Summarum MMXI

Aamuyön harmaina unitunteina olin jossain rauhallisessa pubin kaltaisessa, jossa tuntematon pöytäseurue yritti opettaa minulle uutta korttipeliä. Toim.huom: Jokin pokerin johdanainen, jossa myös ostettiin ja myytiin kortteja. Oma huom: Samaan tilanteeseen on muistikuvan mukaan törmätty ennenkin, mutta luulen että tällä kertaa mentiin pidemmälle, koska lähinnä istunut pelaaja oli varsin toimiva pieni blondi. :) Pelasin siis muiden mukana, kysellen jatkuvasti tarkennuksia sääntöihin. Sain myös vastauksia, mutta sen verran verkkaisesti, että käden lähestyessä jo loppua, olin vielä aivan pihalla mistä pisteet oikeasti tulee. Tämä epätietoisuus harmitti niin rankasti, että heräsin. Ilmeisesti varmuuden vuoksi, välttääkseni rökäletappion, joka johtuisi ainoastaan siitä etten tiennyt sääntöjä.

Hetken pyörittyäni, onnistuin puoliväkisin palaamaan takaisin pelipöytään. Tosin, paluun suurin syy, eli se blondi, oli nyt korvattu jollain vähän tutummalla ja tummemmalla. Toim.huom: Joka ei yhtään himmentänyt sadun mielekkyyttä. Mutta väkinäisyydestään johtuen, paluu valitettavasti jäi piipahdukseksi, jossa ei selvinnyt edes kuka kierroksen voitti.
Eli koska unihenkilöt (alitajuntani) pimitti minulta tietoa, joka minulle kuuluu (ja jonka alitajuntani tietää [koska onnistuneesti pelasi itsensä kanssa]) suutuin niin että poistuin paikalta (heräsin).
Sika.
Hyvä että uniselityskirjani ei ole tässä saatavilla, sillä tiedä taas yhtään mitä tuokin tahtoi sanoa.

Tähän sisäiseen tilannekatsaukseen on hyvä? lopettaa tämä kyseenalainen vuosi kaksituhattayksitoista. Ei nyt varsinaisesti mikään huono vuosi, mutta ei nyt niin erityisen hyväkään, yhtä standardi kuin lähes kaikki muutkin tähän mennessä. Mitään muutoksia päättyvänä vuotena ei tapahtunut. Bisnes and pleasure jatkuivat as usual. Paitsi ehkä pienenä ilona, jo alunperinkin vähäisen, ison sinisen median käytön minimointi lähes nollaan, sen merkitykse(ttömyyde)n tajuamisen seurauksena. Blogi ilman lukijoitakin on hyödyllisempi juttu kuin se.

Tervetuloa kaksi-nolla-kaksitoista.

As the veils were pushed away
He gazed upon a face
He'd never seen
Was she a dream ?
©1983 Kim Wilde