kertaa vuodessa tarkoittaa tässä nyt ihan oikeasti pari eli kaksi tai useimmin jopa vain yhden kerran vuoden aikana. Joka on ihan säälittävän vähän.
Myönnetään, että itsestänihän tuo nyt vain on kiinni, kukaan ei ole estänyt kyläilemästä useammin. (Paitsi ehkä jossain välissä?) Mutta sen sijaan että syyttäisin itseäni, syytän sitä että, kyseisen 25km kulkeminen vaatii auton (jota en omista) tai harrastuneisuutta (75 minuuttia) julkisen liikenteen kanssa. Tai arvokkaan vuokra-auton.
Nyt samainen kaveri ilmoitti muuttavansa uudestaan, ja nyt 150 kilometrin päähän. Pelottaa ajatellakin, millaiseksi vierailutaajuus nyt putoaa. Tämän jälkeen kun julkinen liikenne tai taksi ei enää ole edes optio.
Ja mikäli tämä ei olisi tarpeeksi, niin itsellänikin on mielessä muuttaminen. Ja mikäli se onnistuu tapahtumaan jossain vaiheessa, etäisyytemme kasvaa vielä yhdellä sadalla kilometrillä lisää. Toistaiseksi tämä tosin on vain pelkkä ajatus.

Jälkiviisastelija katuu tässä välissä sitä että, olisi sittenkin pitänyt kulkea tuo 25km selkeästi useammin, sillä se olisi vielä onnistunut huomattavasti helpommin extemporee ja yhden illan istujaisen tai päiväkahvin takia kuin kuusinkertaistuttuaan kahteen tuntiin.

Tähän kaikkeen voidaan hyvin sanoa sopiva; kaikki muutos on pahasta.

Ja illan opetus; vierailkaa vielä kun voitte.

Who is right? Who is wrong?
I don't know. I've got pain
in my heart
©1985 Modern Talking

Love grammar

Verkossa leviää kirjoitus ja ajatus siitä että rakkaus on verbi. Lyhyesti sanoen; "Rakkaus ei ole tunne, vaan toisen auttamista." Lue juttu niin tiedät tarkemmin.

Olen eri mieltä. Ja olin jopa lukevani jutusta, että kirjoittaja itsekin tarkoittaa enemmän sitä, että rakkaus on jotain (lovey-dovey) mitä syntyy auttamisen seurauksena, tjsp, mutta vain ilmaisee asian sekavasti toisin.

Oma mielipiteeni on, että rakkaus on edelleen tunne, jollei nyt ihan se Disney-versio, niin lähellä kuitenkin. Perhoset vatsassa ja muut söpöt ja pehmoiset jutut ovat sitä.
Verbi eli tekeminen liittyy siihen kyllä. Auttaminen, jakaminen, puolesta ja yhdessä tekeminen ovat tehokkain rakkauden seuraus.

Sille eräälle avataan ovi, kannetaan tämän koulukirjat kuin ostoksetkin, ollaan yhdessä ja jaetaan askareet ja vastuu, siitä - syystä - että - tätä - rakastetaan. Näiden asioiden tekeminen ei ole se rakkaus. Vai koetko sinä rakastavasi jokaista jota autat? Ja puhun nyt the rakkaudesta, enkä veljellisestä mitään tarkoittamattomasta versiosta.

Ei tietenkään pidä unohtaa, että kaikki se tekeminen ruokkii järjestelmää ja auttaa ylläpitämään rakkautta for years to come.
Edeltävästä johtuen, asian voi kenties halutessaan yksinkertaistaa paremmin ihmisiin vetoavaan ja myyvään muotoon väittäen rakkautta verbiksi.
Mutta ei se ole "oikein".

And time can do so much
Are you still mine?
©1955 North & Zaret

Hui!s

Nainen minussa,
  huomaa kun työkaveri on käynyt parturissa.
Mies minussa,
  ei mainitse asiasta mitään.
-
Pihi minussa,
  huolehtii taloudestani.
Saan töistä lounareita, saanut jo yli kymmenen vuotta, joten niistä on tullut "kiinteä" osa kulutustottumuksiani. Niiden takia en koskaan koe maksavani syömisestäni paljoa. Paitsi äsken, kun kävin Kotipizzassa syömässä kuponkipizzan ja kaveriksi juoman (jotta hinta nousisi lähelle/yli lounarin 8e), mutta yllätyksekseni lompakossa ei ollutkaan yhtään lounaria!! Joten jouduin, hammasta purren, maksamaan koko hirvittävän 9,60 oikealla rahalla. Ja sekö sattui pahalta. :[ En kyllä pysty tuohon toiste. Vaan pidän, entistä paremman huolen siitä, että mukanani on aina reilusti "ilmaisia" lounasseteleitä.

Feelings inside are getting strong
Cannot deny it
©2003 Lasgo

ps. Taisi olla perjantai the thirteen -kirous tämä, ehdinkin jo moista odottaa.

Anelma

Viime viikolla tuli tyttöjen blogeissa vastaan unelmamiehen vaatimuslistauksia. Tämän innoittamana yritin, ja tein, vastaavaa naisellisuuksista. Mutta sen sisältö meni invite-only puolen treffinhakuilmoitukseksi. Tässä siitä kaikesta summary.

En onnistunut erottelemaan unelmaa hyväksyttävästä. Vaikka siis unelma-versio on se, joka ei kompromissoi yhdenkään kohdan kanssa, toisin kuin todellisuus. Mutta se mitkä kohdat on pakollisia ja mitkä nice-2-have on vielä auki. Kaikki ihmisen ominaisuudet, kun ovat eri kokoisia plussia tai miinuksia summaa laskettaessa. Yksittäinen isokin miinus on korvattavissa riittävällä määrällä pieniä positiivisuuksia, kuten jokainen matematiikkaa osaava pystyy toteamaan.

Toisaalta, pienet epätäydellisyydet voi laskea plussaksi. Ja siitähän se täydellisyyden kaavan tekijä riemastuu.

Sanon kuitenkin: "

Kuvassa nään pienen tytön
siniset silmät ja mekon
likaisen suun ja hymyn
©1999 Jonna Tervomaa

, nam. <3"

Stressi-immuuni-kato

Elimistö ilmeisesti huomasi, että perjantaina oli työperäinen deadline ja stressihormonit voitiin päästää lomalle. Sillä heti samasta illasta, immuunijärjestelmä hävisi taistelun nuhakuumeelle.
Ei työ-projekti vielä perjantaina valmiiksi tullut, eli viikonlopuksi jäi vielä tehtäväksi muutama tunti (10-12) hommia, mutta nyt tehtävälista on mahdollisen kokoinen.

Toivo elää että ensiviikon aikana onnistuu palata normaaliin ja poistaa projekti vapaa-ajan ajatuksista. Siis ihan tahdottomista sellaisista.

Kyllä minä hanskat osaan pudottaa pillin soidessa normaalisti, vaikka töissä olisikin pieni kiire. Tiedän, ettei minun tarvitse tehdä enemmän kuin työ-päivässä ehtii. Mutta näin kun hommalle on annettu oikeasti vittumainen vähintään 10h joka päivässä -kiire, siitä tulee tahdoton osa koko päivää. Sen verran on perusominaisuuksissa periksiantamattomuutta ja luvatun pitämisen tahtoa.

Time to
lose my mind 'Cause
I work damn hard
©2011 Tiësto

Säähkö

Olen erittäin otollinen mainonnan kohde. Jos vain mainostajat tietäisivät miten.
Tänäänkin postissa tuli Wattenfallin sähkötarjous: "Jatketaan sopimusta, edullinen hinta, vain sinulle". Jonka seurauksena menin ja tein sopimuksen; toisen tuottajan kanssa.
Eikä ollut ensimmäinen kerta, että nähtyäni mainoksen ostan jutun (tai vastaavan) jostain täysin toisaalta.

When I turn
my power on
I will go
electric
©1995 Leila K

Ps. Pienen nuoruutensa Electriciä kuunnelleena, todella outo kuunnella täysin saman melodian alkuperäistä Give Me Tonight -biisiä, kun jatkuvasti yrittää laulaa "vääriä" sanoja, samalla kun esittäjän tunnetunpi Let the music play yrittää puskea läpi.

AAARG

Tuossa päivemmällä, nyt jo 10 tuntia sitten tein niin pahan mokan, että pännii edelleen.
Pyöräillessäni hitaasti rivitaloalueen pihamaan läpi, katsellen samalla maisemia, ohitin puolialastoman nätin nuoren naisen pysähtymättä. Vasta käännyttyäni kulman taakse ja jatkettuani matkaa jonkin pätkää, synapsini värähti ja muisti/tajusi, että kyseinen henkilö oli todennäköisimmin aikaisemmin (käsipäivää) tavattu ja sellainen, jonka kanssa on "yhteisiä intressejä" (siis tavallaan kollega tietyssä yhteydessä), joten juttelemaan pysähtyminen olisi ollut hyvinkin perusteltu, eikä ainoastaan toisen hyvin ruskettuneesta alastomuudesta johtuva.
Eikä minulla ole edes mitään sähköistä yhteystietoa hlöön, vaikka moisen kuvitelman voimalla poljin jatkokilometrit takaisin kotiin.
Koska mä opin !%#$:@

--
Edit:06.10.13: Kiersin alueella uudestaan katsoen nimet postilaatikoissa ja varmistui, neito ei ollutkaan epäilemäni henkilö vaan joku uppi outo.
Kävipä hyvä mäihä, melkein esittelin itseni tuntemattomalle nätille ihmeiselle :o
"melkein sain"

We are the robots
©1978 Kraftwerk

Pihi puhumaan

Olin kirjoittaa jutun siitä, kuinka tajusin taas yllättäin olevani pihi. Oikeastaan kirjoitinkin jo suurimmilta osin, kunnes luin Talouselämä:stä jutun siitä, kuinka suomalainen on Roope Ankka köyhänä, eli ylpeä siitä, kuinka halvalla onnistuu hankkimaan asioita, eikä niinkään siitä, mitä hienoa on onnistunut hankkimaan. Ja koska se osui kuin nenä päähän, päätin olla toistamatta.

Kerron silti asiaan liittyen seuraavaa. Tänä kesänä hankin ensimmäisen "urheilupaidan" ikinä, kun ostin pyöräilypaidan Biltemasta. Ahkeran käytön ja useiden hikoilukertojen, mutta silti kertaakaan pesemättä, jälkeen on tullut mieleen; miksei kaikki vaatteet olisi samanoloisia, säästyisi kun ei tarvitsisi pestä hyvä-jos-kerran-jouluna.

All aboard, the night train
©1995 Kadoc

Re:enty

Tuossa tullessani kaupungilta, töistä, bussilla, kävin päissäni keskustelun itseni kanssa:
- ***tu täällä on kuuma.
- Wau, onneksi olen sentään yllättävän iloinen.
- Eikun, ei voi olla, en voi olla iloinen (happy), olen vain, iloluontoinen? (joyful) [toim.huom:johtuu puhtaasti, vähitellen, päähän asti ehtivästä perjantai-paukusta]
- Tässä ilon tunnelmassa, sitä vaan huomaa kuin masentunut sitä oikeasti onkaan.

PRKL | Ei se nyt edes loppunut noin vaan .... rrr

Ylläoleva oli vielä tapahtuessaan älykkään ja hauskan kuulloinen sekvenssi/episodi, mutta nyt kun se on saanut aikansa muhia päässä ja päätynyt oikeasti kirjalliseksi asti, se on hukannut kaiken finesse:n. Anteeksi.

Mutta silti, bottom line, kyllä näin, pieni sievässä, näkee asioiden oikean laidan, sen jonka (tietoisesti?) piilottaa itseltään normaalin arjen keskellä. Koska, jos tällainen tietoisuus olisi jatkuvasti, pää ei sitä kestäisi pitkääkään aikaa. Eli, alitajunta, suojellakseen päivittäisen arjen vaatimien toimintojen suorituksen, piilottaa tajunnalta kaiken elämän vitutuksen, mahdollistaakseen junamaisen liikkumisen eteenpäin.

Sillä myös koska.
Tässä kesällä, tein itsekseni päätöksen, että lopetan kaiken 'paskan' puhumisen töissä. En enää edes yritä.
Eli sen kaiken, muka-hauskan, seurustelun ihmisten kanssa kahvitunnilla ja muissakin tilanteissa. Otan jatkossa osaa vain, jos minulta suoraan kysytään jotain tai tapahtuma muuten vaatii osallistumista. Mutta kaikki itselähtöiset kommentit ja tarinan kehitykset vedetään täten nollaan. Ihan puhtaasti siksi, että juttuni (ja ajatuksen juoksuni) menee hukkaan kuulijakunnalle (joo, kyllä, koen olevani parempi kuin kaikki te muut), eikä siitä ole kuitenkaan mitään hyötyä minulle itselleni. Nautin kuitenkin ajatuksistani, omassa päässäni, enemmän kuin te muut pystytte tajuamaan ja tukemaan niitä.

Ei sillä, että edelleen kyllä kaipaan tilaisuuksia jakaa nokkelia ajatuksia muiden kanssa ja osallistua henkevään keskusteluun, mutta työmaalla kohdeyleisö ei ole, yrityksistä huolimatta, tähän tarkoitukseen vakuuttava.

-

Tervetuloa takaisin, keskikesästä. Onkin jo ottanut aikansa.

There's a secret message
in your magic eyes
©1997 Dj Vertigo

Meet in time

Oli palaveri alkamassa kun olin vielä matkalla. Tiesin ehtiväni paikalle hetken myöhässä, mutta olin silti hyvillä mielin. Olin varma, mukana tuomani selitykseni, että ei nämä koskaan ala ajoissa (erinäisistä "teknisistä" syistä johtuen), pitävyydestä, sillä olihan se totta. Päästyäni perille, totesin että olin ensimmäinen paikalla.
Ja kirosin hukattua selitystä. Eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta.
Sama tapahtui reilu kuukausi sitten, kun samanoloinen palaveri, piti olla samassa paikassa. Silloinkin "juostuani" perille, ollen vain viitisen minuuttia myöhässä, saavuin myös tyhjään saliin. Ja aikani odoteltuani, siirryin toimistolle huomaamaan sähköpostilaatikossa tapahtuman cancelointi-viestin, joka oli lähetetty kyseisen viisi minuuttia tapahtuman aiotun alkamisajan jälkeen.

Tällä kertaa toimistolle ehdittyäni, infoa asian tilanteesta ei ollut vielä tarjolla. Loppujen lopuksi, tilaisuus alkoikin, puoli tuntia myöhässä ja ilman toista luvatuista esiintyjistä. Valitettavasti.ei siis järjestäjien toimesta, vaan omasta puolestani, sillä <censord'>

--
ps. Tämä ei oikein ollut jussin alustan juttu, mutta kun oli vielä draftina mennä viikolta, niin ..
Ja vältyinpä menemästä aikomiini tunteellisempiin asioihin..   Hyvää Kesää.

Happiness seems to be loneliness
And loneliness chilled my world
©1999 Andrea Martin

Viimeinen matka(lle lähtö)

Näin lopun Bridget Jones leffasta, jonka loppukohtauksesta heräsi kysymys;
Miksi avioliitto solmitaan paikassa, jossa haudataan ihmisiä?
Paitsi jos sitten, naiminen on sama asia? Surullinen hetki, vetää sukulaiset ja ystävät hiljaiseksi, elämä loppuu.

Go for what you know don't
let it slide, take a
change let's ride.
©1994 2 Brothers on the 4th Floor

Well, that looks fairable

Katsellessani aurinkoista maisemaa, tein uuden sanan, lisättäväksi englannin alati muuttuvaan kielioppiin; FAIRABLE.

Merkitykseltään lähellä kantasanaansa fair. Mutta silti hieman off, samoin kuin jo olemassa oleva fairish, mutta ehkä pykälän parempi.
Lisäksi, antaa lupauksen mahdollisuudesta paranemiseen; kehityskelpoinen siis able. Ja tästä johtuen, voidaan myös käsittää jopa parempana kuin itse fair.

Rimmaa mm. sanojen bearable ja favorable kanssa, mutta ei ole lähellä kumpaakaan. Paitsi ehkä ensin mainittuun verrattuna on selkeästi jälkimmäinen.

Saa käyttää.

No place to
be ending but
somewhere to
start
©1984 Sade

Ei täällä muitakaan ole

Eksyessäni 'tylsyyksissäni' Haaveilu-testiin, se sai ajatukset liikkeelle, alueella jossa ei ole (hetkeen) käyty.

Testin 1. kysymyksen kohdalla, ajattelin, että 'en pahemmin haaveile'. Ehkäpä ainoa haaveeni on sellainen yksi iso ja lottovoitto-tyyppinen haave.
Mutta kun 2. kysymys uteli; haaveen ja tavoitteen eroa, se sekoitti ajatukseni. Sillä se ykkös kohdassa mainittu haaveeni, onkin ehkä tavallaan tavoite. Koska toive siitä, että haave on edes osin on realistinen eli todennäköinen, on suuri. Eli jos niin, niin mikähän haave minulla sitten on?
3. kysymys ei yhtään helpottanut, sillä se toi termistöön vielä uuden sanan; unelma.

Oletan, että testi itse, käytti kaikkia noista sujuvasti sekaisin, ajatellen niiden olevan teknisesti sama asia. beg to differ.

Chicas to the front
Huh huh, hi ci ja hold tight
©1997 Spice Girls

..ei koko kesänä..

'Keli on kuin morsian' mutta se ei lämmitä minua.
Kun tuolla ulkona nyt käy kävelyllä, joka ikinen bongattu polkupyörä nostaa v-käyrää. Missaan kyllä kaikista parhaimman ajokauden, olemalla nyt 'telakalla'. Ja sitten kun ajolupa taas irtoaa, niin kunto on tod.näk. päässyt laskemaan, että ottaa aikansa palata vauhtiin. Ja sitten alkaa kesäloma, vähemmän otollisella alueella ja vanhemman kaluston kanssa. Jollei sitten..? hmm?

Selityksiäkö?

Myös, kun tuolla ulkona käy, niin joka ikinen bongattu ... nostaa v-käyrää. Missaan kyllä kaikista parhaimman kauden, olemalla 'minä'. :] ...

You get more
when you leave behind some of the things you
don't really need
©2010 Lena Meyer-Landrut

Ei näin

Tein keskiviikkona pahan virheen, tai itseasiassa kaksi virhettä. Mutta se eka, on niillä rajoilla, että olisinko omatahtoisesti voinut estää sitä tapahtumasta, eli se kaatuu hieman rehellisen vahingon piikkiin. Toisin kuin se toinen, jonka tapahtumista ehdin havaita ja miettiä kaikessa rauhassa, mutta silti tein sen.
Eli se eka, josta kaikki alkoi;
Tehdessäni jotain, josta pidän, tein pienen arviointivirheen, jonka seurauksena, en voi enää tehdä sitä, jokuseen hetkeen. :(
Se toinen, tietyllä tavalla pahempi virhe, oli se että, sanoin "ei kiitos", kun tohtori tarjosi sairaslomaa torstaille ja perjantaille. ???? Ja se kun olisi ollut ainoa mahdollinen positiivinen asia tässä kaikessa. 'Nyt eniten vituttaa kaikki.'
Ei pieni mies ehtinyt tajuta, että tuo on yksi niistä harvoista kysymyksistä, joihin kuuluu sanoa kyllä. Toisin kuin muut työaikana kuullut kysymykset ja keskustelun aloitukset. Toivottavasti opin tästä jotain, että muistan edes sillä ensi kerralla, jota ei toivottavasti tapahdu. Kalliit on oppirahat.
Muistakaa tekin.

If you say I'm always yours
©1997 Aqua

PS.Edit. Joku positiivikko voisi sanoa, että "onneksi ei sattunut pahemmin"
(ja sanoikin). Vaikka siihen voinkin yhtyä, niin tavallaan, kyllä se mikä nyt tapahtui, on siellä pahinpien mahdollisten vaihtoehtojen päässä, kun ottaa asian haarat huomioon. Tavallaan toivottavasti.

Lahjavinkki

JOS äsken oli kolme kuvaa, niin pistetään nyt hattutemppu kasaan, ja laitetaan päivän kolmas entry.

Radio Groovessa kun tuli niin yllättävän kyseenalainen äitienpäivämainos, että pitää jakaa teille, jotka kuuntelette jotain muka parempaa.

"Kuolema Ehtoolehdossa - tätä äitisi haluaa, ja mummusi."

Hab Ich heute Nacht geschworen
Ich werd ihr eine Krankheit schenken
und sie danach im Fluss versenken
©2001 Rammstein

Jossain kerran reissulla

Pitkästä aikaa haasteeseen, ja tästä hyvästä kolme JOSsittelua kerralla.
Ovat samaa teemaa, mutta silti erilliset JOSsit.

JOS


JOS


JOS

Jos sä tahdot niin,
olen virhe joita tapahtuu.
©1988 Hector

Goun foun houm

Mennä viikolla tuli silmiin "uutisotsikko" "Nyt selvisi koska iPhone kannattaa ostaa", johon oma vastaukseni, yleisesti puhelimeen viitaten ottamatta kantaa valmistajaan, on että silloin kuin sellaisen tarvitsee. Tarve uuteen syntyy, kun edellinen katoaa, hajoaa tai muuttuu käyttökelvottomaksi. Ja moinen tapahtuma, vahinkoa lukuunottamatta, ei mitenkään voi tapahtua useammin kuin kerran kahdessa (tai kolmessa) vuodessa. (Ja mikäli myös 'vahinko' tapahtuu sinulle toistuvasti, kannattaa miettiä tarkemmin omia puhelimen käyttötapojaan ja onko vika väärän laitteen hankinnassa)
Se että markkinoille on tullut entisen puhelimen uusi versio, jälkeläinen tai muunlainen huippulaite, ei ole sellainen tarve, joka vaatii puhelimen päivitystä.
Vai vaihdatko uuden autosikin kerran vuodessa seuraavaan uuteen, tehtaan päivittäessä korimallia tai varustelistaa? Tai asuntoasi, sitä mukaan kun naapurustoon rakennetaan uusi kerrostalo?

--
Edelliseen liittymmättömiä "totuuksia" tarkennuksilla.
Elämä on vaikeaa. (Life is hard.)
- Oikeastaan, elämä/eläminen on helppoa, kaikki muu sälä siinä päällä, jonka oletetaan olevan pakollista, on sitä hankalaa.

Jokainen meistä kuolee yksin. (We all die alone.)
- Näin on, paitsi ehkä jos sattuu kuolemaan esim. liikenneonnettomuudessa vieruskaverin tai vastapuolen kanssa yhdessä.

--
Tähän iloiseen pommin kuoreen ...

Party me say
Drink and feel happy yeah
Me nuh care weh nubody seh
Me come ya suh fi enjoy miself
©2012 Vybz Kartel

Valitamme heikentynyttä sisältöä, otamme asian esiin seuraavassa henkilöstökokouksessa ja teemme kaikkemme löytääksemme kaikkia tyydyttävän ratkaisun.

(How) Did You Know

Illan elokuvan jälkeen pitää taas todeta; romanttiset komediat on ihan hyviä ja mukavia leffoja, mutta niissäkin on vikansa. Ne ovat romanttisia komedioita, ja niissä on onnellinen loppu. Niiden jälkeen on hetken iloinen ja onnellinen sankarien puolesta, ja sitten muistaa itsensä. /o\
-
Toisena aamuna bussissa, edessäni istui standardi musta-tukkainen "orientaali" ja katselin kuinka tämän hiuspyörteen keskellä kasvoi viisi, juuresta asti, täysin valkoista hiusta. Ja tunsin myötätuntoa, häpeää ja vahingon iloa samanaikaisesti.
-
Katoavaista on - nuoruus - viattomuus - onnellisuus.
-
Paitsi jos/kun.
Otin aamulla(!) paukun (en krapulaan), ja nyt (<2h myöhemmin) tuntuu onnelliselta, onko se viina joka puhuu vai onko tämä estoton ja oikea minä?
Tuntia myöhemmin, viimeisetkin vaikutukset katoavat, ja jo pidemmältä aikaa tuttu, elämäänsä tylsistynyt versio minusta palaa töihin... Mi??
-
Eikun juu, katoavaista, kaikki, aina.

Sors salutis
et virtutis
michi nunc contraria
©1937 Carl Orff

Tunnus tus ka

Lisää tarinaa, liittyen 21.2. mainittuun apaattiseen vaiheeseeni.
Vähissä on viimeaikoina kuulemani puheenaiheet, jotka olisivat kiinnostaneet minua. Kun en voi tuskaksenikaan väittää, (tai voisin, mutta se olisi vale, tai siis selkeä ironia, kts. eteenpäin) että olisin kiinnostunut tai välittäisin pätkääkään, kun toiset, esim. kahvipöydässä, keskustelevat urheilusta, autoista, historiasta, talon lämmitysmuodoista, tietotekniikasta, päivän politiikasta, hyvän-päivän-tuttujen-hlökohtaisista-päivittäisistä-asioista, urheilusta (joo, sanoin jo kerran, mutta siis eeerh tuplasti vähän). Saattaa olla, että heikkoina hetkinä, otan osaa keskusteluun ja heitän väliin, mahdollisesti jopa asiaankuuluvan, kommentin, joka sinänsä on totuus omalta osaltani (en varsinaisesti valehtele /koskaan/, saatan olla ironinen, mutta se on eri asia) ja joka saattaa aiheuttaa muille mielikuvan siitä, että olen kiinnostunut ja oikeasti mukana keskustelussa, mutta loppujen lopuksi sanomani ei pidä vettä, siten että tyyliin muistaisin kahta minuuttia myöhemmin, sanoneeni niin, se on vain yleisen kohteliaisuuden aiheuttama esitys. Työasioihin liittyvissä jutuissa fake:aaminen on helppoa, koska silloin on (palkkapussin pakottama) motiivi. Samoin, kuin jos minulla on oma taka-ajatus, kuten naisten kanssa keskustellessa (olettaen että olen saanut suuni auki). Mutta noin niinkuin muuten, haluaisin, useimmiten, oikeasti haistattaa kuulijoille paskat, mutta koska en voita sillä yhtään mitään, päinvastoin, jätän sanomatta (ääneen) ja mietin päässäni puhtaasti omiani ja sitä miten saisin päivästäni siedettävän, muista ihmisistä huolimatta.

