Pyöräillessäni hitaasti rivitaloalueen pihamaan läpi, katsellen samalla maisemia, ohitin puolialastoman nätin nuoren naisen pysähtymättä. Vasta käännyttyäni kulman taakse ja jatkettuani matkaa jonkin pätkää, synapsini värähti ja muisti/tajusi, että kyseinen henkilö oli todennäköisimmin aikaisemmin (käsipäivää) tavattu ja sellainen, jonka kanssa on "yhteisiä intressejä" (siis tavallaan kollega tietyssä yhteydessä), joten juttelemaan pysähtyminen olisi ollut hyvinkin perusteltu, eikä ainoastaan toisen hyvin ruskettuneesta alastomuudesta johtuva.
Eikä minulla ole edes mitään sähköistä yhteystietoa hlöön, vaikka moisen kuvitelman voimalla poljin jatkokilometrit takaisin kotiin.
Koska mä opin !%#$:@
--
Edit:06.10.13: Kiersin alueella uudestaan katsoen nimet postilaatikoissa ja varmistui, neito ei ollutkaan epäilemäni henkilö vaan joku uppi outo.
Kävipä hyvä mäihä, melkein esittelin itseni tuntemattomalle nätille ihmeiselle :o
"melkein sain"
We are the robots
©1978 Kraftwerk
©1978 Kraftwerk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti