Voihan Parsasorvi

Juuri huudettuani katille, joka taas kerran paskoi veeseensä viereen lattialle, radiossa Jonna aloittaa teoksensa lausuen ajatukseni ääneen; Luovutan. Nyt mä luovutan.
Niimpä niin. Jätin elukan arestiin jätöksensä kanssa. Korjaan kaiken myöhemmin. Poistuin rauhoittamaan itseni, tämän merkinnän pariin ja keksimään jotain muuta, mukavanpaa tekemistä. Eläinystävät, huoli pois, Teen sen mitä täytyykin, mut myöhemmin. Kohta. HaiC.

Hei, auta vielä vähän.
©2004 Jonna Tervomaa