Jos joskus osut löytämään topiikin, tai olet henkilö, josta olen oikeasti (ki)innostunut, tulet kyllä huomaamaan sen. Mutta kunnes niin tapahtuu, olet onnellisen tietämätön potentiaalistani. :)

Pyydän anteeksi aiheuttamaani häiriötä (buah-ahhaa, ja pskat pyydän, räkäisesti nauraen, juoksi hän pois).

ps. Olen siis oman tietoisuuteni uhri, jos olisin kuin te, olisin onnellinen, mutta koska tiedän paremmin, tiedän, että elämä kusee, enimmäkseen. :]

It was words strung into sentences
It was doomed to not be right
©1992 Megadeth

ÄiNti

Näen pari kertaa viikossa bussissa tytön, joka saa päässäni aikaan vakavan WOU-äänen ja estää irroittamasta katsettani, kunnes tämä poistuu pari pysäkkiä myöhemmin. Olkoonkaan, että hän ei ole lainkaan ulkomuodolla pilattu, ei näyttävyytensä silti, ihan, ole sillä tasolla, joka vastaisi pääni liioitellun oloista WOU:ta. Tästä tasoerosta syytän "perversiotani" (tai "herkkyyyttä":), joka jakaa 'ylimääräistä' krediittiä naisille jotka ovat - äitejä.

Toistan itseäni, toteamalla että, äideissä on jokin hehku, joka hrrrm, ilmeisesti vetoaa äidin-vaistooni :) vai onko se isän-vaisto?
Toisaalta hän on myös arviolta 20-25 joten.. :][ ..enkä mene tähän syvemmälle.

Vaan kevennän sanoen että,
jej, join tänään ravintolassa kahvin - maksamatta \o/ (joo, pitkästä aikaa join kupin kahvia päivällä, ihan vaan odotellessani, kun piti olla tilaisuus, jota ei ollutkaan \o/)
ja jej, sain toisessa kaupassa vitosen alennuksen, ihan vain pyytämällä \o/

Mother
Tell your children not
to hold my hand
Tell your children not
to understand
©1987 Danzig

walks of life

Päivä on aurinkoisen kaunis. Pysähtyessäni hetkeksi penkille, läheisen järven/lammen rannalle, päässäni käynnistyi soimaan:
    "Sit on my bench, and tell me that you love me."
Kukaan edes istunut :( Olisikohan pitänyt laulaa ääneen?

:o SportsTracker näyttää alkuvuoden (19.1 ->) kävelylenkeilleni mittaa tasan 100km. Ottaen huomioon, että tuohon väliin mahtuu kaksi viikonloppua, jolloin olen ollut estynyt/poissa ja että trackerillä on ollut ajoittain ongelmia bongata kaikkia kilo­metrejä, tuo on aika pir*usti. Varsinkin kun laiskan miehen ns. normi­viikon­loppu­lenkit on aikaisemmin olleet luokkaa 5km&1h.
Eilinen 15km otti jo koville jalka­pohji­en­kin kanssa. Mikäli tiet ei vielä kahdessa viikossa sula kokonaan, pitää suraava lenkki yrittää rajoittaa 12km nurkille.
Polkupyörällä tuon kahden-kolmen tunnin aikana ehtiikin mukavasti pidemmälle ilman tuskaa. Jollei tuska synny siitä, kun täksi kesäksi aion siirtyä lukkopoljinten maailmaan. Varustelukierre alkaa. :(

Be yourself, by yourself
Stay away from me
©1991 Pantera

ping

Hello ! o7

Makes me feeling strong
and proud, So take
me to the
limit.
©1997 Mr. President

Sorry, piti olla jotain, mutta ei vaan keksi mitä.

Kylmääki - turuus

Olen mukana tutkimuksessa, jossa kysellään mm. asumismukavuudesta. Yksi kysymys oli että: Onko asunnossanne kylmiä lattiapintoja? Vastasin nopeasti ja automaattisesti, kuten moniin edeltäviinkin epämukavuustekijä-kysymyksiin, että ei. Seuraavana päivänä, kun kotiin tultuani vaihdoin sukkia, tulin astuneeksi paljaalle lattialle ja huomasin että; kas vain, tämähän onkin kylmä.

Päättelin ristiriidan johtuvan siitä, että olen pienestä lähtien elänyt siinä todellisuudessa, että lattiat voivat olla välillä hyvinkin kylmiä. Joten tähän on totuttu, jopa siinä määrin, ettei ole myöhemmässäkään elämänavaiheessa tullut edes mieleeni vaihtoehto, että lattia voisi myös olla lämmin. Mutta koska kylmä on tavallaan normitila, se ei enää olekaan kylmä.

On siis kevät
uskoin vakavaan
valaan, no, tytöt on
tyttöjä - ne lupaa muttei
©1985 Tavaramarkkinat

Fork it

Yhtäällä, ihan muiden asioiden keskellä oli kohta; "Don't search for love of your life, instead start doing the things you love, and love will find you." Hetken mietittyäni sain ajatelman: "I can't do the thing I love, she doesn't love me" :( :)
Mutta oikeesti, ei sillä että olisin edes pahemmin rakkautta etsinyt, niin tuon ohjeen noudattamisessa on, henkilö­kohtaisesti vaikuttava, ongelma. Sillä tuntuu että olen, tavallista tehokkaammassa, apaattisessa vaiheessa elämääni, sillä en tuskak­seni­kaan keksi mitään asiaa, jota rakastaisin tehdä, tai josta edes mer­kittä­västi pitäisin. HEELP! ...
Ne ekat, edes hieman miellyttävät tekemiset, ovat jotain, jota enimmäkseen tehdään yksinäisyyden rauhassa, joten en oikein usko, että niistä on rakkauden löytämisen avuksi :) ehkä sitten kun se on löydetty niin niitä voidaan tehdä yhdessä, mutta.
Toivon, että ongelma olisi korjattavissa joihinkin itselleni uusiin asioihin tutus­tumisella, ja sitä kautta toteamalla, että tästä mä tykkään. Ongelmaa häiritsee ongelma, että omatoimisesti, en mihinkään uuteen ala tutustumaan, koska olen muutosvastarintainen.

--
Viime aikoina täällä on ollut vähän turhan reilusti sellaista juttua, jota lupasin itselleni että tänne ei tule. Siksi alkaa olla mielessäni jakaa blogi kahtia; Hlö-kohtaisuuksiin viittaavia juttuja sisältävään invite-only versioon, johon ei kutsuta ketään, ja sitten tähän julkiseen puoleen ne tutut ja turvalliset turhat höpinät maailmasta yleensä. Kelpaisiko?

If you ever, ever
feel like you're nothing,
you are perfect to me
©2010 P!nk

Suhteutusta

Jos minulla on suhde, olen suhteessa, mutta olenko suhteellinen? Jos en edellisestä huolimatta ole suhteellinen, olenko silloin suhteeton?
Ainakin tämä on suhteellisesti katsoen suhteettoman hankalaa.
--
Onko sitten puhdas adjektiivi suhteellinen vai suhteeton, jollei erikseen mainita?
Vai kenties jotain muuta?
Ja kumpi kolmesta on 'enemmän'?
--
Mieti vaikka pitkää miestä, kuinka pitkä moinen on?
190cm kenties, varmasti pitkä on moinen.

Entäs jos mies onkin suhteellisen pitkä?
Hieman tuntuu että 180-200cm kaveri voisi olla moinen.

Ja sitten suhteettoman pitkä mies?
Se varmastikin on helposti jopa yli 200cm hujoppi.
--
Entäs sitten vaikka punainen pallo?
Punainen on se varmasti.

Suhteellisen punainen pallo, varsinkin jos lausahduksessa on painotus kohdallaan, moinen voisi olla jopa punaisempi kuin punainen itse.

Ja sitten se suhteettoman punainen?
Sellainen räjäyttää varmaan jo tajunnan.

Vaikö?

Sinun vartalosi
on täydellinen ja
pääsi suhteettoman iso
©1993 Radiopuhelimet

niin mutta ?

Ohitin pyörävaraston ja päähäni tuli ajatus, että ei ole enää kuin pari kuukautta siihen, että taas saa/joutuu ottama pyörän esiin ja alkaa polkea.. ja meinasi tulla itku. :’7

En tietääkseni ole noin tunteellinen pyörääni kohtaa, vaikka se ihan kiva pyörä onkin, joten voimakkaiden tunteiden oli pakko kummuta jostain muualta, mutta siten että pyörä-ajatus onnistui vain saamaan mitan täyteen ja katkaisemaan kamelin selän.
Pohjustaviksi syiksi on pakko laskea edelliset ajatukset, ei edes ajallisesti niin kovin läheltä, jotka eivät olleet pyörää nähneetkään (paitsi ehkä kolmatta:). Mutta nekään, eivät kyyneleen arvoisia yksinään, ja lisäksi luulin miettiväni niitä [joku­kadonnut­sana­tähän, vähän­kuin­etäinen, tai­puolueeton, tjsp]:sti. Ehkä se ei sitten ollutkaan niin. Tai vain nopea ajatustontin vaihto pyöräkellariin sai marmorit riittävästi sekaisin. mind-overload.

Voin kuvitella, että osasyynsä on viimeviikkoisella opetusohjelmalla, jonka jälkeen olen onnistunut ottamaan alitajuntani tekeleet enemmän huomioon, ja tämä järjes­tynei­syyden puute on vain seurausta turhan tietoisuuden vähentämisestä :) Eikä sinänsä mitenkään paha juttu. Elämä vaan nyt vain on niin ... ja se miten sen näemmä, on täysin oman päämme kuvitelma todellisuudesta.
Aivotkin on outoja.

Minä tahtoisin tahtoisin
ees yhden yön omistaa

Minä tahtoisin tahtoisin
niin mutta en saa
©2012 T.Kilpeläinen

Umpire strikes bacon

Perjantain pienet sievät:

Aamun matkalla toimistolle ohitin 'porttikongin', jossa kaksi naista tupakilla. Toinen oli nätti (ainakin sen nopean vilkaisun perusteella) ja sai siten vasta heränneen sielun hymyilemään ja kaipaamaan. Se toinen; kälätti juorun kuulloista selitystä, ja sai välittömästi kaikki vähäisetkin positiiviset ajatukset naissukupuolesta kaikkoamaan. +-0.

--

Joka päivä tällä viikolla, aamun ensimmäistä kahvikupillista hakiessani olen pysähtynyt pannun eteen, epäilemään, että en minä oikeasti edes halua kahvia. Mutta sitten otan silti, koska vastaus on että; no mitä muuta sitten, ei ole mielenkiintoisia vaihtoehtojakaan, mutta jotain (lämmintä?) pitää silti ottaa, että saa aamun käyntiin. Hieman mietityttää, vaikuttaakohan tähän haluttomuuteen se, että kyseinen kahvipannu on työpaikalla?

--

Will there be a day
when the sun will shine?
©1969 Ellie Greenwich

Good day to'day

Jottei aina olisi huonoja uutisia ja masentava meininki;

Tänään oli hyvä päivä, eikä ole vielä edes ohi.
Ja se kaikki alkoi jo ennen alkua, kun näin unta halimisesta.
Aamupäivällä töissä, oli ihanan rauhallista, kun naapurit olivat poissa. Enkä tehnyt varsinaisesti pätkääkään töitä. Musiikki oli hyvää, sekä näin yhden sydämen. Se sai hyvälle mielelle.
Lounaalla sain käydä keskenäni ja käytin sen syömällä hyvin.
Iltapäivällä jatkui aamun meininki. Joskin otin aamupäivää rauhallisemmin. Työt kruunasi ilmoitus siitä, että homma, johon on valmistauduttu viimeiset 3-4 viikkoa, sanoi *puff* ja katosi saharaan.
Kruunasin viikon tavallista vahvemmalla oluella.
Päivä oli kuorrutettu myös lukuisillä pienillä kielellisillä twisteillä, joita näin, koin, keksin ja tajusin. Ihmiset, joita näin ripotellen pitkin päivää, olivat lähes kaikki todellinen ilo silmille. Liekö johtunut aamuyöstä saaduista vaaleanpunaisista silmälaseista. Enivei <3

hmmmmmmmmmm

Mieletönpidekysymys

Hesari kysyy tyhmiä.

- Kuka näistä olisi vihoviimeinen vierustoveri lentokoneessa? Ove, Cartman, Burns, Bean, Pöysti
Siis mitä?
olisi; konditionaali, mutta missä tapauksessa?
lentokoneessa joo, mutta koska, millä matkalla?
viimeinen; Viimeinen on sellainen jonka jälkeen ei enää tule toista, ja miksei tulisi toista vierustoveria? Siksikö että maailma loppuu, ja loppuuko se siksi että vieressä oli tämä kyseinen? No, yhden lennon aikana ei koneessa hypitä tuolilta toiselle, joten yhden lennon alkuperäinen vierustoveri on viimeinen. äääh, kysymys on myös passiivi, ei se sano että minun mielestäni, minun viimeinen vierustoveri, vaan siis the very viimeinen ikinä kun on lentokoneita, joissa voi istua vierekkäin. Mutta eikös siinäkin, vihoviimeisessä lennossa ikinä, ole koko lentokoneellinen vierustovereita? Paitsi ehkä, jos se on Mr Burnsin yksityislentokone.

- Pitääkö tekstiviestistä korjata kirjoitusvirheet? Kyllä, Ei
Saadusta vai lähetetystä vai vielä lähtemättömästä?
Pitääkö viittaa pakkoon, mutta kuka pakottaisi? Lait pakottaa, mutta tekstiviesteihin ei ymmärtääkseni ole kirjoitusvirhelakeja, joten vastaus lienee ei. Tosin herjauksiin tai vastaaviin on lakeja, joten jos kirjoitusvirheestä syntyy jotain moista, niin.. mutta silloinkin niiden korjaus, no jos siksi lasketaan, anteeksipyynnöt ja korvaukset niin..
Lasketaanko tahallinen valheellisesti kirjoittaminen tässä kirjoitusvirheeksi?
Kirjoitusvirheet ilman tarkennusta ovat kovin laaja käsite, ne voivat tehdä viestin, täysin selittämättömäksi tai hauskaksi tai olla huomaamattomia, jotkin teinin viesteissä ja toiset eksaktin insinöörin ja kolmannet pedantin äidinkielin opettajan näkökulmasta.

- Mitä vaa’an pitäisi kertoa painon lisäksi? Rasvaprosentti, Verenpaine, Ovulaatioaika, Luuntiheys, Promillet
Vaa'an pitäisi? By definition vaaka kertoo massan, ei muuta. Vastausvaihtoehdoista voin olettaa, että tässä yritetään kysyä mitä vastaajan mielestä olisi mukavaa, jos halpa household laite, jonka päälle vain astutaan kertoisi käyttäjästään massan lisäksi. Mutta miksei sitten kysytä niin?

- Missä istut mieluiten lentokoneessa? Ikkunapaikalla, Käytäväpaikalla
Mahtui sekaan sentään yksi selkeä kysymys. Hyvä Sami S!

- Mistä tarkistat kellonajan? Ranteesta, Kännykästä, Seinältä, Kaverilta
Ei se että katson kellonajan ole tarkistus, tarkistus on se katson sen useammasta tai luotettavammasta kohteesta. Eli noista vaihtoehdoista kännykkä, joka synkkaa itsensä verkosta.

- Kuinka monta tuntia yössä tarvitset unta? -6h, 6–8h, 8–10h, 10h-
Keskiarvoistus on aina kivaa.

Do you believe in the power of Jack?
Do you want the acid house back?
©2011 F + S

Todellisuuden taju?

Asiakkaalle lähti tarjous ~30 miestyökuukauden projektista.
Maanantaina mietittiin mitä voisimme tehdä odotellessamme tietoa projektin hyväksymisestä ja torstaista palaveria asiakkaan kanssa.
Pomo ehdottaa ihan vakavissaan: "No jos opiskelisitte asiaa ja vaikka tekisitte samalla jonkun proton, niin olisi torstaina jotain näytettävää."
/o\

Tell me, who do you think
you are, Hurting me more
with the things you say?
©1974 Jigsaw

Elämä kova, sinä et

Vaikka kuka, olisi kuinka kova ihminen tahansa, niin illan tai yön tullen me kaikki etsimme über pehmeän futonimme ja painamme pään pulleaan höyhentyynyyn ja kietoudumme lämpimän untuvapeiton syleilyyn lähes sikiöasentoon ja nautimme elosta, siinä ja nyt.

I see it coming true, we'll be soft like you
©2003 Saint Etienne

Tasaluku

#300. Paitsi jos, kuten joissain yhteyksissä sanotaan; notta nollia ei lasketa, niin siinä tapauksessa tämä onkin 3. entry.
Asiaa historian aikana, näissä menneissä viesteissä, on ehkä ollut noin kolmen postauksen verran, joten kelpaa se tuokin. Kolmonen on sentään kolmiyhteyden ja kolmion kulmien merkityksellinen luku, joten kyllä sitä kelpaa juhlia, näin niinkuin johdantona jouluun, pukkiin ja uuteen vuoteen.
Juhli sinäkin, annan täten sinulle siihen luvan. Siitä tulee parempi mieli, harmaankin arjen keskelle. Juhliminen kannattaa aina.
jej.

Ps. Sitä voi tehdä myös ulkoisen rauhallisesti, oman pään sisällä rillutellen. Pienillä valinnoilla kaupassa; purkki raaka-maitoa sen normaalin sijaan, perunakilon kaveriksi paketti Marie-keksejä tai istuutumalla kotimatkalla bussissa tyhjän penkkiparin käytävän puoleiseen istuimeen. (Toim.huom: siirry, jos bussi täyttyy liiaksi.)

jej myös sille, että se yksi osa Maijjoja (ei poliisin) tulkinneista, tuntuvat sittenkin olleen väärässä.
Seuraavaa loppua odotellessa - jatkakaa.

So put your hands up
If you're feelin' love tonight
Put your hands up
©2010 Kylie Minogue

Uusi normaali

"Projekti" alkoi;
23.10. Tiistai aamupäivällä, kun soitin pankin keskukseen tilatakseni aikaa lainaneuvotteluun asap. Koska ainakaan "kuluvaksi päiväksi moinen ei onnistu keskuksen kautta", täti pisti konttoriin X soittopyynnön, jotta ottavat sieltä yhteyttä suoraan heti-kohta, kun keskusta paremmin tietävät miten ovat itse vapaana.
Pyydettyä soittoa ei koskaan kuulu.
25.10. Torstaina aamupäivällä yritän uudestaan ja soitan nyt suoraan konttorin Y numeroon, ja tiedustelen aikavarausta asap. "Kuluvalle päivälle ei enää sovi, mutta perjantai iltapäivälle klo 16 löytyy slotti." Otetaan se, kiitos.
Parin tunnin päästä henkilö, jolle aika oli varattu, soittaa ja selittää että "yhdet asuntokaupat siirtyi ja menee aikataulu sekaisin, voitaisiinko siirtää tapaaminen myöhemmäksi, vaikka 17:30?" No, hyväksytään, koska parempi se kuin ensiviikoksi. Puhelun aikana (viikon)päivää ei mainita.
26.10. Perjantaina teen "ylipitkän" työpäivän odotellessani tapaamista, ja siirryn pankkiin puoli kuusi. Perillä tapaan yhteyshenkilöni, joka ihmettelee että "kuinkas sinä nyt tulit, hän odotti minua jo eilen, nyt ei ehdi kun on nämä asuntokaupat tässä. Mutta tehdään uusi tapaaminen maanantaille."
29.10. Maanantaina siis uudestaan konttoriin. Nyt onnistuneesti 45 minuutin (Outoa kuinka moneen ohjelmaan ne yhdet, pankin jo tietämätkin, asiat oikein pitääkään kirjoittaa.) meetinki; "haluttu lainasumma järjestyy, olemassa olevat vakuudet riittävät hyvin, hyväksytän vielä päälliköllä ja saat sitten tarjouksen nettipankkiin."
01.11. Torstaina tulee puhelu, "tässä meni vähän ylimääräistä aikaa ja lisäksi tämä tuli bumerangina takaisin, kun vakuudet ei riitäkään, (käytin väärää vakuusarvoprosenttia) tarvitaan noin <puolet lainasummasta> vakuuksia lisää"
No, voi perkle, okei, lupaan tutkia mistä onnistun repimään moiset vakuudet ja viestittää sitten kun keksin vastauksen.
Tähän väliin tulee itsestä (tai tavallaan kolmannesta osapuolesta:) johtuva, reilun viikon viive.
11.11. Sunnuntaina pistän nettipankin kautta viestin, jossa ehdotan, omasanaisten detailejen kera, yhtä mahdollista vaihtoehtoa vakuuden hoitoon.
12.11. Maanantaina tulee viestiin vastausviesti toiselta konttoristilta; "asiaasi hoitanut 'syyllinen' on tämän viikon lomalla, sopiiko että hän jatkaa asiaa palattuaan ensi viikolla, jollei lainalla ole kovin kiire?"
No ei tässä nyt tuli hännän alla olla, joten odotetaan.
20.11. Tiistai-iltana kerrotun delayn jälkeen, pistän vastauksen edelliseen nettiviestiin, jossa utelen että jokos 'syyllinen' on palannut, kelpaako minun vakuudet? Loppuviikko menee sillä luotolla, että mainittu paluu ei olisikaan ollut heti maanantaina ja että korjaamiseen ja hyväksyntään menee sitten ehkä päivä kumminkin.
26.11. Maanantai-iltana, viikon luvattoman hiljaisuuden jälkeen, pistän vihastuneen vastausviestin, että teemalla mitä tämä tälläinen mykkäkoulu oikein on?
28.11. Keskiviikkona herää epäilys siitä, että viestit menevät hukka-nimiseen paikkaan, koska ovat vastausviestejä, joten pistän edellisen uudestaan, mutta nyt uutena viestinä ja lievästi vihaisemmin. Samana iltana 'syyllinen' soittaa, että "kas vain, hän sai vasta tänään tietää, että olit netin kautta pistänyt viestiä, mutta joo, hän katsoo homman nyt huomenna torstaina."
30.11. Perjantaina pistän taas vastausviestin (nyt 'syyllisen' itsensä lähettämään nettiviestiin, edellinen jonka pistin vastauksena toisen konttoristin viestiin mahdollisesti kun kohdistui sille toiselle eikä osunut 'syyllisen' näköpiiriin?) ja utelen että mitä torstaisesta asian hoitamisesta seurasi?
Ja ei mitään.
03.12. Maanantai illasta pistän, seuraavaa pykälää vihaisemman viestin, että miksi helv*tissä asiakkaille ei oikein anneta minkäänlaista palautetta tapahtumista.
Edelleenkään ei mitään vastausta viesteihin.
05.12. Keskiviikkona soitan itse konttorin johtajalle ja kysyn tältä että tietääkö hän missä tarjoukseni menee? Tämä katsoo koneelta, että "juu ei ole vielä tehty, mutta menenpä samantien kysymään ja potkaisemaan 'syyllistä'." Illalla viiden jälkeen 'syyllinen' itse soittaa ja nopean selittelyn jälkeen "lupaa "oikeasti" hoitaa asian perjantaina 7.12."
07.12. Perjantaina puolelta päivin tulee viesti uuden tarjouksen tekemisestä, ilmeisesti koska 11.11. vajeen helpottamiseksi, toivoin myös lainasumman pientä kevennystä. (Liekö koko puolen tunnin työ tehty uudestaan?) Mutta kyseinen drafti edelleen vakuusvajaana, eikä viestissä mitään tietoa ehdottamani uuden vakuuden hyväksyttävyydestä, vain "olisiko vakuudesta dokumenttejä?". Puolen tunnin säädöllä kasaan papereista lisätiedot.pdf:n ja pistän dropbox-jako-urlin vastausviestinä. Muistaakseni jossain toisessa laitoksessa nettipalvelussa viesteihin voi älykkäästi pistää attachmentin mukaan. Toisen puolen tunnin jälkeen usko vastausviesteihin loppuu ja soitan varmuudeksi keskukseen ja käsken kertoa 'syylliselle'; että pistin jo tälle viestivastauksen. Hetkeä ennen kello viittä (ilmeisesti viimeisenä tekona ennen koneen sulkemista viikonlopuksi), tulee viesti "en saa tiedostoa ladattua, pistätkö sähköpostina." Pistän viidessä minuutissa.
10.12. Maanantaina koska mitään ei kuulunut, pistän illalla uuden nettiviestin; tuliko posti/doku kohteeseensa, ja kelpaako?
11.12. Tiistai dead silent. Pistän illalla uuden nettiviestin, jossa utelen maailman menosta, sekä re-sendin perjantain sähköpostin 'syylliselle'.
12.12. Keskiviikkona tulee sentään vastaus tiistaiseen nettiviestiin randomilta konttoristilta, mutta "kysy 'syylliseltä' sähköpostitse" ei paljon lämmitä. Illalla pistän vaan kun se ei tunnu auttavan -vastauksen aamun hyödylliseen viestiin, sekä lisää sähköpostia 'syylliselle' ja nyt lisäksi konttorin johtajalle, että tiedättekö että kaipaan edelleen tapahtumatietoja, missä viipyy?
13.12. Torstaina puolelta päivin pistän edelliselle kaksikolle uuden postin, jossa tarjoan lisävakuuden hoitoon toista vaihtoehtoa. Paria minuuttia myöhemmin tulee vastaus johtajalta: "Virheitä on tehty, yritämme skarpata." Ja pari tuntia myöhemmin 'syylliseltä' "Teen huomenna rästitöitä, joten saat päätöksen silloin."
14.12. Perjantaina kuuden jälkeen illalla, tulee soittoyritys pankin numerosta, ja hetkeä myöhemmin sähköposti 'syylliseltä' "Vakuudet on OK, pistin tarjouksen hyväksyttäväksi päivällä, ei vielä päätöstä, olen lomalla ma-ke, onko lainalla kiire?" kysyy hän, melkein kaksi kuukautta kestäneen vetkuilun jälkeenkin. Postissa ei ketään CC:nä eikä minkään näköistä ohjetta siihen, jos vaikka olisi kiire.
15.12. Lauantaina, selvittyäni, vastaan postiin, lisäten johtajan vastaanottajaksi, ja kysyn tuleeko päätös minulle ilman 'syyllistä' eli ennen tämän paluuta ja miten ne vakuudet nyt on? sekä todennäköisyyksien lisäämiseksi, sama kysymys menee nettiviestinä.
17.12. Maanantaina asiat alkavat näyttää lupaavilta, vaikkakin viimeiseen nettiviestiin tullut vastaus "'syyllinen' lähetti postia perjantaina, luitko sen? Vastaa jos kaipaat vielä jotain." ei pelasta, kun oman viestini kysymys heräsi juurikin siitä mainitusta postista. Sen sijaan puhelu johtajalta: "<Tilanneselitys>, lainan kanssa kaikki ok, ja sovitaan torstaille allekirjoitus." Tosin ei 'syyllisen' kanssa, koska tämän kalenteri on täynnä.
18.12. Tiistaina soittoyritys pankista hankalaan aikaan, vastaajaviestin mukaan torstain 'uusi syyllinen' haluaa ehdottaa tapaamisajan muutosta.
20.12. Torstaina aamusta soitan keskuksen kautta 'uudelle syylliselle' soittopyynnön, joka töidensä alkaessa soittaa koska "iltapäivä on kaikilla täynnä, valitaan uusi aika johonkin 'väliin'." Koska itselleni hyvin sopii, moinen sovitaan alle tunnin päähän. Niinpä, vielä aamupäivän puolella, sovitusti pankissa, vastassa alkuperäinen 'syyllinen', 15 minuuttia ja sopimuspaperit kourassa pihalle. Iltapäivän puolella 'syylliseltä' tulee viimeinen puhelu, että "rahat on tilillä, hyvää joulua." \o/
Huomenna 21.12.2012 on maailmanloppu? joten ei tarvi huolehtia lainan takaisin maksusta?

Disclaimer: Tämä tarina on valitettavan tosi. Yksityiskohtia on jätetty pois, mutta mitään ei ole keksitty tai lisätty. Kaikki kommunikaatio on listattu. Värilliset lainaukset ovat lähes suoria, joskin vapaasanaisia kuvauksiani kommunikaation sisällöstä. Yllä mainittu 'syyllinen' on vain sana, oikea syyllinen tähän kaikkeen on suuremmalla todennäköisyydellä talon prosessit, jotka sallivat tarinan tapahtumisen.
Saamani loppuselitysten pohjalta ymmärsin, että tämä sekvenssi on useiden eri sattumien summa, joten toivo elää että tämä kaikki ei olisi se uusi normaali. Mutta silti, mikään selitys ei vähennä sitä faktaa että tämä kaikki tapahtui, hitaasti ja hiljaisuudessa.

Konstruktiivinen osuus / ajatuksia prosessin korjaukseen - tulossa myöhemmin, ehkä. Nyt ei pysty. /o\

Don't hate the player,
Hate the game
Niggas, Sharpen your aim
©1999 Ice-T

Naiseellistaja

Olen sairastunut johonkin, ja tämä tuntematon pöpö on ilmeisimmin aloittanut (tai lisännyt, mnä tiedä syntyykö sitä miehellä normaalisti vähäisiä määriä) estrogeenin tuotannon, sillä tuntuu että minusta on tullut nainen.
Henkisesti elo on kuin vuoristoradalla, toisina päivinä kaikki on hyvin (suhteellisen ainakin), ja heti seuraavana ihan kaikki on ihan saa*a*an syvältä.
Lisäksi olen alkanut huomata eron vaatekappaleiden välillä. Tiedän esimerkiksi että, valkoinen paita ei sovi minulle lainkaan, se saa minut näyttämään ihan pennulta. Toisin kuin mm. musta, sininen tai punainen.
Toinen selkeä hyi on v-kaulus, se on aivan liian ho*oa tähän naamaan.

Some love turns me
round and round and round and round and round and round and round and round and round
©1992 Neneh Cherry

Huave

Toisaalla mainitsin että tekeminen johtuu haaveista. Se herätti mietinnän siitä, mitkä haaveet aiheuttaa oman tekemiseni. Vastaus on että, työrintamalla, ainoa motivaattorini töiden tekemiseen on haave niiden tekemisen lopettamisesta. Teen siis töitä voidakseni lopettaa niiden tekemisen. Tästä voisi joku sanoa että tapahtuman aikataulu on väkisinkin niin kaukainen, että se kannattaa toistaiseksi unohtaa ja keksiä joku ajankohtaisempi haave.
Toiveen potentiaalinen aikataulu ei loppujen lopuksi ole ollenkaan niin huono kuin voisi olettaa, mutta .. myönnetään .. tarkoitus elämälle .. juuri nyt, olisi varsin tervetullut, varsinkin kun moista ei ole vielä valmiiksi suunniteltu, sitäkään varten että kun työt joskus loppuu.
- En satuta ketään, se on hyvä.
- En kaipaa mitään erityistä, joten näin on hyvä. (poislukien kohta 26 edellisestä postista)
- Voisin ...

Nyt pannaan tästä poikki, sillä menee jo lian pitkälle, sääli, sillä juttu oli osin ihan hyvää, ja ilman jatkoa, jää nyt hieman tyngäksi. Mutta privacy-filtteri toimii täälläkin, vaikka teoriassa anonyymi ollaankin. Pitää paremmin yrittää havainnoida luontoa enemmän kuin itseä jatkossa, jotta voidaan palata sallittuihin aiheisiin.

Don't be afraid
there is no need
to worry, Cause
my feelings
for you
are
still
strong
©2001 Lasgo

Kysely - Joku - 2

Löydetty kysely, kahdessa osassa, toisessa hauskat kohdat, toisessa SUURET kysymykset.
Vastaukset näihin toisiin venyvät, joten tässä kolmas viimeinen kahdesta.

9. Onko joku, jota et koskaan unohda?
- Pelkään että ei. Toistaiseksi aika monet ovat unohtuneet, enemmän tai vähemmän. Samalla kun sanon, että siksi koska minulla ei ole tapana roikkua menneessä, toinen ajatus herää kysymään, että onko tuo muka totta? Tuohon kysymykseen saatetaan palata toiste, mutta nyt..

Lähisuvusta ei pääse eroon, joten ne eivät pääse unohtumaan, ainakaan ennen kuin kuolevat. Lähimmät kuolleet sukulaiset ovat toistaiseksi isoisät. Muistan että he olivat, mutta lasken kyllä heidätkin jo unohtuneiksi, sillä en muista koska olisin heitä erikseen ajatellut tai muistellut, ohimennen ehkä vanhoja valokuvia selatessa, mutta sitäkään ei tehdä mainittavan useasti tahi retroilu hengessä.

Suvun ulkopuolelta, suuri osa lapsuuden kavereista, myös "hyvät" sellaiset, on poistunut näköpiiristä ja siten myös ajatusmaailmasta unholaan. On ehkä yksi henkilö, joka ainakin toivottavasti jää mieleen. Joskin jo tämäkin onnistui kerran olla pahasti vaarassa haihtua unholaan, mutta palasi sitten taas takaisin 'käyttömuistiin'. Tämä kerran suoritettu paluu tahtonee ehkä sanoa, että mahkut on paluuseen myöhemminkin, eli ainekset ei-unohdeta-koskaan -kastiin ovat hyvät.

Yllä mainittu perustuu nykytietoon, joten varataan oikeus muutoksiin sen varalle, että vastaan joskus tulee se-oikea, tai edes se-aika-sopiva, jo(t)ka jää tahtomattaankin unohtamattomien joukkoon.

24.Vastakkaisen sukupuolen tärkein ulkonäöllinen seikka?
- Että on nätti.
Tähän vastattiin jo kevyellä puolella, ja tuolla samalla, mutta koska se on täysin totta, annetaan täällä tarkenne. Kysymyksessä kysyttiin ulkonäöllistä seikkaa, eli vaikka esittäisi olevansa henkilö, joka sanoo että ulkonäkö on täysin merkityksetön juttu persoonallisuuden ja muun henkisen hötön rinnalla, niin vastaus on täysin validi. Enkä edes ole sellainen, mutta silti, yksikään yksittäinen juttu ei ole se-juttu, joten tärkeintä on se että kokonaisuus on katseltava. Nätti on katseltava, mutta skaala vain on laaja. Aiheesta on aiemmin kirjoitettu laajemminkin (Toim.huom. mutta edelleen julkaisemattomana draftina, johtuen liian seksistisestä sisällöstä), joten ei nyt enempää siitä.

7. Rehellisesti, mitä todella haluat juuri nyt?
- Kun ollaan näin henkisellä moodilla, niin vastaus "verottomat 400.000e tai enemmän", joskin myös oikea, ei ehkä sovi kuvaan, joten vastaus yhdistynee seuraavaan kysymykseen, varsinkin kun tuossa on sana todella.
26. Haluaisitko seurustella?
- Tietämättä oikeasti mitä kaikkea seurustelu pitää sisällään, sanotaan että kyllä; haluan jonkun, jonka kanssa jakaa päivän askareet, jonka viereen voi hymyillen nukahtaa, jonka vierestä voi eilistä onnellisempana herätä, jonka kainaloon sopii käpertyä ja jota voi tilanteen tullen puristaa kovaa pehmeästi.
Prkl. Listatako tähän ideaalivaihtoehdon täyttävät halut vai ne jotka riittävät suurimman (huono sana koska suurin ei nyt tarkoita suurinta,) toiveen täyttämiseen? vrt. yllä mainittu 400k, vähemmänkin otetaan mielellä vastaan, enemmän ei haittaa lainkaan, jne. Jonkun, joka ymmärtää ja osaa naura(tta)a.

Because it's so important to have
that special somebody
To hold, kiss, miss,
squeeze and please
©1964 Solomon Burke

Pikkurilli paholaiselle

Tähän kyselyn väliin pieni tilanne kuva.

Tavallisesti syön kovin vähän karkkia. Ja suklaata jopa sitäkin vähemmän. Mutta nyt kaapissa on yksi suklaalevy, jonka ostin lahjaksi, mutta jäi antamatta. Ja se tuottaa aivan hillitöntä himoa. "Otan tästä vain kaksi palaa näin jälkiruoaksi" ja palaan jääkaapille ainakin kolme kertaa putkeen saman teeman kanssa.
Mikä minuun on mennyt? Minusta on tullut heikko :( Apua.

Ja siitä se ajatus sitten lähti, käsistä.
©2012 Minä

Kysely - ystävä - onko heitä

Löydetty kysely, kahdessa osassa, toisessa hauskat kohdat, toisessa SUURET kysymykset.
Vastaukset näihin toisiin venyvät, joten vaatii vielä lisää postauksia..
(allaoleva novelli ei ole väkisin väännetty, vaan ihan oikeaa ajatustulvaa, koska en tietääkseni ole ennen ajatellut asiaa tällä tarkkuudella)

17. Montako ystävää sinulla on elämäsi aikana ollut?
- Tämä riippuu vahvasti siitä miten ystävä rajataan. Yritetään keksiä vastaus ensin toiseen kysymykseen:
45. Mitä eroa on ystävillä ja kavereilla?
- Haetaan vähän kauempaa ja pistetään jonoon tuttu/tuttava. Tuttu on joku jonka nimi tiedetään, jonka kanssa voidaan olla päivittäinkin tekemisissä, ehkä puhua kevyesti yleisistä asioista ehkä myös semi-henkilökohtaisista. Tutun kanssa ei keksitä tekemistä tuntemisympäristön ulkopuolella. Tyyliin työkaveri on tuttu jonka kanssa sosialisoidaan töissä ei muualla. Kun tuttavan kanssa lähdetään mökille tai baariin, selkeästi kontekstiryhmänsä ulkopuolella, siitä tulee kaveri. Kaveri on henkilö, jolle kerrotaan selkeästi henkilökohtaisempia asioita kuin tuttavalle. Mutta ei kirjaimellisesti sillä, kaveri voi myös olla vain kalakaveri, jonka kanssa käydään järvellä olemassa hiljaa. Mutta silloinkin kyseessä on päästäminen lähemmäksi.
Kaverin kanssa vietetään aikaa, kaksin tai porukassa.
Ystävään voi luottaa, ja tälle voi kertoa oikeita asioita.
Tuo boldattu pari tuntuu hyvältä ja tiivistetyltä määritelmältä. Ainoa vain, että ystävyys jää edelleen hieman auki, koska luottaminen on liian laaja käsite. Jos jätän arvotavaraa sisältävän reppuni kaupan kassalle, siksi aikaa kun haen unohtuneen piimäpurkin, ei se tee kassaneidistä ystävääni, valitettavasti.

Mutta jos tartutaan vahvemmin asioiden kertomiseen eli jakamiseen —
Jostain onnistuin päässäni nyt liittämään ystävään vaateen, että tämän kanssa jutellaan oikeasti lähes kaikesta, ja tästä seuraa päätelmä, että minulla ei ole ollut yhtään ystävää, ennen eikä nyt. Ne muutama, jotka olivat ehdokkaita ovatkin olleet vain kavereita? Tiesin, että asiani olivat "huonosti" tällä rintamalla, mutta silti, tämä on aika paha yllätys/järkytys.
Koska aloitin tuttavasta, pitänee skaalan toiseen päähän lisätä kanssa jotain, joten pistetään sinne hyvä/läheinen ystävä. Niin nyt voin siirtää ajatuksen kaiken-jakamisesta sinne. Tämä avaa tavallisen ystävän rajausta toivottavasti sen verran, että onnistun saamaan itsellenikin sellaisin.
Tämä ei oikeasti poista ongelmaa, sillä jos hyvä ystävä on se, jolle voi kertoa kaiken, jota autetaan pyytämättä ja jonka puolesta tehdään lähes mitä vain, niin .. nyt on epäselvä myös "standardin" ystävyyden yläraja eikä ainoastaan alaraja kaveruuteen. Pahus.

Tässä vaiheessa, koska rajaukset tuntui kovin harmaalta ja aloin epäillä että tein ongelmasta liian hankalan, päätin kysyä internetiltä miten muut määrittelevät asian. Samoilla linjoilla näkyi olevan muutkin, ystävä on enemmän kuin kaveri, mutta nopean haun aikana en löytänyt ketään, joka olisi oikeasti speksannut tätä rajaa.
Se minkä löysin, oli juttu, jonka pystyn allekirjoittamaan ja joka ratkaisee ongelman, oli selitys että pojilla on kavereita ja tytöillä on ystäviä.
Tämä selittää myös sen, miksen onnistunut rajaa määrittelemään oman kokemukseni pohjalta, koska raja on sukupuoliero. Mutta nyt en ole enää huolissani siitä, etten pystynyt ketään, toistaiseksi tuntemaani ihmistä, laskemaan oikeaksi ystäväkseni. Toistaiseksi siis, kyllä minussa myös asuu moinen pieni lehmä, eikunsiisanteeksi tyttö, että ystävän löytäminenkin on vielä mahdollisuuksien rajoissa :)

Okei siis, nyt takaisin kysymykseen 17.
- Ei yhtäkään ole ollut. vai alatko sinä oleen?

It's like getting a personal visit... from God!
©2001 Elmo@Formula 51

Kysely - Kevyesti

Löydetty kysely, kahdessa osassa, toisessa hauskat kohdat, toisessa SUURET kysymykset.
Vastaukset niihin toisiin vaatii lisää mietintää..

1. Selitä neljällä sanalla, miksi viimeksi oksensit?
- Oli vähän heikko olo.
2. Kuka luultavasti puhuu sinusta tällä hetkellä pahaa?
- Minusta kukaan puhu.
4. Mitä ovat tämän illan suunnitelmat?
- Alustavia toiveita siitä mitä tulee tapahtumaan ja missä.
5. Jos olisit sairaalassa, tulisiko ykkösfacebookfavourittisi katsomaan sinua?
- Saattasihan tuonii tullakkii - jos pyytäs.
6. Pyysikö elämässäsi eniten sinua satuttanut henkilö sinulta anteeksi?
- Eniten satuttanut? ainoa vaihtoehto on isä (vitsansa kanssa) ja siinä tapauksessa ei, ei pyytänyt anteeksi, koska ei ollut mitään syytä, minä pyysin.
8. Kello 04.00, kännykkäsi soi. Kuka soittaa?
- Varmasti joku ***nan ku*sipää.
9. Onko joku, jota et koskaan unohda?
- Alzhaimer vie kaikki.
10. Onko sinulla ystävä, jolle voit kertoa asioita ja olla varma että hän ei kerro eteenpäin?
- Kunhan kerron jotain sellaista, jota tyyppi ei kehtaa/uskalla/halua kertoa eteenpäin.
12. Tietääkö kukaan muu salasanaasi?
- Maailmassa on rajallinen määrä salasanoja, joten varmasti, se että tietääkö tämä sen olevan juuri minun salasanani on sitten eri juttu.
13. Tuleeko tästä viikonlopusta hyvä?
- Hyvin mahdollista. Melkein väkisin ainakin parempi kuin edellisestä.
14. Oletko päässyt syliin viimeisen 5 päivän aikana ?
- En ole pyytänyt. :(
15. Missä olet kahden tunnin päästä ?
- Kahden tunnin päässä.
16. Minkälaisen unen näit viimeksi?
- Mystisen.
19. Mitä ajattelit viime yönä ennen kuin nukahdit?
- "Nukahtaisimpa jo."
20. Koska viimeksi teit kukkaseppeleen?
- Tuskin koskaan tein.
21. Montako laukkua omistat?
- Tämä taitaakin olla tyttökysely. öö, Ei taida olla yhtään, reppuja on pari.
22. Monetko kengät omistat?
- Selkeä tyttökysely. Yhdet sopivat, jotka hankaa, joten käytän niin vähän kuin mahdollista.
24.Vastakkaisen sukupuolen tärkein ulkonäöllinen seikka?
- Että on nätti.
26. Haluaisitko seurustella?
- Luulisin.
29. Miksi vietät joulua?
- Koska se on siinä.
30. Tyypillisin tapasi viettää juhannusta?
- Päivä kerrallaan.
35. Kuka viimeksi soitti sinulle??
- Kusipäät firmasta Mediapex, en vastannut, joten soittavat vielä uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan..
37. Käytätkö aina turvavyötä?
- Vain liikkuvassa autossa ollessani.
38. Vietätkö tulevaisuutesi todennäköisesti yksin vai parisuhteessa?
- Todennäköisyys on yksin viettämisen puolella. :[
39. Vaihdatko helposti puhelinnumeroa uusien tuttavien kesken?
- Numeron voi pitää vaikka vaihtaisi operaattoria, joten miksi sitten tuttavien kanssa?
40. Paras naapurisi?
- Se jota ei kuulu, näy eikä haista.
42. Pidätkö valokuvaamisesta?
- En, mutta valokuvista, jos ovat hyviä.
45. Mitä eroa on ystävillä ja kavereilla?
- Veroa ja joillain avioeroa.
46. Millainen olet aamuisin?
- Vastaherännyt.
47. Kuinka monta kertaa sinut on lävistetty?
- Onko tämä edelleen tyttökysely, ja kovin prno sellainen?
48. Koska menet seuraavan kerran ulkomaille?
- Toivottavasti toivottavasti en koskaan.
50. Miten hiuksesi ovat nyt?
- Useimmat niistä on toisesta päästä kiinni päässä.
52. Onko sun sänky nyt pedattu?
- Kuka sen olisi muka pedannut?
53. Minkä väriset lakanat sulla just nyt on?
- Punaiset on sängyssä, kaapissa on ainakin myös (alunperin) valkoiset.
54. Minkä vaatteen ostit viimeksi ja kuinka paljon se maksoi?
- Juuri viimeviikolla, takin, (toim.huom. edellisestä vaateostoksesta on ainakin vuosi, ja takin sanotaanko kolme), aika paljon ~70e.
55. Onko sinulla salaisuuksia, jotka voisivat kauhistuttaa muita ihmisiä?
- Varmasti löytyy moisia kukkahattuja, jotka kauhistuisivat joistain tiedoista.
56. Romanttinen koti-ilta vai huuruinen bileilta?
- Huuruinen koti-ilta on useimmiten, mutta sen voisin vaihtaa kyllä romanttiseen.
57. Luonne vai ulkonäkö?
- Minulla on molemmat, ja niin on naisillakin joten..

Sunshine rain
©1997 Dr. Motte & WestBam

Pitäkää tunkkinne

Uskon olevani tunnollinen ja tehokas työntekijä. Siitäkin huolimatta, että olisin silmääkään räpäyttämättä valmis lopettamaan työni välittömästi. Okei, jos tähän annettaisiin mahdollisuus, se ei todellakaan tapahtuisi silmääkään räpäyttämättä, vaan hysteeristen riemun kiljahdusten saattelemana. 12 vuotta on nyt leikitty tietokoneilla ansioiden eteen, ja viimeiset kaksi siitä, olen ollut niin valmis jäämään eläkkeelle.

Toistaiseksi tähän onneen ei ole taloudellista mahdollisuutta, mikä tarkoittaa että tätä samaa *askaa tehdään vielä ainakin jonkin aikaa, ja sen aikaa kun sitä tehdään, sitä tehdään mahdollisuuksien mukaan kaikkensa antaen. Siinä toivossa eläen, että huomenna asiat olisi paremmin - vaikkeivat ne ole.

Don't get me wronk! Nykyinen uravalintani on ihan okei; haasteellista, vastuullista, mukavaa, antoisaa ja kaikki muut vastaavat positiiviset mainostermit. Toistaiseksi tuntemistani ammattivaihtoehdoista selkeästi paras. Mutta tuo ei poista sitä, että mukana on myös pa*kalastillinen kaikkea negatiivistä. Niin on varmasti kaikilla aloilla. Ongelma on vain siinä kuinka painavina yksilö pitää plussia ja miinuksia, ja nyt vain miinuksia _tuntuu_ olevan hel*etisti ja plussista on voima jo syöty. Painotuslogiikka pätee kaikkeen elämiseen, miten muuten onnellisia ja onnettomia ihmisiä voisi olla läpi luokkarakenteen, "vähäosaisista" hyvävaraisiin.

Työnantajan vaihtoa vaikeuttaa vain se, että en oikeasti halua tehdä mitään. Ja koska en halua tehdä mitään, en halua keksiä syitä miksi olisin jollekin tuntemattomalle työnantajalle paras vaihtoehto johonkin tehtävään. Vaikka puhtaan kokemukseni ja antaumukseni johdosta voisi näin ollakin.
Osansa uusien pomojen etsinnän hankaluuteen tuo se, että samalla kun pidän nykyisestä työnkuvastani, toivoisin siihen jonkin näköistä muutosta. Mutta kun en keksi että millaista muutosta, jotain pientä vai alanko suoraan kukkakauppiaaksi.

Olen kovin kärsivällinen tyyppi, jopa liian pitkälle, en todellakaan ole ensimmäinen luovuttaja, kun asiat menee metsään saatikka levittämässä siitä aiheutuvaa tuskaa. Saaduilla korteilla pelataan, kunnes jakaja on valmis jakamaan uudet. Esimerkki tästä on jo se, että työnantajaa vaihdetaan oikeasti vasta vuosi tai kaksi (muka) painavan syyn saamisen jälkeen.
-
Ylläovela on ollut draftina jo jonkin aikaa, joten asia ei ole ollut aktiivisesti mielessä, mutta siitä huolimatta, taisin viime yönä nähdä asiaan liittyvän unen:

Siinä työpaikkani oli laivassa, isossa risteilijässä. Siis nykyinen työpaikkani toimisto, kolleegoita ja naapurifirmoja (ja entisiä kolleegoita) myöten. Unessa olin aamulla menossa töihin, kun käytävillä oli paljon ihmetteleviä ihmisiä, laiva oli tulossa johonkin satamaan. Ihmisten reaktioista päätellen edes maata ei oltu nähty, jos edes odotettu näkevän, piiitkään aikaan. Käytäville kiersi ilmoitus, että "kerääntykää teille osoitettuihin yhteistiloihin, niin saatte tilannetietoja". Vaikka juuri minulle/meille ei mitään paikkaa oltu kerrottukaan, siirryimme muiden perässä yhtäälle, toteamaan että uni loppui kesken..

Ei se vaihtamalla parane
©2009 DNA

Friends with molto benefits

Tunsin tänään, mahdollisesti ensimmäistä kertaa ikinä, jotain mystistä. Ilta oli muutenkin jo valmiiksi hieman outo, mutta sitten siinä, lähes tyhjän laitoksen, baarimirkkua (siis ei mitään säälittävää kantista vaan sellaista kauniimpaa versiota -mikosta.) katsellessa, tuli "ihmisen ikävä toisen luo".
Tarinan ja sen kuvailun jatko, menee valitettavasti alueelle, josta olen luvannut ettei täällä esiinny, joten. - Anteeksi tästä loputtomasta johdatuksesta, mutta ei tämä ole kivaa minullekaan.

Elämä on.

I got this
crazy feeling,
you're on my destiny.
I can really feel something,
how come you don't notice me ?
©2008 Martin Solveig

Melkein siistiä

Yhden miehen huushollissa siisteys rapistuu pikkujuttujen tekemättömyyteen.
Sanoin miehen, enkä ihmisen, sillä voisin kuvitella että naisilla on enemmän silmää moisille pikkujutuille (lue: naisia pistää silmään pikkujutut), joten allaoleva ei päde heihin. Epäilemättä eivät ole täydellisiä hekään, valitettavasti, mutta siitä saatte lukea jostain toisaalta.

Siis sellaisten pikkujuttujen kuten luettujen lehtien, tyhjennettyjen ostoskassien ja käytettyjen ruokapakkausten pois siirtäminen, tiskikoneen tyhjennys ja täyttö. Tehtävien, jotka syntyvät jonkin tapahtuman tai sekvenssin forkkaus-pisteissä.
Jotenkin tuntuu siltä, että kahden hengen taloudessa, koska tekijöitä on kaksi, forkkaus ei ole välitön ongelma, sillä se toinen voi helposti hoitaa sen sekundäärisen taskin, koska tämän ei tarvitse tehdä sitä primääriä. Nämä yksinäiseltä tekemättä jäävät tehtävät, eivät ole mitenkään erityisen epämiellyttäviä, jotta ne jäisivät siksi tekemättä, varsinkaan kun ottaa huomioon, että niiden tekemistä seuraa havaittava parannus elinympäristöön.
Eli voisin siis esimerkiksi hyvinkin mielelläni siistiä kokkauksen jäljet, jos joku toinen kokkaa. Mutta koska joudun itse "kokkaamaan", siivoaminen ei huvita enää siinä vaiheessa, kun makaa maha täynnä ja tyytyväisenä sohvalla.

"Sairaan väsynyt"
(ↄ)anyone

,poliisi&taksi

Nyt on oudon sosiaalinen olo, mutta koska en koe ravintelin olevan kelpo vastaus tähän, teen entryn. :)

Havainto; Tytöt, jotka ovat, sanotaanko, hyvin muodostuneita, usein myös tietävät sen, josta seuraa, että he myös näyttävät sen. Mutta se ei enää sitten monesti olekaan kaunista, ainakaan omasta mielestäni. Ja moisten tapausten kohdalla oma huomioni kiinnittyykin siihen tämän äskeisen kaveriin, joka ei tiedä olevansa kaunis ja siksi pukeutuu peittäviin verkkareihin tms, mutta silti onnistuu loistamaan, pelkällä potentiaalillaan. Naapurintytöt; nam.

I hope
I'll get
to you
before
they do
the way
I planned it
So twiddle-dee-dee twiddle dee dum
©1966 The Temptations

Hiekkalaatikon reunalla

Seuranani on vain yksi kissa tällä hetkellä. Hiekkalaatikkoja taloudessa on kaksi. Tämän yhden eläimen *skan-tuotto on niin vähäistä, että laatikon siivoamista ei tarvita päivittäin. Koska se on myös vaihtelevaa, (ja koska olen laiska,) siivoaminen tapahtuu vain tarpeen mukaan (pun intended:).
Vaikka eläimen, tuntemattomasta syystä, preferoima hiekkalaatikko on huoneessa, jossa en itse päivittäin käy, on laatikon "täyttyminen" hyvin havaittavissa. Kun kyseinen laatikko on eläimen omasta mielestä liian täynnä, tämä siirtyy tekemään asiansa toiseen laatikkoon. Tämä toinen laatikko sijaitsee weeceessä, eli paikalla, jossa huomaan sen käytön helposti. Ja tämä tapahtuma toimii siten trikkerinä siivouskeikan tarpeellisuudelle.

Toinen kissoistani, joka vielä viettää maaseutukesää, on vähemmän tarkka paikkojen suhteen, sillä tämä käyttää sujuvasti kumpaakin laatikkoa ihan vuorotellen. Tämä ei pahemmin haittaa signalointia, sillä molempien ollessa paikalla, siivoustaajuus nousee aikaperustaiseksi muutenkin. Johtuen myös siitä, että tämä toinen, on hieman avuton mitä tulee asioiden peittelyyn. :/

It can cut you like a knife
If the gift becomes the fire
©1983 M.Sembello

Unihukka

Muistini mukaan, koko lapsuuteni, tai siis ikäni nykyisyyteen asti, minulla on ollut unitalo. Paikka, pienen kävelymatkan päässä kotikotoa, hieman kuin kotikoti mutta erilainen, hieman uudempi, hienompi, terävämpi ja karheampi, itseni näköisempi. Paikka, jonne aina silloin tällöin, öisin, menin muilta salaa viettämään laatuaikaa, yksin.
Mutta nyt, viime yönä, tapahtui jotain pelottavaa. Etsin lähes koko yön, avain kourassa, tätä taloa, mutta sitä ei löytynyt mistään. Koskaan ennen, sitä ei ole tarvinnut etsiä, se on aina ollut, tavallaan ihan nurkan takana, tutussa paikassa, turvassa, muilta piilossa mutta ei minulta, luoja sentään. Tiedän, että en todennäköisesti ole käynyt siellä pariin viime vuoteen, mutta eihän talon kokoinen hukka voi johtua käyttämättömyydestä, eihän. Talot rapistuvat, eivät katoa.

Ensimmäinen kotipsykologin selitys todennäköisesti voisi olla, että talo katosi, koska en enää kaipaa paikkaa olla yksin, saan olla sitä yllin kyllin ihan todellisuudessakin. Tähän vasta-argumenttini tietenkin on että, vaikka asian näin yllä ilmaisinkin, ei sen paikan pihvi ollut yksinäisyydessä, se oli paljon muutakin, se oli upea paikka. Sellaista minulla ei ole oikeasti, kaikki on arkista ja tavallista, köyhää.

Ja miksi olisin koko yön sitä etsinyt, jollen sitä kaipaisi?
- Jotta huomaisit että se on poissa, ja osaisit elää eteenpäin tämän kasvamisen kanssa.
Ptrhh, haist*

Look all around, there's nothing but blue skies
Look straight ahead, nothing but blue skies
©1972 Johnny Nash

Näkökuluma

Readeriä selatessani törmäsin seuraavaan.
Taloussanomien (naurettavasti otsikoidun) jutun ingressi: "Harvassa opiskelijakaupungissa riittää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja opiskelijoille. Monet vanhemmat turvaavatkin lapsiensa asumisen opiskelujen ajaksi ja ostavat itselleen sijoitusasunnon."
Perässä Hesarin uutisen otsikko: "Vanhemmat ostavat aiempaa harvemmin lapselle asunnon opintopaikkakunnalta", joka vie myös kyseiseen talsan uutiseen.

Olenko vain minä vai miksi ekasta johdannosta saa kuvan että monet (ja jotta asia olisi jutun arvoinen, niin kenties jopa entistä useammat) vanhemmat hankkivat pennuilleen asunnon, kun taas jälkimmäinen otsikko kertoo aivan vastakkaista.

Asia on niin kuin halutaan kertoa tai antaa ymmärtää.

Jälkihavainto: Hesarin otsikko on alkuperäisen jutun <title>, mutta jutun <h1> otsikko on vaihdettu matkan varrella "raflaavampaan". Siis jutun alkuperäinen otsikko on ollut oikein, mutta ingressi on tehty päin pe**että, tämän jälkeen asiallinen otsikko on vaihdettu mitään sanomattomaksi. Ja kutsuvat itsejään uutispalveluiksi. phah.

The foulest stench is in the air
©1983 M.Jackson

Kiertoilmaus

Pankin lähettämästä maksutiedotteesta bongasin kohdan "Laskutuspalkkio". Siis palkkio? Maksan siis pankille palkkion, jonkin näköisen palkinnon siitä, että he laskuttavat minulta lainan lyhennyksen kuukausittain. Ei ole kyllä hajuakaan siitä, miten hankalat tietojärjestelmät pankissa on, mutta ei ole tullut mieleenikään, että moisen tekeminen olisi jotenkin erityisen hankalaa, että sen tapahtumisen aikaansaamisesta pitää oikein palkita. Tehdäänhän sitä sentään todennäköisemmin suhteettoman monesti, ihan, joka, ikinen, kuukausi. Ja todennäköisimmin sen tekee tietokone yksinään, ilman yhdenkään pankkineidon häirintää, joten palkitsen siis laitteen. Ja mitenkö laitetta palkitaan, ostamalla siihen lisää muistia? tai nopeamman näytönohjaimen? Hienoa.

There's too many men
Too many people
Making too many problems
And not much love to go round
©1986 Genesis

Adrenaliinia korvaan

Vietin kesän neljä lomaviikkoa rauhallisesti, myös musiikillisesti. Vähän iltaisin, sitä mitä radio tarjosi tai ikivanhat C-kasetit. Nyt yhteyksien ja nettiradioden ulottuville palattuani, iloinen 180bpm hardcore pumppaa mieheen energiaa tahdissa, johon tehojuomilla ei olisi mahdollista päästä. Vaikka olo on kuin verkkovirtaan kytketyllä sähköjäniksellä, ruumista painaa samanaikaisesti väsymys. Ei ole ollenkaa kivaa yhtäaikaisesti toivoa ettei päivä loppuisi koskaan ja sitä että tulisipa jo uni, jotta saisi nukkua vuorokauden putkeen.

Out off my way I’m running,
I’m gonna catch you if I can
Out off my way I’m coming
©2000 Kosheen

CameliKenkä

Kun ihminen tehdään oikean suomalaisuuden perinteen mukaan, eli siitä jätetään pois kaikenmoinen halu olla miljoonan muun ihmisen kanssa missään, niin syntyy jotain sellaista kuin minä. Eli ihminen, jolle Vappu, Juhannus, 30v-syntymäpäivä tai Joulu ovat kaikki vain päiviä, siinä missä esimerkiksi Syyskuun 3.
Kun moinen aihio sitten muokataan vastuuttomaksi, eli siis ei anneta tälle mitään ulkopuolisia vastuita ja pakollisia riippuvuuksia muihin ihmisiin ja näiden aikatauluihin, niin paketti on valmis. Paketti, joka menee ihan milloin itse haluaa, ja useimmiten, on menemättä kun kaikki muut luulevat haluavansa ja menevät.
Moinen olio säästyy niiden ihmismassojen lisäksi kaikesta niistä aiheutuvista sivuhaitoista, kuten ruuhkista, ääni- ja roskasaasteesta, jonoista, asioden loppumisesta, ylihinnoista.
Nam.
Jäljelle jää vain unelma viikonpäivien tuhoamisesta. Sillä maailma, jossa joudumme elämään, on vielä kiinni arkaaisessa kirkon ajatuksessa, että viisi (kuusi) kiinteää päivää töitä ja palvelua vuorottelee aina kahden (yhden) lepopäivän, jolloin ei tapahdu mitään virallista, kanssa.
Kyllä sekin vielä sieltä tulee. . .

Shake the stress away
Something is on the edge tonight
©2012 D.Saucedo

Miksi

Olen luonnossa ja somessa tavallaan vastarannan kiiski. Jollei minulla tilanteessa ole jotain erityistä "asiallisuuden" tarvetta, niin sanoi kuka tahansa, mitä tahansa, lähden oletuksena kaivamaan juttua vastakkaisesta lähtökohdasta. Tiedän, että tämä ei varsinaisesti ole mitenkään kannustavaa alkuperäistä sanojaa kohtaan. Mutta en minä sitä kannustaakseni sanokaan, vaan kehittääkseni juttua, ja johonkin muuhun kuin siihen ilmiselvään suuntaan. Koen mitäänsanomattomat 'normi-keskustelut' mahdottoman turhina.

Välillä tulee mieleen, että voisin yrittää vähentää tätä, josko se muuttaisi ihmisten ajatusta minusta positiivisempaan suuntaan. Mutta sitten tulee tähänkin vasta-ajatus; että miksi pitäisi? - Miksi minun pitäisi esittää jotain jota en ole, ihan vain miellyttääkseni muita? - No, miellyttääkseni muita. - Ei se ole minun tehtäväni, näitä 'normaaleja lampaita' riittää ihmisillä muutenkin. - Muiden miellyttäminen kääntyy takaisin miellyttämään itseäsi. - Njoo, tästäpä se ajatus lähti.

Yllä mainittu vastarantaisuus on esiintymä ominaisuudesta, jonka tajusin/huomasin vasta viimeaikoina. Työasioissa voisin merkitä sen hyväksi ominaisuudekseni, eli sen että onnistun jokaiseen asiaan helposti löytämään vastakkaisen perustelun/syyn/vaihtoehdon.
Juuri äsken huomasin, että se osaa olla haitta sosiaalisessa elämässä, silloinkin kun haluan välttää häiriköintiä.
Varsinkin sosiaalisuuden säälittävässä versiossa eli chätissä, jossa keskustelu on kovin yksiulotteista. Nimittäin, jokainen tiedonmuru, joka voisi viedä keskustelua eteenpäin, saa päässäni vähintään kaksi rinnakkaista kulkusuuntaa, jotka vievät eri suuntiin. Jos tämän kaveriksi saadaan toinen vapaa tiedonmuru, sen kaksi vaihtoehtoseurausta yhdessä kahden ensin mainitun kanssa saavat aikaan sellaisen käsiteverkon, että sen selvitykseen masentuisi parkkiintuneenpikin kalastaja. Ja tässä verkossa harhaillessani, alkuperäiset murut ehtivät pudota pöydän alle; ja enter vaihtuu backspaceksi.
Ja keskustelu kuolee lukuisten ajatusten myllerrykseen.

Well,
you're damned if you do,
and you're damned if you don't.
©1990 Bart Simpson

4 pupua

Elämä kusee. Mutta silti, elämä on aika mukavaa.
(Life sucks, yet still, it's pretty darn amazing.)
On paljon v-mäisiä juttuja. Jo yhteen päivään onnistuu mahtumaan monia vastoinkäymisiä, niiden jokapäiväisten masentajien joukkoon. Mutta siellä välissä, on aina jotain pientä ja mukavaa, joka pitää ihmisen tolkuissaan ja hymyilemässä. Kuten se, että tänään näin neljä pupujussia. Joo, neljä. Jo aamulla kaksi toisiaan halivaa ja kolmannen, joka juoksi edelläni pakoon pyörääni. Ja nyt illalla, juuri äsken, tuossa kotitalon pihamaalla, viimeisin, joka haisteli päiväisen elämän siihen jättämiä hajuja.
Jos joskus tuntuu siltä, että positiivisia juttuja ei ole, syy on vain siinä, että ei ole huomioinut tarpeeksi hyvin. Joskus niiden huomaamiseen joutuu hieman käyttämään ylimääräistä vaivaa, mutta loppujen lopuksi ne ovat siellä. Ja se vaiva, se todellakin on sen arvoista.
Lisää positiivista on myös tämä tunne, joka syntyy nyt tämän jutun kirjoittamisesta, kun sen tekee, kirjain kerrallaan, musiikin biitin tahtiin. Musiikin, joka pauhaa peittäen kaikki muut maailman äänet alleen. Tämä on jotain, joka pitää kokea itse, olo on kuin soittaisi itse.

Don't you want me?
Don't you want my love?
Don't you want my lovin'?
©1992 Felix

Ilmeisemmin et. :7

Panisin

Törmäsin mahdollisesti ensimmäistä kertaa eläissäni "vanhempaan" naiseen, joka oli tod-ella toimivan näköinen. Kohteen "kokemusvuodet" eivät olleet mitenkään pahasti yläkanttiin, mutta sen verran, että seuraavalla peilin ohituskerralla aloin miettiä, että taidan itse olla todellisuutta nuoremman näköinen, vähäisessä kesätukassani ja ilman leukajouhia. En ole koskaan ennen ajatellut asiaa. Mutta toisaalta, en myöskään ole koskaan erityisemmin katsellut ketään miehiä sillä silmällä, että olisin yrittänyt arvella näiden ikää. Ihan muutamia juhlatapauksia lukuunottamatta. Joten kokemus miesten arvioinnista on erittäin vähäinen.
Kenties miessukupuolen komeus-faktor, joka iskee vanheneviin miehiin, on alkanut tehdä tehtävänsä omaan kuontalooni. En tässä nyt väittänyt itseäni vanhaksi tahi komeaksi, mutta siis.. Jotenkin se pitää selittää, että voisin kuvitella itseni olevan ehkä öö viisikin vuotta nuorempi.
Okei, skaalasto 30+v naisissakin on monesti helposti plus/miinus kuusi vuotta. Mutta näin kun sen leiman ensimmäistä kertaa lyö itseenä, se on jotenkin iso juttu.
Koska en todellakaan halua aloittaa miesten katselua ja arviointia, jään sitten siihen mielikuvaan, että olen muita ikäisiäni nuorempi ja siten hrmmmm. Moinen harhaluulo(?) ei ole mikään huono juttu, paitsi ehkä tämän alussa mainitun henkilön silmissä :) Mutta se että olen pohjimmiltaan tyytyväinen kaikkeen nykytilanteeseen, vaikkei se välttämättä mikään kehuttava olekaan, on silti iloinen asia. Ja kun siihen summaa ikuisen nuoruuden, niin korkeat luulot itsestä ovat aina plussaa.

Mut mä oon silti paras
©1986 Tarkkis

Ette koskaan saa tietää

Tavallaan olen todella tyytyväinen itseeni, jopa ylpeä. Minulla on niin paljon annettavaa ihmiskunnalle. Paljon pientä, näppärää, älykästä, isompaa, toimivaa, hauskaa ja what-knot. Ainoa pieni sääli on, että minulla ei ole ketään kelle voin jakaa tätä viisautta. Tai no, on niitä, mutta ei sellaisia jotka oikeasti kuulevat ja tajuavat ymmärtämänsä.
Tilanne on hieman kuin pelastaisi maailman tuholta, ilman että kukaan saa koskaan tietää. Ilman, että kukaan edes huomaa sen olleen vaarassa. Ainoa lohtu tässä on, että me kaikki olemme turvassa. Sanomaton kiitos minun.
Please, Be gentle

This strangest kind of feelin'
Reviled its secret meaning
and now I know
©2005 Mario Lopez

Olutus

Tänään perjantaisella vakio viikonpäättöoluella, lasin viimeistä viidesosaa tyhjentäessäni, pelästyin ilkeää havaintoa. Tumma olut oli totutun hyvää, mutta ei tuntunut päässä lainkaan "sillä lailla", eli ei aiheuttanut tunnetta alkoholin nauttimisesta. Pelottavaksi tämän tekee se, että tämä tarkoittaa ammattimaistumista, sietokyvyn kasvua. Tämä taas on huono siksi, että juon humaltuakseni. Pelkäksi seurustelu- tai ajanviettojuomaksi voisi käyttää jotain edullisempaa tavaraa. Mutta humaltumiseen tarvitaan arvokasta alkoholia, ja sietokyvyn nousu tarkoittaa ainoastaan humaltumisen hinnan nousua, joka ei ole mukava juttu.

Nallet tulee ja nallet rokkaa
©2012 Nallet

Maistiainen

Kyllä se veikkaus osaa.
Ensimmäinen testiajo eurojackpottia, 3(vko)*1 rivi, 6 euroa, antaa kaksi voittoa, yhteensä 17,40e.
Paljollako vetoa, että jos nyt uusin pelin samalla, eri tai useammalla rivillä, ei varmasti kuulu voittoja enää lisää?

You're my dream,
I'm feeling so fine
©1998 Kinzica

Su uni telmiä

Vapun kunniaksi, 6 vuotta vanhaa kuohuviinipulloa "nauttiessani" mietiskelin, mitäköhän sitä keksisi itselleen lähestyvän syntymäpäivän lahjaksi.
Koska sen keksiminen on kovin hankalaa, ainoa ja helpoiten mieleentullut asia oli vain se, että en ole rypälejuomaihminen. Siis, pitää jatkossa yrittää sanoa vieläkin vahvempi ei viineille, sampanjalle ja kuohuviineille, nämä on prsstä. Okei avaamani yksilö ei varmasti ole mikään valioyksilö, mutta päätöksen pohjana on myös joka ikinen kohtaamani viiniä tarjonnut tilaisuus. Yök.
Nyt avaamani pullo on kaapissani odottanut sopivaa juhlistusta. Mutta koska moista ei ole näkynyt, lopultakin tajuttuani että tavara ei ole mitenkään priimaa (<10e/l) eikä tuppaa säilyä, oli se pakko avata tyhjennettäväksi, edes näiden kahden pienen syyn kunniaksi. (Nyt tajuan myös että mikäli oikea syy olisikin ilmestynyt, tämä pullo ei olisi itselleni ollut mikään juhlistava juttu. Tölkki Olvin saunaoluttakin olisi kovempi juttu)
Retrospektiivisesti ajatellen, kaikkein paras hetki avata se olisi ollut heti silloin kuin sain sen, silloin olisi ollut myös muita ihmisiä joille olisin voinut juottaa sen, sen sijaan että joudun siitä nyt itse kärsimään.

Takaisin syntymäpäivälahjaan. Vaikka vuosiluku ei ole mikään tasakymmen, yritin keksiä jotain erityistä, sillä olen oikean piristyksen tarpeessa.
Juhlat; vaikka tavallaan mukava ajatus, kaatuu siihen että ystäväpiirini on pieni, eikä erityisen samanmielinen, enkä pidä ihmisistä yleensä (siis geneerisenä ryhmänä). Jo musiikkimakuni tekee suuren osan potentiaalisten vieraiden olosta epämukavan.
Matka; ei tosiaan, kuten olen ehkä ennenkin maininnut, joitain kohteita olisi ehkä kiva nähkä, mutta sinne matkustaminen ei napostele. Lisäksi matkalla törmää niihin geneerisiin ihmisryhmiin.
Hyvä ruokailu; tämä olisi mahdollinen, mutta ollakseen erityinen, sen pitäisi olla todella hyvä. Koska en etukäteen tiedä mistä saa mahtavan hyvän lounaan, jonkin tyyriin valitseminen randomisti saattaa tarkoittaa vain menettelevän ruokailun saamista järjettömään ylihintaan, ja se olisi todella masentava pettymys pihille miehelle.
Materialahja; musiikkilevy voisi olla hyvä, mutta en oikein näe pointtia moisen omistamisessa, kun verkko striimaa kamaa ilmaiseksikin. atk/elektroniikka; ei enää. pehmeä paketti; saatan olla jonkin tarpeessa, mutta taas, koreilu ei ole juttuni joten tällä ei saa mitään erityistä. krääsä; ei keksi mitään, ja turhaa siivottavaa on nytkin jo tarpeeksi.
Ainoat keksimäni mukavat lahjat ovat joko hieman väärässä hintaluokassa tai muuten outoja, nimittäin; irtisanoutuminen, asunnon isohko remontti tai psykiatrin hankkiminen. En avaa näitä sen enempää, jätän sen sille lanttumaakarille. :)

Ohh.. Come on! (x8)
©2006 Justice

Wappystävä

Meinasin tehdä postauksen naamakirjan huonoudesta/epäsopivuudesta, mutta asian analysointi käänsi syyn omakseni, eli siihen että minulla on huonoja eikä hyviä ystäviä. Joten jätän sittenkin asian sikseen. Joitain kiviä ei kuulu kääntää.

Tämän sijaan, toivotan vain hubaa ja ballokasta wabbua kaikille, myös ei-ystäville, jotka saattavat olla yhteensopivampia. :)

Reilusti stripattu loppukevennys:
1.) Paljonko kello on ?
- 13.56
4.) Mitä musiikkia kuuntelet ?
- Rakkauden Wappuradiota (SoD-Violent pornography)
9.) Mihin kiinnität huomiota vastakkaisessa sukupuolessa ?
- Ulkonäköön
13.) Suosikkisi alkoholipitoisista juomista/drinkeistä ?
- Viru Vägev
17. Auringon nousu vai lasku?
- Lasku
29.) Suklaa vai vanilja ?
- Vanilja
30.) Haluatko, että ystäväsi vastaavat ?
- Jos kysytään
37.) Oletko romanttinen ?
- Jep

"I lost her once when she married another.
I fear if she divorces, I'll loose her again."
©anon2012

Vastatkaa nyt joku

Mitä hvtiä tarkoittavat sanat vastaavat ja vastattavat ?
Joo, vastaaja, joka vastaa vastattavaan puhelimen soittoon on vastaava, mutta ???
Jossain oli asioille ulkomaan kieliset vastikkeet credit ja debit, olkoonkin että ovat hintun verran selkeämmät ovat silti aivan pexseestä.
Miksi asioille, jotka ovat täysin eriä, mutta vain liittyvät toisiinsa, pitää antaa keskenään samanlaiset ja 99.5% sekoitettavat termit ?
Jos sanat olisivat selkeästi erotettavat, niiden merkityksille voisi edes yrittää rakentaa jonkin muistisäännön, jolleivat jo automaattisesti ole selkeitä.
Ehkä tässä nyt onkin vain tarkoitus tukea tilintarkastajien ammattikuntaa, tekemällä asioista niin sekavia, että kukaan maalaisjärkinen ei, vahingossa, onnistuisi tekemään heidän, muutoin helppoja, töitään.
Kapitalistit siat

You're one twisted little  uck
And now you wanna get psycho with me
©1999 Disturbed

Kahvihammashihna

Olen kahvin juoja, mutta en addikti. Voisin lopettaa koska vain, jos haluaisin. :)

Siis oikeasti, en koe juovani kahvia siksi, että se olisi joku fysiologinen pakko. Juon aamukahvin, mikäli se sopii aikatauluun ja tilanteeseen. En siksi että saisin päivän käyntiin. Lounaan "kruunaava" jälkiruokakahvi on harvemmin valikoimissani, mutta sekin käy hyvin, mikäli sopii hetkeen ja sosiaaliseen tilanteeseen. Iltapäiväkahvit on ohjelmassa usein, mutta mikään ei estä vaihtamasta sitä mehuun, veteen tai hetelmään, silloin kun siltä tuntuu. Edessä oleva yö ei aiheuta päivän päättävän iltakahvin nauttimisellekaan mitään esteitä.
Ja jos on juhlat tai ankarat palaverit, joissa on kahvia tarjolla riittävästi, niin taas kerran, niin paljon voidaan juoda kuin napa vetää ja rakko kestää.

Kahvi ei myöskään ole itselleni WOW makuelämys, joka pakottaisi juomaan sitä. Siis summary: kahvi ei ole erityisen hyvää, eikä hyödyllistä, mutta juon sitä koska niin on tehty ennenkin.

Koska kahvin juonnille ei ole mitään pakottavaa syytä, maksullinen kahvi ei kuulu (pihin miehen) valikoimiin, kuin ympäristön "pakosta". En siis käytä kahviloita, joissa kahvi maksaa enemmän kuin olut ravintolassa!!! (toim.huom:kahvi on helposti >15e/l)

PS. sivujuonne; aloin miettiä, onkohan mitään ruoka-ainetta, joka makunsa takia olisi "pakko"... Mietinnän avuksi tyhjensin kaapista Xanté pullon pohjan, ja sen äärellä totesin että tämäkin on ***n hyvää, sääli että on nyt loppu, mutta ei tämäkään ole mikään pakko-saada-lisää aine ole. Ostan toki, kun tulee sopiva tilaisuus (ei saa alkosta), mutta..
En siis ilmeisesti ole passionate minkään asian kanssa, onkohan se hyvä vai huono juttu?

como estas? te quiero
tengo hodido dinero y te voya sacar de aqui
solomente uno esta bien
©1999 Juno Reactor

Ajastettu haju

Hankin haisevan vessan raikastimeksi (kissanpskn hajun peittämiseksi, ei omani) Airwick automaatti-döfaajan. Sellaisen hienon laitoksen, joka patteritoimisesti ruiskauttaa ilmoille suloisia tuoksuja tasaisin väliajoin.
Ainoa vaan, että laite on todella idioottinen. Sen käyttöliittymässä on nappi ja vipu. Napilla saa "manuaalisen" ruiskautuksen, silloin kuin haluaa. Vivulla valitaan automaattinen ruiskutustaajuus; 7, 15 tai 30 minuuttia.
Sammutusvipua pömpelissä ei ole. Jos joskus haluat pistää hajustuksen tauolle, ainoa tapa tehdä se, on avata patterikotelo. Ja koska kyseinen luukku on härvelin pohjassa, avoimen luukun kanssa se ei enää pysy pystyssä, joten patterit pitää poistaa ja jemmata johonkin muualle säilöön.
Ja tietenkin sen jälkeen kun patterit on poistettu, myöskään "manuaalinen" ruiskutus ei toimi.
Nämä ominaisuudet, yhdessä sen kanssa, että jopa hitain automaattinopeus, 48 pisausta vuorokaudessa, on enemmän kuin riittävä, hajustamaan jopa 200 neliöisen asunnon ihmiskäyttöön kelpaamattomaksi dödöpesäkkeeksi, tekee laitteesta yksinkertaisti käyttökelvottoman paskan.
Eli pieni mitätön suunniteluvirhe; jättää pois tapa kytkeä laitteen hienoin ominaisuus pois päältä, on yksitoimisesti tuhonnut koko tuotteen.
-
No mutta. Kun yhdistää sähkölaitteen ja insinöörin, seurauksena on pakko olla jotain alkuperäistä parempaa. Eli, rakensin laitteesta siedettävän, liittämällä sen verkkovirtakäyttöiseksi liiketunnistimen taakse. Moisella virityksellä, liiketunnistin huomaa vessassa käyvän ihmisen tai eläimen ja antaa laitteelle muuntajan kautta sähköä viisi minuuttia, jonka seurauksena se hajustaa yhden tujauksen verran. Eli täysin riittävästi kompensoimaan yhden käynnin aiheuttaman haitan. Tavoite saavutettu.

Modern medicine falls short of your complaint, try a little harder
©1982 Kajagoogoo