16.5.14

Sun

Ei kommentteja:
Tässä tunti sitten poistuessani kaupungista "beachiltä" ja auringon melkeinpä vasta lopulta näyttäessäään itseään päiväisen pilviverhon takaa, huomasin ja vasta oikeasti tajusin todellakin sen, kuinka paljon pidän auringosta.
En niinkään lämmöstä, vaan enemmän sen visuaalisesta puolesta.
Toki lämpökin on mukavaa, tietyissä rajoissa, mutta siinä itsessään ei ole mitään kaunista.
Yllä oleva kuva voitti vaihtoehdon meluisasta ja täpötäydestä baarista. Eikä kaduta kyllä yhtään; whose width me?

Stop copying me

4.5.14

Tekninen isoisä

Ei kommentteja:
Sunnuntain päätteeksi rauhotuin kuunnellen Avaruusromua. Tunnelman tehostamiseksi sammutin huoneen valot. Tällöin, kellon virkaa hoitavan, puhelimen tekstin valo loisti silmiinpistävästi ja näytti päivämäärää, joka muistutti, että tulevalla viikolla on jälleen syntymäpäiväni.
Vuosissa ei pysy mukana, kun peruskouluiän jälkeen syntymäpäiviä on, juhlimalla juhlittu, vain ehkä jos kerran tai pari.
Pakollisen tarkistuslaskennan jälkeen totesin, että 40 on jo merkittävästi lähempänä kuin aikoinaan ohitettu 30. Ja tämän toteamisen seurauksena, välittömästi iski jokin, jonka paras kuvaus taitaisi olla kolmekympinkriisi.

Yksi tätä 'pelkoa' tukeva laskenta-ajatus kertoi, että ikäni puolesta voisin olla jo jopa isoisä, ilman että jälkeläisiä olisi edes pitänyt tehdä alaikäisenä. Mutta.

Lapset aside, mitä muuta älykästä tässä maailmassa pitäisi saada aikaan? Monen ihmisen määritelmän mukaan en ole vielä edes elänyt, nähnyt maailmaa, jättänyt jälkeä, yms. Ei elämässäni mitään erityistä vikaa ole mielestäni ollut, vaikka se ehkä vähän turhan rauhallista onkin ollut. Ja jotkin tekemättä jääneet asiat saattavat erinevin määrin kaduttaa. Mutta kokonaisuutena, ihan menettelevää, oletan.

Edelleen odotan, kuinka tulevaisuus muuttaa kaiken vielä paremmaksi, jollain taikaiskulla.

The most important thing a father can do for his children is to love their mother.