"Kukat joita voi katsella ja haistella, joiden kanssa voi elää niiden lyhyen elinkaaren ajan, ne ovat oma nautinnon lähteensä, loputtoman antoisa." Näin sanoo Oliver Torstain haasteessa.Lyhyestä elinkaaresta hyvänä ja erittäin osuvana tapahtumana oli oman huushollini ainoan kukkasen antama yllätys. Viikkoa ennen yllätystä olin jo ehtinyt pettyä ja pelästyä onko kukasta kukkijaksi lainkaan kun sen ensimmäinen nuppu oli pudotettu kuolleena pois jo ennen avaamista.
Mutta syntymäpäiväni aamuna herättyäni huomasin kyseisen kasvini puhjenneen kukkaan ja avanneen punaisen mollukkansa ja jopa valtaisan muhkeana versiona, i might add. Koko päivän kukka oli iloni, ja aina ohikulkiessani se sai mieleni entistä iloisemmaksi.
Seuraavana aamuna arki palasi kun löysin syntymäpäivälahjani lattialta tummentuneena myttynä. Kukka oli todennut tehtävän tulleen suoritetuksi ja kukinto pudotettu pois.
Ja tämän kauniin syntymäpäiväyllätyksen korvasin kasville jättämällä tämän yksin seuraaviksi kahdeksi viikoksi, olenko hyvä ystävä? olenko?
Onneksi kestokasteluvatini oli toimiva ja kukka kesti kyseisen ajan ilman näkyviä ongelmia. huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti