En ole väkivaltainen ihminen, en, ihan oikeasti en ole. Mutta on yksi mikä aina saa minut lähes välittömästi hiiltymään pisteeseen, jossa tekee mieli, enemmän kuin mitään muuta, tällätä toista turpaan ihan olan takaa, on - purukumin mässyttäminen suu auki. Tänäänkin aamu aukesi bussissa erittäin lupaavasti, kun kesken matkaa taakseni istahti xylitol juippi, joka ei osannut pitää suutansa kiinni.
Hillitsin itseni ajattelemalla ahkerasti masentavaa työpäivää.
Onneksi maiskuttajan poistuttua, näköpiirissä vilahti viikon paras takamus, joka nollasi aamun huonon alun ja auttoi jaksamaan lounaaseen asti.
Luojalle kiitos näteistä tytöistä ;p
Asylum overtime
Nevermind...
©2008 Metallica
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti