En tietääkseni ole noin tunteellinen pyörääni kohtaa, vaikka se ihan kiva pyörä onkin, joten voimakkaiden tunteiden oli pakko kummuta jostain muualta, mutta siten että pyörä-ajatus onnistui vain saamaan mitan täyteen ja katkaisemaan kamelin selän.
Pohjustaviksi syiksi on pakko laskea edelliset ajatukset, ei edes ajallisesti niin kovin läheltä, jotka eivät olleet pyörää nähneetkään (paitsi ehkä kolmatta:). Mutta nekään, eivät kyyneleen arvoisia yksinään, ja lisäksi luulin miettiväni niitä [jokukadonnutsanatähän, vähänkuinetäinen, taipuolueeton, tjsp]:sti. Ehkä se ei sitten ollutkaan niin. Tai vain nopea ajatustontin vaihto pyöräkellariin sai marmorit riittävästi sekaisin. mind-overload.
Voin kuvitella, että osasyynsä on viimeviikkoisella opetusohjelmalla, jonka jälkeen olen onnistunut ottamaan alitajuntani tekeleet enemmän huomioon, ja tämä järjestyneisyyden puute on vain seurausta turhan tietoisuuden vähentämisestä :) Eikä sinänsä mitenkään paha juttu. Elämä vaan nyt vain on niin ... ja se miten sen näemmä, on täysin oman päämme kuvitelma todellisuudesta.
Aivotkin on outoja.
Minä tahtoisin tahtoisin
ees yhden yön omistaa
Minä tahtoisin tahtoisin
niin mutta en saa
©2012 T.Kilpeläinen
ees yhden yön omistaa
Minä tahtoisin tahtoisin
niin mutta en saa
©2012 T.Kilpeläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti