Olen vähän houkuttunut

Nyt ei mennyt poistuvan asiakkaan houkuttelu kuin elokuvissa.
Oli operaattorilta 200M Huoleton -liittymä hintaan 19,99€/kk. Tehtyäni siirron toisaalle, tuli vanhalta tarjousviesti: Jää nyt vielä, saisit 200M Huoleton liittymän hintaan 21,99€/kk.

∻
nyt se sitten pompsahti

Shiny new thinks

Olen törmännyt viimeaikoina pelottaviin ajatuksiin.

Suunnittelen ostavani uudet (in-ear) kuulokkeet, koska vanhojen johdossa ilmeni muutamia yhteyshäiriöitä. Toistaiseksi uusia ei vielä ole onneksi hankittu.

Juuri äsken löysin itseni bauhausin sivuilta katselemassa sadesuihkukokonaisuuksia. Ja ihan tositarkoituksella. Pesuhuoneessani on 80-luvun alkuperäinen kalustus, ja noin vuosi sitten (?), sellainen muovinen yläkiinnike hajosi (eli se jossa suutin on kun se ei ole kädessä). Tilanne on korjattu ruuvaamalla suutin kattoon kiinni. Eli periaatteessa tilanne on osin jopa parempi kuin ennen, sillä nyt suihku simuloi sadesuihkua, joskin sen käsikäyttö vaatii nyt ylimääräistä akrobatiaa. Mutta nyt jostain yritti tulla ajatus vaihtaa kalusto uuteen.
Olin tosiaan jo valitsemassa sitä, että haenko vai otanko kotiinkuljetuksen, kun lopulta tulin järkiini.
En minä tarvitse uutta suihkua, enkä kuulokkeita. Vanhat kelpaa. Eihän tuo pesuhuone nätti ole, mutta toimii, ja oikeasti kaunistuakseen, se vaatii paljon enemmän kuin uudet messinkiosat. Ja kuulokkeet, toistaiseksi, toimivat lähes aina.

Hetket olen myös haaveillut uuden polkupyörän perään, vaikka näyttää siltä, että harrastus on laimentumassa, ja nykyinen laite varmasti riittää tuleville kilometreille.

Osin "vastalauseena" edelliseen, alan myös ajatuksissani olla valmis siihen, että viimeistään parin vuoden sisään, lähikadulta löytyy nelipyöräinen kulkine, jonka rekisteriotteessa on tuttu nimi.

Ei ole oikein tämä, haluta uusia tavaroita, ihan vaan uutuuden takia. Onko meille joku tukiryhmä?

Now I find I've changed my mind and opened up the doors.
Help me
if you can I'm feeling
©1965 The Beatles

kylmä[ä|n] kesä[ä|n] kestä[ä|n]

Jokunen päivä sitten, pistin tyhjää keksipussia kaappiin ja huomasin, että kaapissa oli jo kaksi edellistäkin tyhjää pussia vielä tallella.
And it hit me. Tänä kesänä ei ole ostettu vielä yhtäkään litran jäätelöä. Säilön ne keksin murut nääs kuorrutteeksi jäätelölle, ja koska kulutus on nolla... Kaikki tämän kesän nautitut jäätelöt ovat olleet tuutteja tai itse asiassa jopa "premiumiksi" laskettuja tikkuja.
Millaiseksi tuhlailijaksi sitä onkaan äidytty. Jonkinlainen järki sentään on päässä, sillä edelleen on pitäydytty marketti-tuotteissa, eikä ole eksytty kioski-kamaan. Vaikka kioski on monesti vieressä, toisinkuin lähinkään oikea kauppa.

Ja kiitos, nyt tuli himo Valion vaniljajäätelöön. Sitä kun voi kuorruttaa mainittujen keksin murujen lisäksi, hilloilla ja likööreillä ja ties millä mitä kaapista löytyy ja nam.

Rahalla ei saa onnea, sillä voi ruokkia laiskuutta, mutta omatekemät herkut joutuu edelleen tekemään itse.

--
Edit: 6.7.
Auts, pääsi yllätämään, tämä oli höpötys numero #400. \o/
Eikä ole ottanut kuin reilu 10v. Siis kalenteriaikaa. Yksittäinen juttu ottaa aikaa ehkä 5 - 30min, eli olisikohan vain noin viikon päivät oikeasti kirjailtu. Vaihtelevalla pieteetillä.
Vettä on samalla ehtinyt valua tammerkoskessa (Arviolta 21Mrd m³).

En danseuse jusqu'au sommet
Pedaler en grand braquet
©1983 Kraftwerk

case price is right

24 tölkin olutlaatikko maksaa marketissa ehkä noin 20e.
Mutta kun keissiä on paha kuskata polkupyörällä, ostin reppuuni sen sijaan
  4 pulloa olutta, joista maksoin keissin hinnan.
Sitten kiersin alkon puolelle hakemaan täydennystä, josta ostin
2   olutpulloa lisää, ja maksoin toisen keissin hinnan.

Hienoa.
Positiivisesti ajatellen, sixpäkistä alkoholisoituu ehkä vähemmän kuin 16'sta litrasta.

∻
D  rink socially

Päiväammattiopistokoti

Ammatti kaltaisessaan seurassa.

Jokainen työpaikkani on ollut sellainen, jossa työaika on joustava. Virallinen termi (ainakin osassa) on saattanut olla liukuva, mutta anyways. Kuitenkin siis sellainen, että ketään ei kiinnosta tuletko töihin kello 7, 8, 9 vai joskus toiste ihan sen mukaan koska heräät tai ehdit. Eikä se jos kesken päivän hoitaa omia asioitaan muutaman tunnin.

Joskus heikkoina hetkinään, on luullut kaipaavansa kiinteitä työaikoja, joissa etuajassa lähteminen olisi vain itselle plussaa, sen sijaan, että kirjaa siitä itselleen liukuvaan työsaldoon miinusta.

Tästä lähtökohdasta siis, uutimissa ajoittain liikkuvat jutut, joiden mukaan etuajassa tuleminen ja illasta yliajan tekeminen olisi jotenkin oudon ahkeran työläisen merkki, vaikuttavat tuntemattomalta. Kyseiset jutut kun viittaavat siihen, että yliaika olisi palkatonta työtä, eli aikaa pois tekijältä, ilman että maksaa antajalle lisää. Kun taas omassa maailmassani tekemäni työn määrä/kustannus -suhde ei muutu siitä, teenkö päivässä 6 vai 12 tuntia. Sen ainoa vaikutus on siihen annanko vakiosta eroavan työpanokseni tänään vai joku toinen päivä.

Hienoa.

∻
dejavuu

blatantti sponssi

Tiedän että product placementtiä käytetään hyvinkin paljon, mutta viime aikoina on vastaan tullut häiritsevän paljon mikkisoftan sellaista. Ja kun ne ovat vielä jotenkin niin to-the-face, että se saa omat niskakarvani pystyyn.
Ohjelmassa, jossa tabletilta näytetään toiselle jotain, oli sitten yksittäisiä kuvia, rikosrekisteriä tms. niin otos alkaa sillä, että 8:n metron starttimenu-uita esitellään katsojalle pidenpään kuin itse pihviä.
Viimeisin case näkyi juuri äsken Havaii 5-0 sarjassa, jossa kytät rikospaikalla ihan suoraan sanoivat "Lataa kuvat sky-draiviin toisten nähtäväksi" ja sitten kuvassa näytetään kuinka valikosta valitaan ko. skydrive-sharetus. rr

Piilomainonta ei minua haittaa, mutta kun mainostus ylittää tonttinsa jatai muuttuu osaksi scriptiä, ollaan väärällä alueella.

∻
buy buy

Perintötoimisto

Perinnöllisiin asioihin liittyen, totesin jokin aika sitten että: "En kaipaa rahaa, haluan maata."
Lausahdus on totta myös isommalta maailman katsannolliselta kantilta. Vaikka tietysti rahasta pidänkin ja sitä yritän mahdollisimman paljon haalia. Ajatus tämän 'ahneuden' takana on se, että mahdollisimman aikaisin voisi lopettaa rahan haalimisen ja vain maata.
Yksi tähän laiskan miehen haaveeseen sopiva mielikuva on tietenkin pysyvä paluu kotiin, vanhempien (entisille) maille, potkimaan mättäitä ja katselemaan pelloilla pyöriviä (naapureita/) maalaisyrittäjiä. Tämä tavallaan vaatisi sen, että kaikesta jaettavaksi jäävästä mammonasta, likvidit varat annetaan enemmän tarvitseville, jotta maa voi jäädä minulle, tai edes osa siitä.

Yhtään tässä haluamatta kuullostaa hätäiseltä tai toivovan aikaista perinnön jakoa. Enhän vielä ole edes siinä pisteessä, että voisin jäädä maahan makamaan. Perintö ei sitä mahdollista. Paitsi jos jostain ilmestyy se kuuluisa amerikansetä..

∻
Bring in the deneuralaizer

Jhupiter

Väliin kaupallinen postaus.

Jupiter peili, 3D-säädettävä. Saatavilla ainakin prismoista, noin 9,95.
Älä vahingossakaan osta, paitsi jos haluat lahjoittaa vihamiehellesi.

3D on hip-sana, ja ilmeisesti pallonivel peilin takapuolelle antaa mahdollisuuden käyttää moista. Mutta kyseinen nivel on prseestä, jos sen kiristää tiukaksi pieni ruuvi uppoaa heppoiseen muoviin suunnittelemattomasti, ja siitä huolimatta, kiristetty säätö vääntyy pienen ajon jälkeen takaisin keskustaan, tai jonnekin. Tämä yhdessä sen kanssa, että peilin lasi on niin mitättömästi kupera, että siitä näkyvään kuvaan ei mahdu kuin yksi kivi, jos sattuu olen aivan oikeassa suunnassa, ei toimi.

"Jouduin" itse ostamaan, kun edellinen kolmen euron halpapeilin varsi katkesi tärinään muutaman kuukauden ajon jälkeen, eikä kahdessa edellisessä testaamassani kaupassa sillä hetkellä ollut vaihtoehtoja tarjolla. Edes Motonetissä, josta olin alunperin entisen hankkinut. Joka muuten yllättävän hyvä, peili oli pyöreä ja paljon pienenpi kuin jupiterin pisara-malli, mutta silti siitä näki "kaiken". Peili tärisi hiekkatiellä, mutta tästä huolimatta se sentään säilytti suuntimansa.

Kyseisen jupiterin, asensin kaupan pihalla, säädin ja kiroilin koko 5km matkan kotiin. Kotona irroitin ja kokeilin josko hommaa olisi voinut taivuttaa vähän järkevämmäksi. Ei voinut, laite tuhoutui, mutta ei tule ikävä. Paitsi sitä 10 euroa, jonka se söi.

Mirror Mirror
(lie to me)
show me what I wanna see
©2000 M2M

Yllättävän keskisuuri

Elämän Suuria pieniä iloja.

Illan pyörälenkin paluumatkalla, vaikka lyhyen puoleinen, päätin jostain syystä "palkita" itseäni jäätelöllä. Normaalisti moinen on tapana ollut, vain vähän pidempien, lenkkien kunniaksi ostaa.
Toinen yllättävä epätavallisuus oli, että normaalisti tuolla reitillä käyttämäni siwan sijaan meninkin nyt läheiselle abclle. Etukäteen jo "pelkäsin" että tuutin hinnassa se tulee näkymään, mutta menköön nyt tämän kerran. Ja olivathan nuo, melkein parikymmentä senttiä kalliimpia, kuin oikeassa kaupassa. Kostoksi, valitsin jotain ennen maistamatonta.
Lisäksi, kassalla myyjäjuippi utelee, että otatkos kahvin tuon jäätelön kanssa? Helteellä on hyvä juoda. Yllytys oli niin paha, ja sopi omiin arvuutteluihin, joita jo sisääntullessa olin miettinyt, että ottaisko sittenkin kahvin ja pullan kun tänne on kerran tultu. Joten, otin sitten kaikki.

Siinä sitten rauhassa, nautiskelin, yllättävän hyvän pullan, monimakuisen jäätelön ja ei-ollenkaan-huonon kahvin, ilmastoidussa sisätilassa. nam.
Kesälompakossani kun oli yksi ainoa kolikko, euro, ajattelin lahjoittaa senkin hyväntekeväisyyteen, pois taskusta kolisemasta, ja lähtiessäni lykkäsin sen rayn koneeseen. Koskakohan viimeksi sellaisia on tullut käytettyä? Anyways. Ei tullut lahjoitusta, vaan minuuttia myöhemmin kone ulostaa 6 euroa takaisin, lompakkoon pistettäväksi.

---

Lopputulos; Valitsemalla tämän kerran kalliimman vaihtoehdon, sainkin paljon enemmän, ja alle eurolla. :D

∻
Tampere: voimassa seuraava varoitus: hellevaroitus. Katso koko Suomen varoitukset »

Ys tä? vähän

Ystävänpäivän kunniaksi viittaus päivän uutisiin: "Anders Behring Breivik uhkaa syömälakolla, jos ei saa parempia videopelejä." Eiköhän tuohon osaa kuka tahansa (esi)teinin vanhempi sanoa että, siitä vaan, mutta sitten ei syödä karkkia tai muuta naposteltavaakaan.
Jotenkin ponneton mielenilmaus moinen. No, mielenilmaus kyllä joo, mutta että ase omien toiveiden saamiseksi? Sama kuin istuma/seisoma -lakko; sen kun seisoo pois vaan, ihan mielensä kyllyydestä, olihan se juuri myös tuoliton tammikuu.

--
Miten pääsisi eroon piheydestä? Sillä jossain on pieni härö, kun siitä että käy yhdellä, riippumatta oliko kivaa, vai eikö ollut kivaalkuilta, päällimmäiseksi jäävä muistikuva on se, että ***uttaa se, että tuli käytettyä ~15e "ylimääräistä". Sen sijaan, että jos olisi mennyt kotiin kaivamaan napaansa, eikä olisi tarvinnut moista järkyttävää rahasummaa tuhlata.

