Jhupiter

Väliin kaupallinen postaus.

Jupiter peili, 3D-säädettävä. Saatavilla ainakin prismoista, noin 9,95.
Älä vahingossakaan osta, paitsi jos haluat lahjoittaa vihamiehellesi.

3D on hip-sana, ja ilmeisesti pallonivel peilin takapuolelle antaa mahdollisuuden käyttää moista. Mutta kyseinen nivel on prseestä, jos sen kiristää tiukaksi pieni ruuvi uppoaa heppoiseen muoviin suunnittelemattomasti, ja siitä huolimatta, kiristetty säätö vääntyy pienen ajon jälkeen takaisin keskustaan, tai jonnekin. Tämä yhdessä sen kanssa, että peilin lasi on niin mitättömästi kupera, että siitä näkyvään kuvaan ei mahdu kuin yksi kivi, jos sattuu olen aivan oikeassa suunnassa, ei toimi.

"Jouduin" itse ostamaan, kun edellinen kolmen euron halpapeilin varsi katkesi tärinään muutaman kuukauden ajon jälkeen, eikä kahdessa edellisessä testaamassani kaupassa sillä hetkellä ollut vaihtoehtoja tarjolla. Edes Motonetissä, josta olin alunperin entisen hankkinut. Joka muuten yllättävän hyvä, peili oli pyöreä ja paljon pienenpi kuin jupiterin pisara-malli, mutta silti siitä näki "kaiken". Peili tärisi hiekkatiellä, mutta tästä huolimatta se sentään säilytti suuntimansa.

Kyseisen jupiterin, asensin kaupan pihalla, säädin ja kiroilin koko 5km matkan kotiin. Kotona irroitin ja kokeilin josko hommaa olisi voinut taivuttaa vähän järkevämmäksi. Ei voinut, laite tuhoutui, mutta ei tule ikävä. Paitsi sitä 10 euroa, jonka se söi.

Mirror Mirror
(lie to me)
show me what I wanna see
©2000 M2M

Yllättävän keskisuuri

Elämän Suuria pieniä iloja.

Illan pyörälenkin paluumatkalla, vaikka lyhyen puoleinen, päätin jostain syystä "palkita" itseäni jäätelöllä. Normaalisti moinen on tapana ollut, vain vähän pidempien, lenkkien kunniaksi ostaa.
Toinen yllättävä epätavallisuus oli, että normaalisti tuolla reitillä käyttämäni siwan sijaan meninkin nyt läheiselle abclle. Etukäteen jo "pelkäsin" että tuutin hinnassa se tulee näkymään, mutta menköön nyt tämän kerran. Ja olivathan nuo, melkein parikymmentä senttiä kalliimpia, kuin oikeassa kaupassa. Kostoksi, valitsin jotain ennen maistamatonta.
Lisäksi, kassalla myyjäjuippi utelee, että otatkos kahvin tuon jäätelön kanssa? Helteellä on hyvä juoda. Yllytys oli niin paha, ja sopi omiin arvuutteluihin, joita jo sisääntullessa olin miettinyt, että ottaisko sittenkin kahvin ja pullan kun tänne on kerran tultu. Joten, otin sitten kaikki.

Siinä sitten rauhassa, nautiskelin, yllättävän hyvän pullan, monimakuisen jäätelön ja ei-ollenkaan-huonon kahvin, ilmastoidussa sisätilassa. nam.
Kesälompakossani kun oli yksi ainoa kolikko, euro, ajattelin lahjoittaa senkin hyväntekeväisyyteen, pois taskusta kolisemasta, ja lähtiessäni lykkäsin sen rayn koneeseen. Koskakohan viimeksi sellaisia on tullut käytettyä? Anyways. Ei tullut lahjoitusta, vaan minuuttia myöhemmin kone ulostaa 6 euroa takaisin, lompakkoon pistettäväksi.

---

Lopputulos; Valitsemalla tämän kerran kalliimman vaihtoehdon, sainkin paljon enemmän, ja alle eurolla. :D

∻
Tampere: voimassa seuraava varoitus: hellevaroitus. Katso koko Suomen varoitukset »

hyss

"Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään."
Olen, noin viimeisen vuoden, yrittänyt seurata ylläolevaa ohjetta.
Mutta tuntuu, että ohje on vienyt sosiaalisesti rajoittuneen ihmisen viimeisenkin 'aseen' osallistumiseen. Ja tämän seurauksena "syrjäydyn" hiljaisesti huomaamattomaksi nurkkaan. Menen pois.

Your damned if you do, damned if you don't.
©1990 Bart Simpson

Säännöllisesti

LBogin anonymiteetin suojassa, voin sanoa seuraavan ääneen.

Hetki sitten taas yksistä punaisista pyörällä läpi ajaen, joihin edellä ajanut pysähtyi, ajattelin "selitystä" kuvaamaan liikennekäyttäytymistäni. Paras keksimäni vaihtoehto oli että: Noudatan liikennesääntöjä tilanteen salliessa.
Vaikkakin, liikennesääntöjen noudattaminen on takaraivossa tietynlainen perusarvo, se ei ole niin vahva, että tuo lause olisi toisinpäin, muodossa Rikon liikennesääntöjä vain tilanteen salliessa, joskin noin päin se voisi teknisesti olla parempi (ja toimivampi, jos poliisille pitää selittää).

Käytännössä ohjenuorani on sujuvuus. Tarkoittaen sitä, että menen mistä ja milloin vain, jos se on minulle sopiva vaihtoehto, eikä se häiritse muita, aiheuta paniikkia tai vaaratilanteita. Ja tämä pohjautuu siihen oletukseen, että autoilijat noudattavat omia sääntöjään. Joskin lähes aina varaudun myös siihen, että ne eivät noudata. Sujuvuuteni toimii myös toisinpäin, eli rauhallisesti polkiessani viiton ylikohteliaat autoilijat menemään ensin, jos heillä on siihen valmis liikemomentti.

Lainkuuliaisuuden perusarvo ilmenee tilanteissa, joissa on mahdollisuus esiintyä esimerkkinä pikkutenaville. Eli selkeästi alaikäisten naperoiden välittömässä läheisyydessä, vältän pienehköjäkin rikkeitä. Sillä tapaani liikkua ei pidä kopioida, ennenkuin tajuaa miten liikenne ylipäätään toimii ja osaa itse tehdä omat päätöksensä kaikista tekemisiensä mahdollisista riskeitä. :)

Muun kevyen liikenteen kanssa sujuvuusperiaate on sitä, että se väistää kummalle se on helpompaa tai kumpi sitten sattuu ensin huomaamaan. Sujuvuus on myös sitä, että jos muiden ohitus näyttää mahdolliselta ilman kellolla pelottelua, jätän soittamatta. Sillä monesti ihmisillä, varsinkin porukassa ollessaan, on tapana hyppiä satunnaisiin suuntiin kuullessaan soittokellon, jolloin se pyöräilijän mentävä aukko, jossain välissä, katoaa.
Se että kevyenliikenteen väylällä kulkee muitakin, ei pitäisi tulla kellekkään yllätyksenä. Jos tulee, niin kukin saa itse miettiä omaa käyttäytymistään.

Hey, let's be careful out there.
©Sergeant Phil Esterhaus

Mun

Kuten mainitsin, aurinko on kiva, ja sen jättämä visuaalinen puoli. Fyysinen kutitus onkin sitten eri juttu.

Kun kesä on alkanut rauhallisen auringon kanssa, ei suojakertointen käyttö ole ollut vielä, yleisesti ottaen, tarpeellista. Paitsi sitten silloin kun pilvet ovat "yllättäin" pysyneet suurimman osan päivästä poissa, tulee jälkikäteen huomanneeksi, että päivä olikin "kaunis".

"Onneksi" loma on nyt ohi, ja ensi viikolla pääsee kuumempaa päivänvaloa piiloon hiljaisen toimiston sisätiloihin.

-- Edit: myöhemmin.
Toimistotilat ei auta, jos siellä ei ole jatkuvasti. Viikko/kaksi kyseisen kuvan jälkeen väritys oli toisinpäin. Niska, johon rasvakäsi oli ulottunut oli vaalea, mutta koko muu selkä tulipunainen. Aikaisempi niskan kutitus oli vain pieni harmi, verrattuna siihen yhden vuorokauden kestäneeseen tuskaan, joka värin kypsyessä oikeaan pisteeseen aiheutti. #% Opimpa pitämään paidan päälläni.

∻
Mun mum mun i mun i mun mammani