11.4.24

Ilman vaihtoa etsimässä

Ei kommentteja:
Kotini ilmanvaihdossa on outoa tehottomuutta, näin on ollut jo ilmeisesti huomattavan pitkän aikaa, mutta tähän asti sen kanssa on vain eletty. Mutta nyt päätös siitä, että järjestelmää pitää tutkia oli lopulta tehty, eli olin tilaamassa IV-huoltoa.

Alla oleva tarina sisältää joitain lainauksia, jotka hyvin tiivistettyjä ja litteroituja, mutta tärkeimmiltä osin suoraa sisältöä. Tiedän etten ollut itsekään mitenkään hyperaktiivinen tämän tapahtumaketjun kanssa, mutta olin naiivissa uskossa, että yritykset vielä olisivat kiinnostuneet asiakaspalvelusta.


Ma 8.1.
Somesta löytyy suositus paikalliselle hyvällä yrittäjälle, jonka webbisivulla pistän tarjouspyyntöviestin.
Illalla puoli kahdeksan sähköpostiin tulee hinnasto.

Ti 9.1. - Ke 10.1.
Rauhallisessa sähköpostikeskustelussa sovimme ensimmäisen käynnin tapahtumaan seuraavana tiistaina.


Ti 16.1.
Aamulla herättyäni, sähköpostissa odottaa viesti "Tulin sairaaksi, en voi tulla nyt". Vastaan että "OK, kerro kun tervehdyt ja tiedät seuraavaa mahdollista aikaa."


Ke 24.1.
Koska mitään ei ole kuulunut, kyselen mailitse, että "Vieläkö tauti vaivaa?", johon vastauksena sovitaan uusi päivä Ma 5.2. (tällä kertaa yksi ylimääräinen viikko tulee myös omista hankaluuksista)


Hiljainen viikko.
Ma 5.2.
Kyseisenä päivänä, reilu 2h sovitun ajan jälkeen utelen, että "Ollaanko tulossa?", johon vastaus on, että "Sori, taas sairastapaus, unohdin ilmoittaa."
Tässä kohtaa kuvittelen, että jonkun toisen yrittäjän kanssa olisi helpompi asioida, ja etsin seuraavan, myös kehuja saaneen firman.
Teen valitsemani firman sivustolla tarjous/yhteydenotto-pyynnön.


Hiljainen viikko.
Ke 14.2.
Mitään vastausta ei ole kuulunut, joten soitan kyseiseen firmaan myyntijohtajalle, joka toteaa että hyvä kun soitit, ihmiset jotka näitä yhteyden ottojat lukevat ovat lomalla/sairaana/kiireisiä (en muista enää sanottua vaihtoehtoa) ja kaivaa arkistoista viestini. Tutkinta-käynti sovitaan perjantaiksi 23.2.


Pe 23.2.
Käynti sujuu ok, joskaan mitään selkeää ongelmaa ei järjestelmässä identifioida, paitsi se ettei toimi täydellä teholla. Pläni on katsoa uudestaan kanavia kameran kanssa, joka nyt ei ole kyydissä.
Hetkeä lähtönsä jälkeen työmies soittaa, että kamera löytyi ja sopisiko tulla samantien. Heti ei itselleni juuri sopinut, mutta tuntia myöhemmin kyllä, tämä sovitaan. Pari minuuttia tästä, uusi puhelu että tehdäänkö sittenkin myöhemmin, sillä tänään ei oikein enää sovikaan. Koska tämä on itselleni OK, niin työmies kertoo, että myyjä soittaa, jotta seuraavaa kertaa voidaan sopia.


Pe 1.3.
Pistän myyntijohtajalle sähköpostia ja utelen unohtuneesta jatkon sopimisesta. Vastaus: "Olin lomalla ja sairaslomalla. Palaan asiaan, heti kun mahdollista."


Hiljainen viikko.
Ma 11.3.
Soitan saman firman toiselle myyjälle, ja kerron että heidän myyntijohtaja ei tee töitään, tämä lupaa katsoa mikä tilanne.
Myöhemmin myyntijohtaja soittaa ja kuvauskäynti sovitaan samalle viikolle, torstaille puoleen päivään alkaen noin 12, ehkä 13.

To 14.3.
Mainittuna päivänä, vähän ennen kahta, työmies soittaa olevansa tulossa ja tulee ohimennen paljastaneensa, että "Teille piti olla klo 14 tulossa..." Kuvauskäynti sujuu hyvin, kanavisto mennään läpi, eikä sieltä löydy selkeää ongelmaa joka selittäisi vikaa. "Pientä" pölykerrostumaa toki. Mekaanisten ongelmien puutteessa, työmies epäilee, että seuraavaksi sähkömies voisi tutkia laitteen. Näin suunnitellaan, mutta seuraavana steppinä tietenkin, että myyjä ottaa yhteyttä ja sopii jatkosta.


Ke 20.3.
Soitan myyntijohtajalle, ei vastaa.

To 21.3.
Soitan myyntijohtajalle, ei vastaa.

Pe 22.3.
Soitan myyntijohtajalle kolmesti, ei vastaa.
Soitan sille toiselle myyjälle, joka vastaa, ja sanon että taaskaan minua ei palvella, hän taas kertoo tutkivansa asiaa.


Ma 25.3.
Myyntijohtaja soittaa ja pienen pahoittelun kera sovitaan urakka kanaviston puhdistuksesta, moottorien vaihdosta ja säädöstä, tapahtumaan 5.4. aamupäivästä alkaen.


Pe 5.4.
Iltapäivällä kahden jälkeen pistän myyntijohtajalle tekstiviestiä, että Vieläköhän aiotte ehtiä tekemään homman tänään?
Hetken päästä puhelin soi, ja myyntijohtaja kertoo, että hän jo aamulla pisti viestiä, että tänään ei onnistu sairastapauksen vuoksi. Vastasin etten ole mitään sellaista viestiä saanut, mies empii ja lopulta toteaa typonneena puhelinnumeroni kaksi numeroa väärin päin, eikä tästä väärästä numerosta hänelle oltu vastattu.
Mystistä, sillä olemme soitelleet toisillemme jo joitain kertoja ja lähetelleet sähköpostiakin, mutta tästä huolimatta viestiä ei onnistu saamaan perille. Uutena päivänä ehdottaa seuraavaa tiistaita. Näin sovitaan. Kysyn tarkennukseksi, koska aloitetaan, vastaus: Heti kahdeksalta..


Ti 9.4.
Kello 10, pistän myyntijohtajalle tekstiviestiä, että Koskakohan teidän kello on kahdeksan? Ja samalla hetkellä työmiehen auto tulee pihaan. \o/
Vastauksena viestiini tulee selitys viivästykselle: ongelmia tukkureiden kanssa. Mikä tuntuu oudolta, sillä olisin voinut olettaa osien olleen kasassa jo perjantaina, jolloin piti paikalle alunperin tulla. Mutta, anyways.
Taas kun työmies on saatu paikalle, asiat sujuvat. Puhdistus hoituu ja sähkömieskin osuu paikalle juuri sopivaan aikaan tekemään oman osuutensa. Ja lopuksi vielä venttiilien säätö, kun koneessa on uudet puhaltimet. Valmista ja työmies jatkaa matkaansa noin 13.30. 👍


Lopputulema
Mystisyys ilmastoinnista ei selvinnyt, mutta taitaa olla ominaisuus ihan vaan siitä, miten kanavisto on rakennettu ja minkä tehoinen kone valittu. Mutta, tuntuman mukaan, teho on nyt hieman edellistä parempi ja mikä tärkeämpää, härdellin äänitaso on edellista alhaisempi, joka mahdollistaa mukavan käytön isommalla "vaihteella" ja siten lisää ilmaa!
Ehkä nyt odottaa kesää iloisemmalla mielellä, vaikka taistelu myyntimiesten kanssa ei mennytkään kuten strömsöössä kuulemma asiat sujuu.

Where have all the good men gone,
And where are all the gods?
©1984 Bonnie Tyler

13.12.22

Olen vähän houkuttunut

Ei kommentteja:
Nyt ei mennyt poistuvan asiakkaan houkuttelu kuin elokuvissa.
Oli operaattorilta 200M Huoleton -liittymä hintaan 19,99€/kk. Tehtyäni siirron toisaalle, tuli vanhalta tarjousviesti: Jää nyt vielä, saisit 200M Huoleton liittymän hintaan 21,99€/kk.

nyt se sitten pompsahti

23.6.19

Erään Juhannuksen Tarina

Ei kommentteja:
Lähdin matkaan sunnuntaina ollakseni maanantaina Turussa sovitussa tapaamisessa terapeutin kanssa.
Samaisena maanantaina, vanha ja sairas kissani jäi aamulla palaamatta sisään lyhyeltä “aamupissa” lenkiltään ulkoa, ennenkuin puolisoni piti poistua omaan työpäiväänsä. Eläin ei ole päiväksi jäänyt yksin ulos, kuin ehkä kerran pari nykyisessä asumuksessamme olomme aikana, eli erittäin harvoin.

Tapaamiseni aikana, jutellessamme kipupisteistä, oloni meni huonoksi ja minua alkoi huimata. Selvisin ajan loppuun, mutta heti sen perään pitikin tähdätä työterveyden vastaanotolle. Siellä työterveyshoitaja epäili hyvän luontoista huimausta, antoi yhden korvien heilutteluohjeen ja suositteli juomaan hyvin.
Ok, Jatkoin matkaa läheiseen ravinteliin korjaamaan nestetasapainoa ja nälän tunnetta. Ei tuntunut auttavan. Mutta päättäväisin mielin halusin ja yritin päästä pois Turkkusest, joten lähdin ajelemaan kohti pohjoista sivistystä. En päässyt kovin kauaksi, ennenkuin koin pakottavaksi pysäköidä läheisen hautuumaan pihaan, kellahtamaan nurmikolle, sulkemaan silmäni ja pitelemään tuskaisena päätäni.

Vaihtoehtojen arvonnan jälkeen, tilasin taksin palauttamaan minut jo äsken vierailemalleni terveysasemalle. Ajoitus osui, sillä heti ehdittyäni kahden terveydenhoitoalan ihmisen näköpiiriin olinkin jo kypsä lysähtämään avustettuna läheiselle odotushuoneen sohvalle pitkäkseen. Koska olin "väärässä" portaassa, kyseiset ammattilaiset kärräsivät minut rullatuolilla parempaan kohteeseen, jossa vastaanottaja heti nimen kyselyn jälkeen etsi minulle tyhjän sängyllisen huoneen tohtorin odottelun ajaksi. Lyhyen odottelun jälkeen moinen ilmestyi ja hetken kuntoani katseltuaan, kutsutti tämä paikalle punavalkoisen piipaa-auton, viemään minut pois.

Lyhyen ajelun jälkeen oltiin TYKSin ensiavussa odottamassa seuraavaa ammattilaista. Kyselyiden seurauksena otetaan verikokeita, pistetään tippa valumaan, kytketään koneeseen joka sanoo ping, odotellaan, käydään välillä TT-kuvassa ja palataan takaisin kytkettäväksi koneeseen joka sanoo ping. Ja odotellaan lisää. Päässä pyörii edelleen inhottavasti, joten illan päätteeksi siirrytään yöksi osastolle nukkumaan "päätä selväksi".

Aamulla osastolla puhelin kertoi kissahuolien jatkuneen, sillä eläintä ei etsintäyrityksistä huolimatta pihapiiristä ollut löytynyt. Nyt oltiin jo ennenkuulumattomassa käytöksessä.
Myös pään tilanne oli aamun tunteina osin ennallaan, ja koska edelleen oltiin identifioidun syyn puutteessa, nähdään asialliseksi käydä kuuntelemassa magneettikuvauslaitteen sisäisiä kolinoita ja hurinoita. Tämän jälkeen osastolla jatkettiin odottelua.

Iltapäivän puolella, paikalle ilmestyy jäyheä tohtorismies, joka kertoi nähneensä kaikki minun testitulokseni, ja päätteli ettei minulla ainakaan ole mitään vakavaa ja mikäli vaan tuntisin oloni paremmaksi, olisin vapaa ja kykenevä ajamaan itseni kotiin. En lähtenyt epäilemään ammattilaisen mielipidettä, koska tunsin voivani paremmin kuin eilen. Mikä tietenkin oli kovin suhteellista.
Sairaalan pihalta nappasin taksin viemään minut takaisin hautuumaalle, samalla kun päässäni väänsin tilanteesta vitsiä.

Käänsin auton kohti pohjoista ja iloitsin jo etukäteen kotiinpaluusta. Jonkin matkan jälkeen, totesin, etten ainakaan ollut entisilläni, sillä pari kertaa piti pysähtyä tienposkeen pyörittelemään silmiäni. En siis laske normaaliksi, että näin tapahtuu alle 500km yhtäjaksoisilla ajomatkoilla. Sinnittelin silti eteenpäin, tavoitteenani päästä kotipuoleen, jonne sitten onnellisesti selvisinkin.
Iltapäivä kotona sujui pieniä askareita tehden ja kadonnutta kissaa pihapiiristä huudellen. Ajoittaisia heikotuksia pään pyöriessä, mutta yritin ignoroida ne parhaani mukaan, sillä olihan minulle juuri sanottu, ettei minussa pitäisi olla mitään vikaa.

Seuraavana aamuna oli harras yritys tehdä koneella etätöitä, mutta pian selvisi, että tekstin lukeminen ja kaiken liikkuvan kuvan katselu on turhan tuskallista. Iltapäivästä otin tavoitteen etsiytyä tamperelaisen työterveyden puheille. Vaihtoehtoina oli taksi tai polkupyörä+nysse-kombo, arvaattekin, että valitsin näistä jälkimmäisen, mikä melkein oli asvaltti-ihottuman arvoinen valinta. Mutta onneksi vain melkein, sillä onnistuin pääsemään nyssen kyytiin ilman lisävahinkoja.

Odottelun jälkeen, oma työterveyslääkäri kuunteli tarinani ja halusi pistää minut korvalääkärin pakeille, sillä sitä ei Turussa vielä oltu kokeiltu. Sitä odotellessa oli taas sopivasti aikaa parannella nestetasapainoa ja nälkää läheisessä ravintelissa.
Sitten puolestaan korvalääkäri kuunteli tarinani ja testaili reaktioitani pään heilutteluihin. Mutta koska en varsinaisesti reagoinut loogisesti tai riittävän huonosti, tämä ei uskonut tilanteeni olevan normaalin korvaperäinen, vaan halusi puolestaan siirtää minut eteenpäin, kohti TAYSin ammattilaisia. Tällä kertaa siirtymä tehtiin suosiolla taksilla. Toisaalta polkupyöräni oli siellä bussipysäkin läheisessä puskassa, enkä ole vielä tutustunut kaupungissa lojuviin sähkölautoihin.

Seuraavassa kohteessa oli kaksi ohitettava odotusaulaa ja odotusensiapu. Jonotusnumeron mukainen odotus ensimmäisessä aulassa, jonka jälkeen toisen aulan vartija totesi sähköisten tietojen puutteen, mutta päästi eteenpäin paperisen kopioni johdosta.
Seuraavassa aulassa odoteltiin hetki pidempään, sillä itseäni kipeämmän näköiset potilaat pääsivät eteenpäin ennen minua. Lopulta nimeäni kuulutti seuraavan aulan ohjaaja, joka vei paperisen “kutsuni” mennessään, mutta palasi hetkeä myöhemmin viemään minut ensiavun sängyille, samalla todeten, että näin olisi pitänyt tapahtua jo aiemmin, mutta joku oli asian ilmeisesti unohtanut.
Tällä ensiapusängyllä sitten taas odoteltiin, välillä udeltiin tarinaani ja sitten odoteltiin ja otettiin verinäytteitä turkulaisen tippaletkun jättämästä reiästä. Koska tarinani sisälsi vierailut turkulaisten kuvantamiskoneissa, ei verenpainemittari suurempaa laitetta enää käytetty. Iltakymmeneltä minut siirrettiin, tällä kertaa ei eteenpäin vaan “sivuttain” viereiseen ensiapuun, tämän ensimmäisen sulkeutuessa yöksi.
Siellä odotusta jatkettiin, kunnes kello yhden pintaan päästiin siirtymään osastolle nukkumaan, migreenilääkityspommin avustuksella, mukavampiin oloihin.