'Cause I'm losing
my sight, losing my mind
Wish somebody would tell me
I'm fine
©1999 Papa Roach

Alenmuuden toisinto

Katselin tässä erään paikallisen huonekaluliikkeen mainoslehteä, jossa tarjottiin: "20% alennus kaikista hinnoista, myös alennetuista".
Josta tuli mieleeni esimerkki, satasen tuoli, alennuksen jälkeen 80€. Mutta tämä 80e on uusi hinta, joten siitä saa 20% alennuksen, eli alennuksen jälkeen hinta on 64e, josta saa alennuksen 20%, jonka jälkeen hinta on 51e, josta alennuksen jälkeen hinta on 40e, jonka alennettu hinta on 32e, jonka alennettu hinta on 26e, jonka 20e, jonka 16e, jonka 13e, jonka 10e, joka tuntuu jo ihan maksettavalta hinnalta, vaikka siitä vielä voisi alennuksen saadakin.
Sääli että ehdin jo edellisviikolla käydä kaupoilla ja hankin tarvitsemani toimistokalusteet.

[sunnuntaiaamun
musiikkitarjonta on instruMentaalista]

ISÄ'ntä

Olen vuokraisäntä, ja nyt ensimmäistä kertaa seuraavan vuokralaisen valinta painostaa niin pahasti, että tekisi mieli jättää tekemättä.
Teknisesti ottaen se olisi mahdollista, mutta olisi käytännössä rahan heittämistä pohjattomaan naapurin kaivoon.

Hakijoina pieneen kämppään on paljon pieniä tyttöjä, mutta masennus syntyy siitä, että tiedän asunnolla olevan naapurin, jonka naapuriksi en tahtoisi edes itseäni. Toisaalta olenko valmis myöskään ottamaan kyseenalaisen näköisen sosiaalitapauksen tuhoamaan tosi siistiä kämppääni. Sekin olisi rahan heittämistä lampeen. Toisaalta, sen jälkeen asukkaan valinta ei enää olisi niin tarkkaa, tosin hakijoita olisi myös vähemmän.
Ja lisäksi, kun en edelleenkään pidä ihmisistä, tai niiden tapaamisesta, en ole innostunut tapaamaan kandidaatteja ja tutkimaan onko heistä mihinkään. Ehkä ensikerralla pitää ottaa hommiin välitysfirma, siinäkin heitetään rahaa lätäkköön, mutta ainakin vältyn itse tältä.

Tai sitten vain pitäisi olla kusipää.

a©d©

Aikapankki

Tänään töissä tein havainnon, joka kuullosti siltä, etten laske ajalleni hintaa.
Päivä oli jo täysi, kun jatkoin vielä tekemistä. Itseasiassa koko ura, nykyisessä firmassa, olisi jo täysi, ja tunteja sisässä riittävästi vaikka lomailemaan loppuaika. Eli "normipalkka" jäljellä olevasta kuukaudesta on tulossa, vaikken tekisi lainkaan enää töitä. Mutta siinä koneen ääressä perustelin itselleni, että vielä puoli tuntia, jotta saan enemmän "ylimääräistä" rahaa, (kun saldot maksetaan pois). Yhtään ei tullut mieleeni, että kyseinen puoli tuntia olisi pois jostain. Aika ei siis maksa mitään, mutta antamalla sitä työnantajalle, saan ilmaista rahaa =)

Normaalisti kyllä lasken ajalleni arvoa. Sitä mistä edellinen hyväntekeväisyys kautta ahneus tänään sattui kumpuamaan on mysteeri - toistaiseksi.

Money, it's a gas
Grab that cash with
both hands and make a stash
©1973 Pink Floyd

Pessimissi

Itsetutkiskelun yksi kohta on perusasenne.

Niin pitkään, kun jaksan muistaa, olen ollut optimistinen pessimisti.
Tiedän että kaikki asiat menee väkisinkin perseelleen, mutta siitä huolimatta luotan että kyllä kaikki järjestyy.

Eli mitä tahansa yrittääkään tai tekee, se ei koskaan onnistu siten kun oli suunnitellut, vaan kusee erinäisin osin tai epäonnistuu ihan kokonaan.
Turha odottaa onnistuvansa.
Taino, ei onnistumisen odottaminen turhaa ole. Mutta sitä ei kannata tehdä niin, että oikeasti kuvittelee onnistuvansa niin sokeasti että sitten epäonnistumisen (yllättäin) saapuessa siitä masentuu.
Mutta siitä huolimatta, että mikään ei onnistu, merkitykselliset asiat kyllä järjestyvät, siten ettei tarvitse olla huolissaan.
Mikäli eivät sitkeän yrittämisen seurauksena suoraan, niin sitten tavallaan huonomman kautta kuitenkin, kuten:

