Fork it

Yhtäällä, ihan muiden asioiden keskellä oli kohta; "Don't search for love of your life, instead start doing the things you love, and love will find you." Hetken mietittyäni sain ajatelman: "I can't do the thing I love, she doesn't love me" :( :)
Mutta oikeesti, ei sillä että olisin edes pahemmin rakkautta etsinyt, niin tuon ohjeen noudattamisessa on, henkilö­kohtaisesti vaikuttava, ongelma. Sillä tuntuu että olen, tavallista tehokkaammassa, apaattisessa vaiheessa elämääni, sillä en tuskak­seni­kaan keksi mitään asiaa, jota rakastaisin tehdä, tai josta edes mer­kittä­västi pitäisin. HEELP! ...
Ne ekat, edes hieman miellyttävät tekemiset, ovat jotain, jota enimmäkseen tehdään yksinäisyyden rauhassa, joten en oikein usko, että niistä on rakkauden löytämisen avuksi :) ehkä sitten kun se on löydetty niin niitä voidaan tehdä yhdessä, mutta.
Toivon, että ongelma olisi korjattavissa joihinkin itselleni uusiin asioihin tutus­tumisella, ja sitä kautta toteamalla, että tästä mä tykkään. Ongelmaa häiritsee ongelma, että omatoimisesti, en mihinkään uuteen ala tutustumaan, koska olen muutosvastarintainen.

--
Viime aikoina täällä on ollut vähän turhan reilusti sellaista juttua, jota lupasin itselleni että tänne ei tule. Siksi alkaa olla mielessäni jakaa blogi kahtia; Hlö-kohtaisuuksiin viittaavia juttuja sisältävään invite-only versioon, johon ei kutsuta ketään, ja sitten tähän julkiseen puoleen ne tutut ja turvalliset turhat höpinät maailmasta yleensä. Kelpaisiko?

If you ever, ever
feel like you're nothing,
you are perfect to me
©2010 P!nk

Suhteutusta

Jos minulla on suhde, olen suhteessa, mutta olenko suhteellinen? Jos en edellisestä huolimatta ole suhteellinen, olenko silloin suhteeton?
Ainakin tämä on suhteellisesti katsoen suhteettoman hankalaa.
--
Onko sitten puhdas adjektiivi suhteellinen vai suhteeton, jollei erikseen mainita?
Vai kenties jotain muuta?
Ja kumpi kolmesta on 'enemmän'?
--
Mieti vaikka pitkää miestä, kuinka pitkä moinen on?
190cm kenties, varmasti pitkä on moinen.

Entäs jos mies onkin suhteellisen pitkä?
Hieman tuntuu että 180-200cm kaveri voisi olla moinen.

Ja sitten suhteettoman pitkä mies?
Se varmastikin on helposti jopa yli 200cm hujoppi.
--
Entäs sitten vaikka punainen pallo?
Punainen on se varmasti.

Suhteellisen punainen pallo, varsinkin jos lausahduksessa on painotus kohdallaan, moinen voisi olla jopa punaisempi kuin punainen itse.

Ja sitten se suhteettoman punainen?
Sellainen räjäyttää varmaan jo tajunnan.

Vaikö?

Sinun vartalosi
on täydellinen ja
pääsi suhteettoman iso
©1993 Radiopuhelimet

niin mutta ?

Ohitin pyörävaraston ja päähäni tuli ajatus, että ei ole enää kuin pari kuukautta siihen, että taas saa/joutuu ottama pyörän esiin ja alkaa polkea.. ja meinasi tulla itku. :’7

En tietääkseni ole noin tunteellinen pyörääni kohtaa, vaikka se ihan kiva pyörä onkin, joten voimakkaiden tunteiden oli pakko kummuta jostain muualta, mutta siten että pyörä-ajatus onnistui vain saamaan mitan täyteen ja katkaisemaan kamelin selän.
Pohjustaviksi syiksi on pakko laskea edelliset ajatukset, ei edes ajallisesti niin kovin läheltä, jotka eivät olleet pyörää nähneetkään (paitsi ehkä kolmatta:). Mutta nekään, eivät kyyneleen arvoisia yksinään, ja lisäksi luulin miettiväni niitä [joku­kadonnut­sana­tähän, vähän­kuin­etäinen, tai­puolueeton, tjsp]:sti. Ehkä se ei sitten ollutkaan niin. Tai vain nopea ajatustontin vaihto pyöräkellariin sai marmorit riittävästi sekaisin. mind-overload.

Voin kuvitella, että osasyynsä on viimeviikkoisella opetusohjelmalla, jonka jälkeen olen onnistunut ottamaan alitajuntani tekeleet enemmän huomioon, ja tämä järjes­tynei­syyden puute on vain seurausta turhan tietoisuuden vähentämisestä :) Eikä sinänsä mitenkään paha juttu. Elämä vaan nyt vain on niin ... ja se miten sen näemmä, on täysin oman päämme kuvitelma todellisuudesta.
Aivotkin on outoja.

Minä tahtoisin tahtoisin
ees yhden yön omistaa

Minä tahtoisin tahtoisin
niin mutta en saa
©2012 T.Kilpeläinen

Umpire strikes bacon

Perjantain pienet sievät:

Aamun matkalla toimistolle ohitin 'porttikongin', jossa kaksi naista tupakilla. Toinen oli nätti (ainakin sen nopean vilkaisun perusteella) ja sai siten vasta heränneen sielun hymyilemään ja kaipaamaan. Se toinen; kälätti juorun kuulloista selitystä, ja sai välittömästi kaikki vähäisetkin positiiviset ajatukset naissukupuolesta kaikkoamaan. +-0.

--

Joka päivä tällä viikolla, aamun ensimmäistä kahvikupillista hakiessani olen pysähtynyt pannun eteen, epäilemään, että en minä oikeasti edes halua kahvia. Mutta sitten otan silti, koska vastaus on että; no mitä muuta sitten, ei ole mielenkiintoisia vaihtoehtojakaan, mutta jotain (lämmintä?) pitää silti ottaa, että saa aamun käyntiin. Hieman mietityttää, vaikuttaakohan tähän haluttomuuteen se, että kyseinen kahvipannu on työpaikalla?

--

Will there be a day
when the sun will shine?
©1969 Ellie Greenwich