Vihreät nietokset

Olen aina sanonut kaikille, myös itselleni, etten ole talvipyöräilijä. Tänään tuolla ulkona, yhdellä kolmekymppisellä, ohittaessani oheisen maiseman, yhtäkkiä tajusin että jeesus, sehän on Joulukuu ja kohta jo puolessa välissä; mutta täällä sitä kierretään, vehreissä maisemissa edelleen.
Vaikka säistä puhuminen on vähän noloa, sallin sortumisen silti - tämän kerran. Jotenkin tajutonta on tämä, että tänne asti on ollut maa puhdas lumesta, vain paria yksittäistä päivää lukuunottamatta. Ja nekin pari kevyt lumista arkipäivää, jotka ovat olleet, ovat osuneet niihin päiviin, kun työmatkaa ei ole alunperinkään ollut tarkoitus tehdä kahden pyörän päällä, johtuen muista siirtymisaikatauluista. Joten melkein voisi sanoa, että toistaiseksi talvi ei ole estänyt ajeluitani. Toisin kuin viime- ja edellisvuonna, jolloin kaudet loppuivat lokakuussa, toinen loppu- ja toinen alkupuolella. Onhan tuo tahti kesän jälkeen romahtanut, mutta se on eri juttu :)
Pitää myöntää, että tänään "onneksi" oli kevyenväylän pinta jo ajoittain sen verran jäinen, että lupaukseni lopettaa liukkaisiin -hetki saattaa olla jo lähellä.
Paitsi, että ennuste hoveroi näemmä jouluun asti positiivisen nollan pinnassa. :/ Comme ci, comme ça..

On hanget korkeat, nietokset,
vaan joulu, joulu on meillä!
©1901 Joukahainen