Haiseva suositus

Lähes jokaisessa "kosmetiikkatuote"mainoksessa mainitaan jotain vastaavaa kuten: "92% käyttäjistä suosittelisi tuotetta ystävilleen.^*" Kyseisen kaltainen lukema on suhteellisen merkityksetön. Kertovampi tuotteesta olisi tieto, moniko tuotetta kokeilleista on ryhtynyt käyttäjiksi.
Toisaalta, on myös vähän kyseenalaista, miksi tuo alkuperäinen luku on jotain muuta kuin 100. Miksi tuotteella on käyttäjiä, jotka eivät ole siihen tyytyväisiä.
Addiktio, jonka tunnistavat, mutta tietävät, että se ei ole hyväksi?

--

Jos pierettää, esim. töissä, lienee kaikille mukavampi, jos pieraisee jo käytävän puolella, ennenkuin menee sisälle pieneen neukkariin. Mutta toimiiko tuo myös silloin kun on menossa vessaan? Eli onko parempi pieraista käytävässä, jossa tuhnulla on enemmän tilaa kadota saharaan, kuin vasta pienen wc:n puolella, jossa haju joutuu väkisin omaan nenään, ennen pakenemistaan tästä maailmasta.

∻
En se minä ollut.

17qz

Netissä on liikkunut vahvasti julkisuutta saanut uutinen, 7:n, Z:n ja Q:n viivojen paluusta, jonka siten jouduin itsekin lukemaan jossain välissä. Ei siinä sinänsä mitään, tervetuloa takaisin järki.
Mutta eilen 'iltatoimia' tehdessäni, yht'äkkiä päässäni tajusin yhden lauseen, joka siinä uutisessa oli selittämässä aiempaa päätöstä niiden poistosta.

"Silloin pyrittiin sujuvoittamaan käsin kirjoittamista, ettei kynää tarvitsisi niin usein nostaa ja palata takaisin kirjoitettuun tekstiin."

Siis, hetkinen!
Sujuvoitettiin kirjoittamista poistamalla viiva Z ja Q kirjaimista??? Suomessa!

Kuinkahan monen millisekunnin ajansäästö tuolla oletettiin syntyvän esim. nelisivuisen äidinkielen aineen kirjoitukseen.


ps. Onko kiinalaisilla versiot kaunolle, tikuille ja tekstaukselle?

∻
Mário Zagallo valmensi Brasilian jalkapallojoukkuetta 1970.

Perintötoimisto

Perinnöllisiin asioihin liittyen, totesin jokin aika sitten että: "En kaipaa rahaa, haluan maata."
Lausahdus on totta myös isommalta maailman katsannolliselta kantilta. Vaikka tietysti rahasta pidänkin ja sitä yritän mahdollisimman paljon haalia. Ajatus tämän 'ahneuden' takana on se, että mahdollisimman aikaisin voisi lopettaa rahan haalimisen ja vain maata.
Yksi tähän laiskan miehen haaveeseen sopiva mielikuva on tietenkin pysyvä paluu kotiin, vanhempien (entisille) maille, potkimaan mättäitä ja katselemaan pelloilla pyöriviä (naapureita/) maalaisyrittäjiä. Tämä tavallaan vaatisi sen, että kaikesta jaettavaksi jäävästä mammonasta, likvidit varat annetaan enemmän tarvitseville, jotta maa voi jäädä minulle, tai edes osa siitä.

Yhtään tässä haluamatta kuullostaa hätäiseltä tai toivovan aikaista perinnön jakoa. Enhän vielä ole edes siinä pisteessä, että voisin jäädä maahan makamaan. Perintö ei sitä mahdollista. Paitsi jos jostain ilmestyy se kuuluisa amerikansetä..

∻
Bring in the deneuralaizer

Ilman sähköä ilmasta

Ohitin eilen Tampereen Sähkölaitoksen jonkin toimistorakennuksen?, jonka katolla oli tuulimylly jauhamassa sähköä. Ensimmäinen mieleeni tuleva ajatukseni oli että; jopa sähkölaitoksella itse ovat sitä mieltä, että ei kannata maksaa sähköstä toimittajalle, kun sitä voi myös ilmaiseksi jauhaa omin toimin..

Mutta ei taida parvekkeella moinen pyöriä kovin tehokkaasti? Itäsuunnasta ei aurinkokaan..

On sentään enää 3kk Jouluun! - mihin se vuosi meni?

∻
Vastusmittari

Kostuuko?

Kasvoin naperona metsässä, tai metsän laidassa, mutta siis kuivalla maalla kumminkin. Kylästä löytyi kyllä pari pientä uimalammia, mutta niissä käytiin to-del-la harvoin. Poislukien ne pari kesää, kun kävin uimakoulussa - oppimatta mitään.

Näinpä en muista, että olisin pienempänä koskaan haaveissani piirtänyt tulevaisuuden tupaani tai edes kesämökkiäni järven rantaan. Olivat useiten (todella hyvin sisus- ja varustettuja) piilopirttejä metsän siimeksessä näkymättömissä muilta ihmisiltä.

Mutta sittemmin Tampereelle muutettuani, asuntoni ikkunoista ei vielä vettä näy, kuin sateella, mutta muuten tässä pitäjässä nuo vesistöt ovat kovin läsnä. Varsinkin näin lumettomaan aikaan, tulee lähes päivittäin kuljettua, joko toisen noista isoista järvistä tai vähintään tuollaisen pienemmän (joskin kotikylän lampea isomman) järven rantaa. Ja tämän painostuksen seurauksena olen 'oppinut' siirtämään moisen vesiesteen myös osaksi tulevaisuuden haaveita.

Vaikken ui tahi kalasta, enkä suunnittele aloittavani, voin hyvinkin kuvitella itseni istumassa päivät pääksytysten saunamökin terassilla, katsellen "ulapalle", kuten kuvassa. Edelleen sentään vielä jossain, piilopirtin omaisesti, ohikulkijoiden katseilta varjossa.

Freedom; No Freedom
Change; No Change
©1988 J.M.Jarre

Tohtori

WHO

∻
Always take a banana to a party, Rose: bananas are good!

Asiaa?

Lähtiessäni ulos, aamulla töihin, illalla pyörälenkille tai muuten, tapaan sanoa kissalleni hei-hei ja monesti vielä perään, että kuinka kauan on tarkoitukseni olla poissa. EOS ymmärtääkö eläin tuota, mutta aika usein tuo ainakin osaa olla ikkunassa odottamassa paluutani.

Livin' a lie,
tell me why I run and hide.
© 2001 Milk Inc.

\o/

Joskun kun lopulta pääsee eroon rankasta puhelin-palaverista, tekeisi mieli painaa tuota nappia. Mutta ei se kannata, sillä siitä joutuisi ojaan..

∻
On sentään lauantai.

Neulapistoa rannassa

Silloin tällöin tullee ohikullkeissa mielleeni, notta.
Jos tuo Tampereen korkea ylpeys, sijaitsisisi etelänpuoleisen järven rannalla, tämän pohjoisen sijaan, niin olisiko sen nimi Pyhänpistin?

∻
I am sailing

Jhupiter

Väliin kaupallinen postaus.

Jupiter peili, 3D-säädettävä. Saatavilla ainakin prismoista, noin 9,95.
Älä vahingossakaan osta, paitsi jos haluat lahjoittaa vihamiehellesi.

3D on hip-sana, ja ilmeisesti pallonivel peilin takapuolelle antaa mahdollisuuden käyttää moista. Mutta kyseinen nivel on prseestä, jos sen kiristää tiukaksi pieni ruuvi uppoaa heppoiseen muoviin suunnittelemattomasti, ja siitä huolimatta, kiristetty säätö vääntyy pienen ajon jälkeen takaisin keskustaan, tai jonnekin. Tämä yhdessä sen kanssa, että peilin lasi on niin mitättömästi kupera, että siitä näkyvään kuvaan ei mahdu kuin yksi kivi, jos sattuu olen aivan oikeassa suunnassa, ei toimi.

