Vuoden vaihe

Joulun ja uuden vuoden rauhaisissa mainingeissa on tullut hieman yriteltyä ajatella kaikkea, elämästä ja kaikesta muusta sellaisesta. Todellakin siis yritelty, sillä ajatus poukkoilee, eikä saa mistään kiinni mitenkään tukevasti.

Aatto pärjättiin vanhoissa merkeissä, aamulla sain, taas kerran, koristella isoveljen löytämän ja hakeman kuusen (joka oli aika style ja omastakin osuudestani olen melkoisen tyytyväinen; symmetrinen, uusi ja ro[u]hkea), jonka jälkeen vuorossa ainoa jouluteevee-perinteeni, eli Lumiukko. Illasta selvittiin ensimmäistä kertaa ilman (turhia) lahjoja, ei suklaata, eikä krääsää. Yksi ainoa 500g lahjapaketti, joka sekin jää lopulta takaisin antajansa ruokakomeroon. Vain lasten ja nuorten meteliä, elukoiden juoksemista ja suvun/perheen yhdessä olemista.

Koska viimeinen kolmekymppinen alkaa ensivuonna, olisi uusivuosi otollinen hetki järisyttäville lupauksille. Mutta koska lupaukset eikä muutokset ei ole mun juttu, niin se siitä. :)

Ainoa muutos jonka sain aikaan, on kosmeettinen, eli taustateeman drastinen 'päivitys' vahvan tunteellisesta punaisesta kliiniseen mustaan. Toivottavasti kyseinen sävy ei tuo juttuihin synkkyyttä, vaan jonkinlaista asiallisuutta.

∻
Ho Ho Ho

Siison

Kaiken tämän *****ellisuuden vallassa: Hyvää joulua sinulle. o7

Only you,
.. This song is for you, filled with gratitude
and love
©1974 The Stylistics

Lutvaa

Seuraava tarina, ei ehkä toimi näin kirjoituksena erityisen mahtavasti, mutta kuvittele, että kerron tätä sinulle perjantai-tuopillisen ääressä, livenä. Tuskin se niin hankalaa, onhan itsellänikin tässä tuoppi edessäni.

Liittyen vanhaan edelliseen, asioilla on tapana lutviutua, edelleen.
Asun ja työskentelen "lähiössä", "kaukana" keskustasta, jossa käyn vain harvoin ja syystä. Jokin aika sitten tuli tarve noutaa yksi avain, sieltä keskustasta, toimisto-aikoina, jolloin olen itsekin töissä, tietenkin. Keskellä päivää siellä käyminen, näin autottomana, söisi vähintään tunnin, plus kaikki se aika joka vietetään perillä tekemässä jotain ylimääräistä. Joten sellaisen ajan tuhlaaminen työpäivästä, ihan vain yhden asian takia ei sovi ajankäyttöajatusmaailmaani, varsinkin näin, kun töissä on yllinkyllin mukamas parempaakin tekemistä.
Mutta sitten, ns. normaalissa suunnitelmassani, hakuhaarukkaan osui käyminen kotikotona, tarkoittaen tietenkin perjantaita, jolloin työt lopetetaan ajoissa kesken, hakeakseni samasta keskustasta vuokra-ajoneuvon liikkumiseeni. Eli kyseisen avaimen noutaminen onnistui näppärästi, melkein jopa ohimennen.

