Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nainen. Näytä kaikki tekstit

23.6.19

Erään Juhannuksen Tarina

Ei kommentteja:
Lähdin matkaan sunnuntaina ollakseni maanantaina Turussa sovitussa tapaamisessa terapeutin kanssa.
Samaisena maanantaina, vanha ja sairas kissani jäi aamulla palaamatta sisään lyhyeltä “aamupissa” lenkiltään ulkoa, ennenkuin puolisoni piti poistua omaan työpäiväänsä. Eläin ei ole päiväksi jäänyt yksin ulos, kuin ehkä kerran pari nykyisessä asumuksessamme olomme aikana, eli erittäin harvoin.

Tapaamiseni aikana, jutellessamme kipupisteistä, oloni meni huonoksi ja minua alkoi huimata. Selvisin ajan loppuun, mutta heti sen perään pitikin tähdätä työterveyden vastaanotolle. Siellä työterveyshoitaja epäili hyvän luontoista huimausta, antoi yhden korvien heilutteluohjeen ja suositteli juomaan hyvin.
Ok, Jatkoin matkaa läheiseen ravinteliin korjaamaan nestetasapainoa ja nälän tunnetta. Ei tuntunut auttavan. Mutta päättäväisin mielin halusin ja yritin päästä pois Turkkusest, joten lähdin ajelemaan kohti pohjoista sivistystä. En päässyt kovin kauaksi, ennenkuin koin pakottavaksi pysäköidä läheisen hautuumaan pihaan, kellahtamaan nurmikolle, sulkemaan silmäni ja pitelemään tuskaisena päätäni.

Vaihtoehtojen arvonnan jälkeen, tilasin taksin palauttamaan minut jo äsken vierailemalleni terveysasemalle. Ajoitus osui, sillä heti ehdittyäni kahden terveydenhoitoalan ihmisen näköpiiriin olinkin jo kypsä lysähtämään avustettuna läheiselle odotushuoneen sohvalle pitkäkseen. Koska olin "väärässä" portaassa, kyseiset ammattilaiset kärräsivät minut rullatuolilla parempaan kohteeseen, jossa vastaanottaja heti nimen kyselyn jälkeen etsi minulle tyhjän sängyllisen huoneen tohtorin odottelun ajaksi. Lyhyen odottelun jälkeen moinen ilmestyi ja hetken kuntoani katseltuaan, kutsutti tämä paikalle punavalkoisen piipaa-auton, viemään minut pois.

Lyhyen ajelun jälkeen oltiin TYKSin ensiavussa odottamassa seuraavaa ammattilaista. Kyselyiden seurauksena otetaan verikokeita, pistetään tippa valumaan, kytketään koneeseen joka sanoo ping, odotellaan, käydään välillä TT-kuvassa ja palataan takaisin kytkettäväksi koneeseen joka sanoo ping. Ja odotellaan lisää. Päässä pyörii edelleen inhottavasti, joten illan päätteeksi siirrytään yöksi osastolle nukkumaan "päätä selväksi".

Aamulla osastolla puhelin kertoi kissahuolien jatkuneen, sillä eläintä ei etsintäyrityksistä huolimatta pihapiiristä ollut löytynyt. Nyt oltiin jo ennenkuulumattomassa käytöksessä.
Myös pään tilanne oli aamun tunteina osin ennallaan, ja koska edelleen oltiin identifioidun syyn puutteessa, nähdään asialliseksi käydä kuuntelemassa magneettikuvauslaitteen sisäisiä kolinoita ja hurinoita. Tämän jälkeen osastolla jatkettiin odottelua.

Iltapäivän puolella, paikalle ilmestyy jäyheä tohtorismies, joka kertoi nähneensä kaikki minun testitulokseni, ja päätteli ettei minulla ainakaan ole mitään vakavaa ja mikäli vaan tuntisin oloni paremmaksi, olisin vapaa ja kykenevä ajamaan itseni kotiin. En lähtenyt epäilemään ammattilaisen mielipidettä, koska tunsin voivani paremmin kuin eilen. Mikä tietenkin oli kovin suhteellista.
Sairaalan pihalta nappasin taksin viemään minut takaisin hautuumaalle, samalla kun päässäni väänsin tilanteesta vitsiä.

Käänsin auton kohti pohjoista ja iloitsin jo etukäteen kotiinpaluusta. Jonkin matkan jälkeen, totesin, etten ainakaan ollut entisilläni, sillä pari kertaa piti pysähtyä tienposkeen pyörittelemään silmiäni. En siis laske normaaliksi, että näin tapahtuu alle 500km yhtäjaksoisilla ajomatkoilla. Sinnittelin silti eteenpäin, tavoitteenani päästä kotipuoleen, jonne sitten onnellisesti selvisinkin.
Iltapäivä kotona sujui pieniä askareita tehden ja kadonnutta kissaa pihapiiristä huudellen. Ajoittaisia heikotuksia pään pyöriessä, mutta yritin ignoroida ne parhaani mukaan, sillä olihan minulle juuri sanottu, ettei minussa pitäisi olla mitään vikaa.

Seuraavana aamuna oli harras yritys tehdä koneella etätöitä, mutta pian selvisi, että tekstin lukeminen ja kaiken liikkuvan kuvan katselu on turhan tuskallista. Iltapäivästä otin tavoitteen etsiytyä tamperelaisen työterveyden puheille. Vaihtoehtoina oli taksi tai polkupyörä+nysse-kombo, arvaattekin, että valitsin näistä jälkimmäisen, mikä melkein oli asvaltti-ihottuman arvoinen valinta. Mutta onneksi vain melkein, sillä onnistuin pääsemään nyssen kyytiin ilman lisävahinkoja.

Odottelun jälkeen, oma työterveyslääkäri kuunteli tarinani ja halusi pistää minut korvalääkärin pakeille, sillä sitä ei Turussa vielä oltu kokeiltu. Sitä odotellessa oli taas sopivasti aikaa parannella nestetasapainoa ja nälkää läheisessä ravintelissa.
Sitten puolestaan korvalääkäri kuunteli tarinani ja testaili reaktioitani pään heilutteluihin. Mutta koska en varsinaisesti reagoinut loogisesti tai riittävän huonosti, tämä ei uskonut tilanteeni olevan normaalin korvaperäinen, vaan halusi puolestaan siirtää minut eteenpäin, kohti TAYSin ammattilaisia. Tällä kertaa siirtymä tehtiin suosiolla taksilla. Toisaalta polkupyöräni oli siellä bussipysäkin läheisessä puskassa, enkä ole vielä tutustunut kaupungissa lojuviin sähkölautoihin.

Seuraavassa kohteessa oli kaksi ohitettava odotusaulaa ja odotusensiapu. Jonotusnumeron mukainen odotus ensimmäisessä aulassa, jonka jälkeen toisen aulan vartija totesi sähköisten tietojen puutteen, mutta päästi eteenpäin paperisen kopioni johdosta.
Seuraavassa aulassa odoteltiin hetki pidempään, sillä itseäni kipeämmän näköiset potilaat pääsivät eteenpäin ennen minua. Lopulta nimeäni kuulutti seuraavan aulan ohjaaja, joka vei paperisen “kutsuni” mennessään, mutta palasi hetkeä myöhemmin viemään minut ensiavun sängyille, samalla todeten, että näin olisi pitänyt tapahtua jo aiemmin, mutta joku oli asian ilmeisesti unohtanut.
Tällä ensiapusängyllä sitten taas odoteltiin, välillä udeltiin tarinaani ja sitten odoteltiin ja otettiin verinäytteitä turkulaisen tippaletkun jättämästä reiästä. Koska tarinani sisälsi vierailut turkulaisten kuvantamiskoneissa, ei verenpainemittari suurempaa laitetta enää käytetty. Iltakymmeneltä minut siirrettiin, tällä kertaa ei eteenpäin vaan “sivuttain” viereiseen ensiapuun, tämän ensimmäisen sulkeutuessa yöksi.
Siellä odotusta jatkettiin, kunnes kello yhden pintaan päästiin siirtymään osastolle nukkumaan, migreenilääkityspommin avustuksella, mukavampiin oloihin.

Lääkepommi taisi avustaa nukkumisessa, mutta oloa se ei parantanut, sillä seuraavana aamuna tilanne ei ollut lainkaan parempi. Pienehköäkin pään heilutusta seurasi hidas päänsisäinen heilunta ja ilkeä fiilis. Eristyshuoneessani oli suuri televisio, mutta sen käyttömahdollisuus meni hukkaan, sillä aamu- tai tekstitv olivat molemmat liikaa ärsykettä kestettäviksi. Puhelinta onnistui lukea sen verran, että sain tilannepäivityksen kissasta; ei ole näkynyt, erittäin huolestuttavaa.
Joten odoteltiin.
Kunnes päivystävä neurologi kuunteli tarinani. Tämä hämmästeli miksi olin siellä, koska vaivani kuullosti korvaongelmalta, eikä heillä ollut lähetettä, jonka yksi korvalääkäri minulle eilen oli kirjoittanut, koska sitä ei edelleenkään ollut koneella ja päivystykseen eksynyt paperiversio oli yhtä kateissa kuin rakas kissani. Ensin uhkailtuaan selkäydinnäytteen otolla, halusi neurologi siirtää minut eteenpäin talon omalle korvalääkärille.
Jota tietenkin piti taas odottaa.

Iltapäivän puolella, kello kolmen pintaan, tehtiinkin pyörätuoliajelu sairaalan toiseen siipeen erään korvalääkärin luokse, joka puolestaan halusi kuunnella tarinani. Tosin tällä kertaa riitti lyhennetty versio, sillä tällä kaverilla oli tietokone kunnossa ja siellä näkyi mm. sen ensimmäisen korvalääkärin lausunto. Eli uusinta testejä ei tarvittu, vain parit kurkistukset nieluuni ja korviin. Kaikkien saatavilla olevien tietojen pohjalta tehtiin ensimmäinen uskottavahko diagnoosi eli sisäkorvan tulehdus. Tähän ei valitettavasti ole varsinaisesti "oikeaa" lääkitystä, mutta auttava kortisoniresepti irtosi viikon sairasloman kyytipojaksi.
Tämän uutisen jälkeen ajelu takaisin osastolle nauttimaan ensimmäinen lääkeannos ja muuten valmistautumaan henkisesti kotiutumisen. Ei tapahtunut välittömästi. Ajeluiden aiheuttamat näköviriketulvat olivat olleet päälleni liikaa ja olo meni turhan heikoksi, ollakseni uskottavasti kotiutuskunnossa.
Päivällisen jälkeen hoitajan kanssa juteltuani, poistumiseni peruttiin siltä päivältä joten jäisin vielä yhdeksi yöksi rauhoittumaan. Tilanteen raportoinnin jälkeen, puolisoni saapui paikalle muutamaksi tunniksi ilahduttamaan hieman tuskaista iltaani, mansikoiden, namujen ja muiden piristeiden kera. Eristyshuoneen yksityisyys pääsi etuihinsa. Tunteet olivat molemmilla pinnassa, pohtiessamme mm. kissavanhuksemme kohtaloa.

Seuraava aamu, vastoin eilisiä pohdintoja, alkoi upealla uutisella, kun puhelimesta löytyi, jo illalla tullut, viesti karkulaisen palaamisesta kotiin. Laihtunut ja nälkäinen kisuli oli palannut omistajiensa huomiin. Tämän infon ilostuttamana, päätös päästä kotiin oli selkeä. Onneksi tilaa ei tarvinnut feikata, sillä olo oikeastikin oli jo huomattavasti parempi. Lääkärin päätöstä odotellessa aamupäivä liikahdeltiin ja katseltiin maailmaa varovasti enenemissä määrin. Jopa kännykän katselu ja käyttö olivat yllätyksekseni lähes ongelmatonta.

Kello yhden jälkeen saatiin kutsu tänään päivystävän korvalääkärin vastaanotolle, jossa ensin tietenkin hetki jonotettiin. Tämä lääkäri ei enää lähtenyt kiistämään eilisen kaverin päätöstä, joten poistumislupani uusittiin. Jej, nyt takaisin huoneeseen vaihtamaan siviileihin ja odottamaan sotetaksin saapumista. Kävely sairaalan sokkeloissa katse varpaissa, pihalla pysähdys ja nopea vilkaisu ympäristöön; Ai tällainen paikka, sitten matka autossa silmät enimmäkseen suljettuina, muutamat varovaiset vilkaisut testiksi ja todetakseen oikean suunnan.

Kotipihalla oli lämmin vastaanotto heti auton ovelta, ja sisälle päästyä myös se kadoskissa ollut kaveri tuli sanomaan mukavat maut.
Kuntoutusohje oli tyyliin: “tee aina vaan enemmän”. Joten Juhannuspäivä ja sunnuntai kuluvat rauhallisesti, opetellen mukavuuden rajoja asioiden katselun suhteen. Jos yritystä on vähän liikaa yli rajojen, seurauksena on tuskanhikeä, mutta niin kauan kun ei kyyneliä niin…

Vaaka kertoi eläinparan laihtuneen huomattavan puolisen kiloa, ja muutenkin viikon rasitukset näkyvät kissassa enemmän kuin itsessäni. Eli hänen osaltaan pelottava tarina ei vielä ole ohi, tai tavallaan pelottaa, että se pian on…

Ps. Huolimatta mahdollisesta “huonosta” kuvasta, joka tarinastani saattaa irrota, tähän loppuun kuuluu vielä kiitos kaikille polulleni osuneille lääkintäalan ihmisille. Pikku-krempat unohtaen, tämä oli minulle ensimmäinen terveyshuoleni, joka veti minut läpi kahden yliopistollisen keskussairaalan, (ainakin) 9 lääkärin kautta ja lukemattomien hoitajien ja muiden avustuksella. Vaikka yksittäinen potilas ei välttämättä koe prosessia kovin tehokkaana, uskon että (lähes) kaikki kohtaamani ihmiset tekivät oikeasti parhaansa, ja monesti vielä hymyillen, kaiken sen ruuhkan ja resurssivajausten keskellä. Kiitos.

Pps. Kiitos myös K.

©

23.10.16

Likaisen työn sankari

Ei kommentteja:
Se on joulukuun aaton aatto (eli kaksi kuukauttaa jouluun). Päivänkin puolesta.
Mihin se vuosi meni?

Ehkä tänä vuonna sentään tapahtui jotain, ei ehkä mitä odotin, mutta odottaako sitä kukaan.
Osa seurauksista on vielä auki, mutta .. Ompahan jotain myös tulevax vuodex..

Kevennyk seksi:
Vanha nainen kuumassa, vahtimassa pesää.
Ilman rihmaa
 
©1976 Jean-Michel Jarre

27.6.16

mi au tsk

Ei kommentteja:
Onhan se kiva, että voi sanoa saavansa nukkua sellaisen kuuman kissan kyljessä, joka minusta kovin pitää. Mutta varsinkin näin lämpiminä kesäöinä, on tavallaan sääli, että tuo on varsin kirjaimellista. Välillä kylmä kanttura voisi olla..

-
Pikkulinnut on ku*ipäitä, ei riitä että yksi "peipponen" (laji muutettu) räksyttää kissan ollessa lähellä vaaran merkiksi, vaan tämä seuraa kissaa ympäri pihamaan ja lähimetsiköt sekä räkättää jat-ku-vas-ti. Kyllähän tuo helpottaa kissan löytämistä pihapiiristä, kun moinen helistin sen paljastaa. Mutta ei kyllä käy kissaa kateeksi, sillä sirpitys ei todellakaan ole mitään mukavaa tityytä vaan varsinaista nakutusta.

--
..siellä ei ole yhtään mitään.

5.6.16

2 Be's is tai ei

Ei kommentteja:
Näin koulujen päättymis-ajankohtaisen painajaisen. Noo, se ei ehkä ollut ihan oikea uni, vaan ehkä enemmänkin uninen pelottava ajatus. Mitä jos, sinulla on tytär ja tästä tulee pissis :$

Miten sellaista voisi välttää? Kenties muuttamalla ajoissa sopivalle alueelle ja siten vaikuttamalla tarjolla oleviin ystäviin positiivisessa hengessä? Saattaa mennä hankalaksi ja epävarmaksi. Eiköhän moinen ihmisryhmä ole pesiytynyt nykyään jo joka kulmakunnalle?
Tehokkaampaa ja kenties varmempaa olisi jo alusta lähtien ohjata ihmisenalku sopiviin harrastuksiin, sellaisiin vähemmän suosittuihin ja nörtähtäviin. Ja täten saada aikaan ystäväpiirin asiallisuuden. Tuo ehkä saattaisi olla positiivistä myös muistakin syistä..

En kiellä etteikö olisi täysin mahdollista saada aikaiseksi selväjärkinen nuori nainen myös huonossa seurassa kasvaen, mutta miksi riskeerata. Ankkanaamaus muine lieveilmiöineen, on ansainnut paikkainsa vältettävien paheiden kuten alkoholi, tupakka ja prätkäpoijat rinnalla.

..for summer!

8.1.16

Joss

Ei kommentteja:
Tiedän, mutta silti.

-

Surullista, parasta mitä minulla on juuri nyt, on ajatus jostain, jota ei ole.
Ja ajatukseksi, se ei ole mitenkään... vaan kovin... Eikun, onpas, mutta kun realismi.

Osaa edes haaveilla :(

I've been
thinking about

25.9.15

Yritys — Erehdys

Ei kommentteja:
Ihminen on yritys.

Omalla "myynti-osastollani" on töissä henkilö, joka sooloilee eikä usko puhetta. Tämä on löytänyt mielestään sopivan "asiakkaan" ja puffaa ahkerasti tämän puolesta muiden osastojen ihmisille. Toiminta jatkuu huolimatta siitä, että pomonsa on tälle toistuvasti maininnut, että puffaus on turhaa, koska kyseinen asiakas ei ole vaihtamassa "palvelun­tarjoajaa". Myös kehitysosaston konkareilta on saatu kuulla, että oman "tuotteen" "integraa­tiossa" asiakkaan "järjestelmään" olisi hyvinkin todennäköisiä yhteen­sopivuus­ongelmia, jotka vähentävät asiakkuuden mielekkyyttä. Tästä piittaamatta henkilö tekee entistä laaduk­kaampia powerpoint-esityksiä "kauppojen" puolesta, esittäen asian vain omasta näkö­kulmastaan.

Aiemmin, itse toimitusjohtaja hoiti myyntiä muiden töidensä ohella, ja siten hyvin huonolla menestyksellä. Sittemmin osastolle on palkattu dedikoitua väkeä ja myös yleisessä, päivitetyssä, visiossa kaikille osastoille on painotettu kuinka paremman tulevaisuuden tavoittamiseksi, myynnin merkitystä on nostettu ja sen tavoitteet ovat kaikkien yhteinen tavoite. Ensimmäinen virhe on tehty siinä, että palkkaus on tehty talon sisältä, eikä tehtäviin ole otettu oikeita ammattilaisia. Ja nyt kun osaston nimissä lähetetyt, päällisin puolin laadukkaan näköiset powerpointit leviävät yrityksessä, erinäiset ihmiset, aivan oikeutetusti, uskovat niitä ja tämä aiheuttaa häiriöitä päivittäisten toimien priorisoinnissa sekä sekavuutta päivittäisiin toimiin.

Yleisen hyvän tavoittamiseksi, kun oman väen luovuta-kommentit eivät auttaneet, päätettiin henkilö lähettää edustusmatkalle tapaamaan ihailemaansa asiakasta. Toivo elää, että palattuaan tämä on joko unohtanut epätoivoisen ideansa ja oppinut jotain tai sitten tehnyt odottamattoman suuren kaupan. Win-Win. Ainoa riski on, jos myyjä onnistuu mokaamaan todella pahasti ja tuhraa koko yrityksen nimen. Noo, pakko se on joitain riskejä ottaa.
Even if I try I can't work it out
©1995 Bushman

10.6.15

Herkkää shittiä

Ei kommentteja:
Joka aamu, mennessäni töihin, vierähtää poskelleni yksinäinen kyynel, joinain aamuina kaksi. Johtuuko tämä siitä, että en halua mennä vai menemisen onnesta, eos.

-- unrelateds --

Minulla on ongelma. Tässä, ei varmasti, ole mitään uutta. Enemmänkin, ehkä pitäisi sanoa, että olen taas identifioinut itsessäni erään hankaluuden. Juttu liittyy "faktaan"; miehet ja naiset eivät voi olla vain ystäviä. Ihan puhtaasti tuota en allekirjoita, mutta identifioimani kohta on, että jos nainen on sopivan näköinen (ja oloinen) [joka ei välttämättä vaadi kovin ihmeellistä] ystävyydestä tulee minulle hankalaa. Sillä tietyn tuttavallisuus pisteen jälkeen 'käyrä' pompsahtaa (yksipuolisesti), jonka jälkeen mustasukkaisuus, kateus, omistushalu ja [turhat] toiveet muuttuvat fyysisiksi ei-niin-mukaviksi ilmiöiksi. Toistaiseksi, ainoana hoitona tähän on viilentää ja välttää. Tämän jälkeen iskee masennus siitä, ettei voi olla edes niin hyvä ystävä kuin voisi olla..
Ja sitten, kun yksinolomittari on täynnä, pitää sosiaalisuus repiä rumien jatai miesten seurasta, ja sitä nyt ei haluaisi erkkikään.

Elämä on :(
Kohta 1 ei millään johdu siitä, että aamuinen raikas keli osuu vasta-heränneisiin silmiin pyöräilijän nopeudella.

10.5.15

Äiti sunnuntai

Ei kommentteja:
Erittäin hyvää pyhä-päivää kaikille (yh-)äideille, ja raskautuviksi haluaville kandidaateille.
xoxo


Löyhästi asiaan liittyen, tajusin tänään, pyöriessäni tuolla omissa ajatuksissani, että olen kaikissa (työ-, naapurusto-, kaveri-, yms.) ihmisryhmissä, joissa yksikin nainen ja joissa olen pidenpään ollut 'jäsenenä', olen onnistunut tykästymään, reiluhkostikin joskus, johonkin ryhmän nais-immeiseen. Tällaisia ryhmiä, ei ole mitenkään lukuisia ollut elämäni varrella, mutta sen verran että kyseisen trendin huomatakseni.
Näistä tykkäilyistä ei vain ole loppujen lopuksi tullut mitään pysyvää, johtuen kohteen iästä, poikaystävästä, penseydestä tai ms. Unohtamatta tietenkään sitä, etten kenties itse ole asialle tarpeeksi tehnyt.

Olen kuvitellut itselläni olevan korkeat kriteerit kumppanille (nirsoksi on kutsuttu). Mutta tämä yllättävä havainto antaa ymmärtää että "kuka-tahansa" saattaisi sittenkin kelvata.
Mutta siis, mitä positiivistä tästä havainnosta on opittava. No se että, mikäli onnistuisin vain etsiytymään/järjestämään itseni useampiin naisellisiin ympäristöihin, saattaisin lopulta tykästyä sellaiseen, joka ei pistä hanttiin :)


- Could I just explain why I slept with her.
- Ok.
- Umm, She let me.

13.9.13

Hui!s

Ei kommentteja:
Nainen minussa,
  huomaa kun työkaveri on käynyt parturissa.
Mies minussa,
  ei mainitse asiasta mitään.
-
Pihi minussa,
  huolehtii taloudestani.
Saan töistä lounareita, saanut jo yli kymmenen vuotta, joten niistä on tullut "kiinteä" osa kulutustottumuksiani. Niiden takia en koskaan koe maksavani syömisestäni paljoa. Paitsi äsken, kun kävin Kotipizzassa syömässä kuponkipizzan ja kaveriksi juoman (jotta hinta nousisi lähelle/yli lounarin 8e), mutta yllätyksekseni lompakossa ei ollutkaan yhtään lounaria!! Joten jouduin, hammasta purren, maksamaan koko hirvittävän 9,60 oikealla rahalla. Ja sekö sattui pahalta. :[ En kyllä pysty tuohon toiste. Vaan pidän, entistä paremman huolen siitä, että mukanani on aina reilusti "ilmaisia" lounasseteleitä.
Feelings inside are getting strong
Cannot deny it
©2003 Lasgo
ps. Taisi olla perjantai the thirteen -kirous tämä, ehdinkin jo moista odottaa.

21.8.13

Anelma

Ei kommentteja:
Viime viikolla tuli tyttöjen blogeissa vastaan unelmamiehen vaatimuslistauksia. Tämän innoittamana yritin, ja tein, vastaavaa naisellisuuksista. Mutta sen sisältö meni invite-only puolen treffinhakuilmoitukseksi. Tässä siitä kaikesta summary.

En onnistunut erottelemaan unelmaa hyväksyttävästä. Vaikka siis unelma-versio on se, joka ei kompromissoi yhdenkään kohdan kanssa, toisin kuin todellisuus. Mutta se mitkä kohdat on pakollisia ja mitkä nice-2-have on vielä auki. Kaikki ihmisen ominaisuudet, kun ovat eri kokoisia plussia tai miinuksia summaa laskettaessa. Yksittäinen isokin miinus on korvattavissa riittävällä määrällä pieniä positiivisuuksia, kuten jokainen matematiikkaa osaava pystyy toteamaan.

Toisaalta, pienet epätäydellisyydet voi laskea plussaksi. Ja siitähän se täydellisyyden kaavan tekijä riemastuu.

Sanon kuitenkin: "
Kuvassa nään pienen tytön
siniset silmät ja mekon
likaisen suun ja hymyn
©1999 Jonna Tervomaa
, nam. <3"

11.8.13

AAARG

Ei kommentteja:
Tuossa päivemmällä, nyt jo 10 tuntia sitten tein niin pahan mokan, että pännii edelleen.
Pyöräillessäni hitaasti rivitaloalueen pihamaan läpi, katsellen samalla maisemia, ohitin puolialastoman nätin nuoren naisen pysähtymättä. Vasta käännyttyäni kulman taakse ja jatkettuani matkaa jonkin pätkää, synapsini värähti ja muisti/tajusi, että kyseinen henkilö oli todennäköisimmin aikaisemmin (käsipäivää) tavattu ja sellainen, jonka kanssa on "yhteisiä intressejä" (siis tavallaan kollega tietyssä yhteydessä), joten juttelemaan pysähtyminen olisi ollut hyvinkin perusteltu, eikä ainoastaan toisen hyvin ruskettuneesta alastomuudesta johtuva.
Eikä minulla ole edes mitään sähköistä yhteystietoa hlöön, vaikka moisen kuvitelman voimalla poljin jatkokilometrit takaisin kotiin.
Koska mä opin !%#$:@

--
Edit:06.10.13: Kiersin alueella uudestaan katsoen nimet postilaatikoissa ja varmistui, neito ei ollutkaan epäilemäni henkilö vaan joku uppi outo.
Kävipä hyvä mäihä, melkein esittelin itseni tuntemattomalle nätille ihmeiselle :o
"melkein sain"
We are the robots
©1978 Kraftwerk

12.4.13

ÄiNti

Ei kommentteja:
Näen pari kertaa viikossa bussissa tytön, joka saa päässäni aikaan vakavan WOU-äänen ja estää irroittamasta katsettani, kunnes tämä poistuu pari pysäkkiä myöhemmin. Olkoonkaan, että hän ei ole lainkaan ulkomuodolla pilattu, ei näyttävyytensä silti, ihan, ole sillä tasolla, joka vastaisi pääni liioitellun oloista WOU:ta. Tästä tasoerosta syytän "perversiotani" (tai "herkkyyyttä":), joka jakaa 'ylimääräistä' krediittiä naisille jotka ovat - äitejä.

Toistan itseäni, toteamalla että, äideissä on jokin hehku, joka hrrrm, ilmeisesti vetoaa äidin-vaistooni :) vai onko se isän-vaisto?
Toisaalta hän on myös arviolta 20-25 joten.. :][ ..enkä mene tähän syvemmälle.

Vaan kevennän sanoen että,
jej, join tänään ravintolassa kahvin - maksamatta \o/ (joo, pitkästä aikaa join kupin kahvia päivällä, ihan vaan odotellessani, kun piti olla tilaisuus, jota ei ollutkaan \o/)
ja jej, sain toisessa kaupassa vitosen alennuksen, ihan vain pyytämällä \o/
Mother
Tell your children not
to hold my hand
Tell your children not
to understand
©1987 Danzig

8.2.13

Umpire strikes bacon

1 kommentti:
Perjantain pienet sievät:

Aamun matkalla toimistolle ohitin 'porttikongin', jossa kaksi naista tupakilla. Toinen oli nätti (ainakin sen nopean vilkaisun perusteella) ja sai siten vasta heränneen sielun hymyilemään ja kaipaamaan. Se toinen; kälätti juorun kuulloista selitystä, ja sai välittömästi kaikki vähäisetkin positiiviset ajatukset naissukupuolesta kaikkoamaan. +-0.

