Lahjaklicksi

Miehen, joka on tajunnut vaatimattomuuden siihen pisteeseen, ettei kaipaa uutta materiaa on ilkeä saada tilaisuuksia palveluksiin, joista toinen osapuoli on mieluiten valmis korvaamaan lahjuksin. Menee tuskaksi keksiä jotain elektroniikkaa, josta olisi itselle iloa, kun ei halua mitään.
Tokihan on asioita, joita voisi haluta, mutta kun tietää, että jäisivät alun jälkeen ilman oikeaa käyttöä, ei sitten haluakaan.

Maikkarilla osaavat laskelmoida loppuun asti; Klikkaa mun jatkuu-spoteissa on aina se söpö-brunetti ja se toinen nuori plikka. nam.

So much love to show you
So much love
©2000 Utah Saints

Läpinäkyvä maanantai

Se on sitten maanantai, ei siinä sinänsä mitään erityistä, paitsi se että ihmiset inhoavat sitä ja valittavat siitä, joka hel**tin maanantai, niinkuin kyseessä olisi joku jeesuksen uusi tuleminen.
Myönnetään että itsellänikin on välillä maanantai, mutta se ei ole kellontarkasti, joka luojan ikinen maanantai, oleva tapahtuma, josta pitää valittaa ja kehuskella ulkopuolisille. Lisäksi oma maanantaini ei pahemmin sidottu varsinaisesti maanantaihin. Vaan tuntuu että useimmiten maanantaini on enemmänkin vasta tiistaisin.
Oikea maanantai kun menee vielä viikonlopun energialla. Keskiviikko on tietenkin keskiviikko. Torstain pelastaa lähestyvän perjantain odotus. Ja perjantaina odotus palkitaan. Joten tästä jää ainoastaan tiistai, joka on siten potentiaalinen maanantai.

Ajan trendisana taitaa olla läpinäkyvyys, koska sitä tunnutaan kaivattavan joka ikiseen asiaan, päätöksiin, toimiin ja olemuksiin. Törkeintä tästä tekee se, että omassa päässäni läpinäkyvyydellä on merkitys, jota en itse haluaisi käyttää niissä yhteyksissä, joissa sitä nyt käytetään.
Jos jokin on läpinäkyvä, se on jotenkin pieni, mitätön tai merkityksetön, koska siitä näkyy läpi.
Lisäksi läpinäkyvyys on jotain himmeää ja epämääräistä eikä mitään konkreettista se selkeää.
Läpinäkyvää asiaa ei myöskään näe. Onko se sitten hyvä asia jos päätöstä, sopimusta tai jonkun tekemisiä ei näe missään??

Just wait,
tomorrow can wait
another day
©2005 Dyce

ps. Olenko se vain minä vai onko musiikki oikeasti ollut parempaa viime viikkoina?

Tapahtui aikojen alussa

Katsellessani Vantage Point -leffaa, tajusin taas kuinka syvästi inhoan elokuvia, jotka alkavat loppuhuipennuksella, jota seuraa "#### tuntia/päivää/viikkoa aiemmin"-teksti ja sitten loput 70 minuuttia on taas juonen kasausta, kohti sitä kertaalleen nähtyä loppua/alkua.
Ohjaajalla on pahemmin asiat kuralla, jos ainoa tapa saada katselijat kiinnostumaan leffasta on aloittaa lopun efektipläjäyksellä, vaikka siihen kuinka olisi tuhlattu koko elokuvan budjetti. Sillä vaikkei sitä näyttäisi leffa alussa ja lopussa, voihan sen silti näyttää kahdesti, leffoissahan kaikki räjähdykset tapahtuu kumminkin monesta kuvakulmasta peräkkäin ja hidastuksella.
Tähän alkuloppusyntiin on sorruttu myös isoissa blockbuster-leffoissakin, joita ei ollenkaan haittaisi vaikka alku olisikin hitaampi.

Ainoa keksimäni oikeutus lopulla aloitukselle on, jos loppu on sen verran pitkä, että siinä ehtii saada oletuksen asioiden tolasta, syistä etc. jotka sitten jälkeenpäin näytetty alku kääntää toisinpäin mutta uskottavasti ja ei ennalta arvattavasti. (Samalla kun tätä tässä sanon, takaraivo huutaa: ÄLÄ VÄKISIN YRITÄ KEKSIÄ LAIMEITA PERUSTELUJA, SE ON SILTI VÄÄRIN!)
Mutta useimmiten, loppu on vain huipennus, jota sitten odottaa koko leffan tapahtuvan. Eli leffa omatoimisesti spoilaa itsensä heti alussa.
Henkilökohtaisesti minua ei pahemmin haittaa, jos olen kavereilta kuullut leffan juonen ja lopun twistin ennenkuin olen itse leffan nähnyt, mutta jos leffa tekee sen itse, niin aaargffh!

Synninpäästö alussa mainittulle leffalle: ei kuulu valitettuun kategoriaan, koska koko leffa on yhtä takaisin kelausta. Mutta en minä sitä tiennyt vielä sen ekan kelauksen kohdalla, jolloin tämä entry alkoi.

cos I'm using technology
Ain't got time
©2000 Utah Saints

2011-11-11T20:11:11.11

1 toistoista.

And it takes
And it takes me away
©1994 Marusha