Precedency

MTV3n seiskan uutisten tickeri mainitsi että: "Tasan puolet suomalaisista äänestäisi Niinistöä."
Eli 2010 tilastosta katsottuna se olisi siis 2.687.638 ihmistä. Tätä kun vertaa lukuun 1.630.980, joka oli edelliskerralla voittaneen Tarjan äänimäärä kakkoskierroksella, niin jollei jotain ihmeellistä tapahdu niin, ei voi sanoa kuin että "GO Sauli".

Ihmeellistä olisi myös se, jos uutisissa oltaisiin eksakteja.
ps. Uutisen kaikista prosenttimääristä tuli totaaliksi muistaakseni 77%, joka on kyllä suht hyvin sitten linjassa edelliskerran 71% aktiivisuuslukemaan.

I can't control you
You're not my destiny
©2003 Godsmack

Avoimien ovien mies

Toimin viikonloppuna hetkellisenä kuriirina, tarkoituksenani toimittaa kaksi kirjettä, kahden eri rapussa olevan oven luukusta sisään.
Muistin, että historiassa kyseisten rappujen ulko-ovet olisivat olleet lukitsemattomat, joten en lainkaan varautunut asiaan. Mutta mitä turhaa, sillä olemukseni avaa ovet pyytämättäkin.
Ensimmäisen oven raossa tupakoitsija kärytti käärylettään ja jopa avasi oven minulle, joten en edes huomannut oven olevan normaalisti lukossa. Paria minuuttia myöhemmin lähestyessäni toista ovea, yksi talon asukas lykkäsi avaimensa oveen ja päästi perässään rappukäytävään suorittamaan tehtävääni.

Trafiikki kyseisissä ovissa on kuten normaalissa keskikokoisessa asuinkerrostalossa, eli ei mitenkään ihmeellinen ja hetkenä oli sentään lauantai. Joten, olisi hyvinkin ollut mahdollista, että jos olisin yhtään kurjempi kaveri, olisi tehtävässäni voinut vierähtää tuntikin, jollei jopa enemmän.

Paitsi että, kärsivällisyyteni olisi rajoittanut odotusaikani johonkin 5-10 minuutin nurkille. Jonka jälkeen kuriirin tehtävä olisi suosiolla jätetty keltapukuisille 150 centin miehille.

Sweet dreams are made of this
Who am I to disagree
©1983 Eurythmics

*AS*i*A*kas*P*alvelu

Aloitetaan sen myöntämisellä, että minusta ei asiallista ja kärsivällistä asiakaspalvelijaa saisi edes väkisin.

Mutta tiedän että siihen kykeneviä ja halukkaita ihmisiä on olemassa. Mutta tästä huolimatta, tuntuu että yhdessäkään firmassa ei moisia ole tarpeeksi. Lähiten sen tiedän siitä firmassa, jossa itse olen töissä. Ihmisiä ei ole tarpeeksi siihen että asiakkaiden toiveisiin ja valituksiin pystyttäisiin reagoimaan ilman että normaalit työt kärsivät. Mutta koska omaa oksaa ei sovi sahata, ei siitä sen enempää. Siirrytään muiden haukkumiseen.

Olen syystä x, sanotaan vaihtelun vuoksi, viimeaikoina yrittänyt jutella pankkien ja vakuutusyhtiöiden kanssa, mutta homma on kovin kitsasta. Jos saman pöydän ääreen pääsee, niin silloin ollaan kyllä selkeästi asiakkaasta kiinnostuneita ja ystävällisiä, luvataan hoitaa asiaa vaikka toimistoaikojen ulkopuolella, mutta jos asiaan sovitaan palattavan puhelimitse myöhemmin päivänä y, sitä ei tapahdu.

