Mun pitää.. tuleks säkin..

Ihminen on laumaeläin.
Ajelin äsken kohti pohjoista 80kmh rajoitusalueella, jossa säädin oikean jalan vakionopeussäätimen asentoon 90kmh. Silti noin parinkymmenen kilometrin matkan aikana sain perääni "roikkumaan" vajaan parinkymmenen auton letkan. Välimatkat oli sentään märästä tiestä johtuen mukavat, eikä porukassa näkynyt "väkisin ohi"-kaahajia, joten haittaa seuraajista ei ollut. Päivänvaloakin oli vielä tarjolla, joten seuraamisen syynä ei voinut ollut valojen rempsomisen välttely, vaan kyllä nuo ilmeisesti vaan halusivat kulkea kaveriporukassa muuten vaan.

I'm bigger and bolder and rougher and tougher, in other words, sucker, there is no other.
I'm the one and only dominator.
©1993 Human Resource

Bar stool vs. kiddy set

Note in this other language, because it's still deeply embedded within, due one week of exercising and since the story contains no major criticism agains those poor ppl anyway.
-
Yet another trip to the big world is luckily behind. Suprisingly, this time one positive aspect was also noticed.
Well, not actually there, but the minute I got back home. Their SUV's, ignoring the ridiculous size of some of them, they can be confortably off the ground level.
As I was forced to make real physical efforts while trying to climb out of our standard size Mercedes station wagon taxi, I realized that sitting "down" to SUV is same as simply raising up your legs. And similarly, getting out of one is done by turning slighly and lowering the mentioned extremities.
I admit it, that such a feature is not worth the other costs, unless you are someway disabled or need to repeat the enter and exit procedures excessive number of times daily. But still, now I miss it.

Tied to machines that make me be.
Cut this life off from me.
©1988 Metallica

I'm perfekt, i

Future is ours to see.. Kuvassa, joskin inspiksen idean vastaisesti jo 5 päivää ennen haastetta otetussa, menneisyyden tilalle rakenteille uutta ja patrioottista tulevaisuutta. Out with the old, in with the New - York.
En ole tulevaisuutta nähnyt, mutta väliäkös sillä, koska se ei ole kaunis. Ei ole. Mutta silti se on. Ja tulee tapahtumaan. Odottakaa vaan. Bear with me. I do.

This is not a crime scene
©CSI e414, Gil Grissom

Unihumala

Jälleen kerran takana taas yksi reissu ulos suureen maailmaan. Valitettavasti taas samaan paikkaan kuin viimeksikin ja valitettavasti tälläkertaa jopa täysin turhaan. V*t*tusta tästä sisäisen kellon r*n*kaamisesta lisää tosiaan se että ruumiintoimintojen häirinnällä ollut mitään tarkoitusta. No, näkihän siellä taas vähän jotain uutta sellaista mitä ei ennen ollut nähnyt mutta so f*c*ing what? On niitä näkemättömiä katuja täällä Tampereellakin.

Ylipitkän vuorokauden tuhlaus pienessä lentokoneessa jöpöttämiseen tai jatkolennon odottamiseen kuppaisessa terminaalissa ei todellakaan nosta mielihaluja matkustukseen, edes minulla, joka hyvinkin mielellään pystyy olemaan tekemättä yhtään mitään pitkiäkin aikoja.

Kun kuuden vuorokauden jälkeen aivot on ehdollistettu herättämään vasta paikallisena aamuna eikä keskellä yötä, jolloin aamu yleensä on totuttu vastaanottamaan, on kyllä ehdottomasti paras hetki lähteä takaisin aikavyöhykkeitä oikeaan. Olkoonkin että matkustus vastapäivään (tai siisä päivänkulun suuntaisesti?) sujuu muutamaa realituntia nopeammin, se että kello silloin kulkee ääntäkin nopeammin, pistää sukat solmuun.
40 tunnin vuorokausi ilman oikeaa unta ei ole enää kivaa. Ja tuntuu siltä että seuraavat n vuorokauttakin menevät enimmäkseen hukkaan; yöllä ei uni tule kuin vasta aamulla ja päivällä iskee hetkelliset pahoinvoinnin tunteet seonnesta järjestelmästä.
Sanoisimpa notta että voihan tiukka kostea intiimialue. Ja karvat päälle.

Jos luoja olisi luonut miehen reissaamaalle se olisi antanut tälle pitemmät jalat.

Travel the world and the seven seas
Everybody's looking for something
© 1983 Eurythmics

Konetrastia

Aika kone, vaikö? (kuvan työtä tekevä kone ei varsinaisesti näy kuvassa, vaan on tuon toisen koneen sisällä, joka puolestaan on tehty ihmisten, jotka haluavat näyttää rikkailta, huomiota herättävään siirtelyyn.)


Kuvaa on editoitu stitchaamalla kaksi kuvaa yhteen, mutta vain koska ei pirulainen mahtunut yhteen otokseen. Eli edelleen on alkuperäisen pituinen, uso pois.

Saa tuollaisen kuskikin olla kone, jotta laite taipuu suurkaupungin ruuhkassa taskuparkkiin.
Mutta kun pitää olla suurta niin..

----
Kontrastin vuoksi, eiliseltä reissulta; täysin eri maa, eri politiikka, eri vauraus, eri kuvakohde, eri hieno.

Tien päällä kiidän jossain
perseeni alla nuo
janoissaan pollet pensaa juo
©1985 Eppu Normaali

Re:Amerge

Amerikka on edelleen paska maa. Vaikkakin kesän aurinko tekee siitä hieman mukavamman katsella, mutta vain silloin kun lämpö on 65 - 80. Kaikki vähemmän, on täällä kylmää, ja kaikki enemmän, on tällaiselle pohjoismaalaiselle älykölle aivan liikaa. Mutta edelleen aina kun jossain on jotain, sitä on hillittömän paljon; lämpöä, läskiä, myrskyä, rantaa, taloa, kauppaa, tietä, ihmistä.

Osuvasti Torstain haasteeseen viime päivät on tullut riehuttua satamassa, joten siihen liittyen ajatus oli ottaa kuva kovasta, myrskyisestä ja ruuhkaisesta konttisatamasta (joka nykyään on mielikuvani satamasta), mutta koska hyvän kuvan kamerointi työntouhussa on hankalaa, varsinkin alueella jossa kuvaus on kielletty, niin pistetään sitten tällainen leppoisampi huvisatama. (joka varmasti monien tiukkapipojen mielestä enemmän haasteen mukainenkin)


Rights to add secondary picture later reserved. And exercised (23.05.07).

"Satama on karu tyyssija uupuneelle työläiselle. sataman laajuus, liikuteltavien konttien rakennelmat, kelin vaihtuvat rankkuudet, merkkivalojen varoittava välke on pelottavaa, joka rasittaa silmiä pitkän työvuoron lopuksi. Rohjot, tekniikaltaan monimutkaiset koneet, joita nopea työtahti heiluttaa, ovat omiaan hajoamaan väärällä hetkellä. Ja se, jolla ei enää ole asuntolainaa eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella rauhallisella ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla nosturin tornissa istuen tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka töihin lähtevät ja ahertavat: ne, joilla on vielä voimaa aikataulussa pysymiseen ja halua yrittää rikastua."
Kuvassa satamatyöläisten satamatyökoneiden taukosatama.

We love lunch meat
yes we do
© Commercial

Amerika is wunderbar.

Amerikka on paska maa.
Siinä yhden rivin summary kahden viikon tripistä New Jerseyn suunnalla.
Pidemmästä vastauksesta ehkä jo löytyy muutamia positiivisiäkin ajatuksia. Reissu sinällään ihan ok, ehkä paikallisen (tai turistioppaan) kanssa pyörittynä kokemus olisi ollut enemmän päämäärällinen ja siten olisi löytänyt paremmin positiivisiakin kokemuksia, mutta, kaunisteluhan on feikkiä.
Mutta maana se on todella huono, kaikki jenkkileffoista opitut klisheet ja mielikuvat ovat todellakin totta ja vieläpä epätodellisessa määrin pahaa arkipäivää. Asiat tehdään hankalasti ja kovalla sählingillä niin autovuokraamon kassalla, starbucksin tiskin takana kuin isommassakin oikeassa firmassa.
Inhimillisen hintaiset ruokapaikat on rasvaisia burger dinereita. Pakollinen small talk on todella teennäistä ja ärsyttävää. Ihmisiä, autoja ja teitä on ihan sikana liikaa (ok, New Yorkin miljardikaupunki on ehkä väärä seutu etsiä rauhallisuutta).

Raha. Miten vaankin voidaan tehdä asiat hankalaksi. Ensinnäkin, mitättömät kolikot, joita taskut kertyy täyteen. Sentin ja viiden sentit
kolikot ovat tosi loogisesti isompia kuin 10 sentin dime. Ainoa siedettävä kolikko on quarter, jota mm. parkkimittarit syö. Setelit on kaikki samankokoisia ja keskenään yhtä harmaita, eli arvo pitää, joka kerta erikseen, lukea harmaasta numerosta. Erojakin tosin löytyy, törmäsin ainakin kahteen häiritsevän erilaiseen harmausvivahteeseen, jota joka kerta luuli eriarvoisen setelin merkiksi, mutta ilmeisesti samaa mustetta ei vaan painokoneissa voi käyttää kahta vuotta peräkkäin.

Hinnat. Osa kaupoista ja ravintoloista ilmoittaa hinnat verottomina ja osa verojen kanssa, mutta tämä pitää itse tietää. Osassa paikoista pitää antaa riittävän prosenttimäärän kokoinen tippi, mikäli haluaa päästä ulos kunnialla tai aikoo saada palvelua siellä toistekin. Ja osassa saatetaan pahastua jos näin tekee. Tämäkin pitää itse tietää.

Talot. Ok, pilvenpiirtäjät ovat kyllä aikansa aika hauskoja rakennustekniikan ihmeitä, mutta aikapian niihinkin tottuu. Kun on nähnyt yhden on nähnyt ne kaikki. Pienemmät omakotitalonomaiset tönöt on muovisen oloisia etusivujensa maskeerauksineen. Siis sen että kurjankin talon etuseinään on lyöty tiiliseinältä tai marmorilta näyttävä kuorrutus ja vieläpä pröystäilevän oloinen sellainen.

Tämän kokemuksen perusteella, ei kyllä edes kaduta, että ensimmäisinä 30 elinvuotena ei ulkomaan matkoja ole tullut tehtyä. Mutta ei, olen kyllä valmis lähtemään toistekin, jos itselle ilmainen työmatka näin mahdollistaa, mutta ei siihen lystiin kyllä omia rahojaan pistäisi ilman jotain muuta hyvää syytä.
Seuraavaa kokemusta odotellessa, pitää katsoa löytyykö kuvasaaliista jotain, joka saa iloisia ajatuksia aikaiseksi...

We're all living in America,
Amerika, Amerika.
We're all living in America,
Coca-Cola, sometimes WAR
© 2004 Rammstein

Kesä meni

Siinä meni kesä. Taisi olla eka kesä pitkään aikaan kun selvisin ilman tuskallista palamista, osasin lopultakin pitää paidan päälläni ja muistin tunnollisesti rasvata paljaat ruumiinosat suojakertoimella 20 joka aamu ennen uloslähtöä. Toimivaa tavaraa on se, sen todisti yhden, mukamas viileämmän, päivän aikana saatu paidaton parin tunnin exposure, joka jätti selkään kirkkaan punaisen alueen tekemät rusketusraidat, kohtiin johon kädet olivat aamulla ulottuneet.
Tarkennuksesksi pitää vielä sanoa että silläkään kertaa en tarkoituksella aurinkoa ottanut, hyi pois se minusta, vaan maaseudun ulkotöiden pakottamana olin UV-säteilyn uhrina vaihtelevissa valaistusoloissa.

Huomasimpa muuten taas (?taisin olla unohtanut kun efekti oli korvia hivelevän silmiinpistävä) että tuolla maalla on tosi hiljaista, hienoa on se, kun ei kuulu yhtään mitään. Paratiisi.
Ulkona pari hassua lintua visertämässä, mutta sisällä ei sitten niitäkään, vielä kun pysäyttää analogikellot metelöimästä niin - se on siinä. Suosittelen.

Täällä kaupungissa meteli ja meno on niin kova, ja töihinkin pitäisi kohta taas mennä, yäääää. :(

I will stay by your side now and forever,
I will always only be in love with you.
Is it true when you say that you love me
©1975 Hurriganes