~mukavuusalue

Kuulin tutulta väitteen että itsetuntoni olisi vahva. Hämmästyin moisesta statementistä, koska itse olen siitä aina ajatellut ihan jotain muuta.

Tässä konfliktissa on selkeästi kyse näkökulmasta. Kyseinen tuttu on osa porukkaa, joka on mukavuusalueellani. Mukavuusalueellani näyn ja osaan olla jokeri, joka on aina valmis pistämään kaikki nokkelaksi mutta huonoksi vitsiksi ja useimmiten pistääkin, pahemmin pelkäämättä mahdollista eriarvoisuutta ja luottaen siihen, että sanomiseni osataan ottaa sellaisena kuin se on, eli keventävänä.

Koska kyseinen tuttu on tällä alueella, hän ei näe sitä itselleni suuuuurenpaa epämukavuusaluetta, jossa en näy, olen (henkisesti) hiljaa nurkkaan käpertyneenä ja josta tahdon kotiin. Epämukavuusalueella korkeintaan toivon keksiväni jotain sanomista, kiroilen itselleni; miksen saa suustani ulos edes "hei". Kyseinen tila on voimassa aina, kun tilanteessa ei ole mukavuusalue-henkilöitä, tai moisten lukumäärä ja teho häviää epämukavuusihmisten rinnalla, eli käytännössä lähes aina uusiin ihmisiin törmätessä, tuolla ulkona.

Nämä kaksi tilaa, kapea siirtymisvyöhyke siinä välissä, kattavat kaiken itseeni liittyvän, joten näiden keskinäinen koko- (ja paino-) suhde on vastuussa omasta ja oikeasta mielipiteestäni omaan tuntooni. Lisäksi tieto epämukavuuden olemassaolosta ja voimakkuudesta tietenkin tekee kaikkensa pitääkseen minut pois sieltä, mutta ei pitämällä yllä rohkeutta ja huumoria vaan fyysisesti, tutuissa sisätiloissa.

Teille extroverteille; mikäli (jonkun) ensivaikutelma ei miellytä, ennen lopullista mielipäätöstä, tunkekaa väkisin sisäpiiriin, siellä (täällä) on joku täysin toinen, helmi, jota kaikki muut piiriin päässet ovat jo oppineet rakastamaan. :)

I wanna know
what you're thinking
what you're feeling
tell me what's on your mind.
©1988 Information Society