Likaisen työn sankari

Se on joulukuun aaton aatto (eli kaksi kuukauttaa jouluun). Päivänkin puolesta.
Mihin se vuosi meni?

Ehkä tänä vuonna sentään tapahtui jotain, ei ehkä mitä odotin, mutta odottaako sitä kukaan.
Osa seurauksista on vielä auki, mutta .. Ompahan jotain myös tulevax vuodex..

Kevennyk seksi:
Vanha nainen kuumassa, vahtimassa pesää.

 
©1976 Jean-Michel Jarre

Hankalasti ymmärrettävä

On ihmisiä jotka on in the zone, on toisia jotka ei, jotkut tietävät reitin toiselle puolelle (tai niille voidaan näyttää se) koska he ovat jo aiemmin olleet siellä. Jotkut eivät tiedä missä olevat ja kaikki voi muuttua. ...
Life is hard. —
Tai itseasiassa ei, elämä on vain complicated. —
Tai no, eipäs sittenkään. Things elämässä ovat complicated, elämä itse on helppoa.

Ja ne jututkin ovat varsinaisesti yksinkertaisia, niitä on vain hankala ymmärtää. Esimerkiksi kaikki muodostuu kvarkeista ja niillä on spin, joko ylös tai alas, ja ne noudattavat kiinteitä fysiikan lakeja, mutta se miten se kaikki vaikuttaa, on pienen ihmisen hankala ymmärtää.
Jopa itse luonto, maailma, maapallo ja muut seuraavat sinänsä selkeitä luonnon lakeja. Myönnetään, että ihmiskunnan historia on paikallaolollaan vaikuttanut siten, että kaikki näyttää menevän randomisti päin pe**että, mutta tässäkin on normaali syy-seuraus.

Kuten sanottu, elämä on helppoa, senkun seuraa päivittäisiä rutiineitaan ja toistaa opittuja toimia. Ja silloin tällöin väliin heitetään, mukamas "suunnittelemattomasti", yksittäisiä rutiineista poikkeavia tapahtumia (pusu, treffit, loma, matka). Ja mikäli omat kvarkit ovat sopivassa asennossa, poikkeavat teot valiutuu jopa mukavuusalueen ulkopuolelta.

Mutta edelleen kaikelle on syy. Ei (jumallista) tarkoitusta, mutta syy. Se ei yksilöstä saata näyttää siltä, koska tällä itsellään on kovin pienet vaikutusmahdollisuudet yhtään mihinkään. Enemmistön ihmisen asioista päättää tämän oma historia, vanhemmat, kaverit, yhteisö ja muut ihmiset sekä kaupungin ja valtioiden päättäjät. Toki itsestä saattaa joskus tuntua siltä, että omaa päätöstä on seurannut muutos. Mutta itseasiassa, se tietoinen päätös, on ollut vain pieni osa sitä kaikkea, joskus jos käy onnelisesti, se on se aasin selän katkaisija, josta näkyvä muutos alkaa. Mutta väitän; muutos on jo tehty, ennenkuin päätös siitä tehdään.

Poikkeuksena syy-sääntöön on muutamat oikeasti randomit tapahtumat, kuten lottovoitto. Jotkut (näennäisesti syyttömät) taudit on hieman harmaalla alueella, sillä vaikka toistaiseksi ei tiedettäisikään, miksi joskus jokin iskee, niillekin todennäköisesti on jokin syy (logiikka vaatii näin).

you fought me ‘cause I didn’t care
and I still don’t understand
©1987 Pet Shop Boys

mi au tsk

Onhan se kiva, että voi sanoa saavansa nukkua sellaisen kuuman kissan kyljessä, joka minusta kovin pitää. Mutta varsinkin näin lämpiminä kesäöinä, on tavallaan sääli, että tuo on varsin kirjaimellista. Välillä kylmä kanttura voisi olla..

-
Pikkulinnut on ku*ipäitä, ei riitä että yksi "peipponen" (laji muutettu) räksyttää kissan ollessa lähellä vaaran merkiksi, vaan tämä seuraa kissaa ympäri pihamaan ja lähimetsiköt sekä räkättää jat-ku-vas-ti. Kyllähän tuo helpottaa kissan löytämistä pihapiiristä, kun moinen helistin sen paljastaa. Mutta ei kyllä käy kissaa kateeksi, sillä sirpitys ei todellakaan ole mitään mukavaa tityytä vaan varsinaista nakutusta.

--
..siellä ei ole yhtään mitään.

∻
"I'm sorry - I'm thinking about cats again"
© Debbie eHarmony

2 Be's is tai ei

Näin koulujen päättymis-ajankohtaisen painajaisen. Noo, se ei ehkä ollut ihan oikea uni, vaan ehkä enemmänkin uninen pelottava ajatus. Mitä jos, sinulla on tytär ja tästä tulee pissis :$

Miten sellaista voisi välttää? Kenties muuttamalla ajoissa sopivalle alueelle ja siten vaikuttamalla tarjolla oleviin ystäviin positiivisessa hengessä? Saattaa mennä hankalaksi ja epävarmaksi. Eiköhän moinen ihmisryhmä ole pesiytynyt nykyään jo joka kulmakunnalle?
Tehokkaampaa ja kenties varmempaa olisi jo alusta lähtien ohjata ihmisenalku sopiviin harrastuksiin, sellaisiin vähemmän suosittuihin ja nörtähtäviin. Ja täten saada aikaan ystäväpiirin asiallisuuden. Tuo ehkä saattaisi olla positiivistä myös muistakin syistä..

En kiellä etteikö olisi täysin mahdollista saada aikaiseksi selväjärkinen nuori nainen myös huonossa seurassa kasvaen, mutta miksi riskeerata. Ankkanaamaus muine lieveilmiöineen, on ansainnut paikkainsa vältettävien paheiden kuten alkoholi, tupakka ja prätkäpoijat rinnalla.

∻
..for summer!

Joss

Tiedän, mutta silti.

-

Surullista, parasta mitä minulla on juuri nyt, on ajatus jostain, jota ei ole.
Ja ajatukseksi, se ei ole mitenkään... vaan kovin... Eikun, onpas, mutta kun realismi.

Osaa edes haaveilla :(

∻
I've been
thinking about

sweet 15

Its been a whale. Since
Tried, crashed, burned, saw the light (of the fire) and it was good. Ei kaikki, mutta se yksi crash.

Muiltaosin, vuoden 15 retrospektiä ajatellen, ei mitään ihmeellistä.
- Yritin myydä asunnon, en saanut.
- Luovutin, kahdesti. Yritin kolmannesti, mutta en onnistunut.
- Lopetin kitsastelun, ömm siis vähensin.
- Aloitin uuden harrastuksen, alkoholismin.
- Tein uuden ennätyksen vanhassa, tahtomattani.
- Vanhenin, ja kenties opin jotain uutta - itsestäni. (Tuskin - toim.huom.)

∻
Take my hand

\o/

Joskun kun lopulta pääsee eroon rankasta puhelin-palaverista, tekeisi mieli painaa tuota nappia. Mutta ei se kannata, sillä siitä joutuisi ojaan..

∻
On sentään lauantai.

Ys tä? vähän

Ystävänpäivän kunniaksi viittaus päivän uutisiin: "Anders Behring Breivik uhkaa syömälakolla, jos ei saa parempia videopelejä." Eiköhän tuohon osaa kuka tahansa (esi)teinin vanhempi sanoa että, siitä vaan, mutta sitten ei syödä karkkia tai muuta naposteltavaakaan.
Jotenkin ponneton mielenilmaus moinen. No, mielenilmaus kyllä joo, mutta että ase omien toiveiden saamiseksi? Sama kuin istuma/seisoma -lakko; sen kun seisoo pois vaan, ihan mielensä kyllyydestä, olihan se juuri myös tuoliton tammikuu.

--
Miten pääsisi eroon piheydestä? Sillä jossain on pieni härö, kun siitä että käy yhdellä, riippumatta oliko kivaa, vai eikö ollut kivaalkuilta, päällimmäiseksi jäävä muistikuva on se, että ***uttaa se, että tuli käytettyä ~15e "ylimääräistä". Sen sijaan, että jos olisi mennyt kotiin kaivamaan napaansa, eikä olisi tarvinnut moista järkyttävää rahasummaa tuhlata.

'Cause I'm losing
my sight, losing my mind
Wish somebody would tell me
I'm fine
©1999 Papa Roach

Postaus mortem

Kun en oikeasti kuollutkaan, niin edelliseen jatkoa.

Niin että jos kuolisin, niin sitten kuolisin. En usko, että minulle jäisi katumusta mistään mitä kaikkea ei ole tullut tehtyä. Vaikka varmasti on paljon mitä ei ole tullut tehtyä, ihan normaalista elämisestä lähtien, kaikkiin mystisiin bucket-list juttuihin asti.

Jos minulla olisi oma perhe, niin saattaisin ehkä jäädä kaipaamaan asioita, joita sen kanssa, tai sen eteen, ei ehtinyt tehdä, mutta näin kun moista ei ole, niin, en oikeasti osaa edes arvata olisiko niin. Toistaiseksi, nykytilanteesta jää ilo siitä tiedosta, etten ole tehnyt osaani maapallon ylikansoittamisen eteen.

Sikäli kun jälkeeni jäävä maapallo jää häiritsemättä, myös lähemmät sukulaiset jäävät häiritsemättä (henkisiä kärsimyksiä lukuunottamatta), sillä nykytilanteestani ei pitäisi edes jäämän velkoja huolehdittaviksi, enemmänkin ehkä perintöä.

Vaikka mahdollinen poistuminen tästä maailmasta, ei pahemmin kaduttaisi, ei se tarkoita ettenkö mieluummin jatkaisi elämistä, tässä maailmassa. Kuten aikaisemmin olen maininnut haluan täyttää 81 ennen kuolemaani. (Jos nyt joku on huomaavinaan ristiriidan aikaisemman postin ja ylläolevan välillä, niin ei, ei se ole siellä, ja jos on niin, sulje silmäsi, ja ajattele onnellisia ajatuksia.)

Jos sensijaan olisin 40 vuotta vanhempi, työni lopettanut, vanhuuden ja sairauden hidastama sekä ilman tekemistä..

<eooee>
©Hans Reichel

Joutsenluau

Isäpappa mainitsi ohimennen ruokapöydässä halusta elää. Josta omassa päässäni heräsi ajatusketju aiheesta.

Eli, mitä jos, kuolisin heti nyt ..

Muuttos

E-rit-täin hyvä ystävä muutti jokunen vuosi sitten, kilometrin päästä 25 kilometrin päähän. Se sattui, koska vierailujen päärä putosi pariin kertaan vuodessa, ollen aikaisemmin, parhaimmillaan, parikin kertaa kuussa. Pari kertaa vuodessa tarkoittaa tässä nyt ihan oikeasti pari eli kaksi tai useimmin jopa vain yhden kerran vuoden aikana. Joka on ihan säälittävän vähän.
Myönnetään, että itsestänihän tuo nyt vain on kiinni, kukaan ei ole estänyt kyläilemästä useammin. (Paitsi ehkä jossain välissä?) Mutta sen sijaan että syyttäisin itseäni, syytän sitä että, kyseisen 25km kulkeminen vaatii auton (jota en omista) tai harrastuneisuutta (75 minuuttia) julkisen liikenteen kanssa. Tai arvokkaan vuokra-auton.
Nyt samainen kaveri ilmoitti muuttavansa uudestaan, ja nyt 150 kilometrin päähän. Pelottaa ajatellakin, millaiseksi vierailutaajuus nyt putoaa. Tämän jälkeen kun julkinen liikenne tai taksi ei enää ole edes optio.
Ja mikäli tämä ei olisi tarpeeksi, niin itsellänikin on mielessä muuttaminen. Ja mikäli se onnistuu tapahtumaan jossain vaiheessa, etäisyytemme kasvaa vielä yhdellä sadalla kilometrillä lisää. Toistaiseksi tämä tosin on vain pelkkä ajatus.

Jälkiviisastelija katuu tässä välissä sitä että, olisi sittenkin pitänyt kulkea tuo 25km selkeästi useammin, sillä se olisi vielä onnistunut huomattavasti helpommin extemporee ja yhden illan istujaisen tai päiväkahvin takia kuin kuusinkertaistuttuaan kahteen tuntiin.

Tähän kaikkeen voidaan hyvin sanoa sopiva; kaikki muutos on pahasta.

Ja illan opetus; vierailkaa vielä kun voitte.

Who is right? Who is wrong?
I don't know. I've got pain
in my heart
©1985 Modern Talking

Love grammar

Verkossa leviää kirjoitus ja ajatus siitä että rakkaus on verbi. Lyhyesti sanoen; "Rakkaus ei ole tunne, vaan toisen auttamista." Lue juttu niin tiedät tarkemmin.

Olen eri mieltä. Ja olin jopa lukevani jutusta, että kirjoittaja itsekin tarkoittaa enemmän sitä, että rakkaus on jotain (lovey-dovey) mitä syntyy auttamisen seurauksena, tjsp, mutta vain ilmaisee asian sekavasti toisin.

Oma mielipiteeni on, että rakkaus on edelleen tunne, jollei nyt ihan se Disney-versio, niin lähellä kuitenkin. Perhoset vatsassa ja muut söpöt ja pehmoiset jutut ovat sitä.
Verbi eli tekeminen liittyy siihen kyllä. Auttaminen, jakaminen, puolesta ja yhdessä tekeminen ovat tehokkain rakkauden seuraus.

Sille eräälle avataan ovi, kannetaan tämän koulukirjat kuin ostoksetkin, ollaan yhdessä ja jaetaan askareet ja vastuu, siitä - syystä - että - tätä - rakastetaan. Näiden asioiden tekeminen ei ole se rakkaus. Vai koetko sinä rakastavasi jokaista jota autat? Ja puhun nyt the rakkaudesta, enkä veljellisestä mitään tarkoittamattomasta versiosta.

Ei tietenkään pidä unohtaa, että kaikki se tekeminen ruokkii järjestelmää ja auttaa ylläpitämään rakkautta for years to come.
Edeltävästä johtuen, asian voi kenties halutessaan yksinkertaistaa paremmin ihmisiin vetoavaan ja myyvään muotoon väittäen rakkautta verbiksi.
Mutta ei se ole "oikein".

And time can do so much
Are you still mine?
©1955 North & Zaret

Ei näin

Tein keskiviikkona pahan virheen, tai itseasiassa kaksi virhettä. Mutta se eka, on niillä rajoilla, että olisinko omatahtoisesti voinut estää sitä tapahtumasta, eli se kaatuu hieman rehellisen vahingon piikkiin. Toisin kuin se toinen, jonka tapahtumista ehdin havaita ja miettiä kaikessa rauhassa, mutta silti tein sen.
Eli se eka, josta kaikki alkoi;
Tehdessäni jotain, josta pidän, tein pienen arviointivirheen, jonka seurauksena, en voi enää tehdä sitä, jokuseen hetkeen. :(
Se toinen, tietyllä tavalla pahempi virhe, oli se että, sanoin "ei kiitos", kun tohtori tarjosi sairaslomaa torstaille ja perjantaille. ???? Ja se kun olisi ollut ainoa mahdollinen positiivinen asia tässä kaikessa. 'Nyt eniten vituttaa kaikki.'
Ei pieni mies ehtinyt tajuta, että tuo on yksi niistä harvoista kysymyksistä, joihin kuuluu sanoa kyllä. Toisin kuin muut työaikana kuullut kysymykset ja keskustelun aloitukset. Toivottavasti opin tästä jotain, että muistan edes sillä ensi kerralla, jota ei toivottavasti tapahdu. Kalliit on oppirahat.
Muistakaa tekin.

If you say I'm always yours
©1997 Aqua

PS.Edit. Joku positiivikko voisi sanoa, että "onneksi ei sattunut pahemmin"
(ja sanoikin). Vaikka siihen voinkin yhtyä, niin tavallaan, kyllä se mikä nyt tapahtui, on siellä pahinpien mahdollisten vaihtoehtojen päässä, kun ottaa asian haarat huomioon. Tavallaan toivottavasti.

Fork it

Yhtäällä, ihan muiden asioiden keskellä oli kohta; "Don't search for love of your life, instead start doing the things you love, and love will find you." Hetken mietittyäni sain ajatelman: "I can't do the thing I love, she doesn't love me" :( :)
Mutta oikeesti, ei sillä että olisin edes pahemmin rakkautta etsinyt, niin tuon ohjeen noudattamisessa on, henkilö­kohtaisesti vaikuttava, ongelma. Sillä tuntuu että olen, tavallista tehokkaammassa, apaattisessa vaiheessa elämääni, sillä en tuskak­seni­kaan keksi mitään asiaa, jota rakastaisin tehdä, tai josta edes mer­kittä­västi pitäisin. HEELP! ...
Ne ekat, edes hieman miellyttävät tekemiset, ovat jotain, jota enimmäkseen tehdään yksinäisyyden rauhassa, joten en oikein usko, että niistä on rakkauden löytämisen avuksi :) ehkä sitten kun se on löydetty niin niitä voidaan tehdä yhdessä, mutta.
Toivon, että ongelma olisi korjattavissa joihinkin itselleni uusiin asioihin tutus­tumisella, ja sitä kautta toteamalla, että tästä mä tykkään. Ongelmaa häiritsee ongelma, että omatoimisesti, en mihinkään uuteen ala tutustumaan, koska olen muutosvastarintainen.

--
Viime aikoina täällä on ollut vähän turhan reilusti sellaista juttua, jota lupasin itselleni että tänne ei tule. Siksi alkaa olla mielessäni jakaa blogi kahtia; Hlö-kohtaisuuksiin viittaavia juttuja sisältävään invite-only versioon, johon ei kutsuta ketään, ja sitten tähän julkiseen puoleen ne tutut ja turvalliset turhat höpinät maailmasta yleensä. Kelpaisiko?

If you ever, ever
feel like you're nothing,
you are perfect to me
©2010 P!nk

Good day to'day

Jottei aina olisi huonoja uutisia ja masentava meininki;

Tänään oli hyvä päivä, eikä ole vielä edes ohi.
Ja se kaikki alkoi jo ennen alkua, kun näin unta halimisesta.
Aamupäivällä töissä, oli ihanan rauhallista, kun naapurit olivat poissa. Enkä tehnyt varsinaisesti pätkääkään töitä. Musiikki oli hyvää, sekä näin yhden sydämen. Se sai hyvälle mielelle.
Lounaalla sain käydä keskenäni ja käytin sen syömällä hyvin.
Iltapäivällä jatkui aamun meininki. Joskin otin aamupäivää rauhallisemmin. Työt kruunasi ilmoitus siitä, että homma, johon on valmistauduttu viimeiset 3-4 viikkoa, sanoi *puff* ja katosi saharaan.
Kruunasin viikon tavallista vahvemmalla oluella.
Päivä oli kuorrutettu myös lukuisillä pienillä kielellisillä twisteillä, joita näin, koin, keksin ja tajusin. Ihmiset, joita näin ripotellen pitkin päivää, olivat lähes kaikki todellinen ilo silmille. Liekö johtunut aamuyöstä saaduista vaaleanpunaisista silmälaseista. Enivei <3

hmmmmmmmmmm

Naiseellistaja

Olen sairastunut johonkin, ja tämä tuntematon pöpö on ilmeisimmin aloittanut (tai lisännyt, mnä tiedä syntyykö sitä miehellä normaalisti vähäisiä määriä) estrogeenin tuotannon, sillä tuntuu että minusta on tullut nainen.
Henkisesti elo on kuin vuoristoradalla, toisina päivinä kaikki on hyvin (suhteellisen ainakin), ja heti seuraavana ihan kaikki on ihan saa*a*an syvältä.
Lisäksi olen alkanut huomata eron vaatekappaleiden välillä. Tiedän esimerkiksi että, valkoinen paita ei sovi minulle lainkaan, se saa minut näyttämään ihan pennulta. Toisin kuin mm. musta, sininen tai punainen.
Toinen selkeä hyi on v-kaulus, se on aivan liian ho*oa tähän naamaan.

Some love turns me
round and round and round and round and round and round and round and round and round
©1992 Neneh Cherry

Miksi

Olen luonnossa ja somessa tavallaan vastarannan kiiski. Jollei minulla tilanteessa ole jotain erityistä "asiallisuuden" tarvetta, niin sanoi kuka tahansa, mitä tahansa, lähden oletuksena kaivamaan juttua vastakkaisesta lähtökohdasta. Tiedän, että tämä ei varsinaisesti ole mitenkään kannustavaa alkuperäistä sanojaa kohtaan. Mutta en minä sitä kannustaakseni sanokaan, vaan kehittääkseni juttua, ja johonkin muuhun kuin siihen ilmiselvään suuntaan. Koen mitäänsanomattomat 'normi-keskustelut' mahdottoman turhina.

Välillä tulee mieleen, että voisin yrittää vähentää tätä, josko se muuttaisi ihmisten ajatusta minusta positiivisempaan suuntaan. Mutta sitten tulee tähänkin vasta-ajatus; että miksi pitäisi? - Miksi minun pitäisi esittää jotain jota en ole, ihan vain miellyttääkseni muita? - No, miellyttääkseni muita. - Ei se ole minun tehtäväni, näitä 'normaaleja lampaita' riittää ihmisillä muutenkin. - Muiden miellyttäminen kääntyy takaisin miellyttämään itseäsi. - Njoo, tästäpä se ajatus lähti.

Yllä mainittu vastarantaisuus on esiintymä ominaisuudesta, jonka tajusin/huomasin vasta viimeaikoina. Työasioissa voisin merkitä sen hyväksi ominaisuudekseni, eli sen että onnistun jokaiseen asiaan helposti löytämään vastakkaisen perustelun/syyn/vaihtoehdon.
Juuri äsken huomasin, että se osaa olla haitta sosiaalisessa elämässä, silloinkin kun haluan välttää häiriköintiä.
Varsinkin sosiaalisuuden säälittävässä versiossa eli chätissä, jossa keskustelu on kovin yksiulotteista. Nimittäin, jokainen tiedonmuru, joka voisi viedä keskustelua eteenpäin, saa päässäni vähintään kaksi rinnakkaista kulkusuuntaa, jotka vievät eri suuntiin. Jos tämän kaveriksi saadaan toinen vapaa tiedonmuru, sen kaksi vaihtoehtoseurausta yhdessä kahden ensin mainitun kanssa saavat aikaan sellaisen käsiteverkon, että sen selvitykseen masentuisi parkkiintuneenpikin kalastaja. Ja tässä verkossa harhaillessani, alkuperäiset murut ehtivät pudota pöydän alle; ja enter vaihtuu backspaceksi.
Ja keskustelu kuolee lukuisten ajatusten myllerrykseen.

Well,
you're damned if you do,
and you're damned if you don't.
©1990 Bart Simpson

2011-11-11T20:11:11.11

1 toistoista.

And it takes
And it takes me away
©1994 Marusha

Elo on kuun

Hiljaista.
Maailma on edelleen ihmeellinen, eli jutun juurta on kyllä ollut viimeaikoinakin ihan riittävästi, mutta ne eivät vaan jaksa jalostua kokonaiseksi jutuksi ja tekstimuotoon.
Edelleenkään.

What if we found the key?
Throw the dice, unravel our lies
and learn how to be
©2009 Chiara

Audimies

Astutaan hetkeksi alueelle, johon on luvattu olla menemättä, mutta naamioidaan juttu sellaiseen usvaan että omatkin filtterit jättävät sen tunnistamatta.

Käyttämäni bussipysäkin vieressä on Audikauppa, jota kaltaiseni autoton mies tykkää katsella, busseja odotellessa. Eilen, pysäkillä taas hetken viettäessäni, huomasin, kun ihan pysäkin läheisessä kulmassa oli uusi ja yksinäinen punainen A1. Sanomattakin oli selvää, että erittäin siisti ja kaunis yksilö.
Ihailin laitetta ja sen sulavia muotoja pysäkiltäni poistumatta.
Vanhanaikaisuus ja käytännöllisyys itsessäni esti menemästä lähemmäs ja tutustumasta lähempää sekä jätti haistelematta sisätilojen uuden auton tuoksuja. Analogian vuoksi kun pitää todeta, että itselleni A4 olisi huomattavasi käytännöllisempi ja realistisempi vaihtoehto, niin kokonsa kuin "sähäkkyy(dettömyy)tensä" puolesta muutenkin.

En siis pystynyt perustelemaan itselleni tutustumista A1:een, kun se ei kuitenkaan olisi toimiva vaihtoehto pidemmän päälle. Auto ylipäätään, kun ei hintansa puolesta ole mitenkään järkevä sijoitus, niin siksi kahden sellaisen hankinta on tuplasti tyhmempi idea. Kesä-auto on tietenkin jo määritelmältään lyhytaikainen herkku, mutta en kykene siihen tarkoitukseen uutta autoa mieltämään, en ainakaan nykyisellä varakkuustasolla. Eikä nyt ole edes kesä.

Koska bussia ei vieläkään näkynyt ja punainen näytti entistä houkuttelevammalta, selitin järkevyyttäni sillä, että jos autosta olisi edes ovi auki voisin kurkata sisään, nähdäkseni mitä uusilta autoilta sopii nykyään odottaa. Tai jos lähistöllä olisi joku tuttu myyjä, jolle voisi mennä juttelemaan niitä-näitä ja saada sitä kautta "tahtomattaan" esittelyn. Onhan A1 varmasti sentään ihan laadukas ja toimiva auto sinällään, riittävä ainakin 90% tämän hetken tarpeisiini, mutta..

..kun en edes pidä kaupassa käynneistä, enkä vaatteiden sovittamisesta, enkä

We made it very clear
And they also said
That we couldn't last together
©2007 Sean Kingston