26.4.14

Rak-kauden Wap-pura-Dio

Ei kommentteja:
On Se.
Amatöörimäisiä juontoja, huonoa musiikkia, paskoja juttuja. Mutta silti sitä on ihan pakko kuunnella, koko sen ajan, mitä sitä on tarjolla, enimmäkseen. Ja nauraa mukana, fiilistellä lauluja ja ..
Piristävää vaihtelua arkihaasteeseen.
Onhan tämä sentään vain kerran joka vuosi. WAPPPU

"Virolaisena ja kahdeksankymppisenä"

20.4.14

Punaiset päivät

Ei kommentteja:
Pääsiäisviikonlopun johdosta/vuoksi kotikotona rauhoittumassa.
--
Näpylöidessäni puhelintani erään kerran, isäni huomasi tämän ja kysyi: "Mitä viestejä sinne taas?" Äiti heitti tähän että: "Tytöt kyselee, että koska tulet takaisin?" Isä puolestaan, ollenkaan yrittämättä olla hauska, vastasi tähän kysymykseen itse suoraan, sanoen "Heti kun punaiset päivät loppuu.". Tämä ei varmastikkaan tajunnut lauseensa potentiaalia (huutoon) keskustelussa naisten kanssa. :)
--
Koko sunnuntaipäivä oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin. Iltapäivästä, kun pelkkä oleilu alkoi väsyttää, lähdin pienelle rauhalliselle kävelylle. Mielenkiinnosta käynnistämäni SportsTracker näytti liikkuessani vauhdiksi 2.0km/h, joten kävely ei varsinaisesti ollut mitään tehourheilua, vaan sellaista mukavaa liikehtimistä, jota mielelläni harrastan.
Talossa oli aamupäivästä piipahtanut vierailulla sukulais-jälkikasvu-tenava, joten olin edelleen hieman vaikutuksen alaisena. Ja rauhan hetkellä vähäiset ajatukset harhailevat missä milloinkin, ja siksi onnistuin laskemaan tämän, halukkuuteni hiippailla ehtimättä minnekään, yhdeksi merkiksi siitä, että olisin hyvä isä. =I Rauhallinen tassuttelu tahtiin, jossa alle metrinkin mittainen kaveri pysyy mukana, ei näytä siltä taidolta, jonka kaupungilla kulkevat (huonot) vanhemmat hallitsevat.
Lick it up
©1983 Kiss

12.4.14

<span>Atte NT ion</span>

Ei kommentteja:
Muutama vuosi sitten hankin pelikonsolin. Peli-intoa riitti ehkä noin vuoden ja sitten laite makasi hyllyllä. Kunnes päätin antaa laitteen parempaan kotiin.

Jossain välissä hankin myös darts-taulun. Siihen heitin tikkoja suhteellisen aktiivisesti, kunnes kehityskäyrä eteni laaksoon ja pisteeseen, jonka jälkeen lisää oppiminen vaati entistä enemmän harjoittelua. Siihenkään en ole pariin vuoteen mainittavasti edes koskenut.

Edellisvuonna yritin aloittaa semiaktiivisen biljardin harrastuksen (en nollasta, tätä oli harrastettu aikaisemmin, kun silloisella työpaikalla oli siihen pöytä) mutta tämäkin lopahti siihen, kun kehitys/harjoitusaika -suhde putosi liian pieneksi.

Webbiharrasteprojektini, jota viimeksi tein kunnolla joululomalla, on nyt ollut tauolla (ilmeisesti koska) kun nykytyöpaikalla kuluu koko päivä (lyhennetyn sijaan) ei kotona tule pahemmin koneeseen koskettua, edes näin viikonloppuisin. Eikä tähän blogiin. Kun useimmat pienemmät netistä-tarkastus-jutut tulee tehtyä "äly"puhelimen ruudulta, läppärille siirtymisen sijaan. Eikä sillä laitteella, tietenkään, voi kirjoittaa mitään google-hakua pidempää.
People make it
look so easy, connecting
with another human being.
It's like no one
told them it's the
hardest thing in the world.
©Dexter Morgan

22.3.14

Tahotonta

Ei kommentteja:
Tämä olisi uutiskritiikki-juttu, mutta koska se on enemmistönä kuollut niin "valitan" tänne.
Erinäisen ketjun kautta päädyin mbnetin "uutiseen" otsikolla "Näin youtuben erikoisjoukot vahtivat ei toivottua sisältöä". Odotus jutun lukemisesta oli saada vastaus kysymykseen MITEN, jota otsikon NÄIN hieman antoi ymmärtää. Mutta kaikkea muuta, ei siinä kerrottu yhtään että miten, vain kevyesti se, että millaisen porukan toimesta.
Myönnetään että uutisseurantakokomukseni on pieni, mutta koska en muistaakseni aiemmin ollut törmännnyt mbnetin sortuneen tuohon "Näin blaa blaa.." / "Katso kuvat" -uutisointiin, järkytys ensikokemuksesta oli suuri.

Masentuneena poistuin "uutisesta" mbnetin etusivulle, katsomaan josko siellä olisi jotain parempaa, kun en tietokone-uutisia ole seurannut aikoihin. Niin eikös etusivulla ole linkki samaan youtube juttuun, mutta nyt otsikolla: "200 tahoa vahtii youtuben sisältöä." Koska jutussa itsessään määrästä oli kerrottu että se on "noin 200 henkilön ja organisaation erikoisjoukko" ja "joukossa on noin 10 erilaista valtion laitosta", otsikkoon tehty lyhennys on mielestäni anteeksiantamaton. Taho voi joissain tilanteissa tarkoittaa yhtä henkilöä, mutta oletuksena se kyllä on mielestäni jokin elin/organisaatio/tms.
Plus, juttuun linkattu verge (ja wsj) myös kertovat tarkemman kuulloisesti että "the vast majority are individuals who spend a lot of time flagging videos" ja "Fewer than 10 participants are government agencies or non-governmental organizations".

