Yksi taski työn alla, ollut jo useamman vuoden, on kerätä
All-Time-Greatest-100-Songs -listaa. Kuten projektin kestostakin voi päätellä, sitä ei tehdä aktiivisesti, vaan aina kun törmään upeaan kappaleeseen, joka listalla ei vielä ole, sen sinne lisään.
Listalle tuli juurikin tähän väliin rivi numero 100.
Tämä ei vielä tarkoita että lista olisi nimensä arvoinen. Olen ajatuksella, että biisejä pitää kerätä vähintään 150, jonka jälkeen tehdään ensimmäinen karsinta.
Se ongelma, mikä nyt oli tämän jutunkin arvoinen, on se, kuinka biisistä erottaa sen, onko se todellakin
maailmankaikkeuden historian sadan parhaan biisin joukossa, vai onko se muuten vaan hel-ku-tin hyvä biisi.
Sillä sata parasta, siitä rajattomasta kappalemäärästä, mitä maailmaan on biisejä tehty, on todellakin ihan mitätön osuus. Joten listalle ei ihan mikä tahansa tanssijalan vispaaja kuulu. Muutamien valintaa auttaa se, että niiden kuuleminen aiheuttaa fyysisen reaktion nostaessaan ihokarvat pystyyn. Tässä ei ole nyt kyse inhon tunteesta. Auta armias minä en pa*kaa biisiä niin pitkälle kuuntele että tuohon asti päästään.
Mutta sitten ne loput menee vaan arvalla. Arvalla, jota häiritsee hetkellisen tilanteen suhteellisuus, mielentilassa ja viidestä edellisestä kuullusta biisistä.
Mutta siis tosiaan, tästä johtuen listaa pitää rakentaa ja karsia vielä pari vuotta lisää, ennenkuin siitä tulee valmis. Jos sittenkää. **ttu.
Josef Stalin, Malenkov, Nasser and Prokofiev
Rockefeller, Campanella, Communist Bloc
©1989 Billy Joel