Meet in time

Oli palaveri alkamassa kun olin vielä matkalla. Tiesin ehtiväni paikalle hetken myöhässä, mutta olin silti hyvillä mielin. Olin varma, mukana tuomani selitykseni, että ei nämä koskaan ala ajoissa (erinäisistä "teknisistä" syistä johtuen), pitävyydestä, sillä olihan se totta. Päästyäni perille, totesin että olin ensimmäinen paikalla.
Ja kirosin hukattua selitystä. Eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta.
Sama tapahtui reilu kuukausi sitten, kun samanoloinen palaveri, piti olla samassa paikassa. Silloinkin "juostuani" perille, ollen vain viitisen minuuttia myöhässä, saavuin myös tyhjään saliin. Ja aikani odoteltuani, siirryin toimistolle huomaamaan sähköpostilaatikossa tapahtuman cancelointi-viestin, joka oli lähetetty kyseisen viisi minuuttia tapahtuman aiotun alkamisajan jälkeen.

Tällä kertaa toimistolle ehdittyäni, infoa asian tilanteesta ei ollut vielä tarjolla. Loppujen lopuksi, tilaisuus alkoikin, puoli tuntia myöhässä ja ilman toista luvatuista esiintyjistä. Valitettavasti.ei siis järjestäjien toimesta, vaan omasta puolestani, sillä <censord'>

--
ps. Tämä ei oikein ollut jussin alustan juttu, mutta kun oli vielä draftina mennä viikolta, niin ..
Ja vältyinpä menemästä aikomiini tunteellisempiin asioihin..   Hyvää Kesää.

Happiness seems to be loneliness
And loneliness chilled my world
©1999 Andrea Martin

Viimeinen matka(lle lähtö)

Näin lopun Bridget Jones leffasta, jonka loppukohtauksesta heräsi kysymys;
Miksi avioliitto solmitaan paikassa, jossa haudataan ihmisiä?
Paitsi jos sitten, naiminen on sama asia? Surullinen hetki, vetää sukulaiset ja ystävät hiljaiseksi, elämä loppuu.

Go for what you know don't
let it slide, take a
change let's ride.
©1994 2 Brothers on the 4th Floor

Well, that looks fairable

Katsellessani aurinkoista maisemaa, tein uuden sanan, lisättäväksi englannin alati muuttuvaan kielioppiin; FAIRABLE.

Merkitykseltään lähellä kantasanaansa fair. Mutta silti hieman off, samoin kuin jo olemassa oleva fairish, mutta ehkä pykälän parempi.
Lisäksi, antaa lupauksen mahdollisuudesta paranemiseen; kehityskelpoinen siis able. Ja tästä johtuen, voidaan myös käsittää jopa parempana kuin itse fair.

Rimmaa mm. sanojen bearable ja favorable kanssa, mutta ei ole lähellä kumpaakaan. Paitsi ehkä ensin mainittuun verrattuna on selkeästi jälkimmäinen.

Saa käyttää.

No place to
be ending but
somewhere to
start
©1984 Sade

Ei täällä muitakaan ole

Eksyessäni 'tylsyyksissäni' Haaveilu-testiin, se sai ajatukset liikkeelle, alueella jossa ei ole (hetkeen) käyty.

Testin 1. kysymyksen kohdalla, ajattelin, että 'en pahemmin haaveile'. Ehkäpä ainoa haaveeni on sellainen yksi iso ja lottovoitto-tyyppinen haave.
Mutta kun 2. kysymys uteli; haaveen ja tavoitteen eroa, se sekoitti ajatukseni. Sillä se ykkös kohdassa mainittu haaveeni, onkin ehkä tavallaan tavoite. Koska toive siitä, että haave on edes osin on realistinen eli todennäköinen, on suuri. Eli jos niin, niin mikähän haave minulla sitten on?
3. kysymys ei yhtään helpottanut, sillä se toi termistöön vielä uuden sanan; unelma.

Oletan, että testi itse, käytti kaikkia noista sujuvasti sekaisin, ajatellen niiden olevan teknisesti sama asia. beg to differ.

Chicas to the front
Huh huh, hi ci ja hold tight
©1997 Spice Girls

..ei koko kesänä..

'Keli on kuin morsian' mutta se ei lämmitä minua.
Kun tuolla ulkona nyt käy kävelyllä, joka ikinen bongattu polkupyörä nostaa v-käyrää. Missaan kyllä kaikista parhaimman ajokauden, olemalla nyt 'telakalla'. Ja sitten kun ajolupa taas irtoaa, niin kunto on tod.näk. päässyt laskemaan, että ottaa aikansa palata vauhtiin. Ja sitten alkaa kesäloma, vähemmän otollisella alueella ja vanhemman kaluston kanssa. Jollei sitten..? hmm?

Selityksiäkö?

Myös, kun tuolla ulkona käy, niin joka ikinen bongattu ... nostaa v-käyrää. Missaan kyllä kaikista parhaimman kauden, olemalla 'minä'. :] ...

You get more
when you leave behind some of the things you
don't really need
©2010 Lena Meyer-Landrut

Ei näin

Tein keskiviikkona pahan virheen, tai itseasiassa kaksi virhettä. Mutta se eka, on niillä rajoilla, että olisinko omatahtoisesti voinut estää sitä tapahtumasta, eli se kaatuu hieman rehellisen vahingon piikkiin. Toisin kuin se toinen, jonka tapahtumista ehdin havaita ja miettiä kaikessa rauhassa, mutta silti tein sen.
Eli se eka, josta kaikki alkoi;
Tehdessäni jotain, josta pidän, tein pienen arviointivirheen, jonka seurauksena, en voi enää tehdä sitä, jokuseen hetkeen. :(
Se toinen, tietyllä tavalla pahempi virhe, oli se että, sanoin "ei kiitos", kun tohtori tarjosi sairaslomaa torstaille ja perjantaille. ???? Ja se kun olisi ollut ainoa mahdollinen positiivinen asia tässä kaikessa. 'Nyt eniten vituttaa kaikki.'
Ei pieni mies ehtinyt tajuta, että tuo on yksi niistä harvoista kysymyksistä, joihin kuuluu sanoa kyllä. Toisin kuin muut työaikana kuullut kysymykset ja keskustelun aloitukset. Toivottavasti opin tästä jotain, että muistan edes sillä ensi kerralla, jota ei toivottavasti tapahdu. Kalliit on oppirahat.
Muistakaa tekin.

If you say I'm always yours
©1997 Aqua

PS.Edit. Joku positiivikko voisi sanoa, että "onneksi ei sattunut pahemmin"
(ja sanoikin). Vaikka siihen voinkin yhtyä, niin tavallaan, kyllä se mikä nyt tapahtui, on siellä pahinpien mahdollisten vaihtoehtojen päässä, kun ottaa asian haarat huomioon. Tavallaan toivottavasti.

Lahjavinkki

JOS äsken oli kolme kuvaa, niin pistetään nyt hattutemppu kasaan, ja laitetaan päivän kolmas entry.

Radio Groovessa kun tuli niin yllättävän kyseenalainen äitienpäivämainos, että pitää jakaa teille, jotka kuuntelette jotain muka parempaa.

"Kuolema Ehtoolehdossa - tätä äitisi haluaa, ja mummusi."

Hab Ich heute Nacht geschworen
Ich werd ihr eine Krankheit schenken
und sie danach im Fluss versenken
©2001 Rammstein

Jossain kerran reissulla

Pitkästä aikaa haasteeseen, ja tästä hyvästä kolme JOSsittelua kerralla.
Ovat samaa teemaa, mutta silti erilliset JOSsit.

JOS


JOS


JOS

Jos sä tahdot niin,
olen virhe joita tapahtuu.
©1988 Hector

Goun foun houm

Mennä viikolla tuli silmiin "uutisotsikko" "Nyt selvisi koska iPhone kannattaa ostaa", johon oma vastaukseni, yleisesti puhelimeen viitaten ottamatta kantaa valmistajaan, on että silloin kuin sellaisen tarvitsee. Tarve uuteen syntyy, kun edellinen katoaa, hajoaa tai muuttuu käyttökelvottomaksi. Ja moinen tapahtuma, vahinkoa lukuunottamatta, ei mitenkään voi tapahtua useammin kuin kerran kahdessa (tai kolmessa) vuodessa. (Ja mikäli myös 'vahinko' tapahtuu sinulle toistuvasti, kannattaa miettiä tarkemmin omia puhelimen käyttötapojaan ja onko vika väärän laitteen hankinnassa)
Se että markkinoille on tullut entisen puhelimen uusi versio, jälkeläinen tai muunlainen huippulaite, ei ole sellainen tarve, joka vaatii puhelimen päivitystä.
Vai vaihdatko uuden autosikin kerran vuodessa seuraavaan uuteen, tehtaan päivittäessä korimallia tai varustelistaa? Tai asuntoasi, sitä mukaan kun naapurustoon rakennetaan uusi kerrostalo?

--
Edelliseen liittymmättömiä "totuuksia" tarkennuksilla.
Elämä on vaikeaa. (Life is hard.)
- Oikeastaan, elämä/eläminen on helppoa, kaikki muu sälä siinä päällä, jonka oletetaan olevan pakollista, on sitä hankalaa.

Jokainen meistä kuolee yksin. (We all die alone.)
- Näin on, paitsi ehkä jos sattuu kuolemaan esim. liikenneonnettomuudessa vieruskaverin tai vastapuolen kanssa yhdessä.

--
Tähän iloiseen pommin kuoreen ...

Party me say
Drink and feel happy yeah
Me nuh care weh nubody seh
Me come ya suh fi enjoy miself
©2012 Vybz Kartel

Valitamme heikentynyttä sisältöä, otamme asian esiin seuraavassa henkilöstökokouksessa ja teemme kaikkemme löytääksemme kaikkia tyydyttävän ratkaisun.

(How) Did You Know

Illan elokuvan jälkeen pitää taas todeta; romanttiset komediat on ihan hyviä ja mukavia leffoja, mutta niissäkin on vikansa. Ne ovat romanttisia komedioita, ja niissä on onnellinen loppu. Niiden jälkeen on hetken iloinen ja onnellinen sankarien puolesta, ja sitten muistaa itsensä. /o\
-
Toisena aamuna bussissa, edessäni istui standardi musta-tukkainen "orientaali" ja katselin kuinka tämän hiuspyörteen keskellä kasvoi viisi, juuresta asti, täysin valkoista hiusta. Ja tunsin myötätuntoa, häpeää ja vahingon iloa samanaikaisesti.
-
Katoavaista on - nuoruus - viattomuus - onnellisuus.
-
Paitsi jos/kun.
Otin aamulla(!) paukun (en krapulaan), ja nyt (<2h myöhemmin) tuntuu onnelliselta, onko se viina joka puhuu vai onko tämä estoton ja oikea minä?
Tuntia myöhemmin, viimeisetkin vaikutukset katoavat, ja jo pidemmältä aikaa tuttu, elämäänsä tylsistynyt versio minusta palaa töihin... Mi??
-
Eikun juu, katoavaista, kaikki, aina.

Sors salutis
et virtutis
michi nunc contraria
©1937 Carl Orff

Tunnus tus ka

Lisää tarinaa, liittyen 21.2. mainittuun apaattiseen vaiheeseeni.
Vähissä on viimeaikoina kuulemani puheenaiheet, jotka olisivat kiinnostaneet minua. Kun en voi tuskaksenikaan väittää, (tai voisin, mutta se olisi vale, tai siis selkeä ironia, kts. eteenpäin) että olisin kiinnostunut tai välittäisin pätkääkään, kun toiset, esim. kahvipöydässä, keskustelevat urheilusta, autoista, historiasta, talon lämmitysmuodoista, tietotekniikasta, päivän politiikasta, hyvän-päivän-tuttujen-hlökohtaisista-päivittäisistä-asioista, urheilusta (joo, sanoin jo kerran, mutta siis eeerh tuplasti vähän). Saattaa olla, että heikkoina hetkinä, otan osaa keskusteluun ja heitän väliin, mahdollisesti jopa asiaankuuluvan, kommentin, joka sinänsä on totuus omalta osaltani (en varsinaisesti valehtele /koskaan/, saatan olla ironinen, mutta se on eri asia) ja joka saattaa aiheuttaa muille mielikuvan siitä, että olen kiinnostunut ja oikeasti mukana keskustelussa, mutta loppujen lopuksi sanomani ei pidä vettä, siten että tyyliin muistaisin kahta minuuttia myöhemmin, sanoneeni niin, se on vain yleisen kohteliaisuuden aiheuttama esitys. Työasioihin liittyvissä jutuissa fake:aaminen on helppoa, koska silloin on (palkkapussin pakottama) motiivi. Samoin, kuin jos minulla on oma taka-ajatus, kuten naisten kanssa keskustellessa (olettaen että olen saanut suuni auki). Mutta noin niinkuin muuten, haluaisin, useimmiten, oikeasti haistattaa kuulijoille paskat, mutta koska en voita sillä yhtään mitään, päinvastoin, jätän sanomatta (ääneen) ja mietin päässäni puhtaasti omiani ja sitä miten saisin päivästäni siedettävän, muista ihmisistä huolimatta.

Jos joskus osut löytämään topiikin, tai olet henkilö, josta olen oikeasti (ki)innostunut, tulet kyllä huomaamaan sen. Mutta kunnes niin tapahtuu, olet onnellisen tietämätön potentiaalistani. :)

Pyydän anteeksi aiheuttamaani häiriötä (buah-ahhaa, ja pskat pyydän, räkäisesti nauraen, juoksi hän pois).

ps. Olen siis oman tietoisuuteni uhri, jos olisin kuin te, olisin onnellinen, mutta koska tiedän paremmin, tiedän, että elämä kusee, enimmäkseen. :]

It was words strung into sentences
It was doomed to not be right
©1992 Megadeth

ÄiNti

Näen pari kertaa viikossa bussissa tytön, joka saa päässäni aikaan vakavan WOU-äänen ja estää irroittamasta katsettani, kunnes tämä poistuu pari pysäkkiä myöhemmin. Olkoonkaan, että hän ei ole lainkaan ulkomuodolla pilattu, ei näyttävyytensä silti, ihan, ole sillä tasolla, joka vastaisi pääni liioitellun oloista WOU:ta. Tästä tasoerosta syytän "perversiotani" (tai "herkkyyyttä":), joka jakaa 'ylimääräistä' krediittiä naisille jotka ovat - äitejä.

Toistan itseäni, toteamalla että, äideissä on jokin hehku, joka hrrrm, ilmeisesti vetoaa äidin-vaistooni :) vai onko se isän-vaisto?
Toisaalta hän on myös arviolta 20-25 joten.. :][ ..enkä mene tähän syvemmälle.

Vaan kevennän sanoen että,
jej, join tänään ravintolassa kahvin - maksamatta \o/ (joo, pitkästä aikaa join kupin kahvia päivällä, ihan vaan odotellessani, kun piti olla tilaisuus, jota ei ollutkaan \o/)
ja jej, sain toisessa kaupassa vitosen alennuksen, ihan vain pyytämällä \o/

Mother
Tell your children not
to hold my hand
Tell your children not
to understand
©1987 Danzig

walks of life

Päivä on aurinkoisen kaunis. Pysähtyessäni hetkeksi penkille, läheisen järven/lammen rannalle, päässäni käynnistyi soimaan:
    "Sit on my bench, and tell me that you love me."
Kukaan edes istunut :( Olisikohan pitänyt laulaa ääneen?

:o SportsTracker näyttää alkuvuoden (19.1 ->) kävelylenkeilleni mittaa tasan 100km. Ottaen huomioon, että tuohon väliin mahtuu kaksi viikonloppua, jolloin olen ollut estynyt/poissa ja että trackerillä on ollut ajoittain ongelmia bongata kaikkia kilo­metrejä, tuo on aika pir*usti. Varsinkin kun laiskan miehen ns. normi­viikon­loppu­lenkit on aikaisemmin olleet luokkaa 5km&1h.
Eilinen 15km otti jo koville jalka­pohji­en­kin kanssa. Mikäli tiet ei vielä kahdessa viikossa sula kokonaan, pitää suraava lenkki yrittää rajoittaa 12km nurkille.
Polkupyörällä tuon kahden-kolmen tunnin aikana ehtiikin mukavasti pidemmälle ilman tuskaa. Jollei tuska synny siitä, kun täksi kesäksi aion siirtyä lukkopoljinten maailmaan. Varustelukierre alkaa. :(

Be yourself, by yourself
Stay away from me
©1991 Pantera

ping

Hello ! o7

Makes me feeling strong
and proud, So take
me to the
limit.
©1997 Mr. President

Sorry, piti olla jotain, mutta ei vaan keksi mitä.

Kylmääki - turuus

Olen mukana tutkimuksessa, jossa kysellään mm. asumismukavuudesta. Yksi kysymys oli että: Onko asunnossanne kylmiä lattiapintoja? Vastasin nopeasti ja automaattisesti, kuten moniin edeltäviinkin epämukavuustekijä-kysymyksiin, että ei. Seuraavana päivänä, kun kotiin tultuani vaihdoin sukkia, tulin astuneeksi paljaalle lattialle ja huomasin että; kas vain, tämähän onkin kylmä.

Päättelin ristiriidan johtuvan siitä, että olen pienestä lähtien elänyt siinä todellisuudessa, että lattiat voivat olla välillä hyvinkin kylmiä. Joten tähän on totuttu, jopa siinä määrin, ettei ole myöhemmässäkään elämänavaiheessa tullut edes mieleeni vaihtoehto, että lattia voisi myös olla lämmin. Mutta koska kylmä on tavallaan normitila, se ei enää olekaan kylmä.

On siis kevät
uskoin vakavaan
valaan, no, tytöt on
tyttöjä - ne lupaa muttei
©1985 Tavaramarkkinat

Fork it

Yhtäällä, ihan muiden asioiden keskellä oli kohta; "Don't search for love of your life, instead start doing the things you love, and love will find you." Hetken mietittyäni sain ajatelman: "I can't do the thing I love, she doesn't love me" :( :)
Mutta oikeesti, ei sillä että olisin edes pahemmin rakkautta etsinyt, niin tuon ohjeen noudattamisessa on, henkilö­kohtaisesti vaikuttava, ongelma. Sillä tuntuu että olen, tavallista tehokkaammassa, apaattisessa vaiheessa elämääni, sillä en tuskak­seni­kaan keksi mitään asiaa, jota rakastaisin tehdä, tai josta edes mer­kittä­västi pitäisin. HEELP! ...
Ne ekat, edes hieman miellyttävät tekemiset, ovat jotain, jota enimmäkseen tehdään yksinäisyyden rauhassa, joten en oikein usko, että niistä on rakkauden löytämisen avuksi :) ehkä sitten kun se on löydetty niin niitä voidaan tehdä yhdessä, mutta.
Toivon, että ongelma olisi korjattavissa joihinkin itselleni uusiin asioihin tutus­tumisella, ja sitä kautta toteamalla, että tästä mä tykkään. Ongelmaa häiritsee ongelma, että omatoimisesti, en mihinkään uuteen ala tutustumaan, koska olen muutosvastarintainen.

--
Viime aikoina täällä on ollut vähän turhan reilusti sellaista juttua, jota lupasin itselleni että tänne ei tule. Siksi alkaa olla mielessäni jakaa blogi kahtia; Hlö-kohtaisuuksiin viittaavia juttuja sisältävään invite-only versioon, johon ei kutsuta ketään, ja sitten tähän julkiseen puoleen ne tutut ja turvalliset turhat höpinät maailmasta yleensä. Kelpaisiko?

If you ever, ever
feel like you're nothing,
you are perfect to me
©2010 P!nk

Suhteutusta

Jos minulla on suhde, olen suhteessa, mutta olenko suhteellinen? Jos en edellisestä huolimatta ole suhteellinen, olenko silloin suhteeton?
Ainakin tämä on suhteellisesti katsoen suhteettoman hankalaa.
--
Onko sitten puhdas adjektiivi suhteellinen vai suhteeton, jollei erikseen mainita?
Vai kenties jotain muuta?
Ja kumpi kolmesta on 'enemmän'?
--
Mieti vaikka pitkää miestä, kuinka pitkä moinen on?
190cm kenties, varmasti pitkä on moinen.

Entäs jos mies onkin suhteellisen pitkä?
Hieman tuntuu että 180-200cm kaveri voisi olla moinen.

Ja sitten suhteettoman pitkä mies?
Se varmastikin on helposti jopa yli 200cm hujoppi.
--
Entäs sitten vaikka punainen pallo?
Punainen on se varmasti.

Suhteellisen punainen pallo, varsinkin jos lausahduksessa on painotus kohdallaan, moinen voisi olla jopa punaisempi kuin punainen itse.

Ja sitten se suhteettoman punainen?
Sellainen räjäyttää varmaan jo tajunnan.

Vaikö?

Sinun vartalosi
on täydellinen ja
pääsi suhteettoman iso
©1993 Radiopuhelimet

niin mutta ?

Ohitin pyörävaraston ja päähäni tuli ajatus, että ei ole enää kuin pari kuukautta siihen, että taas saa/joutuu ottama pyörän esiin ja alkaa polkea.. ja meinasi tulla itku. :’7

En tietääkseni ole noin tunteellinen pyörääni kohtaa, vaikka se ihan kiva pyörä onkin, joten voimakkaiden tunteiden oli pakko kummuta jostain muualta, mutta siten että pyörä-ajatus onnistui vain saamaan mitan täyteen ja katkaisemaan kamelin selän.
Pohjustaviksi syiksi on pakko laskea edelliset ajatukset, ei edes ajallisesti niin kovin läheltä, jotka eivät olleet pyörää nähneetkään (paitsi ehkä kolmatta:). Mutta nekään, eivät kyyneleen arvoisia yksinään, ja lisäksi luulin miettiväni niitä [joku­kadonnut­sana­tähän, vähän­kuin­etäinen, tai­puolueeton, tjsp]:sti. Ehkä se ei sitten ollutkaan niin. Tai vain nopea ajatustontin vaihto pyöräkellariin sai marmorit riittävästi sekaisin. mind-overload.

Voin kuvitella, että osasyynsä on viimeviikkoisella opetusohjelmalla, jonka jälkeen olen onnistunut ottamaan alitajuntani tekeleet enemmän huomioon, ja tämä järjes­tynei­syyden puute on vain seurausta turhan tietoisuuden vähentämisestä :) Eikä sinänsä mitenkään paha juttu. Elämä vaan nyt vain on niin ... ja se miten sen näemmä, on täysin oman päämme kuvitelma todellisuudesta.
Aivotkin on outoja.

Minä tahtoisin tahtoisin
ees yhden yön omistaa

Minä tahtoisin tahtoisin
niin mutta en saa
©2012 T.Kilpeläinen

Umpire strikes bacon

Perjantain pienet sievät:

Aamun matkalla toimistolle ohitin 'porttikongin', jossa kaksi naista tupakilla. Toinen oli nätti (ainakin sen nopean vilkaisun perusteella) ja sai siten vasta heränneen sielun hymyilemään ja kaipaamaan. Se toinen; kälätti juorun kuulloista selitystä, ja sai välittömästi kaikki vähäisetkin positiiviset ajatukset naissukupuolesta kaikkoamaan. +-0.

--

Joka päivä tällä viikolla, aamun ensimmäistä kahvikupillista hakiessani olen pysähtynyt pannun eteen, epäilemään, että en minä oikeasti edes halua kahvia. Mutta sitten otan silti, koska vastaus on että; no mitä muuta sitten, ei ole mielenkiintoisia vaihtoehtojakaan, mutta jotain (lämmintä?) pitää silti ottaa, että saa aamun käyntiin. Hieman mietityttää, vaikuttaakohan tähän haluttomuuteen se, että kyseinen kahvipannu on työpaikalla?

--

Will there be a day
when the sun will shine?
©1969 Ellie Greenwich

Good day to'day

Jottei aina olisi huonoja uutisia ja masentava meininki;

Tänään oli hyvä päivä, eikä ole vielä edes ohi.
Ja se kaikki alkoi jo ennen alkua, kun näin unta halimisesta.
Aamupäivällä töissä, oli ihanan rauhallista, kun naapurit olivat poissa. Enkä tehnyt varsinaisesti pätkääkään töitä. Musiikki oli hyvää, sekä näin yhden sydämen. Se sai hyvälle mielelle.
Lounaalla sain käydä keskenäni ja käytin sen syömällä hyvin.
Iltapäivällä jatkui aamun meininki. Joskin otin aamupäivää rauhallisemmin. Työt kruunasi ilmoitus siitä, että homma, johon on valmistauduttu viimeiset 3-4 viikkoa, sanoi *puff* ja katosi saharaan.
Kruunasin viikon tavallista vahvemmalla oluella.
Päivä oli kuorrutettu myös lukuisillä pienillä kielellisillä twisteillä, joita näin, koin, keksin ja tajusin. Ihmiset, joita näin ripotellen pitkin päivää, olivat lähes kaikki todellinen ilo silmille. Liekö johtunut aamuyöstä saaduista vaaleanpunaisista silmälaseista. Enivei <3

hmmmmmmmmmm