Joka kerta kun keittiön pinnoilta on siivonnut kaikki roskat ja ruokatarhat pois ja katselee sitä puhdasta kaunista pintaa, mielessä on ajatus että en sottaa enää koskaan.
Mutta annas olla kun yksi päivä pöydälle unohtuu pimeässä salaa tuoreen leivän pussinsulkija. Seuraavaksi siihen loiskahtaa tilkka vettä, mutta eihän vesi haittaa kun eihän se edes näy, joten se saa sillä kertaa jäädä siihen.
Seuraavan pullan palan leikkuusta vetee tarttuu pari hassua murenta, joita ei heti voi siivota pois koska kosteat palat ei houkuttele käsin tönimistä.
Sitten on vuorossa appelsiinimehu, sekään ei osa kaikki suoraan lasiin vaan jää hieman veden kaveriksi, mutta koska tällä kertaa oltiin aamukiiressä ei sitäkään ehdi siivota pois.
Iltaan mennessä mehu on jo kuivunut sen verran ettei enää irtoaisikaan ilman kostealla rievulla hinkkausta, mutta koska olisi tyhmää siivota ennen sotkemista siivoaminen päätetään jättää tehtäväksi ruokailun jälkeen.
Koska siivoaminen on jo tiedossa ruoanlaiton aikana pöydälle jää lisää pussinsulkia ja tyhjentyviä ruokapakkauksia. Ruokailun jälkeen ollaan niin täynnä että unohdutaan sofvalle katselemaan illan tv-ohjelmat pois alta. Ja eihän sitä nyt enää yöllä aleta siivoamaan.
Mitä enemmän näkyvillä on töhryä, sitä helpompi sen kaveriksi on jättää lisää saastaa.
Kunnes maitopurkkeja, suodatinpusseja, kahvinharmaita tahraisia laseja ja leipäpusseja muruineen lojuu näkyvillä useampia kappaleita kutakin.
Lopulta tulee hetki jolloin on _ihan pakko_ siivota, teet siitä ison mentaalin päätöksen että seuraavaksi nousen ylös ja siivoan ja vien roskat. Mutta ensin teen tämän blogimerkinnän loppuun. Ja luen tuon toisen, kas postiakin on tullut uutta. Ihan ihme linkkejä ihmiset postaileekin. Ei mutta kello on jo noin paljon, pakko mennä ulos ennenkuin alkaa sataa..
My life is in a serious mess,
My baby is gone, there's heavy mental stress
© 1994 Yello
My baby is gone, there's heavy mental stress
© 1994 Yello
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti