Vuoden vaihe

Joulun ja uuden vuoden rauhaisissa mainingeissa on tullut hieman yriteltyä ajatella kaikkea, elämästä ja kaikesta muusta sellaisesta. Todellakin siis yritelty, sillä ajatus poukkoilee, eikä saa mistään kiinni mitenkään tukevasti.

Aatto pärjättiin vanhoissa merkeissä, aamulla sain, taas kerran, koristella isoveljen löytämän ja hakeman kuusen (joka oli aika style ja omastakin osuudestani olen melkoisen tyytyväinen; symmetrinen, uusi ja ro[u]hkea), jonka jälkeen vuorossa ainoa jouluteevee-perinteeni, eli Lumiukko. Illasta selvittiin ensimmäistä kertaa ilman (turhia) lahjoja, ei suklaata, eikä krääsää. Yksi ainoa 500g lahjapaketti, joka sekin jää lopulta takaisin antajansa ruokakomeroon. Vain lasten ja nuorten meteliä, elukoiden juoksemista ja suvun/perheen yhdessä olemista.

Koska viimeinen kolmekymppinen alkaa ensivuonna, olisi uusivuosi otollinen hetki järisyttäville lupauksille. Mutta koska lupaukset eikä muutokset ei ole mun juttu, niin se siitä. :)

Ainoa muutos jonka sain aikaan, on kosmeettinen, eli taustateeman drastinen 'päivitys' vahvan tunteellisesta punaisesta kliiniseen mustaan. Toivottavasti kyseinen sävy ei tuo juttuihin synkkyyttä, vaan jonkinlaista asiallisuutta.

∻
Ho Ho Ho