- Vaikka työtehtävä tänään kusi, sitä voi yrittää huomenna uudestaan.
- Vaikka työtehtävä ei onnistunut tänäänkään, projekti jatkuu edelleen.
- Vaikka projekti on myöhässä, se saa kyllä jatkoaikaa.
- Vaikka projekti lopetettiin, työpaikka on vielä huomennakin.
- Vaikka työ downsize:ttiin, jostain löytyy kyllä uusi.
- Vaikka uutta työtä ei heti löydykään, pienellä järjestelyllä pärjää kyllä rahallisesti.
- Vaikka rahat loppuu, suku/ystävät/kela kyllä auttaa eteenpäin.
- Vaikka asunto lähtee alta, aina sitä johonkin pääsee 'asumaan'.
- Vaikka auttaja ajaa ulos, ainakin on kesä.
- Vaikka asuukin ulkona, ainakin on terve.
- Vaikka sairastuisi, pääsee ainakin sairaalaan sisätiloihin.
- Sairaalassa on henkilöstöpula, sinne pääsee harjoittelijaksi, töihin, saa työsuhdeasunnon, lääkäripuolison, perheen ja hyvän elämän.

If only I could
forget this moment
If only it could
fade away
©2006 Hammer & Funabashi

Hui!s

Nainen minussa,
  huomaa kun työkaveri on käynyt parturissa.
Mies minussa,
  ei mainitse asiasta mitään.
-
Pihi minussa,
  huolehtii taloudestani.
Saan töistä lounareita, saanut jo yli kymmenen vuotta, joten niistä on tullut "kiinteä" osa kulutustottumuksiani. Niiden takia en koskaan koe maksavani syömisestäni paljoa. Paitsi äsken, kun kävin Kotipizzassa syömässä kuponkipizzan ja kaveriksi juoman (jotta hinta nousisi lähelle/yli lounarin 8e), mutta yllätyksekseni lompakossa ei ollutkaan yhtään lounaria!! Joten jouduin, hammasta purren, maksamaan koko hirvittävän 9,60 oikealla rahalla. Ja sekö sattui pahalta. :[ En kyllä pysty tuohon toiste. Vaan pidän, entistä paremman huolen siitä, että mukanani on aina reilusti "ilmaisia" lounasseteleitä.

Feelings inside are getting strong
Cannot deny it
©2003 Lasgo

ps. Taisi olla perjantai the thirteen -kirous tämä, ehdinkin jo moista odottaa.

Säähkö

Olen erittäin otollinen mainonnan kohde. Jos vain mainostajat tietäisivät miten.
Tänäänkin postissa tuli Wattenfallin sähkötarjous: "Jatketaan sopimusta, edullinen hinta, vain sinulle". Jonka seurauksena menin ja tein sopimuksen; toisen tuottajan kanssa.
Eikä ollut ensimmäinen kerta, että nähtyäni mainoksen ostan jutun (tai vastaavan) jostain täysin toisaalta.

When I turn
my power on
I will go
electric
©1995 Leila K

Ps. Pienen nuoruutensa Electriciä kuunnelleena, todella outo kuunnella täysin saman melodian alkuperäistä Give Me Tonight -biisiä, kun jatkuvasti yrittää laulaa "vääriä" sanoja, samalla kun esittäjän tunnetunpi Let the music play yrittää puskea läpi.

Pihi puhumaan

Olin kirjoittaa jutun siitä, kuinka tajusin taas yllättäin olevani pihi. Oikeastaan kirjoitinkin jo suurimmilta osin, kunnes luin Talouselämä:stä jutun siitä, kuinka suomalainen on Roope Ankka köyhänä, eli ylpeä siitä, kuinka halvalla onnistuu hankkimaan asioita, eikä niinkään siitä, mitä hienoa on onnistunut hankkimaan. Ja koska se osui kuin nenä päähän, päätin olla toistamatta.

Kerron silti asiaan liittyen seuraavaa. Tänä kesänä hankin ensimmäisen "urheilupaidan" ikinä, kun ostin pyöräilypaidan Biltemasta. Ahkeran käytön ja useiden hikoilukertojen, mutta silti kertaakaan pesemättä, jälkeen on tullut mieleen; miksei kaikki vaatteet olisi samanoloisia, säästyisi kun ei tarvitsisi pestä hyvä-jos-kerran-jouluna.

All aboard, the night train
©1995 Kadoc

Goun foun houm

Mennä viikolla tuli silmiin "uutisotsikko" "Nyt selvisi koska iPhone kannattaa ostaa", johon oma vastaukseni, yleisesti puhelimeen viitaten ottamatta kantaa valmistajaan, on että silloin kuin sellaisen tarvitsee. Tarve uuteen syntyy, kun edellinen katoaa, hajoaa tai muuttuu käyttökelvottomaksi. Ja moinen tapahtuma, vahinkoa lukuunottamatta, ei mitenkään voi tapahtua useammin kuin kerran kahdessa (tai kolmessa) vuodessa. (Ja mikäli myös 'vahinko' tapahtuu sinulle toistuvasti, kannattaa miettiä tarkemmin omia puhelimen käyttötapojaan ja onko vika väärän laitteen hankinnassa)
Se että markkinoille on tullut entisen puhelimen uusi versio, jälkeläinen tai muunlainen huippulaite, ei ole sellainen tarve, joka vaatii puhelimen päivitystä.
Vai vaihdatko uuden autosikin kerran vuodessa seuraavaan uuteen, tehtaan päivittäessä korimallia tai varustelistaa? Tai asuntoasi, sitä mukaan kun naapurustoon rakennetaan uusi kerrostalo?