"Jouduin" itse ostamaan, kun edellinen kolmen euron halpapeilin varsi katkesi tärinään muutaman kuukauden ajon jälkeen, eikä kahdessa edellisessä testaamassani kaupassa sillä hetkellä ollut vaihtoehtoja tarjolla. Edes Motonetissä, josta olin alunperin entisen hankkinut. Joka muuten yllättävän hyvä, peili oli pyöreä ja paljon pienenpi kuin jupiterin pisara-malli, mutta silti siitä näki "kaiken". Peili tärisi hiekkatiellä, mutta tästä huolimatta se sentään säilytti suuntimansa.

Kyseisen jupiterin, asensin kaupan pihalla, säädin ja kiroilin koko 5km matkan kotiin. Kotona irroitin ja kokeilin josko hommaa olisi voinut taivuttaa vähän järkevämmäksi. Ei voinut, laite tuhoutui, mutta ei tule ikävä. Paitsi sitä 10 euroa, jonka se söi.

Mirror Mirror
(lie to me)
show me what I wanna see
©2000 M2M

Yllättävän keskisuuri

Elämän Suuria pieniä iloja.

Illan pyörälenkin paluumatkalla, vaikka lyhyen puoleinen, päätin jostain syystä "palkita" itseäni jäätelöllä. Normaalisti moinen on tapana ollut, vain vähän pidempien, lenkkien kunniaksi ostaa.
Toinen yllättävä epätavallisuus oli, että normaalisti tuolla reitillä käyttämäni siwan sijaan meninkin nyt läheiselle abclle. Etukäteen jo "pelkäsin" että tuutin hinnassa se tulee näkymään, mutta menköön nyt tämän kerran. Ja olivathan nuo, melkein parikymmentä senttiä kalliimpia, kuin oikeassa kaupassa. Kostoksi, valitsin jotain ennen maistamatonta.
Lisäksi, kassalla myyjäjuippi utelee, että otatkos kahvin tuon jäätelön kanssa? Helteellä on hyvä juoda. Yllytys oli niin paha, ja sopi omiin arvuutteluihin, joita jo sisääntullessa olin miettinyt, että ottaisko sittenkin kahvin ja pullan kun tänne on kerran tultu. Joten, otin sitten kaikki.

Siinä sitten rauhassa, nautiskelin, yllättävän hyvän pullan, monimakuisen jäätelön ja ei-ollenkaan-huonon kahvin, ilmastoidussa sisätilassa. nam.
Kesälompakossani kun oli yksi ainoa kolikko, euro, ajattelin lahjoittaa senkin hyväntekeväisyyteen, pois taskusta kolisemasta, ja lähtiessäni lykkäsin sen rayn koneeseen. Koskakohan viimeksi sellaisia on tullut käytettyä? Anyways. Ei tullut lahjoitusta, vaan minuuttia myöhemmin kone ulostaa 6 euroa takaisin, lompakkoon pistettäväksi.

---

Lopputulos; Valitsemalla tämän kerran kalliimman vaihtoehdon, sainkin paljon enemmän, ja alle eurolla. :D

∻
Tampere: voimassa seuraava varoitus: hellevaroitus. Katso koko Suomen varoitukset »

hyss

"Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään."
Olen, noin viimeisen vuoden, yrittänyt seurata ylläolevaa ohjetta.
Mutta tuntuu, että ohje on vienyt sosiaalisesti rajoittuneen ihmisen viimeisenkin 'aseen' osallistumiseen. Ja tämän seurauksena "syrjäydyn" hiljaisesti huomaamattomaksi nurkkaan. Menen pois.

Your damned if you do, damned if you don't.
©1990 Bart Simpson

Säännöllisesti

LBogin anonymiteetin suojassa, voin sanoa seuraavan ääneen.

Hetki sitten taas yksistä punaisista pyörällä läpi ajaen, joihin edellä ajanut pysähtyi, ajattelin "selitystä" kuvaamaan liikennekäyttäytymistäni. Paras keksimäni vaihtoehto oli että: Noudatan liikennesääntöjä tilanteen salliessa.
Vaikkakin, liikennesääntöjen noudattaminen on takaraivossa tietynlainen perusarvo, se ei ole niin vahva, että tuo lause olisi toisinpäin, muodossa Rikon liikennesääntöjä vain tilanteen salliessa, joskin noin päin se voisi teknisesti olla parempi (ja toimivampi, jos poliisille pitää selittää).