Vaikka sillä ei mitään seurausta olisi ollutkaan, olin niin valmis kommentoimaan tätä kokemaani vääryyttä mbnetin uutiseen, mutta kun siat vaativat kommentointiin rekisteröinnin $#%

Jopa vähäinen uutis/netti-seurantani vähenee tällä kokemuksella vielä entisestään. Haluaisin kyllä, jossain määrin, tietää mitä ympärilläni tapahtuu, mutta kun siihen ei anneta mahdollisuutta.
Let's get, let's get, let's get, let's get
rocked
©1992 Def Leppard

15.3.14

Kunnolla

Ei kommentteja:
Olin päivällä, vuodenaikaan nähden pitkällä, pyöräreissulla kylmässä vastatuulessa. Kotiuduttuani ja lämmittyäni suihkussa, söin reilun, enkä yhtään hullumman, päivällisen. Siitä on nyt jo hyvin yli kolme tuntia, ja edelleen olo on "väsynyt mutta onnellinen". Vaikka tämä tavallaan onkin mukava ja raukea olo, en ole silti ihan varma pidänkö tästä.
Tuntuu että koko ruumis on väsynyt enkä vain minä. Jotenkin se raukeus, joka seuraa pelkkää kunnollista saunassa käyntiä on ystävällisempi. Vaikka sekin vie voimat ja lämmittää sisältä, siitä puuttuu tämä fyysinen väsymys.

Odotan sinulta enemmän kuin muilta.

15.2.14

Onn Ellis uudet

Ei kommentteja:
Bittien maailmassa kiertää 14 onnellisuuden merkkiä, joten katsahdetaan, miten miehen käy.

1. Haluat jakaa onnellisuutesi muiden kanssa +
Haluan kyllä, mutta jaanko, en. Tämä noin niinkuin yleisesti ottaen, pieniä asioita jaan kyllä tilaisuuksien mukaan. Mutta siis, ns. oikeita onnellisuuksia haluaisin jakaa vain oikean ystävän kanssa. Ja ystävä ongelmasta on joskus aikaisemminkin mainittu.

2. Et murehdi pikkuseikkoja +
Kyllä ja ei. Tavallaan myös murehdin asioita, mutta loppujen lopuksi en kuitenkaan. Go(ing) with the flow.
Itseasiassa tuosta voi ottaa pois sanan pikku ja vastaus on silti sama. Kylä se siitä.

3. ...mutta arvostat pieniä asioita elämässäsi +
Tämän, ainakin kuvittelen olevan totta. Vaikka varmasti pidän joitain sellaisia pieniä asioita itsestäänselvyytenä, jotka eivät isommassa kuvassa olisi. Eli..
btw. porsaanreikä, mikä sanoo että arvostus vaatii arvokkaaksi arvostamista. Eikö se ole arvostusta että arvostan jotain mitättömän pennin verran.

4. Olet ylpeä muiden onnistumisista -
E-en. Olen ehkä iloinen onnistujan puolesta (miksi sanotaan noin, sillä eikö se, että teen jotain toisen puolesta tarkoita, että tämä ei tee sitä itse?), mutta ylpeyttä en kyllä koe kokevani.

5. Elät hetkessä +
Siinä määrin kun elän, teen sen nyt, odottamatta tulevaisuutta. Eli mitä en tee nyt, en varsinaisesti ajattele tekeväni myöhemminkään.

6. Ihmissuhteesi ovat terveitä +
Joo, ovat ne vähät jotka on. Luulenpa ettei niissä olemattomissakaan suhteissa mitään epätervettä ole.

7. Et anna stressille valtaa +
En enää. Kävin "pohjalla" jossa totesin että kaikki on hällä-väliä, joten mistään ei tarvitse ottaa paineita.

8. Et hae onnea materiasta +
En. Pihinä ihmisenä olen oppinut, että mikään materia ei ole loppujen lopuksi hintansa väärti. Poislukien ehkä jotkut sellaiset pienten ilojen materiat. Enemmistö arvokkaista tavaroista ja leluista on tavallaan kivoja, mutta niin luvattoman lyhyen aikaa, että muuttuvat kaapin täytteeksi jo selkeästi ennen arvonsa kuoletusta. Koska tiedän tämän jo ennen ostamista, en hanki.

9. Lasisi on aina puoliksi täynnä -
Tämä ei kyllä pidä paikkaansa - koskaan. Yli 99,99%:sti kaikki lasini on enimmäkseen tyhjiä, maatessaan nurinperin astiakaapissa.
Jos tässä nyt on kyse siitä psychobabblystä, niin silloin lasini on vain puolillaan.
En ole täysin sisäistäny sitä ajatusmaailmaa, jota työterapeutti mainosti, eli puhdasta (itselle) valehtelua. Eli, kun jokin onnistuu, ajattele aina, oikeasta onnistumisen syystä välittämättä, että minä onnistuin, ja kun jokin epäonnistuu, ajattele aina että syy oli jonkun toisen.

10. Sinulla on sisko +
No on, mutta sellainen etten "tuskaksenikaan" onnistu keksimään miten tämä olisi tekijä minun onnellisuudessani. (Koskaan edes pienenä leikkinyt kanssani, tai no ehkä kerran minulla, ei mennä sinne:) aika unohtaa ja kultaa.
Enemmän on onnellisuuteeni vaikuttanut se, että minulla on (sen) veli.