"Paras" esimerkki alkoi kolme viikkoa sitten. Hedelmällisen samassa pöydässä istumisen jälkeen fiilis oli positiivinen. Seuraavana torstaina kaipasin lisätarkennusta yhteen kohtaan ja kysyin sitä sähköpostitse, suoraan samalta henkilöltä. Seuraavana maanantaina, koska en postiin ollut saanut mitään vastausta, yritin aamupäivän soittaa kyseiselle henkilölle. Viidennen turhan yrityksen jälkeen jätin soittopyynnön kun automaattivastaaja sitä ehdotteli. Pyynnössäni tarkensin että haluaisin alustavan vastauksen mielellään tänään.
Tiistaina aamupäivästä toivottu soitto sitten tulikin. Mutta valitettavasti juuri sillä hetkellä kun olin estynyt vastaamasta. Hetkeä myöhemmin yritin soittaa soittajalle takaisin, mutta soitto oli tehty numerosta, johon soittaessa vastaan saa automaatin, joka kertoo jotain tyyliin: "Soittopyyntöösi yritettiin soittaa, soitamme uudestaan, kiitos." Omaan vastaajaani ihmisen jättämä viesti päättyi sanoihin: "..soitan uudestaan mahdollisimman nopeasti."
Seuraavan viikon tiistaina kyseinen "mahdollisimman nopeasti"-soitto sitten tuleekin, mutta silloinkaan puhelimessa ei kerrota mitään muuta, kuin se että nyt asialle luvataan tehdä jotain ja vastaus pistää verkkopankkiin luettavaksi.
Nyt on tuosta edellisestä on taas viikko, mutta sopii arvata onko verkkopankissa vieläkään mitään vastausta.
Osin tämän tapahtuman johdosta, olen täysin valmis siirtämään asiakkuuteni toisaalle, mutta kun sekään ei tunnu olevan läpihuutojuttu.

Ainoa selitys tälle kaikelle on se, että yhteyshenkilöilläni, on niin monta vastaavaa, tai parempaa, rautaa tulessa, että muutamien unohtumista pinon sekaan ei voi välttää.
Tuskin tässä asiakaspalvelijoita sopii syyttää, vikahan todennäköisemmin on heidän pomojensa, ja heidän pomojensa, ja talousosaston kapitalistien.
Siat.

I want you to to try
Get back A.S.A.P.
©2011 Alexandra Stan

Ken kää kaapassa

Hammasta purren kävin taas kaupassa.
Tällä kertaa pakollisella ostoslistalla oli kengät, koska edellisistä sataa pohjasta sisään.
No ei siinä mitään, syysalen aikaa, joten luulen löytäneeni ihan menettelevät, suht sopivaan hintaan. En käyttänyt hommaan turhaa aikaa, testasin kolmet edulliset, joista valitsin mukavimmat (kalleimmat, ja mahdollisesti ainoat täyshintaiset).
Mutta.
Kassalta sai ostoksen mukaan KenkäPassi:n; "Keräämällä neljä leimaa (ostamalla neljä paria kenkiä) saat yhden (viidennen) parin kenkiä 50% alennuksella 31.3.2012 mennessä."

Siltä pohjalta että ne edelliset, juuri hajonneet kenkäni, ostin vähintään 3 vuotta sitten, moinen pisti miettimään. Kuka ostaa viidet parit kenkiä puolen vuoden aikana? Saman ketjun kaupasta?
Riittääkö siihen pariskunta vai tarvitaanko koko perhe?
Ja jollei kaikkia osta kerralla, niin millä todennäköisyydellä moisen passin muistaa löytää ja ottaa mukaan seuraavalla kauppakerralla, joskus myöhemmin?
Ja sitten, jos näin "iloisesti"? käy, että alennuksen pääsee saamaan, niin sen määrä on sitten todella mahtava. 1/5*50%=10% "Ei muita alennuksia"
Siat.
Sopii arvata; säilytinkö moisen pässin.

Shooooz!
©2011 Tatsuya Ishida

1+1=2, 161+1=? 2?