--

Joka päivä tällä viikolla, aamun ensimmäistä kahvikupillista hakiessani olen pysähtynyt pannun eteen, epäilemään, että en minä oikeasti edes halua kahvia. Mutta sitten otan silti, koska vastaus on että; no mitä muuta sitten, ei ole mielenkiintoisia vaihtoehtojakaan, mutta jotain (lämmintä?) pitää silti ottaa, että saa aamun käyntiin. Hieman mietityttää, vaikuttaakohan tähän haluttomuuteen se, että kyseinen kahvipannu on työpaikalla?

--
Will there be a day
when the sun will shine?
©1969 Ellie Greenwich

27.11.12

Naiseellistaja

Ei kommentteja:
Olen sairastunut johonkin, ja tämä tuntematon pöpö on ilmeisimmin aloittanut (tai lisännyt, mnä tiedä syntyykö sitä miehellä normaalisti vähäisiä määriä) estrogeenin tuotannon, sillä tuntuu että minusta on tullut nainen.
Henkisesti elo on kuin vuoristoradalla, toisina päivinä kaikki on hyvin (suhteellisen ainakin), ja heti seuraavana ihan kaikki on ihan saa*a*an syvältä.
Lisäksi olen alkanut huomata eron vaatekappaleiden välillä. Tiedän esimerkiksi että, valkoinen paita ei sovi minulle lainkaan, se saa minut näyttämään ihan pennulta. Toisin kuin mm. musta, sininen tai punainen.
Toinen selkeä hyi on v-kaulus, se on aivan liian ho*oa tähän naamaan.
Some love turns me
round and round and round and round and round and round and round and round and round
©1992 Neneh Cherry

5.10.12

Friends with molto benefits

Ei kommentteja:
Tunsin tänään, mahdollisesti ensimmäistä kertaa ikinä, jotain mystistä. Ilta oli muutenkin jo valmiiksi hieman outo, mutta sitten siinä, lähes tyhjän laitoksen, baarimirkkua (siis ei mitään säälittävää kantista vaan sellaista kauniimpaa versiota -mikosta.) katsellessa, tuli "ihmisen ikävä toisen luo".
Tarinan ja sen kuvailun jatko, menee valitettavasti alueelle, josta olen luvannut ettei täällä esiinny, joten. - Anteeksi tästä loputtomasta johdatuksesta, mutta ei tämä ole kivaa minullekaan.

Elämä on.
I got this
crazy feeling,
you're on my destiny.
I can really feel something,
how come you don't notice me ?
©2008 Martin Solveig

31.8.12

,poliisi&taksi

Ei kommentteja:
Nyt on oudon sosiaalinen olo, mutta koska en koe ravintelin olevan kelpo vastaus tähän, teen entryn. :)

Havainto; Tytöt, jotka ovat, sanotaanko, hyvin muodostuneita, usein myös tietävät sen, josta seuraa, että he myös näyttävät sen. Mutta se ei enää sitten monesti olekaan kaunista, ainakaan omasta mielestäni. Ja moisten tapausten kohdalla oma huomioni kiinnittyykin siihen tämän äskeisen kaveriin, joka ei tiedä olevansa kaunis ja siksi pukeutuu peittäviin verkkareihin tms, mutta silti onnistuu loistamaan, pelkällä potentiaalillaan. Naapurintytöt; nam.
I hope
I'll get
to you
before
they do
the way
I planned it
So twiddle-dee-dee twiddle dee dum
©1966 The Temptations

1.6.12

Panisin

Ei kommentteja:
Törmäsin mahdollisesti ensimmäistä kertaa eläissäni "vanhempaan" naiseen, joka oli tod-ella toimivan näköinen. Kohteen "kokemusvuodet" eivät olleet mitenkään pahasti yläkanttiin, mutta sen verran, että seuraavalla peilin ohituskerralla aloin miettiä, että taidan itse olla todellisuutta nuoremman näköinen, vähäisessä kesätukassani ja ilman leukajouhia. En ole koskaan ennen ajatellut asiaa. Mutta toisaalta, en myöskään ole koskaan erityisemmin katsellut ketään miehiä sillä silmällä, että olisin yrittänyt arvella näiden ikää. Ihan muutamia juhlatapauksia lukuunottamatta. Joten kokemus miesten arvioinnista on erittäin vähäinen.
Kenties miessukupuolen komeus-faktor, joka iskee vanheneviin miehiin, on alkanut tehdä tehtävänsä omaan kuontalooni. En tässä nyt väittänyt itseäni vanhaksi tahi komeaksi, mutta siis.. Jotenkin se pitää selittää, että voisin kuvitella itseni olevan ehkä öö viisikin vuotta nuorempi.
Okei, skaalasto 30+v naisissakin on monesti helposti plus/miinus kuusi vuotta. Mutta näin kun sen leiman ensimmäistä kertaa lyö itseenä, se on jotenkin iso juttu.
Koska en todellakaan halua aloittaa miesten katselua ja arviointia, jään sitten siihen mielikuvaan, että olen muita ikäisiäni nuorempi ja siten hrmmmm. Moinen harhaluulo(?) ei ole mikään huono juttu, paitsi ehkä tämän alussa mainitun henkilön silmissä :) Mutta se että olen pohjimmiltaan tyytyväinen kaikkeen nykytilanteeseen, vaikkei se välttämättä mikään kehuttava olekaan, on silti iloinen asia. Ja kun siihen summaa ikuisen nuoruuden, niin korkeat luulot itsestä ovat aina plussaa.
Mut mä oon silti paras
©1986 Tarkkis