Lääkepommi taisi avustaa nukkumisessa, mutta oloa se ei parantanut, sillä seuraavana aamuna tilanne ei ollut lainkaan parempi. Pienehköäkin pään heilutusta seurasi hidas päänsisäinen heilunta ja ilkeä fiilis. Eristyshuoneessani oli suuri televisio, mutta sen käyttömahdollisuus meni hukkaan, sillä aamu- tai tekstitv olivat molemmat liikaa ärsykettä kestettäviksi. Puhelinta onnistui lukea sen verran, että sain tilannepäivityksen kissasta; ei ole näkynyt, erittäin huolestuttavaa.
Joten odoteltiin.
Kunnes päivystävä neurologi kuunteli tarinani. Tämä hämmästeli miksi olin siellä, koska vaivani kuullosti korvaongelmalta, eikä heillä ollut lähetettä, jonka yksi korvalääkäri minulle eilen oli kirjoittanut, koska sitä ei edelleenkään ollut koneella ja päivystykseen eksynyt paperiversio oli yhtä kateissa kuin rakas kissani. Ensin uhkailtuaan selkäydinnäytteen otolla, halusi neurologi siirtää minut eteenpäin talon omalle korvalääkärille.
Jota tietenkin piti taas odottaa.

Iltapäivän puolella, kello kolmen pintaan, tehtiinkin pyörätuoliajelu sairaalan toiseen siipeen erään korvalääkärin luokse, joka puolestaan halusi kuunnella tarinani. Tosin tällä kertaa riitti lyhennetty versio, sillä tällä kaverilla oli tietokone kunnossa ja siellä näkyi mm. sen ensimmäisen korvalääkärin lausunto. Eli uusinta testejä ei tarvittu, vain parit kurkistukset nieluuni ja korviin. Kaikkien saatavilla olevien tietojen pohjalta tehtiin ensimmäinen uskottavahko diagnoosi eli sisäkorvan tulehdus. Tähän ei valitettavasti ole varsinaisesti "oikeaa" lääkitystä, mutta auttava kortisoniresepti irtosi viikon sairasloman kyytipojaksi.
Tämän uutisen jälkeen ajelu takaisin osastolle nauttimaan ensimmäinen lääkeannos ja muuten valmistautumaan henkisesti kotiutumisen. Ei tapahtunut välittömästi. Ajeluiden aiheuttamat näköviriketulvat olivat olleet päälleni liikaa ja olo meni turhan heikoksi, ollakseni uskottavasti kotiutuskunnossa.
Päivällisen jälkeen hoitajan kanssa juteltuani, poistumiseni peruttiin siltä päivältä joten jäisin vielä yhdeksi yöksi rauhoittumaan. Tilanteen raportoinnin jälkeen, puolisoni saapui paikalle muutamaksi tunniksi ilahduttamaan hieman tuskaista iltaani, mansikoiden, namujen ja muiden piristeiden kera. Eristyshuoneen yksityisyys pääsi etuihinsa. Tunteet olivat molemmilla pinnassa, pohtiessamme mm. kissavanhuksemme kohtaloa.

Seuraava aamu, vastoin eilisiä pohdintoja, alkoi upealla uutisella, kun puhelimesta löytyi, jo illalla tullut, viesti karkulaisen palaamisesta kotiin. Laihtunut ja nälkäinen kisuli oli palannut omistajiensa huomiin. Tämän infon ilostuttamana, päätös päästä kotiin oli selkeä. Onneksi tilaa ei tarvinnut feikata, sillä olo oikeastikin oli jo huomattavasti parempi. Lääkärin päätöstä odotellessa aamupäivä liikahdeltiin ja katseltiin maailmaa varovasti enenemissä määrin. Jopa kännykän katselu ja käyttö olivat yllätyksekseni lähes ongelmatonta.

Kello yhden jälkeen saatiin kutsu tänään päivystävän korvalääkärin vastaanotolle, jossa ensin tietenkin hetki jonotettiin. Tämä lääkäri ei enää lähtenyt kiistämään eilisen kaverin päätöstä, joten poistumislupani uusittiin. Jej, nyt takaisin huoneeseen vaihtamaan siviileihin ja odottamaan sotetaksin saapumista. Kävely sairaalan sokkeloissa katse varpaissa, pihalla pysähdys ja nopea vilkaisu ympäristöön; Ai tällainen paikka, sitten matka autossa silmät enimmäkseen suljettuina, muutamat varovaiset vilkaisut testiksi ja todetakseen oikean suunnan.

Kotipihalla oli lämmin vastaanotto heti auton ovelta, ja sisälle päästyä myös se kadoskissa ollut kaveri tuli sanomaan mukavat maut.
Kuntoutusohje oli tyyliin: “tee aina vaan enemmän”. Joten Juhannuspäivä ja sunnuntai kuluvat rauhallisesti, opetellen mukavuuden rajoja asioiden katselun suhteen. Jos yritystä on vähän liikaa yli rajojen, seurauksena on tuskanhikeä, mutta niin kauan kun ei kyyneliä niin…

Vaaka kertoi eläinparan laihtuneen huomattavan puolisen kiloa, ja muutenkin viikon rasitukset näkyvät kissassa enemmän kuin itsessäni. Eli hänen osaltaan pelottava tarina ei vielä ole ohi, tai tavallaan pelottaa, että se pian on…

Ps. Huolimatta mahdollisesta “huonosta” kuvasta, joka tarinastani saattaa irrota, tähän loppuun kuuluu vielä kiitos kaikille polulleni osuneille lääkintäalan ihmisille. Pikku-krempat unohtaen, tämä oli minulle ensimmäinen terveyshuoleni, joka veti minut läpi kahden yliopistollisen keskussairaalan, (ainakin) 9 lääkärin kautta ja lukemattomien hoitajien ja muiden avustuksella. Vaikka yksittäinen potilas ei välttämättä koe prosessia kovin tehokkaana, uskon että (lähes) kaikki kohtaamani ihmiset tekivät oikeasti parhaansa, ja monesti vielä hymyillen, kaiken sen ruuhkan ja resurssivajausten keskellä. Kiitos.

Pps. Kiitos myös K.

©

23.10.16

Likaisen työn sankari

Ei kommentteja:
Se on joulukuun aaton aatto (eli kaksi kuukauttaa jouluun). Päivänkin puolesta.
Mihin se vuosi meni?

Ehkä tänä vuonna sentään tapahtui jotain, ei ehkä mitä odotin, mutta odottaako sitä kukaan.
Osa seurauksista on vielä auki, mutta .. Ompahan jotain myös tulevax vuodex..

Kevennyk seksi:
Vanha nainen kuumassa, vahtimassa pesää.
Ilman rihmaa
 
©1976 Jean-Michel Jarre

18.9.16

Hankalasti ymmärrettävä

Ei kommentteja:
On ihmisiä jotka on in the zone, on toisia jotka ei, jotkut tietävät reitin toiselle puolelle (tai niille voidaan näyttää se) koska he ovat jo aiemmin olleet siellä. Jotkut eivät tiedä missä olevat ja kaikki voi muuttua. ...
Life is hard.
Tai itseasiassa ei, elämä on vain complicated. —
Tai no, eipäs sittenkään. Things elämässä ovat complicated, elämä itse on helppoa.

Ja ne jututkin ovat varsinaisesti yksinkertaisia, niitä on vain hankala ymmärtää. Esimerkiksi kaikki muodostuu kvarkeista ja niillä on spin, joko ylös tai alas, ja ne noudattavat kiinteitä fysiikan lakeja, mutta se miten se kaikki vaikuttaa, on pienen ihmisen hankala ymmärtää.
Jopa itse luonto, maailma, maapallo ja muut seuraavat sinänsä selkeitä luonnon lakeja. Myönnetään, että ihmiskunnan historia on paikallaolollaan vaikuttanut siten, että kaikki näyttää menevän randomisti päin pe**että, mutta tässäkin on normaali syy-seuraus.

Kuten sanottu, elämä on helppoa, senkun seuraa päivittäisiä rutiineitaan ja toistaa opittuja toimia. Ja silloin tällöin väliin heitetään, mukamas "suunnittelemattomasti", yksittäisiä rutiineista poikkeavia tapahtumia (pusu, treffit, loma, matka). Ja mikäli omat kvarkit ovat sopivassa asennossa, poikkeavat teot valiutuu jopa mukavuusalueen ulkopuolelta.

Mutta edelleen kaikelle on syy. Ei (jumallista) tarkoitusta, mutta syy. Se ei yksilöstä saata näyttää siltä, koska tällä itsellään on kovin pienet vaikutusmahdollisuudet yhtään mihinkään. Enemmistön ihmisen asioista päättää tämän oma historia, vanhemmat, kaverit, yhteisö ja muut ihmiset sekä kaupungin ja valtioiden päättäjät. Toki itsestä saattaa joskus tuntua siltä, että omaa päätöstä on seurannut muutos. Mutta itseasiassa, se tietoinen päätös, on ollut vain pieni osa sitä kaikkea, joskus jos käy onnelisesti, se on se aasin selän katkaisija, josta näkyvä muutos alkaa. Mutta väitän; muutos on jo tehty, ennenkuin päätös siitä tehdään.

Poikkeuksena syy-sääntöön on muutamat oikeasti randomit tapahtumat, kuten lottovoitto. Jotkut (näennäisesti syyttömät) taudit on hieman harmaalla alueella, sillä vaikka toistaiseksi ei tiedettäisikään, miksi joskus jokin iskee, niillekin todennäköisesti on jokin syy (logiikka vaatii näin).
you fought me ‘cause I didn’t care
and I still don’t understand
©1987 Pet Shop Boys

14.9.16

Tule vai zeus

Ei kommentteja:
Tulevaisuutta on turha miettiä. Tapahtuu mitä tapahtuu.
Pelkkää tuskaa tulee, jos yrittää miettiä. Annan esimerkin.
Sain ensimmäisen vakituisen työni vuonna 2000, eli nopeasti laskien nyt on tehty 16 vuotta töitä. Suht paljon on se. Sitten se tulevaisuus; eläkeikään on vielä ainakin 25 vuotta. Kaksikymmentäviisi. Jiisus.

<Lisää analyysi tähän>

1990

26.8.16

Shiny new thinks

Ei kommentteja:
Olen törmännyt viimeaikoina pelottaviin ajatuksiin.

Suunnittelen ostavani uudet (in-ear) kuulokkeet, koska vanhojen johdossa ilmeni muutamia yhteyshäiriöitä. Toistaiseksi uusia ei vielä ole onneksi hankittu.

Juuri äsken löysin itseni bauhausin sivuilta katselemassa sadesuihkukokonaisuuksia. Ja ihan tositarkoituksella. Pesuhuoneessani on 80-luvun alkuperäinen kalustus, ja noin vuosi sitten (?), sellainen muovinen yläkiinnike hajosi (eli se jossa suutin on kun se ei ole kädessä). Tilanne on korjattu ruuvaamalla suutin kattoon kiinni. Eli periaatteessa tilanne on osin jopa parempi kuin ennen, sillä nyt suihku simuloi sadesuihkua, joskin sen käsikäyttö vaatii nyt ylimääräistä akrobatiaa. Mutta nyt jostain yritti tulla ajatus vaihtaa kalusto uuteen.
Olin tosiaan jo valitsemassa sitä, että haenko vai otanko kotiinkuljetuksen, kun lopulta tulin järkiini.
En minä tarvitse uutta suihkua, enkä kuulokkeita. Vanhat kelpaa. Eihän tuo pesuhuone nätti ole, mutta toimii, ja oikeasti kaunistuakseen, se vaatii paljon enemmän kuin uudet messinkiosat. Ja kuulokkeet, toistaiseksi, toimivat lähes aina.

Hetket olen myös haaveillut uuden polkupyörän perään, vaikka näyttää siltä, että harrastus on laimentumassa, ja nykyinen laite varmasti riittää tuleville kilometreille.

Osin "vastalauseena" edelliseen, alan myös ajatuksissani olla valmis siihen, että viimeistään parin vuoden sisään, lähikadulta löytyy nelipyöräinen kulkine, jonka rekisteriotteessa on tuttu nimi.

Ei ole oikein tämä, haluta uusia tavaroita, ihan vaan uutuuden takia. Onko meille joku tukiryhmä?
Now I find I've changed my mind and opened up the doors.
Help me
if you can I'm feeling
©1965 The Beatles

24.7.16

Hyvä Loma

Ei kommentteja:
Ensimmäinen päivä takaisin kaupungissa, keli - mahtava, vointi - samoin, pyöräilin kaupungista kohti kotia, hieman ylimääräisiä kilometrejä ottaen, mutta puhtaasti syystä että, se oli kivaa. Eilisen matka-ajon jälkeen, teki hyvää ajella ihan ilman syytä, omaan rauhalliseen tahtiin, ja vielä inhimillistä matkaa. Ja mikä oli ajellessa, kun väylänä oli lähes tyhjä, tuoreen asfaltin leveät pyörätiet. Korvissa Helmi-radion, toinen toistaan, klassisemmat musiikit (ja viikonloppuna ilman juontoja \o/). Viimeisimpänä Land of Confusion, ja edessä avautuu kuvan majesteetillinen näkymä (paras tilanne ottohetkellä jo ohi, mutta you get the picture). Ei yksin nuo valonsäteet vaan myös se miten pilvi oli keskeltä halki ja aurinko siellä välissä. hrrr.
Silloin tuntui maailman omistajalta, täydelliseltä.
Ooh when the sun was shining
Yes and the stars were bright
All through the night
©1986 Genesis

22.7.16

blackery

Ei kommentteja:
In English as the cause was too.

Been watching lately, as Google keeps recommending me, lot of blackery-videos. They are all nice and funny and what not, but with this one i did not coinside with, so it made me plan to write a reply post.

Halfway thru putting my ideas down, I erased my text as petty and smth. The main point was, where Emma says we are unlikely and "special", her reasoning made me see everything only as very random and meaningless in the big picture. But as, also in my story, in the end, the end result is still the same. So no point in "arguing", just
Be nice!

prr

16.7.16

iso hali

Ei kommentteja:
Olipa kaukana, mutta joululta '11 löytyi tarinani epämukavuusalueesta, joka pätee edelleen. Viimeaikoina olen saanut muutamat, täysin vastaavat kommentit, mutta itsetunnon sijaan liittyneet/käyttäneet termiä 'sosiaalisuus' tms. Vanhan jutun selitykseni pätee mielestäni myös siihen ja edelleen.

Olen ujo, ja sosiaalisuus on minulle haaste, mutta minä yritän. Se mitä tutut (ja osin semitutut) ihmiset minusta näkevät, on minun yritystäni esittää avointa. Edelleen se kaikki vaatii tietoista tekemistä ja esittämistä. Ilmeisesti olen siinä nykyään, jo sen verran hyvä, että kaikki luulevat minun olevan oikeasti sellainen.
Se, että olen aina ollut jonkin oloinen pelle, osin helpottaa tuota esittämistä, koska silloin välttyy asialliselta keskustelulta.

Mutta, auta armias, jos tuntemattomien seurassa pitäisi yrittää jotain.. taino, mitäpä minä tuntemattomien seuras... hmmm.. En minä tiedä enää itsekään. Asiaa pitää seurata ja testata.. palataan.. ehkä..
Viimeisissä viidessä vuodessa on muuttunut paljon, hell, viimeisessä vuodessa on muuttunut paljon, joten ... i dont know sht.. Ehkä vain puhun lämpimikseni, samaa tuttua virttä, jota tähänkin asti.

Look, this may
be a hoax, it may
not be. All I know is, if it is
genuine, my arse will be on the line..
- D.I. Grim

5.7.16

kylmä[ä|n] kesä[ä|n] kestä[ä|n]

Ei kommentteja:
Jokunen päivä sitten, pistin tyhjää keksipussia kaappiin ja huomasin, että kaapissa oli jo kaksi edellistäkin tyhjää pussia vielä tallella.
And it hit me. Tänä kesänä ei ole ostettu vielä yhtäkään litran jäätelöä. Säilön ne keksin murut nääs kuorrutteeksi jäätelölle, ja koska kulutus on nolla... Kaikki tämän kesän nautitut jäätelöt ovat olleet tuutteja tai itse asiassa jopa "premiumiksi" laskettuja tikkuja.
Millaiseksi tuhlailijaksi sitä onkaan äidytty. Jonkinlainen järki sentään on päässä, sillä edelleen on pitäydytty marketti-tuotteissa, eikä ole eksytty kioski-kamaan. Vaikka kioski on monesti vieressä, toisinkuin lähinkään oikea kauppa.