Tampelaisen uutisjutussa oli juttu tutkijasta.
"Maakuntamuseon tutkija Heli Haavisto kävi tällä ja viime viikolla läpi kaikki Pyynikin kirkkopuiston hautamuistomerkit.
Hän löysi kirkkopuistosta 160–170 hautamuistomerkkiä."
Hmmm.. varsinainen blondi^H^H^H tutkija; viime viikolla on käynyt etsimässä kaikki muistomerkit ja nyt jo onnistunut unohtamaan tarkan määrän, vai onko vain laskutaidossa vikaa?

Mainos:
"Ennaltaehkäise ja hoida peräsuoliongelmat helposti." Äänestä AC3 Comforttia.

I've got a job to do
Harsh and unrepentant
©2006 Lamb of God

9 000 000

Viime viikolla mainostivat että "Lotossa jaetaan tällä viikolla kaikkien aikojen suurin potti". Vaan eivätpä jakaneet.
Valehtelivat, siat.

I show you secrets of your life
Secrets of your mind.
©1994 Pharao

Hukuksissa nuolten osoittimia

Sarjassamme selkeitä ohjegraafeja.
Onko mainittu sisäänkäynti pallo vai nuo nuolet? Nuolet kyllä menevät sisään ja ulos rakennuksesta, mutta onko tuo pallo sitten Olet-Tässä?

Kuva kyllä aukeaa, kun käy katsomassa sen netissä, jossa se on hieman eri skaalassa ja sen yhteydessä on selittävät teksti-kuvaukset. Mutta mainoslehdessä, josta kuvan kuvasin, kuva kuvittelee olevansa itsestäänselkeä.

©

Anteeksipalvelua

Siellä ulkona on paljon epävarmoja ihmisiä. Viime aikoina on pistynyt paljon silmään moiset tyypit, jotka kävelevät arasti pää painuksissa ja muutenkin sen oloisesti että "Anteeksi että olen tässä, älkää vaan nähkö minua". Ihan vaan ilmoituksena teille, että esiintymällä kyseisellä tavalla olette tavallista silmiinpistävämpiä.
Lisäksi.
Näin joskus vuosia sitten tv-ohjelman, jossa tutkittiin random-pahoinpitelyjä tekeviä hyypiöitä ja etsittiin syitä siihen, miten ne valitsevat kohteensa. Vastaus oli että valinta tapahtuu pääosin kohteen ulkoisen olemuksen, ei siis ulkonäön, vaan sen kuinka epävarmasti ihminen liikkuu, eikä ole tietoinen ympäristöstään.
Vaikken ennenkään ollut pelännyt tulevani hakatuksi tuolla ulkona, ohjelma vaikutti omaan käyttäytymiseeni vapauttavasti. Olkoonkin etten ole maailmanomistaja, esiinnyn ajatuksella: "evvk muiden ajatuksille"+"mielenkiinnolla muiden menoa seuraten". Sitenkin on saanut olla rauhassa, lisäksi näkee paljon maailmaa kun kiinnittää siihen huomiota.

Katselkaa toisianne.
--

Saamassani kassakuitissani lukee: Teitä palveli: Sari H
Josta heräsi kysymys että, miten niin palveli? En minä vaan huomannut, että minua olisi kukaan palvellut kyseisellä kauppavierailulla. En onnistu laskemaan "rahanvaihto-operaatiota" palveluksi, varsinkaan kun en ollut rahaa vaihtamassa, vaan se oli ainoastaan sekondäärinen seuraus ostoksen tekemisestä.
En myöskään palvelua tällä kertaa kaivannut, mutta pitääkö kuittiin sitten kirjailla moinen vale?

Spring
Erlöse dich
Spring
©2005 Rammstein

Pänn Pänn

Päivän uutisotsikoissa oli "11 asiaa - nämä ottavat päähän töissä"
Laskeskelin itse hetken ja pännivien asioiden keksiminen muuttui jo viiden jälkeen kovin epätoivoiseksi. Tarkoittaako se että olen tyytyväinen töihini kun päähän ottavia asioita on keskimäärää vähemmän?

Pomot, Työt, Asiakkaat, Kolleegat, Työvälineet, ...?

Eller?
©Stan&André @Ögonaböj

Palautuskausko

Hyllyssä oli pullonpalautuskuitteja, arvoltaan yhteensä jotain 8 euron nurkilla. Tyhjensin pullokaappia ja ahdoin reppuun palautettavaa pyrkien tasasummaan. Kymppi osui kohdalle, mutta reppu jäi kovin tyhjäksi, joten tähtäsin seuraavaan. Kohdassa 11,95 reppu oli jo lähes täynnä. Lisäsin vielä yhden ja olin valmis ottamaan 12 euroa, suunnitelmalla jättää se ylimääräinen 10 senttiä alkon kassaneidin tipiksi.
Tässä vaiheessa tarkennus, että palautuspulloni olivat käytännössä tölkkejä.
Tarkoitus oli siis saada hyvä mieli; lähes tyhjästä kaapista, 12 eurosta, 10 sentin lahjoituksesta ja antaa vastaanottajalle samanmoinen.
Mutta.
Koska reppu oli hintun liian täynnä, yksi tölkki sai klommon viivakoodin kohdalle ja automaatti nappasi sen tilittämättä siitä kuulunuttu 15 senttiä. Joten loppusummaksi tuli 11,95.
Seuraus; en saanut odottamaani 12 euroa, jouduin ottamaan vastaan yhden ison kolikon sijaan kuusi pientä kilisemään taskunpohjalle, kassaneiti jäi ilman omaa osuuttaan ja kaikille jäi paha mieli.
Siat!

Olin valmis lahjoittamaan 10 senttiä tuntemattomalle (jos yhtään tunnette piheyttäni [edellisistä posteista] tiedätte, että se on SUU-RI juttu), mutta kun minulta riistettiin minulle kuulunut 5 senttiä, *itutus oli 2 kertaa suurempi kuin odotettavissa ollut ilon aihe.
Pienestä se on kiinni.

Things get damaged
Things get broken
I thought we'd manage
©2005 Depeche Mode

Elo on kuun

Hiljaista.
Maailma on edelleen ihmeellinen, eli jutun juurta on kyllä ollut viimeaikoinakin ihan riittävästi, mutta ne eivät vaan jaksa jalostua kokonaiseksi jutuksi ja tekstimuotoon.
Edelleenkään.

What if we found the key?
Throw the dice, unravel our lies
and learn how to be
©2009 Chiara

Osa a

Lapsena tuli kuviteltua, että aikuisilla olisi joku suunnitelma ja että ne oikeasti tietäisivät mitä tekevät. Mutta ei, eivät ne tiedä.

Sama leikkikenttä-meininki jatkuu vanhemmitenkin.
Kaupassa käydään koska on pakko, muuten jääkaappi tyhjenee ja sitten ottaa päähän.
Töissä käydään koska on pakko, muuten ei voi käydä kaupassa.
Työelämässä, ja muutenkin tuolla ulkona, tehdään ihan mitä huvittaa. Säännöt siitä mitä sopii leikkiä/tehdä ja mitä ei keksitään ihan omin avuin, aivan kuten leikkikentälläkin. Välillä joku isompi poika kertoo sinulle, mitä hän haluaa sinun tekevän ja sinä teet saman pikkuveljelle. Aivan kuten aina.
Kukaan ei tiedä koko kuvaa, näe sitä suurta suunnitelmaa, jonka mukaan maailma pyörii.
Monet eivät tiedä edes omaa osaansa siitä kaikesta, tekevät vain mitä käsketään; siirtävät palikan A pisteestä B kohtaan C (and repeat).
Masentavinta on että mainittu palikka A, tai sen siirtäminen ei ole varsinaisesti osa mitään, korkeintaan osa jotain, joka on osa jotain, joka on osa jotain, joka on osa jotain, joka on jotain, jotain pientä.
Vaikka olisit kylän suurin kuuluisuus jollakin alalla, se ei oikeastaan tarkoita yhtään mitään.
Tämän masennuksen mukaan, hyvää kesää, menkää virran mukana, mutta uikaa rannan suuntaisesti.

