Niin että jos kuolisin, niin sitten kuolisin. En usko, että minulle jäisi katumusta mistään mitä kaikkea ei ole tullut tehtyä. Vaikka varmasti on paljon mitä ei ole tullut tehtyä, ihan normaalista elämisestä lähtien, kaikkiin mystisiin bucket-list juttuihin asti.
Jos minulla olisi oma perhe, niin saattaisin ehkä jäädä kaipaamaan asioita, joita sen kanssa, tai sen eteen, ei ehtinyt tehdä, mutta näin kun moista ei ole, niin, en oikeasti osaa edes arvata olisiko niin. Toistaiseksi, nykytilanteesta jää ilo siitä tiedosta, etten ole tehnyt osaani maapallon ylikansoittamisen eteen.
Sikäli kun jälkeeni jäävä maapallo jää häiritsemättä, myös lähemmät sukulaiset jäävät häiritsemättä (henkisiä kärsimyksiä lukuunottamatta), sillä nykytilanteestani ei pitäisi edes jäämän velkoja huolehdittaviksi, enemmänkin ehkä perintöä.
Vaikka mahdollinen poistuminen tästä maailmasta, ei pahemmin kaduttaisi, ei se tarkoita ettenkö mieluummin jatkaisi elämistä, tässä maailmassa. Kuten aikaisemmin olen maininnut haluan täyttää 81 ennen kuolemaani. (Jos nyt joku on huomaavinaan ristiriidan aikaisemman postin ja ylläolevan välillä, niin ei, ei se ole siellä, ja jos on niin, sulje silmäsi, ja ajattele onnellisia ajatuksia.)
Jos sensijaan olisin 40 vuotta vanhempi, työni lopettanut, vanhuuden ja sairauden hidastama sekä ilman tekemistä..
<eooee>
©Hans Reichel
©Hans Reichel
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti