Asia = pihvi = kypsä = kuulija

Miksi ihmiset tarttuu epäolennaisuuksiin?
Kertoessaan tarinaa esimerkiksi baarimikon kämmeistä, tarina aloitetaan 5 minuutin selityksellä siitä, oliko se nyt matti vai pentti, vai taisi ollakin naapurin jussi, joka on he*etin hauska kaveri, jonka kanssa oltiin baarissa viime helluntaina, vai oliko sittenkään viime vuosi, se oli kuitenkin se he*etin kylmä vuosi, sillonkun vielä vappuna oltiin luistelemassa. Ja sitten joskus vartin päästä päästään pihviin, jota kaikki kuulijat ovat odottaneet jo 14 minuuttia, että baarimikko kaato mulle tilauksen kahteen kertaan. Vaikka pihvi lopulta olisikin riittävän hauska ja hyvin kuuntelun arvoinen, se ei ole sitä enää asiaan liittymättömän historian kanssa.

Okei, kaikki mainitut jutut saattaa kertojan päässä löytyä samasta muisti-lokerosta (sekalaista/tapahtui viimevuonna), mutta silloin kun keskustelun aihe on jo etukäteen määritelty, edeltävien höpötysten toimesta johonkin yksityiskohtaan, tässä baarimikko, niin auta armias ei silloin kaadeta sitä koko lokeroa esiin, vaan etsitään oman pään sisällä sieltä se baarimikko ja skipataan kaikki muu. Säästetään se höpöhöpö siihen hetkeen kun ei ole mitään erityistä juteltavaa. Ja niitähän hetkiä varmasti löytyy.

Luisteltiinkin muuten matin, ei tämän saman vaan entisen työkaverin veljen pojan, eikun siskon pojan, eihän sillä veljeä ollut kun se oli kuollut jo vauvana, vuonna 46, tuhkarokkoon, se oli yleistä sillon, mutta siis tää työkaverin jonka kanssa me 3 vuotta tehtiin samaa projektia, ihan meni penkin alle sekin, ei tietenkään meistä johtuen, niska limassa tehtiin töitä, siitä puuttuu kokoajan rahotus ja lopulta asiakas veti piuhat irti, se menikin konkkaan heti seuraavana vuonna, ei kun se olikin vaan 2 tai 1,5 vuotta se projeksi, samassa virmassa oltiin 3, tai vähän vajaa, se oli loppuvuodesta 02, tai ehkä 01, alkuvuoteen, ööö, 03, joo reilu 2 vuotta kuitenkin, muistaakseni sen kaatuneen firman pomo, taisi olla myös antti, hehe, kutsuttiin sitä aina pantiksi, jos se olis vaan tiennyt, olis varmasti saanut kuulla siitäkin, eihän me siitä usein puhuttu, mutta yhteen dokuun kaveri pisti sen nimen noin kun se oli p, pe, pesonen, tai pukkila, pukkila antti, mutta sen kaverin siskon pojan kanssa luisteltiin kerran pieksämäellä.

All that I want is always to push forward
©2011 Lena Meyer-Landrut