Käytön jälkeen, avaimen palautus samaan paikkaan antoi odottaa itseään, koska yritin taas keksiä mahdollisimman sopivaa hetkeä käydä uudestaan keskustassa.
Sivujuonteena ja toisena "ongelmana" oli suunnitelmani joululomaisesta kotikoto-reissun järjestämisestä. Siihen tarkoitukseen ehdin jo vuokrata ajoneuvoa tyyriisti kahden viikon lomailuun. Siten aikataulutettu reissuun lähtö meinasi olla liian myöhään, avaimen seuraavan käyttäjän tarpeeseen. Joten paine tuhlata tunti kesken päivän alkoi nousta pintaan.
Yllättäen, ensiviikolle syntyi ylimääräinen tarve lainata kulkuneuvo yhdeksi päiväksi, pääkaupunkiseudulla vierailemiseen. Tämä uusi järjestely mahdollisti samalla sen, että isommat joululahjat ja lemmikit siirtyvät kotikotoon sillä reissulla, mahdollistaen oman lomailuun siirtymisen käyttäen julkisia kulkineita. Tämän seuraus on myös se, että lomasta saadaan melkein viikkoa pidempi, koska se ei maksa mitään ekstraa (kun laina-aika-maksuperusteinen lomavuokra-auto voitiin peruuttaa).
Tosin tämä yhden päivän kulkuneuvo hankitaan muualta kuin keskustasta, joten avaimen palautusta sekään ei helpota.
Ja koko kombon viimeisimpänä niittinä, lopullinen lutviutus tapahtui eilen, kun avaimen "keskustalainen" vastaanottaja ilmestyi, muilla asioillaan, omaan "työmaaruokalaani" lounaalle, joten onnistuin pääsemään eroon siitäkin, ihan vain vierailemalla viereisessä pöydässä. :=)

Sing a song and
have some fun
When all the work
is done.
©1997 Captain Jack

Vihreät nietokset

Olen aina sanonut kaikille, myös itselleni, etten ole talvipyöräilijä. Tänään tuolla ulkona, yhdellä kolmekymppisellä, ohittaessani oheisen maiseman, yhtäkkiä tajusin että jeesus, sehän on Joulukuu ja kohta jo puolessa välissä; mutta täällä sitä kierretään, vehreissä maisemissa edelleen.
Vaikka säistä puhuminen on vähän noloa, sallin sortumisen silti - tämän kerran. Jotenkin tajutonta on tämä, että tänne asti on ollut maa puhdas lumesta, vain paria yksittäistä päivää lukuunottamatta. Ja nekin pari kevyt lumista arkipäivää, jotka ovat olleet, ovat osuneet niihin päiviin, kun työmatkaa ei ole alunperinkään ollut tarkoitus tehdä kahden pyörän päällä, johtuen muista siirtymisaikatauluista. Joten melkein voisi sanoa, että toistaiseksi talvi ei ole estänyt ajeluitani. Toisin kuin viime- ja edellisvuonna, jolloin kaudet loppuivat lokakuussa, toinen loppu- ja toinen alkupuolella. Onhan tuo tahti kesän jälkeen romahtanut, mutta se on eri juttu :)
Pitää myöntää, että tänään "onneksi" oli kevyenväylän pinta jo ajoittain sen verran jäinen, että lupaukseni lopettaa liukkaisiin -hetki saattaa olla jo lähellä.
Paitsi, että ennuste hoveroi näemmä jouluun asti positiivisen nollan pinnassa. :/ Comme ci, comme ça..

On hanget korkeat, nietokset,
vaan joulu, joulu on meillä!
©1901 Joukahainen

Tulevaisuus tunnelissa

Seurasin linkkiä taas yhteen propaganda-juttuun rantatunnelista, jossa todetaan:
"Tampereella tunnelilla on myös paljon vastustajia, mutta Martti uskoo, että aikaa myöten vastustus vaimenee."

No siis tietenkin vaimenee. Eihän sitä ole mitään varsinaista järkeä vastustaa enää tässä/siinä vaiheessa, kun paskat on jo housuissa.
Rakentamista ei lopeteta tähän. Kukaan ei sitä osta ja vie pois. Tai keksi sille jotain muuta käyttöä.

Yleisönosasto-kirjoituksia voi edelleen jatkaa, koska rahaa se varmasti syö ja aiheuttaa ongelmia vielä valmistuttuaankin huomattavasti enemmän kuin nykyinen tie maan pinnalla, mutta se nyt vaan on voi-voi.

Vastustajat joutuvat/saavat käyttää tunnelia siinä missä muutkin alueen ihmeiset, mutta he vain muistavat aina sinne ajaessaan kirota päätöksen sallineet kusip**t helve**iin, ja lupaavat olla äänestämättä moisia pettureita enää ensi kerralla.

Enemmänkin/viimeistään tässä vaiheessa pitäisi energia siirtää sen metron vastustukseen, raiteita kun ei ole vielä maahan lyöty eikä vaunuja ostettu.

∻
Ja syvällä