,poliisi&taksi

Nyt on oudon sosiaalinen olo, mutta koska en koe ravintelin olevan kelpo vastaus tähän, teen entryn. :)

Havainto; Tytöt, jotka ovat, sanotaanko, hyvin muodostuneita, usein myös tietävät sen, josta seuraa, että he myös näyttävät sen. Mutta se ei enää sitten monesti olekaan kaunista, ainakaan omasta mielestäni. Ja moisten tapausten kohdalla oma huomioni kiinnittyykin siihen tämän äskeisen kaveriin, joka ei tiedä olevansa kaunis ja siksi pukeutuu peittäviin verkkareihin tms, mutta silti onnistuu loistamaan, pelkällä potentiaalillaan. Naapurintytöt; nam.

I hope
I'll get
to you
before
they do
the way
I planned it
So twiddle-dee-dee twiddle dee dum
©1966 The Temptations

Hiekkalaatikon reunalla

Seuranani on vain yksi kissa tällä hetkellä. Hiekkalaatikkoja taloudessa on kaksi. Tämän yhden eläimen *skan-tuotto on niin vähäistä, että laatikon siivoamista ei tarvita päivittäin. Koska se on myös vaihtelevaa, (ja koska olen laiska,) siivoaminen tapahtuu vain tarpeen mukaan (pun intended:).
Vaikka eläimen, tuntemattomasta syystä, preferoima hiekkalaatikko on huoneessa, jossa en itse päivittäin käy, on laatikon "täyttyminen" hyvin havaittavissa. Kun kyseinen laatikko on eläimen omasta mielestä liian täynnä, tämä siirtyy tekemään asiansa toiseen laatikkoon. Tämä toinen laatikko sijaitsee weeceessä, eli paikalla, jossa huomaan sen käytön helposti. Ja tämä tapahtuma toimii siten trikkerinä siivouskeikan tarpeellisuudelle.

Toinen kissoistani, joka vielä viettää maaseutukesää, on vähemmän tarkka paikkojen suhteen, sillä tämä käyttää sujuvasti kumpaakin laatikkoa ihan vuorotellen. Tämä ei pahemmin haittaa signalointia, sillä molempien ollessa paikalla, siivoustaajuus nousee aikaperustaiseksi muutenkin. Johtuen myös siitä, että tämä toinen, on hieman avuton mitä tulee asioiden peittelyyn. :/

It can cut you like a knife
If the gift becomes the fire
©1983 M.Sembello

Unihukka

Muistini mukaan, koko lapsuuteni, tai siis ikäni nykyisyyteen asti, minulla on ollut unitalo. Paikka, pienen kävelymatkan päässä kotikotoa, hieman kuin kotikoti mutta erilainen, hieman uudempi, hienompi, terävämpi ja karheampi, itseni näköisempi. Paikka, jonne aina silloin tällöin, öisin, menin muilta salaa viettämään laatuaikaa, yksin.
Mutta nyt, viime yönä, tapahtui jotain pelottavaa. Etsin lähes koko yön, avain kourassa, tätä taloa, mutta sitä ei löytynyt mistään. Koskaan ennen, sitä ei ole tarvinnut etsiä, se on aina ollut, tavallaan ihan nurkan takana, tutussa paikassa, turvassa, muilta piilossa mutta ei minulta, luoja sentään. Tiedän, että en todennäköisesti ole käynyt siellä pariin viime vuoteen, mutta eihän talon kokoinen hukka voi johtua käyttämättömyydestä, eihän. Talot rapistuvat, eivät katoa.

Ensimmäinen kotipsykologin selitys todennäköisesti voisi olla, että talo katosi, koska en enää kaipaa paikkaa olla yksin, saan olla sitä yllin kyllin ihan todellisuudessakin. Tähän vasta-argumenttini tietenkin on että, vaikka asian näin yllä ilmaisinkin, ei sen paikan pihvi ollut yksinäisyydessä, se oli paljon muutakin, se oli upea paikka. Sellaista minulla ei ole oikeasti, kaikki on arkista ja tavallista, köyhää.

Ja miksi olisin koko yön sitä etsinyt, jollen sitä kaipaisi?
- Jotta huomaisit että se on poissa, ja osaisit elää eteenpäin tämän kasvamisen kanssa.
Ptrhh, haist*

Look all around, there's nothing but blue skies
Look straight ahead, nothing but blue skies
©1972 Johnny Nash

Näkökuluma

Readeriä selatessani törmäsin seuraavaan.
Taloussanomien (naurettavasti otsikoidun) jutun ingressi: "Harvassa opiskelijakaupungissa riittää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja opiskelijoille. Monet vanhemmat turvaavatkin lapsiensa asumisen opiskelujen ajaksi ja ostavat itselleen sijoitusasunnon."
Perässä Hesarin uutisen otsikko: "Vanhemmat ostavat aiempaa harvemmin lapselle asunnon opintopaikkakunnalta", joka vie myös kyseiseen talsan uutiseen.

Olenko vain minä vai miksi ekasta johdannosta saa kuvan että monet (ja jotta asia olisi jutun arvoinen, niin kenties jopa entistä useammat) vanhemmat hankkivat pennuilleen asunnon, kun taas jälkimmäinen otsikko kertoo aivan vastakkaista.

Asia on niin kuin halutaan kertoa tai antaa ymmärtää.

Jälkihavainto: Hesarin otsikko on alkuperäisen jutun <title>, mutta jutun <h1> otsikko on vaihdettu matkan varrella "raflaavampaan". Siis jutun alkuperäinen otsikko on ollut oikein, mutta ingressi on tehty päin pe**että, tämän jälkeen asiallinen otsikko on vaihdettu mitään sanomattomaksi. Ja kutsuvat itsejään uutispalveluiksi. phah.

The foulest stench is in the air
©1983 M.Jackson

Kiertoilmaus

Pankin lähettämästä maksutiedotteesta bongasin kohdan "Laskutuspalkkio". Siis palkkio? Maksan siis pankille palkkion, jonkin näköisen palkinnon siitä, että he laskuttavat minulta lainan lyhennyksen kuukausittain. Ei ole kyllä hajuakaan siitä, miten hankalat tietojärjestelmät pankissa on, mutta ei ole tullut mieleenikään, että moisen tekeminen olisi jotenkin erityisen hankalaa, että sen tapahtumisen aikaansaamisesta pitää oikein palkita. Tehdäänhän sitä sentään todennäköisemmin suhteettoman monesti, ihan, joka, ikinen, kuukausi. Ja todennäköisimmin sen tekee tietokone yksinään, ilman yhdenkään pankkineidon häirintää, joten palkitsen siis laitteen. Ja mitenkö laitetta palkitaan, ostamalla siihen lisää muistia? tai nopeamman näytönohjaimen? Hienoa.

There's too many men
Too many people
Making too many problems
And not much love to go round
©1986 Genesis