Aamun matkalla toimistolle ohitin 'porttikongin', jossa kaksi naista tupakilla. Toinen oli nätti (ainakin sen nopean vilkaisun perusteella) ja sai siten vasta heränneen sielun hymyilemään ja kaipaamaan. Se toinen; kälätti juorun kuulloista selitystä, ja sai välittömästi kaikki vähäisetkin positiiviset ajatukset naissukupuolesta kaikkoamaan. +-0.
--
Joka päivä tällä viikolla, aamun ensimmäistä kahvikupillista hakiessani olen pysähtynyt pannun eteen, epäilemään, että en minä oikeasti edes halua kahvia. Mutta sitten otan silti, koska vastaus on että; no mitä muuta sitten, ei ole mielenkiintoisia vaihtoehtojakaan, mutta jotain (lämmintä?) pitää silti ottaa, että saa aamun käyntiin. Hieman mietityttää, vaikuttaakohan tähän haluttomuuteen se, että kyseinen kahvipannu on työpaikalla?
--
Will there be a day
when the sun will shine?
©1969 Ellie Greenwich
when the sun will shine?
©1969 Ellie Greenwich
Ja edellisen sanottuani, olen kyseisen pannun edessä onnistuneesti sanonut nyt jo kaksi viikkoa "ei kiitos" ja lykännyt kahvimukini vain vesikraanan alle. Siis jättänyt aamu ja päiväkahvit väliin. Eikä tunnu missään.
VastaaPoistaViikon ainoat kofeiiniannokset on viikonloppuaamuista, joilloin niiden kera syödään leipäinen aamupala.