Näytetään tekstit, joissa on tunniste Havainto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Havainto. Näytä kaikki tekstit

11.4.24

Ilman vaihtoa etsimässä

Ei kommentteja:
Kotini ilmanvaihdossa on outoa tehottomuutta, näin on ollut jo ilmeisesti huomattavan pitkän aikaa, mutta tähän asti sen kanssa on vain eletty. Mutta nyt päätös siitä, että järjestelmää pitää tutkia oli lopulta tehty, eli olin tilaamassa IV-huoltoa.

Alla oleva tarina sisältää joitain lainauksia, jotka hyvin tiivistettyjä ja litteroituja, mutta tärkeimmiltä osin suoraa sisältöä. Tiedän etten ollut itsekään mitenkään hyperaktiivinen tämän tapahtumaketjun kanssa, mutta olin naiivissa uskossa, että yritykset vielä olisivat kiinnostuneet asiakaspalvelusta.


Ma 8.1.
Somesta löytyy suositus paikalliselle hyvällä yrittäjälle, jonka webbisivulla pistän tarjouspyyntöviestin.
Illalla puoli kahdeksan sähköpostiin tulee hinnasto.

Ti 9.1. - Ke 10.1.
Rauhallisessa sähköpostikeskustelussa sovimme ensimmäisen käynnin tapahtumaan seuraavana tiistaina.


Ti 16.1.
Aamulla herättyäni, sähköpostissa odottaa viesti "Tulin sairaaksi, en voi tulla nyt". Vastaan että "OK, kerro kun tervehdyt ja tiedät seuraavaa mahdollista aikaa."


Ke 24.1.
Koska mitään ei ole kuulunut, kyselen mailitse, että "Vieläkö tauti vaivaa?", johon vastauksena sovitaan uusi päivä Ma 5.2. (tällä kertaa yksi ylimääräinen viikko tulee myös omista hankaluuksista)


Hiljainen viikko.
Ma 5.2.
Kyseisenä päivänä, reilu 2h sovitun ajan jälkeen utelen, että "Ollaanko tulossa?", johon vastaus on, että "Sori, taas sairastapaus, unohdin ilmoittaa."
Tässä kohtaa kuvittelen, että jonkun toisen yrittäjän kanssa olisi helpompi asioida, ja etsin seuraavan, myös kehuja saaneen firman.
Teen valitsemani firman sivustolla tarjous/yhteydenotto-pyynnön.


Hiljainen viikko.
Ke 14.2.
Mitään vastausta ei ole kuulunut, joten soitan kyseiseen firmaan myyntijohtajalle, joka toteaa että hyvä kun soitit, ihmiset jotka näitä yhteyden ottojat lukevat ovat lomalla/sairaana/kiireisiä (en muista enää sanottua vaihtoehtoa) ja kaivaa arkistoista viestini. Tutkinta-käynti sovitaan perjantaiksi 23.2.


Pe 23.2.
Käynti sujuu ok, joskaan mitään selkeää ongelmaa ei järjestelmässä identifioida, paitsi se ettei toimi täydellä teholla. Pläni on katsoa uudestaan kanavia kameran kanssa, joka nyt ei ole kyydissä.
Hetkeä lähtönsä jälkeen työmies soittaa, että kamera löytyi ja sopisiko tulla samantien. Heti ei itselleni juuri sopinut, mutta tuntia myöhemmin kyllä, tämä sovitaan. Pari minuuttia tästä, uusi puhelu että tehdäänkö sittenkin myöhemmin, sillä tänään ei oikein enää sovikaan. Koska tämä on itselleni OK, niin työmies kertoo, että myyjä soittaa, jotta seuraavaa kertaa voidaan sopia.


Pe 1.3.
Pistän myyntijohtajalle sähköpostia ja utelen unohtuneesta jatkon sopimisesta. Vastaus: "Olin lomalla ja sairaslomalla. Palaan asiaan, heti kun mahdollista."


Hiljainen viikko.
Ma 11.3.
Soitan saman firman toiselle myyjälle, ja kerron että heidän myyntijohtaja ei tee töitään, tämä lupaa katsoa mikä tilanne.
Myöhemmin myyntijohtaja soittaa ja kuvauskäynti sovitaan samalle viikolle, torstaille puoleen päivään alkaen noin 12, ehkä 13.

To 14.3.
Mainittuna päivänä, vähän ennen kahta, työmies soittaa olevansa tulossa ja tulee ohimennen paljastaneensa, että "Teille piti olla klo 14 tulossa..." Kuvauskäynti sujuu hyvin, kanavisto mennään läpi, eikä sieltä löydy selkeää ongelmaa joka selittäisi vikaa. "Pientä" pölykerrostumaa toki. Mekaanisten ongelmien puutteessa, työmies epäilee, että seuraavaksi sähkömies voisi tutkia laitteen. Näin suunnitellaan, mutta seuraavana steppinä tietenkin, että myyjä ottaa yhteyttä ja sopii jatkosta.


Ke 20.3.
Soitan myyntijohtajalle, ei vastaa.

To 21.3.
Soitan myyntijohtajalle, ei vastaa.

Pe 22.3.
Soitan myyntijohtajalle kolmesti, ei vastaa.
Soitan sille toiselle myyjälle, joka vastaa, ja sanon että taaskaan minua ei palvella, hän taas kertoo tutkivansa asiaa.


Ma 25.3.
Myyntijohtaja soittaa ja pienen pahoittelun kera sovitaan urakka kanaviston puhdistuksesta, moottorien vaihdosta ja säädöstä, tapahtumaan 5.4. aamupäivästä alkaen.


Pe 5.4.
Iltapäivällä kahden jälkeen pistän myyntijohtajalle tekstiviestiä, että Vieläköhän aiotte ehtiä tekemään homman tänään?
Hetken päästä puhelin soi, ja myyntijohtaja kertoo, että hän jo aamulla pisti viestiä, että tänään ei onnistu sairastapauksen vuoksi. Vastasin etten ole mitään sellaista viestiä saanut, mies empii ja lopulta toteaa typonneena puhelinnumeroni kaksi numeroa väärin päin, eikä tästä väärästä numerosta hänelle oltu vastattu.
Mystistä, sillä olemme soitelleet toisillemme jo joitain kertoja ja lähetelleet sähköpostiakin, mutta tästä huolimatta viestiä ei onnistu saamaan perille. Uutena päivänä ehdottaa seuraavaa tiistaita. Näin sovitaan. Kysyn tarkennukseksi, koska aloitetaan, vastaus: Heti kahdeksalta..


Ti 9.4.
Kello 10, pistän myyntijohtajalle tekstiviestiä, että Koskakohan teidän kello on kahdeksan? Ja samalla hetkellä työmiehen auto tulee pihaan. \o/
Vastauksena viestiini tulee selitys viivästykselle: ongelmia tukkureiden kanssa. Mikä tuntuu oudolta, sillä olisin voinut olettaa osien olleen kasassa jo perjantaina, jolloin piti paikalle alunperin tulla. Mutta, anyways.
Taas kun työmies on saatu paikalle, asiat sujuvat. Puhdistus hoituu ja sähkömieskin osuu paikalle juuri sopivaan aikaan tekemään oman osuutensa. Ja lopuksi vielä venttiilien säätö, kun koneessa on uudet puhaltimet. Valmista ja työmies jatkaa matkaansa noin 13.30. 👍


Lopputulema
Mystisyys ilmastoinnista ei selvinnyt, mutta taitaa olla ominaisuus ihan vaan siitä, miten kanavisto on rakennettu ja minkä tehoinen kone valittu. Mutta, tuntuman mukaan, teho on nyt hieman edellistä parempi ja mikä tärkeämpää, härdellin äänitaso on edellista alhaisempi, joka mahdollistaa mukavan käytön isommalla "vaihteella" ja siten lisää ilmaa!
Ehkä nyt odottaa kesää iloisemmalla mielellä, vaikka taistelu myyntimiesten kanssa ei mennytkään kuten strömsöössä kuulemma asiat sujuu.

Where have all the good men gone,
And where are all the gods?
©1984 Bonnie Tyler

13.12.22

Olen vähän houkuttunut

Ei kommentteja:
Nyt ei mennyt poistuvan asiakkaan houkuttelu kuin elokuvissa.
Oli operaattorilta 200M Huoleton -liittymä hintaan 19,99€/kk. Tehtyäni siirron toisaalle, tuli vanhalta tarjousviesti: Jää nyt vielä, saisit 200M Huoleton liittymän hintaan 21,99€/kk.

nyt se sitten pompsahti

23.6.19

Erään Juhannuksen Tarina

Ei kommentteja:
Lähdin matkaan sunnuntaina ollakseni maanantaina Turussa sovitussa tapaamisessa terapeutin kanssa.
Samaisena maanantaina, vanha ja sairas kissani jäi aamulla palaamatta sisään lyhyeltä “aamupissa” lenkiltään ulkoa, ennenkuin puolisoni piti poistua omaan työpäiväänsä. Eläin ei ole päiväksi jäänyt yksin ulos, kuin ehkä kerran pari nykyisessä asumuksessamme olomme aikana, eli erittäin harvoin.

Tapaamiseni aikana, jutellessamme kipupisteistä, oloni meni huonoksi ja minua alkoi huimata. Selvisin ajan loppuun, mutta heti sen perään pitikin tähdätä työterveyden vastaanotolle. Siellä työterveyshoitaja epäili hyvän luontoista huimausta, antoi yhden korvien heilutteluohjeen ja suositteli juomaan hyvin.
Ok, Jatkoin matkaa läheiseen ravinteliin korjaamaan nestetasapainoa ja nälän tunnetta. Ei tuntunut auttavan. Mutta päättäväisin mielin halusin ja yritin päästä pois Turkkusest, joten lähdin ajelemaan kohti pohjoista sivistystä. En päässyt kovin kauaksi, ennenkuin koin pakottavaksi pysäköidä läheisen hautuumaan pihaan, kellahtamaan nurmikolle, sulkemaan silmäni ja pitelemään tuskaisena päätäni.

Vaihtoehtojen arvonnan jälkeen, tilasin taksin palauttamaan minut jo äsken vierailemalleni terveysasemalle. Ajoitus osui, sillä heti ehdittyäni kahden terveydenhoitoalan ihmisen näköpiiriin olinkin jo kypsä lysähtämään avustettuna läheiselle odotushuoneen sohvalle pitkäkseen. Koska olin "väärässä" portaassa, kyseiset ammattilaiset kärräsivät minut rullatuolilla parempaan kohteeseen, jossa vastaanottaja heti nimen kyselyn jälkeen etsi minulle tyhjän sängyllisen huoneen tohtorin odottelun ajaksi. Lyhyen odottelun jälkeen moinen ilmestyi ja hetken kuntoani katseltuaan, kutsutti tämä paikalle punavalkoisen piipaa-auton, viemään minut pois.

Lyhyen ajelun jälkeen oltiin TYKSin ensiavussa odottamassa seuraavaa ammattilaista. Kyselyiden seurauksena otetaan verikokeita, pistetään tippa valumaan, kytketään koneeseen joka sanoo ping, odotellaan, käydään välillä TT-kuvassa ja palataan takaisin kytkettäväksi koneeseen joka sanoo ping. Ja odotellaan lisää. Päässä pyörii edelleen inhottavasti, joten illan päätteeksi siirrytään yöksi osastolle nukkumaan "päätä selväksi".

Aamulla osastolla puhelin kertoi kissahuolien jatkuneen, sillä eläintä ei etsintäyrityksistä huolimatta pihapiiristä ollut löytynyt. Nyt oltiin jo ennenkuulumattomassa käytöksessä.
Myös pään tilanne oli aamun tunteina osin ennallaan, ja koska edelleen oltiin identifioidun syyn puutteessa, nähdään asialliseksi käydä kuuntelemassa magneettikuvauslaitteen sisäisiä kolinoita ja hurinoita. Tämän jälkeen osastolla jatkettiin odottelua.