--
Edelliseen liittymmättömiä "totuuksia" tarkennuksilla.
Elämä on vaikeaa. (Life is hard.)
- Oikeastaan, elämä/eläminen on helppoa, kaikki muu sälä siinä päällä, jonka oletetaan olevan pakollista, on sitä hankalaa.

Jokainen meistä kuolee yksin. (We all die alone.)
- Näin on, paitsi ehkä jos sattuu kuolemaan esim. liikenneonnettomuudessa vieruskaverin tai vastapuolen kanssa yhdessä.

--
Tähän iloiseen pommin kuoreen ...

Party me say
Drink and feel happy yeah
Me nuh care weh nubody seh
Me come ya suh fi enjoy miself
©2012 Vybz Kartel

Valitamme heikentynyttä sisältöä, otamme asian esiin seuraavassa henkilöstökokouksessa ja teemme kaikkemme löytääksemme kaikkia tyydyttävän ratkaisun.

ÄiNti

Näen pari kertaa viikossa bussissa tytön, joka saa päässäni aikaan vakavan WOU-äänen ja estää irroittamasta katsettani, kunnes tämä poistuu pari pysäkkiä myöhemmin. Olkoonkaan, että hän ei ole lainkaan ulkomuodolla pilattu, ei näyttävyytensä silti, ihan, ole sillä tasolla, joka vastaisi pääni liioitellun oloista WOU:ta. Tästä tasoerosta syytän "perversiotani" (tai "herkkyyyttä":), joka jakaa 'ylimääräistä' krediittiä naisille jotka ovat - äitejä.

Toistan itseäni, toteamalla että, äideissä on jokin hehku, joka hrrrm, ilmeisesti vetoaa äidin-vaistooni :) vai onko se isän-vaisto?
Toisaalta hän on myös arviolta 20-25 joten.. :][ ..enkä mene tähän syvemmälle.

Vaan kevennän sanoen että,
jej, join tänään ravintolassa kahvin - maksamatta \o/ (joo, pitkästä aikaa join kupin kahvia päivällä, ihan vaan odotellessani, kun piti olla tilaisuus, jota ei ollutkaan \o/)
ja jej, sain toisessa kaupassa vitosen alennuksen, ihan vain pyytämällä \o/

Mother
Tell your children not
to hold my hand
Tell your children not
to understand
©1987 Danzig

