Muistin, että historiassa kyseisten rappujen ulko-ovet olisivat olleet lukitsemattomat, joten en lainkaan varautunut asiaan. Mutta mitä turhaa, sillä olemukseni avaa ovet pyytämättäkin.
Ensimmäisen oven raossa tupakoitsija kärytti käärylettään ja jopa avasi oven minulle, joten en edes huomannut oven olevan normaalisti lukossa. Paria minuuttia myöhemmin lähestyessäni toista ovea, yksi talon asukas lykkäsi avaimensa oveen ja päästi perässään rappukäytävään suorittamaan tehtävääni.
Trafiikki kyseisissä ovissa on kuten normaalissa keskikokoisessa asuinkerrostalossa, eli ei mitenkään ihmeellinen ja hetkenä oli sentään lauantai. Joten, olisi hyvinkin ollut mahdollista, että jos olisin yhtään kurjempi kaveri, olisi tehtävässäni voinut vierähtää tuntikin, jollei jopa enemmän.
Paitsi että, kärsivällisyyteni olisi rajoittanut odotusaikani johonkin 5-10 minuutin nurkille. Jonka jälkeen kuriirin tehtävä olisi suosiolla jätetty keltapukuisille 150 centin miehille.
Sweet dreams are made of this
Who am I to disagree
©1983 Eurythmics
Who am I to disagree
©1983 Eurythmics
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti