Kulmakuppilan tiskillä nuokkumisen, suruun juomisen ja maailmanparannus höpötyksen ymmärrän. Mutta mikä into noissa suosituissa menomestoissa on?
Sisäänpääsyjono.
Kaupassakin normaali ihminen valitsee lyhimmän kassajonon, itse jopa valitsen toisen kaupan jos ensimmäisessä on liialliset jonot, tai jätän menemisen kokonaan parempaan ajankohtaan.
Tupaten täynnä.
Kaikki on iholla ja tönii, joko vahingossa, ymmärtämättömyyttään tai päästäkseen jonnekin. Rajatut mukitelinepaikat, istuimellisista pöytäpaikoista puhumattakaan ovat harvojen herkkua jollaisen löydettyään sitä ei parane päästää hetkeksikään valvomatta.
Järjetön meteli.
Halutessaan sanoa jotain siten että joku toinenkin sen kuulisi, pitää huutaa ja mielellään suoraan kuulijan korvaan. Jos yli yhdelle ihmiselle haluat saman asian kommunikoida, ainoa tapa siihen on toistaa sama kummankin kuuloluille erikseen.
Musiikki.
Kyseisen mestan musiikki oli osumani tunnin aikana joskin ehkä turhan laaja-alainen valikoima mutta yllätyksekseni hämmästyttävän hyvää. Jopa niin hyvää että siitä tuli eittämättä mieleen että se on klassikko helmiä kuulijakunnan sioille. Hukkaan meni soinnut umpihumalaisille hoidon etsijöille vaikka välillä osa innostuikin laulamaan mukana.
Ilmapiiri.
Tupakansavupilvi ei enää sentään ole ongelma, eli pitkän kaverin pystyy bongaamaan jopa salin toisesta päästä, mutta miellyttävän raikkaaksi nikotiinikatkun puute ei mestoja ole tehnyt. Lähempänä yhtäläisyydessä on urheiluhallin pukuhuonetilat.
Pistetään käynti siihen piikkiin että välillä on hyvä nähdä miten huonompiosaiset ihmiset elää, ja muistutukseksi ettei unohda miksei ko.paikoissa omatoimisesti käydä.
Onneksi ilta oli onnistunut, sen lopettavasta baarikeikasta huolimatta.
----
Tämä on muuten 100. postaukseni, sääli ettei se ollut yhtään parempi. Mutta kumminkin, aikas kova rajapyykki ja merkkipaalu. Tätä pitää juhlistaa jotenkin über-mahtavasti. Taidanpa pistää pystyyn oikein reilun ilotulituksen. Jos oletta illan pimentyessä sherwoodissa, katsokaa taivaalle ja muistakaa minua.)
Ignore impending dangers, appearance and reality.
©1996 RMB
©1996 RMB