Käytännössä ohjenuorani on sujuvuus. Tarkoittaen sitä, että menen mistä ja milloin vain, jos se on minulle sopiva vaihtoehto, eikä se häiritse muita, aiheuta paniikkia tai vaaratilanteita. Ja tämä pohjautuu siihen oletukseen, että autoilijat noudattavat omia sääntöjään. Joskin lähes aina varaudun myös siihen, että ne eivät noudata. Sujuvuuteni toimii myös toisinpäin, eli rauhallisesti polkiessani viiton ylikohteliaat autoilijat menemään ensin, jos heillä on siihen valmis liikemomentti.

Lainkuuliaisuuden perusarvo ilmenee tilanteissa, joissa on mahdollisuus esiintyä esimerkkinä pikkutenaville. Eli selkeästi alaikäisten naperoiden välittömässä läheisyydessä, vältän pienehköjäkin rikkeitä. Sillä tapaani liikkua ei pidä kopioida, ennenkuin tajuaa miten liikenne ylipäätään toimii ja osaa itse tehdä omat päätöksensä kaikista tekemisiensä mahdollisista riskeitä. :)

Muun kevyen liikenteen kanssa sujuvuusperiaate on sitä, että se väistää kummalle se on helpompaa tai kumpi sitten sattuu ensin huomaamaan. Sujuvuus on myös sitä, että jos muiden ohitus näyttää mahdolliselta ilman kellolla pelottelua, jätän soittamatta. Sillä monesti ihmisillä, varsinkin porukassa ollessaan, on tapana hyppiä satunnaisiin suuntiin kuullessaan soittokellon, jolloin se pyöräilijän mentävä aukko, jossain välissä, katoaa.
Se että kevyenliikenteen väylällä kulkee muitakin, ei pitäisi tulla kellekkään yllätyksenä. Jos tulee, niin kukin saa itse miettiä omaa käyttäytymistään.

Hey, let's be careful out there.
©Sergeant Phil Esterhaus

Mun

Kuten mainitsin, aurinko on kiva, ja sen jättämä visuaalinen puoli. Fyysinen kutitus onkin sitten eri juttu.

Kun kesä on alkanut rauhallisen auringon kanssa, ei suojakertointen käyttö ole ollut vielä, yleisesti ottaen, tarpeellista. Paitsi sitten silloin kun pilvet ovat "yllättäin" pysyneet suurimman osan päivästä poissa, tulee jälkikäteen huomanneeksi, että päivä olikin "kaunis".

"Onneksi" loma on nyt ohi, ja ensi viikolla pääsee kuumempaa päivänvaloa piiloon hiljaisen toimiston sisätiloihin.

-- Edit: myöhemmin.
Toimistotilat ei auta, jos siellä ei ole jatkuvasti. Viikko/kaksi kyseisen kuvan jälkeen väritys oli toisinpäin. Niska, johon rasvakäsi oli ulottunut oli vaalea, mutta koko muu selkä tulipunainen. Aikaisempi niskan kutitus oli vain pieni harmi, verrattuna siihen yhden vuorokauden kestäneeseen tuskaan, joka värin kypsyessä oikeaan pisteeseen aiheutti. #% Opimpa pitämään paidan päälläni.

∻
Mun mum mun i mun i mun mammani

Sun

Tässä tunti sitten poistuessani kaupungista "beachiltä" ja auringon melkeinpä vasta lopulta näyttäessäään itseään päiväisen pilviverhon takaa, huomasin ja vasta oikeasti tajusin todellakin sen, kuinka paljon pidän auringosta.

En niinkään lämmöstä, vaan enemmän sen visuaalisesta puolesta.
Toki lämpökin on mukavaa, tietyissä rajoissa, mutta siinä itsessään ei ole mitään kaunista.
Yllä oleva kuva voitti vaihtoehdon meluisasta ja täpötäydestä baarista. Eikä kaduta kyllä yhtään; whose width me?

