(Life sucks, yet still, it's pretty darn amazing.)
On paljon v-mäisiä juttuja. Jo yhteen päivään onnistuu mahtumaan monia vastoinkäymisiä, niiden jokapäiväisten masentajien joukkoon. Mutta siellä välissä, on aina jotain pientä ja mukavaa, joka pitää ihmisen tolkuissaan ja hymyilemässä. Kuten se, että tänään näin neljä pupujussia. Joo, neljä. Jo aamulla kaksi toisiaan halivaa ja kolmannen, joka juoksi edelläni pakoon pyörääni. Ja nyt illalla, juuri äsken, tuossa kotitalon pihamaalla, viimeisin, joka haisteli päiväisen elämän siihen jättämiä hajuja.
Jos joskus tuntuu siltä, että positiivisia juttuja ei ole, syy on vain siinä, että ei ole huomioinut tarpeeksi hyvin. Joskus niiden huomaamiseen joutuu hieman käyttämään ylimääräistä vaivaa, mutta loppujen lopuksi ne ovat siellä. Ja se vaiva, se todellakin on sen arvoista.
Lisää positiivista on myös tämä tunne, joka syntyy nyt tämän jutun kirjoittamisesta, kun sen tekee, kirjain kerrallaan, musiikin biitin tahtiin. Musiikin, joka pauhaa peittäen kaikki muut maailman äänet alleen. Tämä on jotain, joka pitää kokea itse, olo on kuin soittaisi itse.
Don't you want me?
Don't you want my love?
Don't you want my lovin'?
©1992 Felix
Don't you want my love?
Don't you want my lovin'?
©1992 Felix
Ilmeisemmin et. :7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti