Tarvitsin lopulta uuden valaisimen (kämpän viimeiseen kuusi vuotta tyhjillään olleeseen kattokoukkuun) ja puutetta täyttämään hankkiudun läheiseen hypermarkettiin. Kaunis kevät-lauantai ja alennusmyyntejä, joten tietenkin siellä oli jokunen muukin. Heti ovella törmäsin tarjouksia kovaäänisiin luettelevaan pirteään 'myyjään' ja välittömästi tiesin inhoavani tulevaa kokemusta. Suoraan valaisinosastolle valitsemaan sopivaa tuotetta ja sieltä kassalle minimoiden kaikki "ikkunaostoskelu".
Tiedän että tapanani on ollut tarkistaa kuitti aina heti sen saatuani. Tälläkin kertaa sen katsoin läpi. Heti ulostuttuani markkinatalouden ovista, yritin muistella paljonko päivän ostoksesta tuli kärsittyä, mutta koska tajusin ettei minulla ollut hajuakaan, selvisi että vaikka kuitin "katsoinkin" en sitä oikeasti ollut lukenut.
Ilmeisesti kassalle päästyttyä ollaan jo niin pitkällä ostoskokemusta ja odotetaan ihan lähes kohta pian tapahtuvaa poispääsyä niin kovasti että kaikki tapahtuman hidastamista aiheuttava blokataan ajatuksista. Kortti laskuttajalle ja kuittaus mahdollisimman nopeasti jotta pääsee heti pois. Käteisen aikaan joutui itsekin laskemaan, joten hintoihin kiinnitti enemmän huomiota. Kapitalistit siat.
Samasta syystä taisi johtua viikkoa aikaisempi episodi. Olin yhden liikkeen mainoslehdestä bongannut alennustuotteen yhteen toiseen pitkäaikaiseen tarpeeseeni hyväksyttävään 30e hintaan ja päättänyt sen noutaa. Paria päivää myöhemmin pääsin kauppaan asti ja ostin tuotteen. Kassalla jopa myyjä näytti hieman epäilevältä kun kassakone laskutti 35e, mutta ei asiaa itse korjannut enkä minäkään siihen halunnut kiinnittää huomiota. Vasta kotona turvallisessa ympäristössä kun asian tarkistin totesin että oikean hinnan piti olla 30e, ja vi****i.
Taitaa olla niin että kun jotain ostan en välitä siitä paljonko se maksaa, koska sitä kuitenkin tarvitsen. Vaikka kovin pihi mies olenkin, tuo ei varsinaisesti ole mikään kulutusongelma, varsinkin kun tiedän, että ennen ostopäätöstä pidän huolen siitä että en tarvitse mitään ylihintaista.
My possessions are causing me suspicion
but there's no proof
©1986 Crowded House
but there's no proof
©1986 Crowded House
Ja tapaus sai taas uusinnan kun tällä viikolla ostin kengät, joissa punainen alennushintalappu, jossa puolet lähtöhintaa alempi nummero, mutta kassalla koneen laulaessa sen lähtöhinnan ei taaskaan tullut edes mieleeni udella hintalapun merkitystä..
VastaaPoista