Iltapäivän puolella, paikalle ilmestyy jäyheä tohtorismies, joka kertoi nähneensä kaikki minun testitulokseni, ja päätteli ettei minulla ainakaan ole mitään vakavaa ja mikäli vaan tuntisin oloni paremmaksi, olisin vapaa ja kykenevä ajamaan itseni kotiin. En lähtenyt epäilemään ammattilaisen mielipidettä, koska tunsin voivani paremmin kuin eilen. Mikä tietenkin oli kovin suhteellista.
Sairaalan pihalta nappasin taksin viemään minut takaisin hautuumaalle, samalla kun päässäni väänsin tilanteesta vitsiä.

Käänsin auton kohti pohjoista ja iloitsin jo etukäteen kotiinpaluusta. Jonkin matkan jälkeen, totesin, etten ainakaan ollut entisilläni, sillä pari kertaa piti pysähtyä tienposkeen pyörittelemään silmiäni. En siis laske normaaliksi, että näin tapahtuu alle 500km yhtäjaksoisilla ajomatkoilla. Sinnittelin silti eteenpäin, tavoitteenani päästä kotipuoleen, jonne sitten onnellisesti selvisinkin.
Iltapäivä kotona sujui pieniä askareita tehden ja kadonnutta kissaa pihapiiristä huudellen. Ajoittaisia heikotuksia pään pyöriessä, mutta yritin ignoroida ne parhaani mukaan, sillä olihan minulle juuri sanottu, ettei minussa pitäisi olla mitään vikaa.

Seuraavana aamuna oli harras yritys tehdä koneella etätöitä, mutta pian selvisi, että tekstin lukeminen ja kaiken liikkuvan kuvan katselu on turhan tuskallista. Iltapäivästä otin tavoitteen etsiytyä tamperelaisen työterveyden puheille. Vaihtoehtoina oli taksi tai polkupyörä+nysse-kombo, arvaattekin, että valitsin näistä jälkimmäisen, mikä melkein oli asvaltti-ihottuman arvoinen valinta. Mutta onneksi vain melkein, sillä onnistuin pääsemään nyssen kyytiin ilman lisävahinkoja.

Odottelun jälkeen, oma työterveyslääkäri kuunteli tarinani ja halusi pistää minut korvalääkärin pakeille, sillä sitä ei Turussa vielä oltu kokeiltu. Sitä odotellessa oli taas sopivasti aikaa parannella nestetasapainoa ja nälkää läheisessä ravintelissa.
Sitten puolestaan korvalääkäri kuunteli tarinani ja testaili reaktioitani pään heilutteluihin. Mutta koska en varsinaisesti reagoinut loogisesti tai riittävän huonosti, tämä ei uskonut tilanteeni olevan normaalin korvaperäinen, vaan halusi puolestaan siirtää minut eteenpäin, kohti TAYSin ammattilaisia. Tällä kertaa siirtymä tehtiin suosiolla taksilla. Toisaalta polkupyöräni oli siellä bussipysäkin läheisessä puskassa, enkä ole vielä tutustunut kaupungissa lojuviin sähkölautoihin.

Seuraavassa kohteessa oli kaksi ohitettava odotusaulaa ja odotusensiapu. Jonotusnumeron mukainen odotus ensimmäisessä aulassa, jonka jälkeen toisen aulan vartija totesi sähköisten tietojen puutteen, mutta päästi eteenpäin paperisen kopioni johdosta.
Seuraavassa aulassa odoteltiin hetki pidempään, sillä itseäni kipeämmän näköiset potilaat pääsivät eteenpäin ennen minua. Lopulta nimeäni kuulutti seuraavan aulan ohjaaja, joka vei paperisen “kutsuni” mennessään, mutta palasi hetkeä myöhemmin viemään minut ensiavun sängyille, samalla todeten, että näin olisi pitänyt tapahtua jo aiemmin, mutta joku oli asian ilmeisesti unohtanut.
Tällä ensiapusängyllä sitten taas odoteltiin, välillä udeltiin tarinaani ja sitten odoteltiin ja otettiin verinäytteitä turkulaisen tippaletkun jättämästä reiästä. Koska tarinani sisälsi vierailut turkulaisten kuvantamiskoneissa, ei verenpainemittari suurempaa laitetta enää käytetty. Iltakymmeneltä minut siirrettiin, tällä kertaa ei eteenpäin vaan “sivuttain” viereiseen ensiapuun, tämän ensimmäisen sulkeutuessa yöksi.
Siellä odotusta jatkettiin, kunnes kello yhden pintaan päästiin siirtymään osastolle nukkumaan, migreenilääkityspommin avustuksella, mukavampiin oloihin.

Lääkepommi taisi avustaa nukkumisessa, mutta oloa se ei parantanut, sillä seuraavana aamuna tilanne ei ollut lainkaan parempi. Pienehköäkin pään heilutusta seurasi hidas päänsisäinen heilunta ja ilkeä fiilis. Eristyshuoneessani oli suuri televisio, mutta sen käyttömahdollisuus meni hukkaan, sillä aamu- tai tekstitv olivat molemmat liikaa ärsykettä kestettäviksi. Puhelinta onnistui lukea sen verran, että sain tilannepäivityksen kissasta; ei ole näkynyt, erittäin huolestuttavaa.
Joten odoteltiin.
Kunnes päivystävä neurologi kuunteli tarinani. Tämä hämmästeli miksi olin siellä, koska vaivani kuullosti korvaongelmalta, eikä heillä ollut lähetettä, jonka yksi korvalääkäri minulle eilen oli kirjoittanut, koska sitä ei edelleenkään ollut koneella ja päivystykseen eksynyt paperiversio oli yhtä kateissa kuin rakas kissani. Ensin uhkailtuaan selkäydinnäytteen otolla, halusi neurologi siirtää minut eteenpäin talon omalle korvalääkärille.
Jota tietenkin piti taas odottaa.

Iltapäivän puolella, kello kolmen pintaan, tehtiinkin pyörätuoliajelu sairaalan toiseen siipeen erään korvalääkärin luokse, joka puolestaan halusi kuunnella tarinani. Tosin tällä kertaa riitti lyhennetty versio, sillä tällä kaverilla oli tietokone kunnossa ja siellä näkyi mm. sen ensimmäisen korvalääkärin lausunto. Eli uusinta testejä ei tarvittu, vain parit kurkistukset nieluuni ja korviin. Kaikkien saatavilla olevien tietojen pohjalta tehtiin ensimmäinen uskottavahko diagnoosi eli sisäkorvan tulehdus. Tähän ei valitettavasti ole varsinaisesti "oikeaa" lääkitystä, mutta auttava kortisoniresepti irtosi viikon sairasloman kyytipojaksi.
Tämän uutisen jälkeen ajelu takaisin osastolle nauttimaan ensimmäinen lääkeannos ja muuten valmistautumaan henkisesti kotiutumisen. Ei tapahtunut välittömästi. Ajeluiden aiheuttamat näköviriketulvat olivat olleet päälleni liikaa ja olo meni turhan heikoksi, ollakseni uskottavasti kotiutuskunnossa.
Päivällisen jälkeen hoitajan kanssa juteltuani, poistumiseni peruttiin siltä päivältä joten jäisin vielä yhdeksi yöksi rauhoittumaan. Tilanteen raportoinnin jälkeen, puolisoni saapui paikalle muutamaksi tunniksi ilahduttamaan hieman tuskaista iltaani, mansikoiden, namujen ja muiden piristeiden kera. Eristyshuoneen yksityisyys pääsi etuihinsa. Tunteet olivat molemmilla pinnassa, pohtiessamme mm. kissavanhuksemme kohtaloa.

Seuraava aamu, vastoin eilisiä pohdintoja, alkoi upealla uutisella, kun puhelimesta löytyi, jo illalla tullut, viesti karkulaisen palaamisesta kotiin. Laihtunut ja nälkäinen kisuli oli palannut omistajiensa huomiin. Tämän infon ilostuttamana, päätös päästä kotiin oli selkeä. Onneksi tilaa ei tarvinnut feikata, sillä olo oikeastikin oli jo huomattavasti parempi. Lääkärin päätöstä odotellessa aamupäivä liikahdeltiin ja katseltiin maailmaa varovasti enenemissä määrin. Jopa kännykän katselu ja käyttö olivat yllätyksekseni lähes ongelmatonta.

Kello yhden jälkeen saatiin kutsu tänään päivystävän korvalääkärin vastaanotolle, jossa ensin tietenkin hetki jonotettiin. Tämä lääkäri ei enää lähtenyt kiistämään eilisen kaverin päätöstä, joten poistumislupani uusittiin. Jej, nyt takaisin huoneeseen vaihtamaan siviileihin ja odottamaan sotetaksin saapumista. Kävely sairaalan sokkeloissa katse varpaissa, pihalla pysähdys ja nopea vilkaisu ympäristöön; Ai tällainen paikka, sitten matka autossa silmät enimmäkseen suljettuina, muutamat varovaiset vilkaisut testiksi ja todetakseen oikean suunnan.

Kotipihalla oli lämmin vastaanotto heti auton ovelta, ja sisälle päästyä myös se kadoskissa ollut kaveri tuli sanomaan mukavat maut.
Kuntoutusohje oli tyyliin: “tee aina vaan enemmän”. Joten Juhannuspäivä ja sunnuntai kuluvat rauhallisesti, opetellen mukavuuden rajoja asioiden katselun suhteen. Jos yritystä on vähän liikaa yli rajojen, seurauksena on tuskanhikeä, mutta niin kauan kun ei kyyneliä niin…

Vaaka kertoi eläinparan laihtuneen huomattavan puolisen kiloa, ja muutenkin viikon rasitukset näkyvät kissassa enemmän kuin itsessäni. Eli hänen osaltaan pelottava tarina ei vielä ole ohi, tai tavallaan pelottaa, että se pian on…

Ps. Huolimatta mahdollisesta “huonosta” kuvasta, joka tarinastani saattaa irrota, tähän loppuun kuuluu vielä kiitos kaikille polulleni osuneille lääkintäalan ihmisille. Pikku-krempat unohtaen, tämä oli minulle ensimmäinen terveyshuoleni, joka veti minut läpi kahden yliopistollisen keskussairaalan, (ainakin) 9 lääkärin kautta ja lukemattomien hoitajien ja muiden avustuksella. Vaikka yksittäinen potilas ei välttämättä koe prosessia kovin tehokkaana, uskon että (lähes) kaikki kohtaamani ihmiset tekivät oikeasti parhaansa, ja monesti vielä hymyillen, kaiken sen ruuhkan ja resurssivajausten keskellä. Kiitos.

Pps. Kiitos myös K.

©

18.9.16

Hankalasti ymmärrettävä

Ei kommentteja:
On ihmisiä jotka on in the zone, on toisia jotka ei, jotkut tietävät reitin toiselle puolelle (tai niille voidaan näyttää se) koska he ovat jo aiemmin olleet siellä. Jotkut eivät tiedä missä olevat ja kaikki voi muuttua. ...
Life is hard.
Tai itseasiassa ei, elämä on vain complicated. —
Tai no, eipäs sittenkään. Things elämässä ovat complicated, elämä itse on helppoa.

Ja ne jututkin ovat varsinaisesti yksinkertaisia, niitä on vain hankala ymmärtää. Esimerkiksi kaikki muodostuu kvarkeista ja niillä on spin, joko ylös tai alas, ja ne noudattavat kiinteitä fysiikan lakeja, mutta se miten se kaikki vaikuttaa, on pienen ihmisen hankala ymmärtää.
Jopa itse luonto, maailma, maapallo ja muut seuraavat sinänsä selkeitä luonnon lakeja. Myönnetään, että ihmiskunnan historia on paikallaolollaan vaikuttanut siten, että kaikki näyttää menevän randomisti päin pe**että, mutta tässäkin on normaali syy-seuraus.

Kuten sanottu, elämä on helppoa, senkun seuraa päivittäisiä rutiineitaan ja toistaa opittuja toimia. Ja silloin tällöin väliin heitetään, mukamas "suunnittelemattomasti", yksittäisiä rutiineista poikkeavia tapahtumia (pusu, treffit, loma, matka). Ja mikäli omat kvarkit ovat sopivassa asennossa, poikkeavat teot valiutuu jopa mukavuusalueen ulkopuolelta.

Mutta edelleen kaikelle on syy. Ei (jumallista) tarkoitusta, mutta syy. Se ei yksilöstä saata näyttää siltä, koska tällä itsellään on kovin pienet vaikutusmahdollisuudet yhtään mihinkään. Enemmistön ihmisen asioista päättää tämän oma historia, vanhemmat, kaverit, yhteisö ja muut ihmiset sekä kaupungin ja valtioiden päättäjät. Toki itsestä saattaa joskus tuntua siltä, että omaa päätöstä on seurannut muutos. Mutta itseasiassa, se tietoinen päätös, on ollut vain pieni osa sitä kaikkea, joskus jos käy onnelisesti, se on se aasin selän katkaisija, josta näkyvä muutos alkaa. Mutta väitän; muutos on jo tehty, ennenkuin päätös siitä tehdään.

Poikkeuksena syy-sääntöön on muutamat oikeasti randomit tapahtumat, kuten lottovoitto. Jotkut (näennäisesti syyttömät) taudit on hieman harmaalla alueella, sillä vaikka toistaiseksi ei tiedettäisikään, miksi joskus jokin iskee, niillekin todennäköisesti on jokin syy (logiikka vaatii näin).
you fought me ‘cause I didn’t care
and I still don’t understand
©1987 Pet Shop Boys

26.8.16

Shiny new thinks

Ei kommentteja:
Olen törmännyt viimeaikoina pelottaviin ajatuksiin.

Suunnittelen ostavani uudet (in-ear) kuulokkeet, koska vanhojen johdossa ilmeni muutamia yhteyshäiriöitä. Toistaiseksi uusia ei vielä ole onneksi hankittu.

Juuri äsken löysin itseni bauhausin sivuilta katselemassa sadesuihkukokonaisuuksia. Ja ihan tositarkoituksella. Pesuhuoneessani on 80-luvun alkuperäinen kalustus, ja noin vuosi sitten (?), sellainen muovinen yläkiinnike hajosi (eli se jossa suutin on kun se ei ole kädessä). Tilanne on korjattu ruuvaamalla suutin kattoon kiinni. Eli periaatteessa tilanne on osin jopa parempi kuin ennen, sillä nyt suihku simuloi sadesuihkua, joskin sen käsikäyttö vaatii nyt ylimääräistä akrobatiaa. Mutta nyt jostain yritti tulla ajatus vaihtaa kalusto uuteen.
Olin tosiaan jo valitsemassa sitä, että haenko vai otanko kotiinkuljetuksen, kun lopulta tulin järkiini.
En minä tarvitse uutta suihkua, enkä kuulokkeita. Vanhat kelpaa. Eihän tuo pesuhuone nätti ole, mutta toimii, ja oikeasti kaunistuakseen, se vaatii paljon enemmän kuin uudet messinkiosat. Ja kuulokkeet, toistaiseksi, toimivat lähes aina.

Hetket olen myös haaveillut uuden polkupyörän perään, vaikka näyttää siltä, että harrastus on laimentumassa, ja nykyinen laite varmasti riittää tuleville kilometreille.

Osin "vastalauseena" edelliseen, alan myös ajatuksissani olla valmis siihen, että viimeistään parin vuoden sisään, lähikadulta löytyy nelipyöräinen kulkine, jonka rekisteriotteessa on tuttu nimi.

Ei ole oikein tämä, haluta uusia tavaroita, ihan vaan uutuuden takia. Onko meille joku tukiryhmä?
Now I find I've changed my mind and opened up the doors.
Help me
if you can I'm feeling
©1965 The Beatles

5.7.16

kylmä[ä|n] kesä[ä|n] kestä[ä|n]

Ei kommentteja:
Jokunen päivä sitten, pistin tyhjää keksipussia kaappiin ja huomasin, että kaapissa oli jo kaksi edellistäkin tyhjää pussia vielä tallella.
And it hit me. Tänä kesänä ei ole ostettu vielä yhtäkään litran jäätelöä. Säilön ne keksin murut nääs kuorrutteeksi jäätelölle, ja koska kulutus on nolla... Kaikki tämän kesän nautitut jäätelöt ovat olleet tuutteja tai itse asiassa jopa "premiumiksi" laskettuja tikkuja.
Millaiseksi tuhlailijaksi sitä onkaan äidytty. Jonkinlainen järki sentään on päässä, sillä edelleen on pitäydytty marketti-tuotteissa, eikä ole eksytty kioski-kamaan. Vaikka kioski on monesti vieressä, toisinkuin lähinkään oikea kauppa.

Ja kiitos, nyt tuli himo Valion vaniljajäätelöön. Sitä kun voi kuorruttaa mainittujen keksin murujen lisäksi, hilloilla ja likööreillä ja ties millä mitä kaapista löytyy ja nam.

Rahalla ei saa onnea, sillä voi ruokkia laiskuutta, mutta omatekemät herkut joutuu edelleen tekemään itse.

--
Edit: 6.7.
Auts, pääsi yllätämään, tämä oli höpötys numero #400. \o/
Eikä ole ottanut kuin reilu 10v. Siis kalenteriaikaa. Yksittäinen juttu ottaa aikaa ehkä 5 - 30min, eli olisikohan vain noin viikon päivät oikeasti kirjailtu. Vaihtelevalla pieteetillä.
Vettä on samalla ehtinyt valua tammerkoskessa (Arviolta 21Mrd m³).
En danseuse jusqu'au sommet
Pedaler en grand braquet
©1983 Kraftwerk

27.2.16

Vierestä vierivä vierre

1 kommentti:
Ulkoisella inspiraatiolla yritän pakottaa itseni kirjoittamaan.. Ja siinä samalla sain (toisen) syyn mennä ulkoilemaan. Valo, hieman synkän talven keskellä, oli muutamat muutkin saanut, tuonne ulos pyörimään.. pulkkamäkeen vierimään..

Kaikki on suhteellista. - Tämäkin pyöreä keltainen(valkoinen?) kaveri on tuossa vieressä. Vaikka kovin kaukana. Toisaalta, kukaan tuskin oikeasti haluaisi, että tämä olisi yhtään lähempänä, sillä silloin tuskin kellään olisi enää kivaa.

Mutta noin niinkuin muuten, ja yleensä, vieressä ja hyvinkin lähellä vieläpä, oleminen on (olisi) mukavaa.. Voisi jopa sanoa, että ihan iholla asti, tietyissä tapauksissa. Ei nakkijonossa.
Keep on the sunny side
Always on the sunny side
©1928 Carter Family

25.9.15

Yritys — Erehdys

Ei kommentteja:
Ihminen on yritys.

Omalla "myynti-osastollani" on töissä henkilö, joka sooloilee eikä usko puhetta. Tämä on löytänyt mielestään sopivan "asiakkaan" ja puffaa ahkerasti tämän puolesta muiden osastojen ihmisille. Toiminta jatkuu huolimatta siitä, että pomonsa on tälle toistuvasti maininnut, että puffaus on turhaa, koska kyseinen asiakas ei ole vaihtamassa "palvelun­tarjoajaa". Myös kehitysosaston konkareilta on saatu kuulla, että oman "tuotteen" "integraa­tiossa" asiakkaan "järjestelmään" olisi hyvinkin todennäköisiä yhteen­sopivuus­ongelmia, jotka vähentävät asiakkuuden mielekkyyttä. Tästä piittaamatta henkilö tekee entistä laaduk­kaampia powerpoint-esityksiä "kauppojen" puolesta, esittäen asian vain omasta näkö­kulmastaan.

Aiemmin, itse toimitusjohtaja hoiti myyntiä muiden töidensä ohella, ja siten hyvin huonolla menestyksellä. Sittemmin osastolle on palkattu dedikoitua väkeä ja myös yleisessä, päivitetyssä, visiossa kaikille osastoille on painotettu kuinka paremman tulevaisuuden tavoittamiseksi, myynnin merkitystä on nostettu ja sen tavoitteet ovat kaikkien yhteinen tavoite. Ensimmäinen virhe on tehty siinä, että palkkaus on tehty talon sisältä, eikä tehtäviin ole otettu oikeita ammattilaisia. Ja nyt kun osaston nimissä lähetetyt, päällisin puolin laadukkaan näköiset powerpointit leviävät yrityksessä, erinäiset ihmiset, aivan oikeutetusti, uskovat niitä ja tämä aiheuttaa häiriöitä päivittäisten toimien priorisoinnissa sekä sekavuutta päivittäisiin toimiin.

Yleisen hyvän tavoittamiseksi, kun oman väen luovuta-kommentit eivät auttaneet, päätettiin henkilö lähettää edustusmatkalle tapaamaan ihailemaansa asiakasta. Toivo elää, että palattuaan tämä on joko unohtanut epätoivoisen ideansa ja oppinut jotain tai sitten tehnyt odottamattoman suuren kaupan. Win-Win. Ainoa riski on, jos myyjä onnistuu mokaamaan todella pahasti ja tuhraa koko yrityksen nimen. Noo, pakko se on joitain riskejä ottaa.
Even if I try I can't work it out
©1995 Bushman

19.7.15

Muutot

Ei kommentteja:
Nyt tarvitaan muutos.

Kesäloma pudotti painoa, ehkäpä jopa 5kg. Kaksi syytä; "äidin kotiruoka" on selkeästi köyhempää kuin lounasravintolan seisova pöytä tai viikonloppupitsat, ja kaikenlainen napostelu jäi väliin. Nyt takaisin kotona ja kesken päivää piparipurkkia kohti tavoitellessani pysähdyin: mitä minä teen? Tähän tarvitaan muutos.

kuiva
Kesäloma tappoi viherkasvini. Tai siis kuivuus tappoi ne, kun "kestokastelija-yritykseni" ei toiminutkaan odotetusti. Nekin joutuu muuttamaan.

Kämppä on hieman sekaisin lähdön, paluun ja lukemattoman postin jäljiltä. Tämänkin pitää muuttua. Vähintään siivota.

Pitkä loma on parempi nollaaja ja uuden aloituksen kohta kuin vuodenvaihde konsanaan. Sehän on joulua, jolloin kylvetään vanhoissa muistoissa ja sun muissa.
Something's gotta give, Something's
gotta give Something's gotta give
©1954 J. Mercer
Tein tämän postin sillä odotuksella, että tässä kirjoittaessani, minulle aukeaisi, miten onnistuisin muuttamaan, muuttumaan ja miten. Pelkään

10.6.15

Herkkää shittiä

Ei kommentteja:
Joka aamu, mennessäni töihin, vierähtää poskelleni yksinäinen kyynel, joinain aamuina kaksi. Johtuuko tämä siitä, että en halua mennä vai menemisen onnesta, eos.

-- unrelateds --

Minulla on ongelma. Tässä, ei varmasti, ole mitään uutta. Enemmänkin, ehkä pitäisi sanoa, että olen taas identifioinut itsessäni erään hankaluuden. Juttu liittyy "faktaan"; miehet ja naiset eivät voi olla vain ystäviä. Ihan puhtaasti tuota en allekirjoita, mutta identifioimani kohta on, että jos nainen on sopivan näköinen (ja oloinen) [joka ei välttämättä vaadi kovin ihmeellistä] ystävyydestä tulee minulle hankalaa. Sillä tietyn tuttavallisuus pisteen jälkeen 'käyrä' pompsahtaa (yksipuolisesti), jonka jälkeen mustasukkaisuus, kateus, omistushalu ja [turhat] toiveet muuttuvat fyysisiksi ei-niin-mukaviksi ilmiöiksi. Toistaiseksi, ainoana hoitona tähän on viilentää ja välttää. Tämän jälkeen iskee masennus siitä, ettei voi olla edes niin hyvä ystävä kuin voisi olla..
Ja sitten, kun yksinolomittari on täynnä, pitää sosiaalisuus repiä rumien jatai miesten seurasta, ja sitä nyt ei haluaisi erkkikään.

Elämä on :(
Kohta 1 ei millään johdu siitä, että aamuinen raikas keli osuu vasta-heränneisiin silmiin pyöräilijän nopeudella.

