Pessimissi

Itsetutkiskelun yksi kohta on perusasenne.

Niin pitkään, kun jaksan muistaa, olen ollut optimistinen pessimisti.
Tiedän että kaikki asiat menee väkisinkin perseelleen, mutta siitä huolimatta luotan että kyllä kaikki järjestyy.

Eli mitä tahansa yrittääkään tai tekee, se ei koskaan onnistu siten kun oli suunnitellut, vaan kusee erinäisin osin tai epäonnistuu ihan kokonaan.
Turha odottaa onnistuvansa.
Taino, ei onnistumisen odottaminen turhaa ole. Mutta sitä ei kannata tehdä niin, että oikeasti kuvittelee onnistuvansa niin sokeasti että sitten epäonnistumisen (yllättäin) saapuessa siitä masentuu.
Mutta siitä huolimatta, että mikään ei onnistu, merkitykselliset asiat kyllä järjestyvät, siten ettei tarvitse olla huolissaan.
Mikäli eivät sitkeän yrittämisen seurauksena suoraan, niin sitten tavallaan huonomman kautta kuitenkin, kuten:

- Vaikka työtehtävä tänään kusi, sitä voi yrittää huomenna uudestaan.
- Vaikka työtehtävä ei onnistunut tänäänkään, projekti jatkuu edelleen.
- Vaikka projekti on myöhässä, se saa kyllä jatkoaikaa.
- Vaikka projekti lopetettiin, työpaikka on vielä huomennakin.
- Vaikka työ downsize:ttiin, jostain löytyy kyllä uusi.
- Vaikka uutta työtä ei heti löydykään, pienellä järjestelyllä pärjää kyllä rahallisesti.
- Vaikka rahat loppuu, suku/ystävät/kela kyllä auttaa eteenpäin.
- Vaikka asunto lähtee alta, aina sitä johonkin pääsee 'asumaan'.
- Vaikka auttaja ajaa ulos, ainakin on kesä.
- Vaikka asuukin ulkona, ainakin on terve.
- Vaikka sairastuisi, pääsee ainakin sairaalaan sisätiloihin.
- Sairaalassa on henkilöstöpula, sinne pääsee harjoittelijaksi, töihin, saa työsuhdeasunnon, lääkäripuolison, perheen ja hyvän elämän.

If only I could
forget this moment
If only it could
fade away
©2006 Hammer & Funabashi

Kärsitään hyvyydestä

"Hyvyys on sitä, että kärsii muiden takia."

Noinhan se on. Kärsiminen saattaa olla vähäistä ja usein unohdetaan syntyneen hyvän varjoon, mutta siitä huolimatta, kärsimys on siellä jossain.
Jollei hyvän tekeminen ole kärsimystä, kärsiminen ilman vastalauseita on hyvyyttä.

Jos ajatus ei vielä aukea, niin otetaan pari esimerkkiä.

• Teet hyvin, olet hyvä, kantaessasi kirjahyllyä kaverin muuttotalkoissa. Mutta samalla kärsit ajallisesti ja kipeytyvien nivelien verran.
• Teet hyvin, olet hyvä, jopa kolmelle ihmiselle, luovuttaessasi verta. Mutta samalla kärsit neulanpiston ja hetkellisen heikkouden tunteen.
• Teet hyvin, olet hyvä, kun olet sympaattinen ja kannustava kun vastaanotat väsyneen ystävän valitusta elämästä. Mutta samalla kärsit tarinoista, jotka masentavat ehkä jopa itseäsi tai tuntuvat merkityksettömiltä omiin ongelmiisi verrattuna.
• Teet hyvin, olet hyvä, maksaessasi kiltisti verot. Mutta samalla kärsit siitä, että verot on ylikorkeat, koska joku muu tekee työtä pimeästi, veroparatiisiin tai ei ollenkaan.

Elämä on kärsimystä, mutta se on pientä. (..sillä elämä on lyhyt :)
Loppujen lopuksi, kärsiminen kannattaa, joten ollaan hyviä - siellä ulkona.

Help
me if you can, I'm feeling
down.
And I do appreciate you being
round.
©1965 Beatles

Asiaan liittymätön PS. Jej!
  Tämä postaus, syyvyydestään huolimatta, oli puolipahuuden merkkipaalu saatuaan järjestysnumeron #333.

Muuttos

E-rit-täin hyvä ystävä muutti jokunen vuosi sitten, kilometrin päästä 25 kilometrin päähän. Se sattui, koska vierailujen päärä putosi pariin kertaan vuodessa, ollen aikaisemmin, parhaimmillaan, parikin kertaa kuussa. Pari kertaa vuodessa tarkoittaa tässä nyt ihan oikeasti pari eli kaksi tai useimmin jopa vain yhden kerran vuoden aikana. Joka on ihan säälittävän vähän.
Myönnetään, että itsestänihän tuo nyt vain on kiinni, kukaan ei ole estänyt kyläilemästä useammin. (Paitsi ehkä jossain välissä?) Mutta sen sijaan että syyttäisin itseäni, syytän sitä että, kyseisen 25km kulkeminen vaatii auton (jota en omista) tai harrastuneisuutta (75 minuuttia) julkisen liikenteen kanssa. Tai arvokkaan vuokra-auton.
Nyt samainen kaveri ilmoitti muuttavansa uudestaan, ja nyt 150 kilometrin päähän. Pelottaa ajatellakin, millaiseksi vierailutaajuus nyt putoaa. Tämän jälkeen kun julkinen liikenne tai taksi ei enää ole edes optio.
Ja mikäli tämä ei olisi tarpeeksi, niin itsellänikin on mielessä muuttaminen. Ja mikäli se onnistuu tapahtumaan jossain vaiheessa, etäisyytemme kasvaa vielä yhdellä sadalla kilometrillä lisää. Toistaiseksi tämä tosin on vain pelkkä ajatus.

Jälkiviisastelija katuu tässä välissä sitä että, olisi sittenkin pitänyt kulkea tuo 25km selkeästi useammin, sillä se olisi vielä onnistunut huomattavasti helpommin extemporee ja yhden illan istujaisen tai päiväkahvin takia kuin kuusinkertaistuttuaan kahteen tuntiin.

Tähän kaikkeen voidaan hyvin sanoa sopiva; kaikki muutos on pahasta.

Ja illan opetus; vierailkaa vielä kun voitte.

Who is right? Who is wrong?
I don't know. I've got pain
in my heart
©1985 Modern Talking