∻
Stop copying me

Tekninen isoisä

Sunnuntain päätteeksi rauhotuin kuunnellen Avaruusromua. Tunnelman tehostamiseksi sammutin huoneen valot. Tällöin, kellon virkaa hoitavan, puhelimen tekstin valo loisti silmiinpistävästi ja näytti päivämäärää, joka muistutti, että tulevalla viikolla on jälleen syntymäpäiväni.
Vuosissa ei pysy mukana, kun peruskouluiän jälkeen syntymäpäiviä on, juhlimalla juhlittu, vain ehkä jos kerran tai pari.
Pakollisen tarkistuslaskennan jälkeen totesin, että 40 on jo merkittävästi lähempänä kuin aikoinaan ohitettu 30. Ja tämän toteamisen seurauksena, välittömästi iski jokin, jonka paras kuvaus taitaisi olla kolmekympinkriisi.

Yksi tätä 'pelkoa' tukeva laskenta-ajatus kertoi, että ikäni puolesta voisin olla jo jopa isoisä, ilman että jälkeläisiä olisi edes pitänyt tehdä alaikäisenä. Mutta.

Lapset aside, mitä muuta älykästä tässä maailmassa pitäisi saada aikaan? Monen ihmisen määritelmän mukaan en ole vielä edes elänyt, nähnyt maailmaa, jättänyt jälkeä, yms. Ei elämässäni mitään erityistä vikaa ole mielestäni ollut, vaikka se ehkä vähän turhan rauhallista onkin ollut. Ja jotkin tekemättä jääneet asiat saattavat erinevin määrin kaduttaa. Mutta kokonaisuutena, ihan menettelevää, oletan.

Edelleen odotan, kuinka tulevaisuus muuttaa kaiken vielä paremmaksi, jollain taikaiskulla.

∻
The most important thing a father can do for his children is to love their mother.

Rak-kauden Wap-pura-Dio

On Se.
Amatöörimäisiä juontoja, huonoa musiikkia, paskoja juttuja. Mutta silti sitä on ihan pakko kuunnella, koko sen ajan, mitä sitä on tarjolla, enimmäkseen. Ja nauraa mukana, fiilistellä lauluja ja ..
Piristävää vaihtelua arkihaasteeseen.
Onhan tämä sentään vain kerran joka vuosi. WAPPPU

∻
"Virolaisena ja kahdeksankymppisenä"

Punaiset päivät

Pääsiäisviikonlopun johdosta/vuoksi kotikotona rauhoittumassa.
--
Näpylöidessäni puhelintani erään kerran, isäni huomasi tämän ja kysyi: "Mitä viestejä sinne taas?" Äiti heitti tähän että: "Tytöt kyselee, että koska tulet takaisin?" Isä puolestaan, ollenkaan yrittämättä olla hauska, vastasi tähän kysymykseen itse suoraan, sanoen "Heti kun punaiset päivät loppuu.". Tämä ei varmastikkaan tajunnut lauseensa potentiaalia (huutoon) keskustelussa naisten kanssa. :)
--
Koko sunnuntaipäivä oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin. Iltapäivästä, kun pelkkä oleilu alkoi väsyttää, lähdin pienelle rauhalliselle kävelylle. Mielenkiinnosta käynnistämäni SportsTracker näytti liikkuessani vauhdiksi 2.0km/h, joten kävely ei varsinaisesti ollut mitään tehourheilua, vaan sellaista mukavaa liikehtimistä, jota mielelläni harrastan.
Talossa oli aamupäivästä piipahtanut vierailulla sukulais-jälkikasvu-tenava, joten olin edelleen hieman vaikutuksen alaisena. Ja rauhan hetkellä vähäiset ajatukset harhailevat missä milloinkin, ja siksi onnistuin laskemaan tämän, halukkuuteni hiippailla ehtimättä minnekään, yhdeksi merkiksi siitä, että olisin hyvä isä. =I Rauhallinen tassuttelu tahtiin, jossa alle metrinkin mittainen kaveri pysyy mukana, ei näytä siltä taidolta, jonka kaupungilla kulkevat (huonot) vanhemmat hallitsevat.

Lick it up
©1983 Kiss

<span>Atte NT ion</span>

Muutama vuosi sitten hankin pelikonsolin. Peli-intoa riitti ehkä noin vuoden ja sitten laite makasi hyllyllä. Kunnes päätin antaa laitteen parempaan kotiin.

Jossain välissä hankin myös darts-taulun. Siihen heitin tikkoja suhteellisen aktiivisesti, kunnes kehityskäyrä eteni laaksoon ja pisteeseen, jonka jälkeen lisää oppiminen vaati entistä enemmän harjoittelua. Siihenkään en ole pariin vuoteen mainittavasti edes koskenut.

Edellisvuonna yritin aloittaa semiaktiivisen biljardin harrastuksen (en nollasta, tätä oli harrastettu aikaisemmin, kun silloisella työpaikalla oli siihen pöytä) mutta tämäkin lopahti siihen, kun kehitys/harjoitusaika -suhde putosi liian pieneksi.

Webbiharrasteprojektini, jota viimeksi tein kunnolla joululomalla, on nyt ollut tauolla (ilmeisesti koska) kun nykytyöpaikalla kuluu koko päivä (lyhennetyn sijaan) ei kotona tule pahemmin koneeseen koskettua, edes näin viikonloppuisin. Eikä tähän blogiin. Kun useimmat pienemmät netistä-tarkastus-jutut tulee tehtyä "äly"puhelimen ruudulta, läppärille siirtymisen sijaan. Eikä sillä laitteella, tietenkään, voi kirjoittaa mitään google-hakua pidempää.

People make it
look so easy, connecting
with another human being.
It's like no one
told them it's the
hardest thing in the world.
©Dexter Morgan

Tahotonta

Tämä olisi uutiskritiikki-juttu, mutta koska se on enemmistönä kuollut niin "valitan" tänne.
Erinäisen ketjun kautta päädyin mbnetin "uutiseen" otsikolla "Näin youtuben erikoisjoukot vahtivat ei toivottua sisältöä". Odotus jutun lukemisesta oli saada vastaus kysymykseen MITEN, jota otsikon NÄIN hieman antoi ymmärtää. Mutta kaikkea muuta, ei siinä kerrottu yhtään että miten, vain kevyesti se, että millaisen porukan toimesta.
Myönnetään että uutisseurantakokomukseni on pieni, mutta koska en muistaakseni aiemmin ollut törmännnyt mbnetin sortuneen tuohon "Näin blaa blaa.." / "Katso kuvat" -uutisointiin, järkytys ensikokemuksesta oli suuri.

Masentuneena poistuin "uutisesta" mbnetin etusivulle, katsomaan josko siellä olisi jotain parempaa, kun en tietokone-uutisia ole seurannut aikoihin. Niin eikös etusivulla ole linkki samaan youtube juttuun, mutta nyt otsikolla: "200 tahoa vahtii youtuben sisältöä." Koska jutussa itsessään määrästä oli kerrottu että se on "noin 200 henkilön ja organisaation erikoisjoukko" ja "joukossa on noin 10 erilaista valtion laitosta", otsikkoon tehty lyhennys on mielestäni anteeksiantamaton. Taho voi joissain tilanteissa tarkoittaa yhtä henkilöä, mutta oletuksena se kyllä on mielestäni jokin elin/organisaatio/tms.
Plus, juttuun linkattu verge (ja wsj) myös kertovat tarkemman kuulloisesti että "the vast majority are individuals who spend a lot of time flagging videos" ja "Fewer than 10 participants are government agencies or non-governmental organizations".

Vaikka sillä ei mitään seurausta olisi ollutkaan, olin niin valmis kommentoimaan tätä kokemaani vääryyttä mbnetin uutiseen, mutta kun siat vaativat kommentointiin rekisteröinnin $#%

Jopa vähäinen uutis/netti-seurantani vähenee tällä kokemuksella vielä entisestään. Haluaisin kyllä, jossain määrin, tietää mitä ympärilläni tapahtuu, mutta kun siihen ei anneta mahdollisuutta.

Let's get, let's get, let's get, let's get
rocked
©1992 Def Leppard