Ja kiitos, nyt tuli himo Valion vaniljajäätelöön. Sitä kun voi kuorruttaa mainittujen keksin murujen lisäksi, hilloilla ja likööreillä ja ties millä mitä kaapista löytyy ja nam.

Rahalla ei saa onnea, sillä voi ruokkia laiskuutta, mutta omatekemät herkut joutuu edelleen tekemään itse.

--
Edit: 6.7.
Auts, pääsi yllätämään, tämä oli höpötys numero #400. \o/
Eikä ole ottanut kuin reilu 10v. Siis kalenteriaikaa. Yksittäinen juttu ottaa aikaa ehkä 5 - 30min, eli olisikohan vain noin viikon päivät oikeasti kirjailtu. Vaihtelevalla pieteetillä.
Vettä on samalla ehtinyt valua tammerkoskessa (Arviolta 21Mrd m³).
En danseuse jusqu'au sommet
Pedaler en grand braquet
©1983 Kraftwerk

27.6.16

mi au tsk

Ei kommentteja:
Onhan se kiva, että voi sanoa saavansa nukkua sellaisen kuuman kissan kyljessä, joka minusta kovin pitää. Mutta varsinkin näin lämpiminä kesäöinä, on tavallaan sääli, että tuo on varsin kirjaimellista. Välillä kylmä kanttura voisi olla..

-
Pikkulinnut on ku*ipäitä, ei riitä että yksi "peipponen" (laji muutettu) räksyttää kissan ollessa lähellä vaaran merkiksi, vaan tämä seuraa kissaa ympäri pihamaan ja lähimetsiköt sekä räkättää jat-ku-vas-ti. Kyllähän tuo helpottaa kissan löytämistä pihapiiristä, kun moinen helistin sen paljastaa. Mutta ei kyllä käy kissaa kateeksi, sillä sirpitys ei todellakaan ole mitään mukavaa tityytä vaan varsinaista nakutusta.

--
..siellä ei ole yhtään mitään.

11.6.16

just wanna have f-un

Ei kommentteja:
Joku kysyi eilen että What you do for fun?. Vastasin siihen että cycle. Tänään pyörälenkillä tulin miettineeksi asiaa tarkemmin. En minä pyöräile siksi että se on hauskaa. Itseasiassa oikeampi vastaus olisi ollut että nothing. Hieman fun -termin ulkopuolella tuokin on, mutta se on parhaiten siinä kategoriassa, että mitä teen, jos saan tehdä ihan mitä haluan. Ja silloin mieluiten en tee mitään.
Valitettavasti sille kuinka paljon ei-mitään voi tehdä ja siksi..

Pyöräilen siksi, että kaikista mahdollisista aktiivisista tekemisistä, se on jotain, jota I resent least. koska..

Pyöräily antaa tekosyyn olla ulkona. Tykkään olla ulkona, mutta kaupungissa ilman pyöräilyä olisin mitättömän vähän ulkona.
Tuolla ulkona on ihmisiä, mutta pyöräillessä saa olla yksin, eikä tarvitse välittää muista.
Se mahdollistaa pääsyn erinäisiin paikkoihin, ilman että pitää istua ihmisten täyttämissä kuumissa busseissa.
Se mahdollistaa maisemien katselun. Katselen mielelläni ulkomaisemia (ja jossain määrin muita ihmisiä, from a distance).
Tiedän, että pysyäkseen elämän arvoisessa kunnossa pitää liikkua, ja pyöräily hoitaa myös sen.

Ja tässä vaiheessa tajuan, että ulkomaan kieliset on tymiä, ja eivätkä tietenkään tarkoita mitään hauskaa kysyessään jutun aloittanutta kysymystä. Mikäli edes oikeasti kysyvät mitään, vaan kyseessä on ihan mitään sanomatonta pientä puhetta.
Siat.

People say nothing is impossible, but I do nothing every day.

5.6.16

2 Be's is tai ei

Ei kommentteja:
Näin koulujen päättymis-ajankohtaisen painajaisen. Noo, se ei ehkä ollut ihan oikea uni, vaan ehkä enemmänkin uninen pelottava ajatus. Mitä jos, sinulla on tytär ja tästä tulee pissis :$

Miten sellaista voisi välttää? Kenties muuttamalla ajoissa sopivalle alueelle ja siten vaikuttamalla tarjolla oleviin ystäviin positiivisessa hengessä? Saattaa mennä hankalaksi ja epävarmaksi. Eiköhän moinen ihmisryhmä ole pesiytynyt nykyään jo joka kulmakunnalle?
Tehokkaampaa ja kenties varmempaa olisi jo alusta lähtien ohjata ihmisenalku sopiviin harrastuksiin, sellaisiin vähemmän suosittuihin ja nörtähtäviin. Ja täten saada aikaan ystäväpiirin asiallisuuden. Tuo ehkä saattaisi olla positiivistä myös muistakin syistä..

