Melkein sukua julkkikselle

Nyt kun ruotsin nuoret kuninkaalliset vierailevat maassamme, 957n juontaja kysyi, että mitä iloa on _käydä_ näkemässä kuninkaallisia? Juontaja itse ei nähnyt siinä mitään järkeä, mutta ilmeisimmin journalistisistä(?) syistä laski itsensä oudoksi eikä kuulijoita.

Mutta aloin miettiä, itse en varmastikaan kävisi katsomassa yhtäkään kuninkaallista. Viimeksi kun kyseisen perheen vanhukset kävivät lähistöllä, näkemisen vaiva olisi ollut ainoastaan oikean ajoituksen katsominen, sillä kävivät ihan sadan metrin säteellä silloisesta sijainnistani. Mutta jätin väliin.

Asia ei ole kuninkaallisten ongelma, sillä en oikein usko että yksikään julkkis saisi minua liikkeelle.
En sano ettenkö ehkä haluisi tavata jotakin julkkista. Voisihan sitä hyvinkin käydä kahvilla Victorian kanssa puhumassa pehmoisia, ihan siinä missä minkä muunkin nätin tytön kanssa. Mutta kun julkkisten ongelma on juuri siinä että vetävät puoleensa ihmismassoja, joita taas en välitä tavata ollenkaan.

Mutta siis takaisin peruskysymykseen; mitä iloa on nähdä joku ihminen livenä?
..
..
..
..ei keksi mitään. Nimmarien metsästyksen sentään hyväksyn harrastukseksi ja se kelpaisi syyksi mennä tapaamaan julkkista. Mutta siihenkään ei riitä näkeminen, vaan silloin pitää päästä kosketusetäisyydelle ja onnistua varastamaan pieni hetki. Enkä kyllä usko että kaikki ne tuhannet, jotka tuolla nyt tungeksivat eturiviin ovat harrastajia.

Ehkäpä ne ovat sitten työttömiä ja eläköityneitä, joilla ei ole yhtään mitään muutakaan tekemistä, kun salkkaritkin on uusintoja.

If I ever had my way
I'd bring the princess back one day
©1981 Saxon