Tunnettu.

Jossain kyselyssä oli kohta: Kaunein tuntemasi henkilö?

Pisti miettimään, että mitä vaaditaan, jotta voin sanoa tuntevani jonkun?

Tunnenko ihmisen aamubussissa, jonka näen toistuvasti, mutta emme ole koskaan jutelleet (enempää kuin "Moi")?
Tunnenko julkisuuden henkilön, jos osaan yhdistää nimen ja naaman?
Tunnenko julkisuuden henkilön, jos olen lukenut tästä useita (sisäluotaavia) haastatteluita?
Tunnenko julkisuuden henkilön, jos olen päässyt tapaamaan tämän? (Vaihtanut pari lausetta)
Tunnenko kaupan kassan (etunimi rintapielessä), jonka tapaan pari kertaa viikossa ja heitämme bonuskortin ympärillä tuttavallista läppää?
Tunnenko naapurin (sukunimi ovessa), jonka kanssa puhutaan rapussa säästä ja taloyhtiön asioista?
Tunnenko hyvän naapurin, joka kastelee kukkani poissaollessani ja jonka kanssa jutellaan grillikatoksessa kaikesta yleisestä?
Tunnenko koulukaverin, jonka kanssa nähtiin koulussa 5 kertaa viikossa viimeiset 3 vuotta, mutta puhuttiin vain harkoista?
Tunnenko kirjeenvaihtokaverini, jonka kanssa on jaettu kaikki salaisuudet, muttei koskaan nähty livenä?
Tunnenko lapseni kaverit?
Tunnenko puolisoni?
Tunnenko itseni?

Alkuperäiseen kysylykysymykseen kelpaisi varmaan kaikki ylläolevat kohdat, mutta lisäämällä kohtiin tarkennuksen; Kuinka hyvin tunnen ... on vastaus kaikkiin kohtiin varmasti eri. Ja sitä sopii kaikkien miettiä.

There's times
I'd rather kill you,
than listen to
your honesty.
But you've always been
a friend to me.
©1997 Garth Brooks

Damned if you do(n't)

"Mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän rahaa on käytettävissä, sanoo muun muassa hyvinvointivaltiota tutkinut eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen talousjohtaja Jaakko Kiander." (@Turun Sanomat 7.6.)
Lasten määrän ei pitäisi vaikuttaa rahan määrään. Paitsi tietenkin sitä kautta että äiti on pois työelämästä määrä*2vuotta. Paitsi tietenkin jos käytettävissä olevalla rahalla tarkoitetaan sitä summaa, joka jää pakollisten maksujen jälkeen. Pakolliset kulut kun ovat riippuvaisia ruokittavien suiden ja tuhoutuvien potkuhousujen määrästä. Mutta jos kyse on tästä niin mitä ihmeellistä, tutkittavaa ja uutisoitavaa siinä on, että kulujen kasvaessa jäljelle jäävä raha vähenee? Eikös tuo opeteta jo viimeistään toka-luokan matikassa?

Yksinäisen tuottavan ihmisen kaveriksi mahtuu lähes vaivatta toinen tuottava ihminen, jolloin kummankin asumiskulut puolittuvat ja ruokakulut limittyvät. Yhden tai useamman tuottamattoman kuluerän (lapsen) lisääminen (niin yksinäisen kun parillisenkin) järjestelmään on aina tappiollista.

Ottaen huomioon että lasten hankinta onkin selkeästi taloudellisesti kannattamatonta, sitä tehdään silti yllättävän paljon.

Vierailtuani taas kerran erään lapsiperheen arjessa, meininki sai ajattelemaan asiaa. Kersoista on työtä, vaivaa ja huolta ihan pipona. Vaikkei tämä työ itsessään olisi suoranaisesti oman ilon lähde (jota se tietyille hoivaviettisille ihmisille on), niin myönnetään että pennut sellaisenaan (toisinaan enemmän ja välillä vähemmän), ovat sen verran positiivinen asia, että niiden vuoksi voi suosiolla vähän vaivaa nähdäkin. Tosin, itselläni vaaka ei (ainakaan vielä) ole lähelläkään tasapainoa. Mutta koska vaaka ei ole realistinen, se saattaa olla vinossa vain siksi, että pääni on vinossa, enkä tiedä sitä. Toisaalta tässäkin auttaa se että, mistä ei tiedä, ei osaa kaivata.

Mutta se ajattelu; lapselliset saavat enemmän? kö? Ja onko se elämän laatua? Jos niin, niin onko se parempaa tai enemmän kuin se mitä lapseton elää?
Ja... mikä on elämän laadun suhde onnellisuuteen? Kumpi on syy ja seuraus?
Onko elämän laadun tavoittelu vastaavaa (huom. ei samaa) kuin kupla-kapitalismi, jossa jatkuvasti pitää tienata enemmän ja enemmän?
Tyytyväisyyden ja onnellisuuden määrän ei tarvitse riippua saamisen määrästä. Vähäänkin voi olla tyytyväinen. Vähään on helpompi olla tyytyväinen, koska vähän on helpompi saada kuin paljon.

Mutta. Nyky-yhteiskunnassa ei ole enää mitään _syytä_ hankkia lapsia.
- "Menkää ja täyttäkää maa" -se on jo hoidettu, liiankin hyvin.
- Omia lapsia ei enää tarvita huolehtimaan vanhenevista vanhemmistaan, yhteiskunta hoitaa, jos omat rahat loppuu.

--
Tuskin oli tässäkään tarinassa yhtään mitään uutta, sen enempää kuin alkuperäisessä uutis-quotessa, mutta toisaalta, tämä ei ollut uutinen vaan blogi-postaus, nehän tunnetusti ovat über-järkeviä ja absoluuttisia totuuksia. NOT.

Introductions aside, let's move right along,
You can all sing along at the sound of the gong.
©1990 The Simpsons