25.1.11

Merkitty

Ei kommentteja:
Alan uskoa että kihlasormus on oikeasti kauniin naisen merkki. Ainakin kaikilla moisilla on sellainen. Enkä ole huomannut rumilla sellaista. Joka tosin saattaa johtua siitä, että en katsele rumia naisia ja siten ehdi huomata asiaa..
Ainoan poikkeuksen sormuksettomaan nättiin tekevät alamittaiset, eli siis nipin napin noin ja alle 20v olevat, joiden poikaystävä ei ole vielä sellaista uskaltanut hankkia.

Eli vähitelleen tuntuu siltä, että saadakseen nätin tytön, olisi siihen pitänyt tehdä varaus jo 15 vuotta sitten, silloin kun nämä lähes omaa ikäpolvea olevat, olivat niitä alamittaisia.
Mutta kun tässä varausjärjestelmässä on ongelmia:
a) 15v sitten olisi pitänyt tietää että juuri nyt kaipaisi jotain
b) 15v sitten olisi pitänyt tietää millaista nykyään kaipaa
c) 15v sitten kohteet eivät ole suorassa korrelaatiossa siihen mitä ne ovat nyt
d) 15v sitten asia ei välttämättä kiinnostanyt pätkääkään
e) varausjärjestelmässä on muistivirhe; varaus ei pysy voimassa, jollei sitä ylläpidä lähes päivittäin
f) 15-5v sitten oli muutakin tekemistä kuin jatkuvasti ylläpitää varausta
g) vaikka varausta itse yrittäisikin ylläpitää, mikään ei takaa että muut kunnioittavat tätä varausta
h) varauksia voi olla kerralla vain yksi, eli yhtään back-uppia ei ole jos primäärikohde jostakin edellisestä syystä karkaa

Bummer :(
Donna: You're such a bone-head.
Eric: I know
©2000 That '70s Show

10.12.08

Sea son Tobe Jolly

Ei kommentteja:
Aamulla osun monesti bussiin samaan aikaan yhden tyypin kanssa. Tyypin, jossa on pakko olla jotain vikaa, koska lähes joka kerta, hän muistaa mainita; "kiva päästä taas kouluun"
Eipä voi mitenkään normaalia olla sellainen.
Okei, olipa kyllä itsellänikin ei-niin-kauan-sitten yksi päivä, jolloin kaikki oli kivaa. Herääminen oli vaivatonta, kauniita kohteita oli jo bussissakin reilusti ja kuskin radiokin kuuluvasti oikealla kanavalla. Aamun kahvipöydässä ehdin päivän lehteen ensimmäisenä (tavallisuudesta poiketen) ja sama iloinen meininki jatkui iltaan asti. Vaikka ihan normaalit hommat oli työnantajan puolesta tarjolla, eivät nekään onnistuneet päivää masentamaa.
Mutta anyway, tämä oli vain kerran, ehkä noin kahdessa kuukaudessa tapahtuva positiivisuus, eikä siten mitenkään mahdollinen syy joka aamuiseen pirteyteen.
Siat.
Stop thinking, Start drinking,
If you're scared you've had too much,
you need some courage from the dutch.
©2003 Two Pints Of Lager And A Packet Of Crisps

19.9.08

Suu kiinni kun ...

Ei kommentteja:
En ole väkivaltainen ihminen, en, ihan oikeasti en ole. Mutta on yksi mikä aina saa minut lähes välittömästi hiiltymään pisteeseen, jossa tekee mieli, enemmän kuin mitään muuta, tällätä toista turpaan ihan olan takaa, on - purukumin mässyttäminen suu auki. Tänäänkin aamu aukesi bussissa erittäin lupaavasti, kun kesken matkaa taakseni istahti xylitol juippi, joka ei osannut pitää suutansa kiinni.
Hillitsin itseni ajattelemalla ahkerasti masentavaa työpäivää.
Onneksi maiskuttajan poistuttua, näköpiirissä vilahti viikon paras takamus, joka nollasi aamun huonon alun ja auttoi jaksamaan lounaaseen asti.
Luojalle kiitos näteistä tytöistä ;p
Asylum overtime
Nevermind...
©2008 Metallica