Uusi normaali

"Projekti" alkoi;
23.10. Tiistai aamupäivällä, kun soitin pankin keskukseen tilatakseni aikaa lainaneuvotteluun asap. Koska ainakaan "kuluvaksi päiväksi moinen ei onnistu keskuksen kautta", täti pisti konttoriin X soittopyynnön, jotta ottavat sieltä yhteyttä suoraan heti-kohta, kun keskusta paremmin tietävät miten ovat itse vapaana.
Pyydettyä soittoa ei koskaan kuulu.
25.10. Torstaina aamupäivällä yritän uudestaan ja soitan nyt suoraan konttorin Y numeroon, ja tiedustelen aikavarausta asap. "Kuluvalle päivälle ei enää sovi, mutta perjantai iltapäivälle klo 16 löytyy slotti." Otetaan se, kiitos.
Parin tunnin päästä henkilö, jolle aika oli varattu, soittaa ja selittää että "yhdet asuntokaupat siirtyi ja menee aikataulu sekaisin, voitaisiinko siirtää tapaaminen myöhemmäksi, vaikka 17:30?" No, hyväksytään, koska parempi se kuin ensiviikoksi. Puhelun aikana (viikon)päivää ei mainita.
26.10. Perjantaina teen "ylipitkän" työpäivän odotellessani tapaamista, ja siirryn pankkiin puoli kuusi. Perillä tapaan yhteyshenkilöni, joka ihmettelee että "kuinkas sinä nyt tulit, hän odotti minua jo eilen, nyt ei ehdi kun on nämä asuntokaupat tässä. Mutta tehdään uusi tapaaminen maanantaille."
29.10. Maanantaina siis uudestaan konttoriin. Nyt onnistuneesti 45 minuutin (Outoa kuinka moneen ohjelmaan ne yhdet, pankin jo tietämätkin, asiat oikein pitääkään kirjoittaa.) meetinki; "haluttu lainasumma järjestyy, olemassa olevat vakuudet riittävät hyvin, hyväksytän vielä päälliköllä ja saat sitten tarjouksen nettipankkiin."
01.11. Torstaina tulee puhelu, "tässä meni vähän ylimääräistä aikaa ja lisäksi tämä tuli bumerangina takaisin, kun vakuudet ei riitäkään, (käytin väärää vakuusarvoprosenttia) tarvitaan noin <puolet lainasummasta> vakuuksia lisää"
No, voi perkle, okei, lupaan tutkia mistä onnistun repimään moiset vakuudet ja viestittää sitten kun keksin vastauksen.
Tähän väliin tulee itsestä (tai tavallaan kolmannesta osapuolesta:) johtuva, reilun viikon viive.
11.11. Sunnuntaina pistän nettipankin kautta viestin, jossa ehdotan, omasanaisten detailejen kera, yhtä mahdollista vaihtoehtoa vakuuden hoitoon.
12.11. Maanantaina tulee viestiin vastausviesti toiselta konttoristilta; "asiaasi hoitanut 'syyllinen' on tämän viikon lomalla, sopiiko että hän jatkaa asiaa palattuaan ensi viikolla, jollei lainalla ole kovin kiire?"
No ei tässä nyt tuli hännän alla olla, joten odotetaan.
20.11. Tiistai-iltana kerrotun delayn jälkeen, pistän vastauksen edelliseen nettiviestiin, jossa utelen että jokos 'syyllinen' on palannut, kelpaako minun vakuudet? Loppuviikko menee sillä luotolla, että mainittu paluu ei olisikaan ollut heti maanantaina ja että korjaamiseen ja hyväksyntään menee sitten ehkä päivä kumminkin.
26.11. Maanantai-iltana, viikon luvattoman hiljaisuuden jälkeen, pistän vihastuneen vastausviestin, että teemalla mitä tämä tälläinen mykkäkoulu oikein on?
28.11. Keskiviikkona herää epäilys siitä, että viestit menevät hukka-nimiseen paikkaan, koska ovat vastausviestejä, joten pistän edellisen uudestaan, mutta nyt uutena viestinä ja lievästi vihaisemmin. Samana iltana 'syyllinen' soittaa, että "kas vain, hän sai vasta tänään tietää, että olit netin kautta pistänyt viestiä, mutta joo, hän katsoo homman nyt huomenna torstaina."
30.11. Perjantaina pistän taas vastausviestin (nyt 'syyllisen' itsensä lähettämään nettiviestiin, edellinen jonka pistin vastauksena toisen konttoristin viestiin mahdollisesti kun kohdistui sille toiselle eikä osunut 'syyllisen' näköpiiriin?) ja utelen että mitä torstaisesta asian hoitamisesta seurasi?
Ja ei mitään.
03.12. Maanantai illasta pistän, seuraavaa pykälää vihaisemman viestin, että miksi helv*tissä asiakkaille ei oikein anneta minkäänlaista palautetta tapahtumista.
Edelleenkään ei mitään vastausta viesteihin.
05.12. Keskiviikkona soitan itse konttorin johtajalle ja kysyn tältä että tietääkö hän missä tarjoukseni menee? Tämä katsoo koneelta, että "juu ei ole vielä tehty, mutta menenpä samantien kysymään ja potkaisemaan 'syyllistä'." Illalla viiden jälkeen 'syyllinen' itse soittaa ja nopean selittelyn jälkeen "lupaa "oikeasti" hoitaa asian perjantaina 7.12."
07.12. Perjantaina puolelta päivin tulee viesti uuden tarjouksen tekemisestä, ilmeisesti koska 11.11. vajeen helpottamiseksi, toivoin myös lainasumman pientä kevennystä. (Liekö koko puolen tunnin työ tehty uudestaan?) Mutta kyseinen drafti edelleen vakuusvajaana, eikä viestissä mitään tietoa ehdottamani uuden vakuuden hyväksyttävyydestä, vain "olisiko vakuudesta dokumenttejä?". Puolen tunnin säädöllä kasaan papereista lisätiedot.pdf:n ja pistän dropbox-jako-urlin vastausviestinä. Muistaakseni jossain toisessa laitoksessa nettipalvelussa viesteihin voi älykkäästi pistää attachmentin mukaan. Toisen puolen tunnin jälkeen usko vastausviesteihin loppuu ja soitan varmuudeksi keskukseen ja käsken kertoa 'syylliselle'; että pistin jo tälle viestivastauksen. Hetkeä ennen kello viittä (ilmeisesti viimeisenä tekona ennen koneen sulkemista viikonlopuksi), tulee viesti "en saa tiedostoa ladattua, pistätkö sähköpostina." Pistän viidessä minuutissa.
10.12. Maanantaina koska mitään ei kuulunut, pistän illalla uuden nettiviestin; tuliko posti/doku kohteeseensa, ja kelpaako?
11.12. Tiistai dead silent. Pistän illalla uuden nettiviestin, jossa utelen maailman menosta, sekä re-sendin perjantain sähköpostin 'syylliselle'.
12.12. Keskiviikkona tulee sentään vastaus tiistaiseen nettiviestiin randomilta konttoristilta, mutta "kysy 'syylliseltä' sähköpostitse" ei paljon lämmitä. Illalla pistän vaan kun se ei tunnu auttavan -vastauksen aamun hyödylliseen viestiin, sekä lisää sähköpostia 'syylliselle' ja nyt lisäksi konttorin johtajalle, että tiedättekö että kaipaan edelleen tapahtumatietoja, missä viipyy?
13.12. Torstaina puolelta päivin pistän edelliselle kaksikolle uuden postin, jossa tarjoan lisävakuuden hoitoon toista vaihtoehtoa. Paria minuuttia myöhemmin tulee vastaus johtajalta: "Virheitä on tehty, yritämme skarpata." Ja pari tuntia myöhemmin 'syylliseltä' "Teen huomenna rästitöitä, joten saat päätöksen silloin."
14.12. Perjantaina kuuden jälkeen illalla, tulee soittoyritys pankin numerosta, ja hetkeä myöhemmin sähköposti 'syylliseltä' "Vakuudet on OK, pistin tarjouksen hyväksyttäväksi päivällä, ei vielä päätöstä, olen lomalla ma-ke, onko lainalla kiire?" kysyy hän, melkein kaksi kuukautta kestäneen vetkuilun jälkeenkin. Postissa ei ketään CC:nä eikä minkään näköistä ohjetta siihen, jos vaikka olisi kiire.
15.12. Lauantaina, selvittyäni, vastaan postiin, lisäten johtajan vastaanottajaksi, ja kysyn tuleeko päätös minulle ilman 'syyllistä' eli ennen tämän paluuta ja miten ne vakuudet nyt on? sekä todennäköisyyksien lisäämiseksi, sama kysymys menee nettiviestinä.
17.12. Maanantaina asiat alkavat näyttää lupaavilta, vaikkakin viimeiseen nettiviestiin tullut vastaus "'syyllinen' lähetti postia perjantaina, luitko sen? Vastaa jos kaipaat vielä jotain." ei pelasta, kun oman viestini kysymys heräsi juurikin siitä mainitusta postista. Sen sijaan puhelu johtajalta: "<Tilanneselitys>, lainan kanssa kaikki ok, ja sovitaan torstaille allekirjoitus." Tosin ei 'syyllisen' kanssa, koska tämän kalenteri on täynnä.
18.12. Tiistaina soittoyritys pankista hankalaan aikaan, vastaajaviestin mukaan torstain 'uusi syyllinen' haluaa ehdottaa tapaamisajan muutosta.
20.12. Torstaina aamusta soitan keskuksen kautta 'uudelle syylliselle' soittopyynnön, joka töidensä alkaessa soittaa koska "iltapäivä on kaikilla täynnä, valitaan uusi aika johonkin 'väliin'." Koska itselleni hyvin sopii, moinen sovitaan alle tunnin päähän. Niinpä, vielä aamupäivän puolella, sovitusti pankissa, vastassa alkuperäinen 'syyllinen', 15 minuuttia ja sopimuspaperit kourassa pihalle. Iltapäivän puolella 'syylliseltä' tulee viimeinen puhelu, että "rahat on tilillä, hyvää joulua." \o/
Huomenna 21.12.2012 on maailmanloppu? joten ei tarvi huolehtia lainan takaisin maksusta?

Disclaimer: Tämä tarina on valitettavan tosi. Yksityiskohtia on jätetty pois, mutta mitään ei ole keksitty tai lisätty. Kaikki kommunikaatio on listattu. Värilliset lainaukset ovat lähes suoria, joskin vapaasanaisia kuvauksiani kommunikaation sisällöstä. Yllä mainittu 'syyllinen' on vain sana, oikea syyllinen tähän kaikkeen on suuremmalla todennäköisyydellä talon prosessit, jotka sallivat tarinan tapahtumisen.
Saamani loppuselitysten pohjalta ymmärsin, että tämä sekvenssi on useiden eri sattumien summa, joten toivo elää että tämä kaikki ei olisi se uusi normaali. Mutta silti, mikään selitys ei vähennä sitä faktaa että tämä kaikki tapahtui, hitaasti ja hiljaisuudessa.

Konstruktiivinen osuus / ajatuksia prosessin korjaukseen - tulossa myöhemmin, ehkä. Nyt ei pysty. /o\

Don't hate the player,
Hate the game
Niggas, Sharpen your aim
©1999 Ice-T