No niin, nyt (okei, taas) löytyi täydellisen oloinen ulkomuoto. Seuraava looginen askel olisi tehdä kuvasta kokonainen saamalla sille sisältöä ja ääni. Mutta kun yksi on rakennettu sellaiseksi kun on, ainoa mahdollisuus mainitun tapahtumiselle on ulkopuolinen johdatus tai vastaisku.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Vaikka viimeisimmät ovatkin olleet realistisimman vuosimallihaarukan ulkopuolella, kepillä tökkiminen
(ei saa ajatella niin rivosti) piristäisi varmasti. Löytyneiden haarukka taitaa muuten olla stuck-in-time ja lakannut kulkemasta mukana ainakin 5 vuotta sitten. Siksi kai missitkin ovat vuosi vuoden jälkeen siinä noin 18-22.
(Sivuraide, äh takaisin..) Toisaalta, mikäs olisikaan tuon mukavampaa, varmasti monien muidenkin haaveissa,
mutta
kun se ei kumminkaan tule käytännössä toimimaan.
En minä valita
(ehkä kyllä pitäisi), hyvä on näin
(et vaan tiedä mitä menetät). Jos asiat olisi toisin, se olisi pahasti ristiriidassa nykyisen itsekkyyden, mukavuuden halun
(laiskuuden) ja saituuden kanssa
(ja missäkö tässä oli se haitta?).
"Lääkkeet, Lääkkeet! - On se jännä kuinka ihminen menee sekaisin, jännä on se, tosi jännä."Kuinka mukavaa se olisikaan jos omakohtaista todellisuutta olisi:
You win some, lose some,
it's still the same to me.
The pleasure is to play,
it makes no difference what you say.
©1980 Motörhead