3.5.15

Wappu meni

Ei kommentteja:
..ja tuli nautittua lomapäivästä, pipareista, simasta ja munkeista. Käytyä kaupungilla, törmättyä tuttuihin, nähtyä teekkareiden syntymistä/älämölöä, Neidon lakki, tori, ihmisiä, roskaa, pullonsiruja ja kyseenalaista liikennekäyttäytymistä.
Vähemmän wappuista nähtyä: speedway:tä, trial:ia, jääkiekkoa ja rytmistä voimistelua.
Terveellistä tekemistä: Kuntoilua, ulkoilua, liikkumista, saunomista ja rauhoittumista. Haaveilua ja uneksintaa.

Paljon ja ei mitään.

28.2.15

Vielä 350 vuotta

Ei kommentteja:
Ennen vanhaan on ollut erilaiset silmät, kun ei muista aikaisemmin törmänneensa, että Star Trek NG:ssä olisi ollut noin "törkeää" homofobiaa, kuin eilisessä uusintajaksossa pisti silmään. Jaksossa Beverly Crusher rakastuu palavasti yhteen loiseen. Mutta annas olla kun tämä vaihtaa asumaan naispuoliseen ruumiiseen, niin Beverlyn naama venähtää ja tämä antaa välittömät pakit suurelle rakkaudelleen.
..
Ajankohtaisesti myös originalin castin puolelta, RIP Leonard. Illogical.
Peace and Long Life

Live Long and Prosper 🖖

17.11.14

blatantti sponssi

Ei kommentteja:
Tiedän että product placementtiä käytetään hyvinkin paljon, mutta viime aikoina on vastaan tullut häiritsevän paljon mikkisoftan sellaista. Ja kun ne ovat vielä jotenkin niin to-the-face, että se saa omat niskakarvani pystyyn.
Ohjelmassa, jossa tabletilta näytetään toiselle jotain, oli sitten yksittäisiä kuvia, rikosrekisteriä tms. niin otos alkaa sillä, että 8:n metron starttimenu-uita esitellään katsojalle pidenpään kuin itse pihviä.
Viimeisin case näkyi juuri äsken Havaii 5-0 sarjassa, jossa kytät rikospaikalla ihan suoraan sanoivat "Lataa kuvat sky-draiviin toisten nähtäväksi" ja sitten kuvassa näytetään kuinka valikosta valitaan ko. skydrive-sharetus. rr

Piilomainonta ei minua haittaa, mutta kun mainostus ylittää tonttinsa jatai muuttuu osaksi scriptiä, ollaan väärällä alueella.

buy buy

24.10.14

Haiseva suositus

Ei kommentteja:
Lähes jokaisessa "kosmetiikkatuote"mainoksessa mainitaan jotain vastaavaa kuten: "92% käyttäjistä suosittelisi tuotetta ystävilleen.*" Kyseisen kaltainen lukema on suhteellisen merkityksetön. Kertovampi tuotteesta olisi tieto, moniko tuotetta kokeilleista on ryhtynyt käyttäjiksi.
Toisaalta, on myös vähän kyseenalaista, miksi tuo alkuperäinen luku on jotain muuta kuin 100. Miksi tuotteella on käyttäjiä, jotka eivät ole siihen tyytyväisiä.
Addiktio, jonka tunnistavat, mutta tietävät, että se ei ole hyväksi?

--

Jos pierettää, esim. töissä, lienee kaikille mukavampi, jos pieraisee jo käytävän puolella, ennenkuin menee sisälle pieneen neukkariin. Mutta toimiiko tuo myös silloin kun on menossa vessaan? Eli onko parempi pieraista käytävässä, jossa tuhnulla on enemmän tilaa kadota saharaan, kuin vasta pienen wc:n puolella, jossa haju joutuu väkisin omaan nenään, ennen pakenemistaan tästä maailmasta.

En se minä ollut.

4.10.14

17qz

Ei kommentteja:
Netissä on liikkunut vahvasti julkisuutta saanut uutinen, 7:n, Z:n ja Q:n viivojen paluusta, jonka siten jouduin itsekin lukemaan jossain välissä. Ei siinä sinänsä mitään, tervetuloa takaisin järki.
Mutta eilen 'iltatoimia' tehdessäni, yht'äkkiä päässäni tajusin yhden lauseen, joka siinä uutisessa oli selittämässä aiempaa päätöstä niiden poistosta.

"Silloin pyrittiin sujuvoittamaan käsin kirjoittamista, ettei kynää tarvitsisi niin usein nostaa ja palata takaisin kirjoitettuun tekstiin."

Siis, hetkinen!
Sujuvoitettiin kirjoittamista poistamalla viiva Z ja Q kirjaimista??? Suomessa!

Kuinkahan monen millisekunnin ajansäästö tuolla oletettiin syntyvän esim. nelisivuisen äidinkielen aineen kirjoitukseen.


ps. Onko kiinalaisilla versiot kaunolle, tikuille ja tekstaukselle?

Mário Zagallo valmensi Brasilian jalkapallojoukkuetta 1970.

24.9.14

Ilman sähköä ilmasta

Ei kommentteja:
Ohitin eilen Tampereen Sähkölaitoksen jonkin toimistorakennuksen?, jonka katolla oli tuulimylly jauhamassa sähköä. Ensimmäinen mieleeni tuleva ajatukseni oli että; jopa sähkölaitoksella itse ovat sitä mieltä, että ei kannata maksaa sähköstä toimittajalle, kun sitä voi myös ilmaiseksi jauhaa omin toimin..

Mutta ei taida parvekkeella moinen pyöriä kovin tehokkaasti? Itäsuunnasta ei aurinkokaan..

On sentään enää 3kk Jouluun! - mihin se vuosi meni?

Vastusmittari

14.7.14

Säännöllisesti

Ei kommentteja:
LBogin anonymiteetin suojassa, voin sanoa seuraavan ääneen.

Hetki sitten taas yksistä punaisista pyörällä läpi ajaen, joihin edellä ajanut pysähtyi, ajattelin "selitystä" kuvaamaan liikennekäyttäytymistäni. Paras keksimäni vaihtoehto oli että: Noudatan liikennesääntöjä tilanteen salliessa.
Vaikkakin, liikennesääntöjen noudattaminen on takaraivossa tietynlainen perusarvo, se ei ole niin vahva, että tuo lause olisi toisinpäin, muodossa Rikon liikennesääntöjä vain tilanteen salliessa, joskin noin päin se voisi teknisesti olla parempi (ja toimivampi, jos poliisille pitää selittää).

Käytännössä ohjenuorani on sujuvuus. Tarkoittaen sitä, että menen mistä ja milloin vain, jos se on minulle sopiva vaihtoehto, eikä se häiritse muita, aiheuta paniikkia tai vaaratilanteita. Ja tämä pohjautuu siihen oletukseen, että autoilijat noudattavat omia sääntöjään. Joskin lähes aina varaudun myös siihen, että ne eivät noudata. Sujuvuuteni toimii myös toisinpäin, eli rauhallisesti polkiessani viiton ylikohteliaat autoilijat menemään ensin, jos heillä on siihen valmis liikemomentti.

Lainkuuliaisuuden perusarvo ilmenee tilanteissa, joissa on mahdollisuus esiintyä esimerkkinä pikkutenaville. Eli selkeästi alaikäisten naperoiden välittömässä läheisyydessä, vältän pienehköjäkin rikkeitä. Sillä tapaani liikkua ei pidä kopioida, ennenkuin tajuaa miten liikenne ylipäätään toimii ja osaa itse tehdä omat päätöksensä kaikista tekemisiensä mahdollisista riskeitä. :)

Muun kevyen liikenteen kanssa sujuvuusperiaate on sitä, että se väistää kummalle se on helpompaa tai kumpi sitten sattuu ensin huomaamaan. Sujuvuus on myös sitä, että jos muiden ohitus näyttää mahdolliselta ilman kellolla pelottelua, jätän soittamatta. Sillä monesti ihmisillä, varsinkin porukassa ollessaan, on tapana hyppiä satunnaisiin suuntiin kuullessaan soittokellon, jolloin se pyöräilijän mentävä aukko, jossain välissä, katoaa.
Se että kevyenliikenteen väylällä kulkee muitakin, ei pitäisi tulla kellekkään yllätyksenä. Jos tulee, niin kukin saa itse miettiä omaa käyttäytymistään.
Hey, let's be careful out there.
©Sergeant Phil Esterhaus

4.5.14

Tekninen isoisä

Ei kommentteja:
Sunnuntain päätteeksi rauhotuin kuunnellen Avaruusromua. Tunnelman tehostamiseksi sammutin huoneen valot. Tällöin, kellon virkaa hoitavan, puhelimen tekstin valo loisti silmiinpistävästi ja näytti päivämäärää, joka muistutti, että tulevalla viikolla on jälleen syntymäpäiväni.
Vuosissa ei pysy mukana, kun peruskouluiän jälkeen syntymäpäiviä on, juhlimalla juhlittu, vain ehkä jos kerran tai pari.
Pakollisen tarkistuslaskennan jälkeen totesin, että 40 on jo merkittävästi lähempänä kuin aikoinaan ohitettu 30. Ja tämän toteamisen seurauksena, välittömästi iski jokin, jonka paras kuvaus taitaisi olla kolmekympinkriisi.

Yksi tätä 'pelkoa' tukeva laskenta-ajatus kertoi, että ikäni puolesta voisin olla jo jopa isoisä, ilman että jälkeläisiä olisi edes pitänyt tehdä alaikäisenä. Mutta.

Lapset aside, mitä muuta älykästä tässä maailmassa pitäisi saada aikaan? Monen ihmisen määritelmän mukaan en ole vielä edes elänyt, nähnyt maailmaa, jättänyt jälkeä, yms. Ei elämässäni mitään erityistä vikaa ole mielestäni ollut, vaikka se ehkä vähän turhan rauhallista onkin ollut. Ja jotkin tekemättä jääneet asiat saattavat erinevin määrin kaduttaa. Mutta kokonaisuutena, ihan menettelevää, oletan.

Edelleen odotan, kuinka tulevaisuus muuttaa kaiken vielä paremmaksi, jollain taikaiskulla.

The most important thing a father can do for his children is to love their mother.

15.3.14

Kunnolla

Ei kommentteja:
Olin päivällä, vuodenaikaan nähden pitkällä, pyöräreissulla kylmässä vastatuulessa. Kotiuduttuani ja lämmittyäni suihkussa, söin reilun, enkä yhtään hullumman, päivällisen. Siitä on nyt jo hyvin yli kolme tuntia, ja edelleen olo on "väsynyt mutta onnellinen". Vaikka tämä tavallaan onkin mukava ja raukea olo, en ole silti ihan varma pidänkö tästä.
Tuntuu että koko ruumis on väsynyt enkä vain minä. Jotenkin se raukeus, joka seuraa pelkkää kunnollista saunassa käyntiä on ystävällisempi. Vaikka sekin vie voimat ja lämmittää sisältä, siitä puuttuu tämä fyysinen väsymys.

Odotan sinulta enemmän kuin muilta.

9.2.14

Alenmuuden toisinto

Ei kommentteja:
Katselin tässä erään paikallisen huonekaluliikkeen mainoslehteä, jossa tarjottiin: "20% alennus kaikista hinnoista, myös alennetuista".
Josta tuli mieleeni esimerkki, satasen tuoli, alennuksen jälkeen 80€. Mutta tämä 80e on uusi hinta, joten siitä saa 20% alennuksen, eli alennuksen jälkeen hinta on 64e, josta saa alennuksen 20%, jonka jälkeen hinta on 51e, josta alennuksen jälkeen hinta on 40e, jonka alennettu hinta on 32e, jonka alennettu hinta on 26e, jonka 20e, jonka 16e, jonka 13e, jonka 10e, joka tuntuu jo ihan maksettavalta hinnalta, vaikka siitä vielä voisi alennuksen saadakin.
Sääli että ehdin jo edellisviikolla käydä kaupoilla ja hankin tarvitsemani toimistokalusteet.
[sunnuntaiaamun
musiikkitarjonta on instruMentaalista]