11. Uusiin ihmisiin tutustuminen on sinulle helppoa -
Ei todellakaan. Asia on jo käsitelty.

12. Etenet kohti tavoitteitasi +
Päivä kerrallaan. (miksi minun pitää aina uudestaan miettiä ensin mitkä nyt olikaan minun tavoitteita ja mitä niille kuuluu) Hetkinen..
Aikani mietittyä, olen edelleen sekava, mutta eiköhän ensimmäinen vastaus ollut osuva.

13. Hymyilet valokuvissa +
Yritän kyllä, posaaraustilanteissa, mutta useimmiten niin lievästi, että se ei lopputuloksessa välttämättä näy. En kyllä muista nyt varmaksi, mutta oletan/toivon, että joskus olen osunut valokuvaan hetkellä jolloin olen nauranut ihan oikeasti, ja siitä on jäänyt kuvaan hymyilevä minä.
Hymyilen sisäisesti, nauran sun epätoivoisilles kuvausyrityksilles sillä kamerapuhelimellas hämärissä sisätiloissa.

14. Nukut sikeästi +
Silloin tällöin ja pätkittäin kyllä. Monesti nukahtaminen käy työstä ja silloin tällöin herätään ennen kukonlaulua, mutta siinä välissä on kyllä ihan toimivat unet, useimmiten.

Kohdat yhtäläisiksi arvostaen, tulos: 78% onnellinen. Kuullostaa about .. tuo oli ensin 71%, joka kuullosti enemmän oikealta, mutta nousi kohdan 12 tarkistusajattelun jälkeen, mutta eiköhän tuokin ole ostettavissa. Toisaalta tulee ajatus, että jos nykytilani on 80pinnan nurkilla niin entäs sitten muut ihmiset, eikös enemmistön pitäisi olla tuolla alle 80 sarjassa, ja jos enemmistö on onnettomampi kuin minä ja helposti jopa paljon niin - peloittaa.

Jos opettelen pelaamaan sääntöjen mukaan, unohdanko samalla itseni?

14.2.14

Ys tä? vähän

Ei kommentteja:
Ystävänpäivän kunniaksi viittaus päivän uutisiin: "Anders Behring Breivik uhkaa syömälakolla, jos ei saa parempia videopelejä." Eiköhän tuohon osaa kuka tahansa (esi)teinin vanhempi sanoa että, siitä vaan, mutta sitten ei syödä karkkia tai muuta naposteltavaakaan.
Jotenkin ponneton mielenilmaus moinen. No, mielenilmaus kyllä joo, mutta että ase omien toiveiden saamiseksi? Sama kuin istuma/seisoma -lakko; sen kun seisoo pois vaan, ihan mielensä kyllyydestä, olihan se juuri myös tuoliton tammikuu.

--
Miten pääsisi eroon piheydestä? Sillä jossain on pieni härö, kun siitä että käy yhdellä, riippumatta oliko kivaa, vai eikö ollut kivaalkuilta, päällimmäiseksi jäävä muistikuva on se, että ***uttaa se, että tuli käytettyä ~15e "ylimääräistä". Sen sijaan, että jos olisi mennyt kotiin kaivamaan napaansa, eikä olisi tarvinnut moista järkyttävää rahasummaa tuhlata.

'Cause I'm losing
my sight, losing my mind
Wish somebody would tell me
I'm fine
©1999 Papa Roach

9.2.14

Alenmuuden toisinto

Ei kommentteja:
Katselin tässä erään paikallisen huonekaluliikkeen mainoslehteä, jossa tarjottiin: "20% alennus kaikista hinnoista, myös alennetuista".
Josta tuli mieleeni esimerkki, satasen tuoli, alennuksen jälkeen 80€. Mutta tämä 80e on uusi hinta, joten siitä saa 20% alennuksen, eli alennuksen jälkeen hinta on 64e, josta saa alennuksen 20%, jonka jälkeen hinta on 51e, josta alennuksen jälkeen hinta on 40e, jonka alennettu hinta on 32e, jonka alennettu hinta on 26e, jonka 20e, jonka 16e, jonka 13e, jonka 10e, joka tuntuu jo ihan maksettavalta hinnalta, vaikka siitä vielä voisi alennuksen saadakin.
Sääli että ehdin jo edellisviikolla käydä kaupoilla ja hankin tarvitsemani toimistokalusteet.
[sunnuntaiaamun
musiikkitarjonta on instruMentaalista]

2.2.14

Jos voisit?

Ei kommentteja:
Toisaalta luin erään esittämän kysymyksen:
  "Jos voisit mennä mihin tahansa avaruudessa, minne menisit?"

Jos tuo esitettäisiin minulle, niin ennenkuin voisin vastata siihen mitään sitovaa, vaatisin mahdollisiin vaihtoehtoihini vastaukset muutamaan vastakysymykseen:
- Pääsisinkö sieltä takaisin?
- Voisinko palata halutessani, etukäteen sovittuna vai jonkun muun aikataulun mukaan?
- Kuinka kauan yhdensuuntainen matka kestäisi?
- Kuinka vaaratonta se olisi, matka ja perillä olo?
- Kuinka paljon se maksaisi?
- Mitä seurauksia käymisellä olisi?
-
- Tulisitko sinä mukaan?
-
- Tavallaan lyhyesti, olisiko kyseessä "plim"-taikuus tai Dr Who:n kyydissä tehty reissu, vai realistinen nyky-neuvostotekniikalla tehty rakettimatka?

Sillä jos homma on yhtään lähellä realisimia, vastaukseni olisi ehkä: kotikotiin maalle.

Riskinottokyky: nolla?
Can I have
some space?
Can I have some space?
©2002 Way Out West

30.1.14

ISÄ'ntä

2 kommenttia:
Olen vuokraisäntä, ja nyt ensimmäistä kertaa seuraavan vuokralaisen valinta painostaa niin pahasti, että tekisi mieli jättää tekemättä.
Teknisesti ottaen se olisi mahdollista, mutta olisi käytännössä rahan heittämistä pohjattomaan naapurin kaivoon.

Hakijoina pieneen kämppään on paljon pieniä tyttöjä, mutta masennus syntyy siitä, että tiedän asunnolla olevan naapurin, jonka naapuriksi en tahtoisi edes itseäni. Toisaalta olenko valmis myöskään ottamaan kyseenalaisen näköisen sosiaalitapauksen tuhoamaan tosi siistiä kämppääni. Sekin olisi rahan heittämistä lampeen. Toisaalta, sen jälkeen asukkaan valinta ei enää olisi niin tarkkaa, tosin hakijoita olisi myös vähemmän.
Ja lisäksi, kun en edelleenkään pidä ihmisistä, tai niiden tapaamisesta, en ole innostunut tapaamaan kandidaatteja ja tutkimaan onko heistä mihinkään. Ehkä ensikerralla pitää ottaa hommiin välitysfirma, siinäkin heitetään rahaa lätäkköön, mutta ainakin vältyn itse tältä.

Tai sitten vain pitäisi olla kusipää.
a©d©

19.1.14

JokoSekäEttäTai

Ei kommentteja:
Yhtäällä oli linkki netellon persoonallisuustestiin, joka tietenkin heikkona hetkenä piti käydä katsastamassa. Vastaus oli tuttu ISTJ, mutta häiritsevintä kyseisessä kumpi-kampi-testissä oli kysymykset, joilla ei ollut selkeää, tai edes semi-selkeää, "oikeaa" vastausta, vaan molemmat vaihtoehdot pitivät vettä yhtäläisesti. Joten homma meni osin arpomiseksi.
Osin tämä ongelma saattaa kyllä johtua siitä, että olen keskilinjan mies, ilman radikaaleja ajatuksia kumpaankaan laitaan, ja sovitteleva asenne, joka näkee kummankin osapuolen perusteiden validiuden. Mutta..

"""
Valitse seuraavista vaihtoehtopareista aina se, joka mielestäsi on sinulle luontevin. Joka viivan välistä aina siis jompikumpi.

Elämä on tässä ja nyt
Hiljaa hyvä tulee
Elämä on tässä, sen on turha odottaa tapahtuvan vasta myöhemmin..
..mutta enemmistö asioista elämässä tulee hiljalleen. Ei ole kaikki-heti-tänne-mulle-nyt juttu se.


Yleensä minä olen se joka puhuu
Yleensä olen kuuntelija
OK

Arvostan ihmisten seuraa
Arvostan yksinäisyyttä


Kaipaan yksityisyyttä
Kaipaan kontakteja ja keskusteluja
Mikäli verbinä olisi ollut "arvostan" tms. olisin valinnut yksityisyyden, jota kysymys todennäköisesti minun tilanteessani odottikin vastaavan. Mutta, koska se oli "kaipaan" se tarkoittaa nyt asiaa, jota haluan enemmän kuin minulla on, eli kontakteja, mutta tälläkin on rajansa, eli 80/20 suhde voisi olla sopiva, nykyisen 95/5 sijaan.

Etsin uutta jännitystä
Etsin rauhaa
OK

Yleensä harkitsen ennen kuin puhun
Saatan puhua ennen kuin ajattelen
Nipotus: vaihtoehtojen tekstitys, "yleensä" harkitsen, ja "saatan" puhua, voivat hyvin olla molemmat yhtä tosia jos vain harkinta on vallitseva tapa.

Kutsuilla haluan olla huomion keskipisteenä
Kutsuilla seuraan mieluiten tilannetta sivusta
OK

Kartan vuorovaikutustilanteita
Etsin vuorovaikutustilanteita
OK

Pystyn keskittymään häiriöistä huolimatta
Häiriötekijät haittaavat keskittymistäni
OK

Minulla on vain muutama ystävä, mutta tunnen heidät hyvin
Minulla on monia ystäviä
OK

Yksin ollessa saa akut ladatuksi
Harmittaa, jos ei ole mitään tekemistä
Taas valinta kaatuu määriin, sillä ensimäiset 4vrk yksin, ovat lataamista, ja seuraaksi alkaa harmittaa.

Työskentelen mieluiten ryhmätyönä
Työryhmän on oltava pieni, sillä minä itse sen työn kuitenkin teen
??? Todella oudosti kuvattu kysymys. Miten ryhmän koko vaikuttaa siihen tilanteeseen, jossa kaikki muut lusmuaa?

Minut on vaikea todella tuntea
Toisten on helppo tulkita minua
OK

Keskityn ulkoisiin asioihin
Keskityn sisäisiin asioihin
ok

Käytän voimavarojani tuhlaillen
Käytän voimavarojani säästellen
OK

Uudet asiat kiinnostavat
Tuttu on turvallista
Tuskin kukaan pystyy kieltämään sitä että tuttu on turvallista, joten tämä ei ole valintakysymys vaan ensimmäisen kohdan kyllä/ei -kysymys

Keskityn mahdollisuuksiin
Keskityn kokemukseeni
Näillä kahdella ei välttämättä ole poissulkevaa korrelaatiota keskenään, mahdollisuuksien kun ei tarvitse mitenkään olla pois omalta kokemusalueelta.

Olen todella innoissani
Pysytäänpäs tosiasioissa
Näen kyllä mitä tässä on haettu, mutta miksi innostuminen tarkoittaisi tosiasioiden unohtamista?

Ajattelen asioita laajoina kokonaisuuksina
Keskityn tosiasioihin ja numerotietoihin
Tämä kyselyn "tosiasia" taitaa ollakin käännösvirhe, sillä taas, miksei kokonaisuudessa näkyisi numerot ja faktat?

Lähestyn uusia asioita luovasti
Lähestyn uusia asioita järjestelmällisesti
OK

Työskentelen inspiraation tullessa
Teen töitä tasaiseen tahtiin
Lasken itseni tasaiseksi puurtajaksi, sillä en kaipaa inspiraatiota/motivaatiota perusvääntöön, mutta tietenkin, inspiraation tullessa teho ja into kasvaa.

Minä luon
Minä teen
OK

Olen nero
Olen järkevä
Kyseisten suomenkielisten sanojen ero on mielestäni kovin pieni verrattuna mahdollisiin originaalikielisiin.

Olen idealisti
Olen realisti
OK

Idea on tärkeintä
Hyöty on tärkeintä
ok

Käytäntö on tärkeämpi kuin teoria
Teoria on tärkeämpi kuin käytäntö
OK

Opin uutta tarkkailemalla ja jäljittelemällä
Opin uutta ideoista
OK

Arvostan ihmisissä yllätyksellisyyttä
Arvostan ihmisissä ennalta-arvattavuutta
OK

Tiedän paljon asioiden soveltamisesta käytäntöön
Tiedän paljon asioita teorian tasolla
OK

Parhaat keksinnöt syntyvät hulluista ideoista
Parhaat keksinnöt syntyvät kovalla työllä
Ok, joskin juttu on mahdollista ajatella niin että, idea on aina ennen toteutusta eli sitä kovaa työtä. Mikään ei tule ilmaiseksi tässä maailmassa. (Joskin poikkekset vahvistaa säännön)

Voin usein unohtaa kiittää tai onnitella
Olen taitava kiittämään ja onnittelemaan
OK

Toisten mielestä olen lämmin ja joustava
Toisten mielestä voin olla joskus kylmä tai kova
OK

Tavoittelen totuutta
Tavoittelen harmoniaa
OK

Olen tunteellinen
Olen looginen
OK

Ihmisten tapaaminen seuran vuoksi on turhaa
Ihmisten tapaaminen seuran vuoksi on tärkeää
ok

Haluan että minut tunnetaan vilpittömänä
Haluan että minut tunnetaan järkevänä
Mahdollinen käännösongelma, mutta en näe vaihtoehtojen eroa.

Harmittaa, jos puolisoni kysyy vieläkö rakastan häntä
Arvostan sitä, että puolisoni on kiinnostunut tunteistani
Lähtien siitä oletuksesta, että parisuhde on tunteellinen (y|ka)ksikkö, kukaan tuskin voi olla allekirjoittamatta jälkimmäistä väitettä. Mutta ensimmäinen väite ei ole sen vastakappale, vaan moinen kysymyshän, mikäli moinen harmittaa, ei ole kiinnostus asioista vaan kumppanin rakastuksen haastaminen/epäily.

Se, mitä keskustelussa sanotaan ääneen, on olennaista
Ruumiinkieli, eleet ja ilmeet paljastavat usein enemmän kuin sanat
Ruumiinkieli paljastaa asioita, se on täysin totta, mutta keskustelussa, työpalaverissa tai ystävien kesken, se mitä sanotaan ääneen on _olennaista_.

Jätän mieluummin asian hoitamatta, kuin pahoitan jonkun mielen
Asiat on hoidettava, vaikka joku pahottaisikin mielensä
OK, Olkoonkin, että tässä on varmasti mahdoton skaala siitä, minkä tasoinen mielenpahoitus vs. minkä laatuinen tekemättä jättö.

Otan asiat usein henkilökohtaisesti
En ota asioita henkilökohtaisesti
OK

Hyvä järjestelmä saa asiat sujumaan
Hyvät ihmissuhteet saavat asiat sujumaan
Kaksi lyömätöntä faktaa vaakakupissa.

Olen lämminsydäminen
Olen kylmäsydäminen
OK

Ihmisille on annettava anteeksi
Ihmisiä on kohdeltava tasavertaisesti
Miksi anteeksi antaminen ei olisi tasavertaista?

Logiikka on tärkeämpää kuin tunne
Tunne on tärkeämpää kuin logiikka
OK

Ihmisen on puhuttava järkeä ollakseen johtaja
Ihmisen on oltava luotettava ollakseen johtaja
Ilman kumpaakaan ei voi olla hyvä johtaja.

Jos joku on eri mieltä kanssani, hän on luultavasti väärässä
Jos joku on eri mieltä kanssani, minä olen mahdollisesti väärässä
OK

Pidän tilaisuuksista, joissa on selkeä ohjelma
Pidän epävirallisista tilaisuuksista
Epätodennäköistä, mutta voi olla myös epävirallinen tilaisuus, joka on täysin aikataulutettu.

Auktoriteetti on jotakin ikävää
Arvostan auktoriteettejä
OK. Auktoriteetti ei ole ikävää, vaan sen väärinkäyttö.

Ratkaisuja on vaikeaa tehdä
Ratkaisujen tekeminen on helppoa
OK

Pidän ratkaisujen tekemisestä
Pidän tiedon keräämisestä
OK. Joskin kysymys vihjaa, että ratkaisut tehtäisin ilman tietoja.

Vapaus on kaikessa tärkeää
Järjestys on kaikessa tärkeää
OK

Säännöt ja ohjeet ovat välttämättömiä
En pidä säännöistä ja ohjeista
Se, että tunnustaa sääntöjen välttämättömyyden, ei vaadi että niistä pitäisi silti pitää.

Muutos on tervetullutta
Vastustan muutosta
OK

Yllätykset ovat useimmiten ikäviä
Yllättävät tilanteet tuovat mukavan lisän elämään
OK

Asioiden valmiiksi saaminen on parasta
Asioiden aloittaminen on parasta
Aloittamisesta on pakko tykätä enemmän, sillä valmiiksi saamista tapahtuu niin mitättömän harvoin.

Elämä on yksinkertaista
Elämä on monimutkaista
Riippuen millä tasolla elämää katsoo vastaus voi olla kumpi tahansa. Sama päiväohjelma toistuu läpi vuosien vain mitättömillä muutoksilla. Elämän lankakerästä roikkuu lukuisia langanpäitä, joista pitää kaikista nykiä oikeassa järjestyksessä ja määrin. Kaikki nämä yhdessä ..

Vain olennainen on tärkeää
Haluan kuulla kaikki eri mielipiteet
OK

Noudatan aikatauluja
Olen spontaani
Ensimmäisen kohdan verbi on hieman väärä, sillä spontaanius ei heti estä aikataulujen noudattamista, mutta se vähentää moisten tekemistä.

Teen suunnitelmia etukäteen tilanteiden varalle
Reagoin asioihin sitä mukaa kun ne tapahtuvat
Asioihin on pakko reagoida viimeistään silloin kun ne tapahtuvat, mutta näin tekeminen ei poista "tarvetta" tehdä etukäteissuunnitelmia niihin tilanteisiin, joiden epäilee tapahtuvan.

Ajattelen järjestelmällisesti
Ajattelen yleisellä tasolla
Järjestelmällisyys on tapa tehdä asia, yleinen taso on detaili taso, eli molemmat väitteet voivat hyvin olla yhtä todennäköisiä tai epätosia.

Käyn säännöllisesti läpi tehtävälistojani
Tehtävälistat jäävät lukematta, vaikka olisin niitä kirjoittanutkin
OK

Teen asioita mielijohteesta
Teen asioita harkitusti
OK

"""

Wou.
It's not work, that makes it work no
©1986 Van Halen

12.1.14

Postaus mortem

Ei kommentteja:
Kun en oikeasti kuollutkaan, niin edelliseen jatkoa.

Niin että jos kuolisin, niin sitten kuolisin. En usko, että minulle jäisi katumusta mistään mitä kaikkea ei ole tullut tehtyä. Vaikka varmasti on paljon mitä ei ole tullut tehtyä, ihan normaalista elämisestä lähtien, kaikkiin mystisiin bucket-list juttuihin asti.

Jos minulla olisi oma perhe, niin saattaisin ehkä jäädä kaipaamaan asioita, joita sen kanssa, tai sen eteen, ei ehtinyt tehdä, mutta näin kun moista ei ole, niin, en oikeasti osaa edes arvata olisiko niin. Toistaiseksi, nykytilanteesta jää ilo siitä tiedosta, etten ole tehnyt osaani maapallon ylikansoittamisen eteen.

Sikäli kun jälkeeni jäävä maapallo jää häiritsemättä, myös lähemmät sukulaiset jäävät häiritsemättä (henkisiä kärsimyksiä lukuunottamatta), sillä nykytilanteestani ei pitäisi edes jäämän velkoja huolehdittaviksi, enemmänkin ehkä perintöä.

Vaikka mahdollinen poistuminen tästä maailmasta, ei pahemmin kaduttaisi, ei se tarkoita ettenkö mieluummin jatkaisi elämistä, tässä maailmassa. Kuten aikaisemmin olen maininnut haluan täyttää 81 ennen kuolemaani. (Jos nyt joku on huomaavinaan ristiriidan aikaisemman postin ja ylläolevan välillä, niin ei, ei se ole siellä, ja jos on niin, sulje silmäsi, ja ajattele onnellisia ajatuksia.)

Jos sensijaan olisin 40 vuotta vanhempi, työni lopettanut, vanhuuden ja sairauden hidastama sekä ilman tekemistä..
<eooee>
©Hans Reichel

5.1.14

Joutsenluau

Ei kommentteja:
Isäpappa mainitsi ohimennen ruokapöydässä halusta elää. Josta omassa päässäni heräsi ajatusketju aiheesta.

Eli, mitä jos, kuolisin heti nyt ..

31.12.13

Viimeistä maapalloa viedään

Ei kommentteja:
Vuosiluku loppuu ja tilalle tulee toinen, samanmoinen.

Kävin lyhyellä kävelyllä tuolla kylätien puolella, ja järrkytyin pientareella makaavan tyhjennetyjen alkoholi- ja tupakkituotteiden myyntipakkausten määrästä. Myönnän etten ole itsekään pulmunen roskaamisen alalla, varmasti on muutama karkki- ja nenäliinapaperi minultakin jäänyt "luontoon" villin nuoruuteni aikana. Ja pari pantillista juoma-astiaa on, juhlayön siirtymistaipaleella, jätetty jalkakäytävän reunaan odottamaan aamun ensimmäistä kerääjää. Mutta mikä saa ihmisen heittämään lasipulloja, pahvipakkauksia ja muita random roskia, ulos liikkuvan auton ikkunasta? Kesken matkan ei autosta varmastikaan ole tila yllättäin loppunut, etteikö matkaan lähteneet tavarat pääsisi perille asti siinä missä ihmisetkin. Kävellen liikkeellä olevalle ihmiselle saattaa tulla ymmärrettävä hinku päästä eroon tarpeettomiksi muuttuneista pakkausmateriaaleista, heikkoja kun olemme. Mutta mitä järkeä on poistaa tavara liikkuvan auton ikkunasta, auton, joka aivan varmasti, jo seuraavan vuorokauden sisään, kulkee, mahdollisesti jopa ilman erillistä kiertämistä, julkisen roskiksen tai jonkin matkustajan kotipihalla nököttävän vihreän muovipönpelin ohitse.

Joissain paikoissa kuten Ruotsissa on laki, jonka varjolla roskaajia voidaan sakottaa hyvinkin tuntuvasti. Mielestäni ajatus olisi enemmän kuin hyvä, tuoda myös omaan maahamme. Pienenkin mutta tahallisen roskauksen sakko voisi hyvinkin olla luokkaa 50-100e, eli esim 2 päiväsakkoa.
Ongelma ei ole siinä, että se yksittäinen purkkapaperi putoaa maahan ja siten aiheuttaisi maailmamme tuhon, vaan se, että henkilö joka näin tekee, on itse se siemen, joka kasvaa exponentiaalisesti, ja joka jo oman historiansa (puhumattakaan jälkeläisistään) aikana jättää peräänsä paljon muutakin, paljon pahempaakin 'roskaa', sekä tuhlaa ulkopuolisten resursseja omien jälkiensä siivoamiseen.
Se, että Suomessa sakottaa voi ainoastaan poliisi, jonka väkimäärää jatkuvasti vähennetään, on tietenkin yksi ongelma moisen lain kanssa, mutta se on erillinen ongelma. Se että lain valvontaan ei ole resursseja, eikä sillä siten saada kiinni kaikkia lain rikkojia, ei mielestäni ole syy olla tekemättä moista lakia. Valvonnan määrästä huolimatta, aina tulee olemaan metsätaipaleita ja puistonkulmia, joissa halutessaan voi, todellisella nollariskillä, tehdä mitä vain. Mutta jos edes kaupunkien keskustoissa on potentiaalinen riski menettää päivän budjetti yhden älyttömän laiskuuden takia, on se varsin opettava kokemus. (Koska nykyinen kotiopetus ei tunnu riittävän.)
Enkä myöskään näe ongelmaa siinä että pienen rikoksen, joka roskaaminen varmasti enemmistön mielestä on, rangaistus on suhteellisesti ylisuuri verrattuna ns. oikeisiin rikoksiin, joiden rangaistus on helposti mitätön. Joka myös on erillinen ongelma.
Vaikkei lailla olisikaan välitöntä ja totaalista muutosta kaupunkikuvaan ja ihmisten asenteisiin, alkaisi se varmasti vähitellen, yksi ihminen ja kaveriporukka kerrallaan parantaa maailmaa.

Siistiä vuotta 2014 kaikille.
So, tell me where I'll be in 2014
©2011 Racoon

10.12.13

Juoksulla

Ei kommentteja:
Ohitin kotimatkalla kuntosalin ikkunan, jonka takana porukka juoksi huonetta ympäri, ja saman tien kuulin päässäni vanhan, kotona ja koulussa opitun ohjeen: Sisällä EI juosta.
Ehdittyäni ensin <Nelson>HääHää</Nelson>-maisesti naurahtaa, tajusin, että itsekin, hetkeä aiemmin, olin juossut sisällä melkein tunnin putkeen, ja ihan puhtaalla omalla tunnolla...
Miksei vanhemmat voi olla loogisia?
No one told you when to run,
you missed the starting gun
©1973 Pink Floyd

9.12.13

Valopulaki

Ei kommentteja:
Tänään tuli, tuolla ulkona, pimeässä, vastaan pyöräilijä, joka täytti kyllä lain kirjaimen, mutta ei mitään muuta. Sillä valo oli pyörässään kyllä, kuten vaatimus kuuluu, eikä häikäissyt muita liikkujia, kuten toinen kieltää. Ledi lamppunsa näes valaisi ainoastaan omat ledinsä, jonka totesin pyörän tultua alle kolmen metrin päähän. Lähietäisyyttä kauemmaksi, ei valosta irronnut fotoniakaan, valaisusta puhumattakaan. Eli ei ollut ihan noin mahtava valokeila kuin linkin yhdellä "nörtillä" aussilla.

Mutta tosiaan, puolen tunnin googlauksesta huolimatta, en onnistunut löytämään valotehorajoja polkupyörään. Eli melkein voisi väittää olevan samassa luokassa kuin kypärä"pakko". Minimivaatimusta ei tosin löytynyt autoillekaan, joten..
You show the lights that stop me
©2010 Ellie Goulding

29.11.13

Girls on film

Ei kommentteja:
Fridays are beautiful,
Life - is beautiful. n so r u

Heaven, in, I am.

- Eli mystiset eventit sen kun vain jatkuvat.
Clap along if you feel like happiness is the truth
Because I'm happy
©2013 Pharrell Williams

28.11.13

Aikapankki

Ei kommentteja:
Tänään töissä tein havainnon, joka kuullosti siltä, etten laske ajalleni hintaa.
Päivä oli jo täysi, kun jatkoin vielä tekemistä. Itseasiassa koko ura, nykyisessä firmassa, olisi jo täysi, ja tunteja sisässä riittävästi vaikka lomailemaan loppuaika. Eli "normipalkka" jäljellä olevasta kuukaudesta on tulossa, vaikken tekisi lainkaan enää töitä. Mutta siinä koneen ääressä perustelin itselleni, että vielä puoli tuntia, jotta saan enemmän "ylimääräistä" rahaa, (kun saldot maksetaan pois). Yhtään ei tullut mieleeni, että kyseinen puoli tuntia olisi pois jostain. Aika ei siis maksa mitään, mutta antamalla sitä työnantajalle, saan ilmaista rahaa =)

Normaalisti kyllä lasken ajalleni arvoa. Sitä mistä edellinen hyväntekeväisyys kautta ahneus tänään sattui kumpuamaan on mysteeri - toistaiseksi.
Money, it's a gas
Grab that cash with
both hands and make a stash
©1973 Pink Floyd

9.11.13

Kahvia ja ProBLEmantiikkaa

Ei kommentteja:
Rauhallisina viikonlopun päivinä, sitä tulee ajatelluksi elämän pieniä mysteerejä. Esimerkiksi.
Jos meillä on tasan litra, 20 asteista raanavettä, kun siitä keitetään yleisellä (halvalla) Braun:in kahvinkeittimellä keskimääräisen vahvaa kahvia, paljonko saamme kahvia?

Ongelma jakaantuu useampiin osioihin, joista mielenkiintoisin omasta mielestäni on: paljonko nesteen tilavuus kasvaa uutos-prosessissa.
Edellisen mittaamista vaikeuttaa se, että määrä todennäköisesti kalpenee muiden osien muutoksen rinnalla, vai kalpeneeko?
Suurinpana muutoksen aiheuttaja on varmasti se, että keiton aikana osa vedestä karkaa höyrynä ilmaan ja poistuu paikalta.
Toinen tekijä on se, että juomalämpöinen vesi on noin 1,7% laajentunut suhteessa lähtötilan 20 asteiseen versioonsa.
Niin, ja osa vedestä jää kosteutena porojen sekaan ja heitetään biojäteastiaan.

Selkeästikään ongelmaa ei voi ratkaista keittiöolosuhteissa, vaan keitin pitää viedä "laboratorioon" ja sulkea keiton ajaksi tilaan, jossa höyrystyvä vesi saadaan talteen ja voidaan jälkeenpäin mitata.
Porot pitää punnita ennen ja jälkeen kahvinkeiton, sekä sen jälkeen kuivata ja punnita uudestaan, sitä kautta syntyneen hävikin löytämiseksi. Tämä mittaus antanee myös tiedon siitä paljonko puruista p·uuttuu.
jne.

Todellisuudessa elävät voivat väittää, että laskun tuloksella ei ole mitään merkitystä, sillä suurin osa hävikistä, joka ei edes kiinnosta ketään, kaadetaan pöydälle ohi kuppien sekä huuhdellaan "tyhjästä" pannusta juomisen jälkeen viemäriin. Mutta ei se mitään, tyhmiä ihmisiä pitää vain sietää.
Black coffee and cheeseburgers
©???

26.10.13

Pessimissi

Ei kommentteja:
Itsetutkiskelun yksi kohta on perusasenne.

Niin pitkään, kun jaksan muistaa, olen ollut optimistinen pessimisti.
Tiedän että kaikki asiat menee väkisinkin perseelleen, mutta siitä huolimatta luotan että kyllä kaikki järjestyy.

Eli mitä tahansa yrittääkään tai tekee, se ei koskaan onnistu siten kun oli suunnitellut, vaan kusee erinäisin osin tai epäonnistuu ihan kokonaan.
Turha odottaa onnistuvansa.
Taino, ei onnistumisen odottaminen turhaa ole. Mutta sitä ei kannata tehdä niin, että oikeasti kuvittelee onnistuvansa niin sokeasti että sitten epäonnistumisen (yllättäin) saapuessa siitä masentuu.
Mutta siitä huolimatta, että mikään ei onnistu, merkitykselliset asiat kyllä järjestyvät, siten ettei tarvitse olla huolissaan.
Mikäli eivät sitkeän yrittämisen seurauksena suoraan, niin sitten tavallaan huonomman kautta kuitenkin, kuten:

- Vaikka työtehtävä tänään kusi, sitä voi yrittää huomenna uudestaan.
- Vaikka työtehtävä ei onnistunut tänäänkään, projekti jatkuu edelleen.
- Vaikka projekti on myöhässä, se saa kyllä jatkoaikaa.
- Vaikka projekti lopetettiin, työpaikka on vielä huomennakin.
- Vaikka työ downsize:ttiin, jostain löytyy kyllä uusi.
- Vaikka uutta työtä ei heti löydykään, pienellä järjestelyllä pärjää kyllä rahallisesti.
- Vaikka rahat loppuu, suku/ystävät/kela kyllä auttaa eteenpäin.
- Vaikka asunto lähtee alta, aina sitä johonkin pääsee 'asumaan'.
- Vaikka auttaja ajaa ulos, ainakin on kesä.
- Vaikka asuukin ulkona, ainakin on terve.
- Vaikka sairastuisi, pääsee ainakin sairaalaan sisätiloihin.
- Sairaalassa on henkilöstöpula, sinne pääsee harjoittelijaksi, töihin, saa työsuhdeasunnon, lääkäripuolison, perheen ja hyvän elämän.
If only I could
forget this moment
If only it could
fade away
©2006 Hammer & Funabashi