Johdatuksellinen

Rakensin päässäni täydellisen entryn, elämästä, perinnöllisyydestä, kiitollisuudesta ja kaikesta. Mutta kun se oli oikeastaan vastaus ja jatkomietelmä eräälle naamakirjastatuskommenttikokoelmalle, niin se sellaisenaan ei toimi ilman johdatustaan, joten en voi sitä täällä jakaa.
Setin täydentäminen täydellisyydeksi, joka toimii myös yksinään ja katkaisee viitteet alkuperäiseen ympäristööönsä, olisi tietenkin mahdollista, mutta silloin se vaatisi lavennusta ja selitystä joka ei enää ole täydellistä.
Aivopieru, joka kooltaan keski-iso möhkäle, ei laajuudessaan sovi myöskään alkuperäiseen kommenttijonoon, jossa se katoaisi mitättömyyteen eikä saavuttaisi älykkyytensä vaatimia massoja. Eikä se sopisi myöskään "imagoon", joka kyseisessä palvelussa on käytössäni. Täten siis jälleen yksi kirjallisuuden menestysteos jää tekemättä ja säilöytyy ennaltamääräämättömäksi ajaksi ainoastaan pyötälaatikkoon, jota kutsun omaksi pääkseni.

Miksi maailman pitää olla näin hankala?


Js. Näin joulun jälkeen sopii kyseenalaistaa; Jos annettavien lahjojen yksi määritelmä on "jotain sellaista, jota saaja ei itse välttämättä ostaisi" niin eikös tuo ole järkevän saajan tapauksessa sama kuin "jotain turhaa"?

©