En kiellä etteikö olisi täysin mahdollista saada aikaiseksi selväjärkinen nuori nainen myös huonossa seurassa kasvaen, mutta miksi riskeerata. Ankkanaamaus muine lieveilmiöineen, on ansainnut paikkainsa vältettävien paheiden kuten alkoholi, tupakka ja prätkäpoijat rinnalla.

..for summer!

23.5.16

case price is right

Ei kommentteja:
24 tölkin olutlaatikko maksaa marketissa ehkä noin 20e.
Mutta kun keissiä on paha kuskata polkupyörällä, ostin reppuuni sen sijaan
  4 pulloa olutta, joista maksoin keissin hinnan.
Sitten kiersin alkon puolelle hakemaan täydennystä, josta ostin
2   olutpulloa lisää, ja maksoin toisen keissin hinnan.

Hienoa.
Positiivisesti ajatellen, sixpäkistä alkoholisoituu ehkä vähemmän kuin 16'sta litrasta.

D  rink socially

15.3.16

Varjostaja by nature

Ei kommentteja:
Laadusta välittämättä otettu kuvatus. Mutta tasaluvun "kunniaksi" "oli pakko".
Suurimman tuntemani varjon muodostamme ja aiheutamme me. Joskin tässä vaiheessa kuuta, osaa siitä ei ole enää nähtävissä. Silti, näkymättömyys ei poista todellisuutta.

Edellisen inspiksen kohdalla, mainitsin sen isoimman pallon olevan kaukana vieressä. Tämän kuvan pienempi, on lähempänä, mutta tästä huolimatta, ilman teleoptiikkaa olevalle kalustolle valitettavan etäällä.

Ei ole helppoa - eikä yksinkertaista. ..but I still am.
I Stay, I Pray,
See You in Heaven Far Away
©1983 Mike Oldfield

6.3.16

Tarjous 0e/kk !

Ei kommentteja:
Miksi tällaisia "tarjouksia" saa markkinoida/otsikoida 0e/kk hintaisina, kun selkeästi eivät ole. Tämä kuvan yksilö, nollan sijaan, kustantaa 18,24e/kk.
Myönnetään että 0e hinta on seksikkäämpi kuin 18,24e mutta tämähän on selkeästi harhaanjohtavaa, vähintään sille niinsanotulle tavalliselle kuluttajalle.
1,66e/kk tai 8% alennuksesta on jonkin verran matkaa todelliseen 0e hintaan.
Tarjoushinnalle maksimissaan 2kk sallittu kesto ei kelpaa selityksenä tähän, sillä se pätee mielestäni enemmän myyntiaikaan. Määräaikainen sopimus on aina käytännössä kokonaishinnalla myytävä tuote, joskin yleensa symmetrian (ja hämäyksen) vuoksi osamaksu-laskutetaan samoin kuin toistaiseksi voimassa oleva vastikkeensa.

Tälläista tarjousmallia vastaan puhuu myös tavallisten ihmisten (lue: köyhien) halu tasaiseen laskutukseen ja ennustettavuuteen. Onhan tämän tarjouksen maksuprofiili ennustettavissa, mutta silti, se että joskus tulevaisuudessa (jota kuukausi tai kaksi on) kuukausittaiset kulut pompsahtavat yllättäin 20e on törkeää.

Mainokset muokkaavat yhteiskunnan arvopohjaa ja saattavat vaivihkaa tehdä epätoivotuista
toimintamalleista hyväksyttyjä, jopa tavoiteltuja.   - Kilpailu- ja kuluttajavirasto

27.2.16

Vierestä vierivä vierre

1 kommentti:
Ulkoisella inspiraatiolla yritän pakottaa itseni kirjoittamaan.. Ja siinä samalla sain (toisen) syyn mennä ulkoilemaan. Valo, hieman synkän talven keskellä, oli muutamat muutkin saanut, tuonne ulos pyörimään.. pulkkamäkeen vierimään..

Kaikki on suhteellista. - Tämäkin pyöreä keltainen(valkoinen?) kaveri on tuossa vieressä. Vaikka kovin kaukana. Toisaalta, kukaan tuskin oikeasti haluaisi, että tämä olisi yhtään lähempänä, sillä silloin tuskin kellään olisi enää kivaa.

Mutta noin niinkuin muuten, ja yleensä, vieressä ja hyvinkin lähellä vieläpä, oleminen on (olisi) mukavaa.. Voisi jopa sanoa, että ihan iholla asti, tietyissä tapauksissa. Ei nakkijonossa.
Keep on the sunny side
Always on the sunny side
©1928 Carter Family

8.1.16

Joss

Ei kommentteja:
Tiedän, mutta silti.

-

Surullista, parasta mitä minulla on juuri nyt, on ajatus jostain, jota ei ole.
Ja ajatukseksi, se ei ole mitenkään... vaan kovin... Eikun, onpas, mutta kun realismi.

Osaa edes haaveilla :(

I've been
thinking about

12.12.15

sweet 15

Ei kommentteja:
Its been a whale. Since
Tried, crashed, burned, saw the light (of the fire) and it was good. Ei kaikki, mutta se yksi crash.

Muiltaosin, vuoden 15 retrospektiä ajatellen, ei mitään ihmeellistä.
- Yritin myydä asunnon, en saanut.
- Luovutin, kahdesti. Yritin kolmannesti, mutta en onnistunut.
- Lopetin kitsastelun, ömm siis vähensin.
- Aloitin uuden harrastuksen, alkoholismin.
- Tein uuden ennätyksen vanhassa, tahtomattani.
- Vanhenin, ja kenties opin jotain uutta - itsestäni. (Tuskin - toim.huom.)

Take my hand