Lisää tarinaa, liittyen
21.2. mainittuun apaattiseen vaiheeseeni.
Vähissä on viimeaikoina kuulemani puheenaiheet, jotka olisivat kiinnostaneet minua. Kun en voi tuskaksenikaan väittää,
(tai voisin, mutta se olisi vale, tai siis selkeä ironia, kts. eteenpäin) että olisin kiinnostunut tai välittäisin pätkääkään, kun toiset, esim. kahvipöydässä, keskustelevat urheilusta, autoista, historiasta, talon lämmitysmuodoista, tietotekniikasta, päivän politiikasta, hyvän-päivän-tuttujen-hlökohtaisista-päivittäisistä-asioista, urheilusta
(joo, sanoin jo kerran, mutta siis eeerh tuplasti vähän). Saattaa olla, että heikkoina hetkinä, otan osaa keskusteluun ja heitän väliin, mahdollisesti jopa asiaankuuluvan, kommentin, joka sinänsä on totuus omalta osaltani
(en varsinaisesti valehtele /koskaan/, saatan olla ironinen, mutta se on eri asia) ja joka saattaa aiheuttaa muille mielikuvan siitä, että olen kiinnostunut ja oikeasti mukana keskustelussa, mutta loppujen lopuksi sanomani ei pidä vettä, siten että tyyliin muistaisin kahta minuuttia myöhemmin, sanoneeni niin, se on vain yleisen kohteliaisuuden aiheuttama esitys. Työasioihin liittyvissä jutuissa fake:aaminen on helppoa, koska silloin on (palkkapussin pakottama) motiivi. Samoin, kuin jos minulla on oma taka-ajatus, kuten naisten kanssa keskustellessa (olettaen että olen saanut suuni auki). Mutta noin niinkuin muuten, haluaisin, useimmiten, oikeasti haistattaa kuulijoille paskat, mutta koska en voita sillä yhtään mitään, päinvastoin, jätän sanomatta (ääneen) ja mietin päässäni puhtaasti omiani ja sitä miten saisin päivästäni siedettävän, muista ihmisistä huolimatta.
Jos joskus osut löytämään topiikin, tai olet henkilö, josta olen oikeasti (ki)innostunut, tulet kyllä huomaamaan sen. Mutta kunnes niin tapahtuu, olet onnellisen tietämätön potentiaalistani. :)
Pyydän anteeksi aiheuttamaani häiriötä
(buah-ahhaa, ja pskat pyydän, räkäisesti nauraen, juoksi hän pois).
ps. Olen siis oman tietoisuuteni uhri, jos olisin kuin te, olisin onnellinen, mutta koska tiedän paremmin, tiedän, että elämä kusee, enimmäkseen. :]
It was words strung into sentences
It was doomed to not be right
©1992 Megadeth