Välillä tulee mieleen, että voisin yrittää vähentää tätä, josko se muuttaisi ihmisten ajatusta minusta positiivisempaan suuntaan. Mutta sitten tulee tähänkin vasta-ajatus; että miksi pitäisi? - Miksi minun pitäisi esittää jotain jota en ole, ihan vain miellyttääkseni muita? - No, miellyttääkseni muita. - Ei se ole minun tehtäväni, näitä 'normaaleja lampaita' riittää ihmisillä muutenkin. - Muiden miellyttäminen kääntyy takaisin miellyttämään itseäsi. - Njoo, tästäpä se ajatus lähti.
Yllä mainittu vastarantaisuus on esiintymä ominaisuudesta, jonka tajusin/huomasin vasta viimeaikoina. Työasioissa voisin merkitä sen hyväksi ominaisuudekseni, eli sen että onnistun jokaiseen asiaan helposti löytämään vastakkaisen perustelun/syyn/vaihtoehdon.
Juuri äsken huomasin, että se osaa olla haitta sosiaalisessa elämässä, silloinkin kun haluan välttää häiriköintiä.
Varsinkin sosiaalisuuden säälittävässä versiossa eli chätissä, jossa keskustelu on kovin yksiulotteista. Nimittäin, jokainen tiedonmuru, joka voisi viedä keskustelua eteenpäin, saa päässäni vähintään kaksi rinnakkaista kulkusuuntaa, jotka vievät eri suuntiin. Jos tämän kaveriksi saadaan toinen vapaa tiedonmuru, sen kaksi vaihtoehtoseurausta yhdessä kahden ensin mainitun kanssa saavat aikaan sellaisen käsiteverkon, että sen selvitykseen masentuisi parkkiintuneenpikin kalastaja. Ja tässä verkossa harhaillessani, alkuperäiset murut ehtivät pudota pöydän alle; ja enter vaihtuu backspaceksi.
Ja keskustelu kuolee lukuisten ajatusten myllerrykseen.
Well,
you're damned if you do,
and you're damned if you don't.
©1990 Bart Simpson
you're damned if you do,
and you're damned if you don't.
©1990 Bart Simpson
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti