Amerikka on paska maa.
Siinä yhden rivin summary kahden viikon tripistä New Jerseyn suunnalla.
Pidemmästä vastauksesta ehkä jo löytyy muutamia positiivisiäkin ajatuksia. Reissu sinällään ihan ok, ehkä paikallisen (tai turistioppaan) kanssa pyörittynä kokemus olisi ollut enemmän päämäärällinen ja siten olisi löytänyt paremmin positiivisiakin kokemuksia, mutta, kaunisteluhan on feikkiä.
Mutta maana se on todella huono, kaikki jenkkileffoista opitut klisheet ja mielikuvat ovat todellakin totta ja vieläpä epätodellisessa määrin pahaa arkipäivää. Asiat tehdään hankalasti ja kovalla sählingillä niin autovuokraamon kassalla, starbucksin tiskin takana kuin isommassakin oikeassa firmassa.
Inhimillisen hintaiset
ruokapaikat on rasvaisia burger dinereita. Pakollinen
small talk on todella teennäistä ja ärsyttävää. Ihmisiä, autoja ja teitä on ihan sikana liikaa (ok, New Yorkin miljardikaupunki on ehkä väärä seutu etsiä rauhallisuutta).
Raha. Miten vaankin voidaan tehdä asiat hankalaksi. Ensinnäkin, mitättömät kolikot, joita taskut kertyy täyteen. Sentin ja viiden sentit
kolikot ovat tosi loogisesti isompia kuin 10 sentin dime. Ainoa siedettävä kolikko on quarter, jota mm. parkkimittarit syö. Setelit on kaikki samankokoisia ja keskenään yhtä harmaita, eli arvo pitää, joka kerta erikseen, lukea harmaasta numerosta. Erojakin tosin löytyy, törmäsin ainakin kahteen häiritsevän erilaiseen harmausvivahteeseen, jota joka kerta luuli eriarvoisen setelin merkiksi, mutta ilmeisesti samaa mustetta ei vaan painokoneissa voi käyttää kahta vuotta peräkkäin.
Hinnat. Osa kaupoista ja ravintoloista ilmoittaa hinnat verottomina ja osa verojen kanssa, mutta tämä pitää itse tietää. Osassa paikoista pitää antaa riittävän prosenttimäärän kokoinen tippi, mikäli haluaa päästä ulos kunnialla tai aikoo saada palvelua siellä toistekin. Ja osassa saatetaan pahastua jos näin tekee. Tämäkin pitää itse tietää.
Talot. Ok, pilvenpiirtäjät ovat kyllä aikansa aika hauskoja rakennustekniikan ihmeitä, mutta aikapian niihinkin tottuu. Kun on nähnyt yhden on nähnyt ne kaikki. Pienemmät omakotitalonomaiset tönöt on muovisen oloisia etusivujensa maskeerauksineen. Siis sen että kurjankin talon etuseinään on lyöty tiiliseinältä tai marmorilta näyttävä kuorrutus ja vieläpä pröystäilevän oloinen sellainen.
Tämän kokemuksen perusteella, ei kyllä edes kaduta, että ensimmäisinä 30 elinvuotena ei ulkomaan matkoja ole tullut tehtyä. Mutta ei, olen kyllä valmis lähtemään toistekin, jos itselle ilmainen työmatka näin mahdollistaa, mutta ei siihen lystiin kyllä omia rahojaan pistäisi ilman jotain muuta hyvää syytä.
Seuraavaa kokemusta odotellessa, pitää katsoa löytyykö kuvasaaliista jotain, joka saa iloisia ajatuksia aikaiseksi...
We're all living in America,
Amerika, Amerika.
We're all living in America,
Coca-Cola, sometimes WAR
© 2004 Rammstein