A wiki wiki mai lohi lohi
Lawe mai i ko papa he'e nalu
©Disney

Tunnettu.

Jossain kyselyssä oli kohta: Kaunein tuntemasi henkilö?

Pisti miettimään, että mitä vaaditaan, jotta voin sanoa tuntevani jonkun?

Tunnenko ihmisen aamubussissa, jonka näen toistuvasti, mutta emme ole koskaan jutelleet (enempää kuin "Moi")?
Tunnenko julkisuuden henkilön, jos osaan yhdistää nimen ja naaman?
Tunnenko julkisuuden henkilön, jos olen lukenut tästä useita (sisäluotaavia) haastatteluita?
Tunnenko julkisuuden henkilön, jos olen päässyt tapaamaan tämän? (Vaihtanut pari lausetta)
Tunnenko kaupan kassan (etunimi rintapielessä), jonka tapaan pari kertaa viikossa ja heitämme bonuskortin ympärillä tuttavallista läppää?
Tunnenko naapurin (sukunimi ovessa), jonka kanssa puhutaan rapussa säästä ja taloyhtiön asioista?
Tunnenko hyvän naapurin, joka kastelee kukkani poissaollessani ja jonka kanssa jutellaan grillikatoksessa kaikesta yleisestä?
Tunnenko koulukaverin, jonka kanssa nähtiin koulussa 5 kertaa viikossa viimeiset 3 vuotta, mutta puhuttiin vain harkoista?
Tunnenko kirjeenvaihtokaverini, jonka kanssa on jaettu kaikki salaisuudet, muttei koskaan nähty livenä?
Tunnenko lapseni kaverit?
Tunnenko puolisoni?
Tunnenko itseni?

Alkuperäiseen kysylykysymykseen kelpaisi varmaan kaikki ylläolevat kohdat, mutta lisäämällä kohtiin tarkennuksen; Kuinka hyvin tunnen ... on vastaus kaikkiin kohtiin varmasti eri. Ja sitä sopii kaikkien miettiä.

There's times
I'd rather kill you,
than listen to
your honesty.
But you've always been
a friend to me.
©1997 Garth Brooks

Damned if you do(n't)

"Mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän rahaa on käytettävissä, sanoo muun muassa hyvinvointivaltiota tutkinut eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen talousjohtaja Jaakko Kiander." (@Turun Sanomat 7.6.)
Lasten määrän ei pitäisi vaikuttaa rahan määrään. Paitsi tietenkin sitä kautta että äiti on pois työelämästä määrä*2vuotta. Paitsi tietenkin jos käytettävissä olevalla rahalla tarkoitetaan sitä summaa, joka jää pakollisten maksujen jälkeen. Pakolliset kulut kun ovat riippuvaisia ruokittavien suiden ja tuhoutuvien potkuhousujen määrästä. Mutta jos kyse on tästä niin mitä ihmeellistä, tutkittavaa ja uutisoitavaa siinä on, että kulujen kasvaessa jäljelle jäävä raha vähenee? Eikös tuo opeteta jo viimeistään toka-luokan matikassa?

Yksinäisen tuottavan ihmisen kaveriksi mahtuu lähes vaivatta toinen tuottava ihminen, jolloin kummankin asumiskulut puolittuvat ja ruokakulut limittyvät. Yhden tai useamman tuottamattoman kuluerän (lapsen) lisääminen (niin yksinäisen kun parillisenkin) järjestelmään on aina tappiollista.

Ottaen huomioon että lasten hankinta onkin selkeästi taloudellisesti kannattamatonta, sitä tehdään silti yllättävän paljon.

Vierailtuani taas kerran erään lapsiperheen arjessa, meininki sai ajattelemaan asiaa. Kersoista on työtä, vaivaa ja huolta ihan pipona. Vaikkei tämä työ itsessään olisi suoranaisesti oman ilon lähde (jota se tietyille hoivaviettisille ihmisille on), niin myönnetään että pennut sellaisenaan (toisinaan enemmän ja välillä vähemmän), ovat sen verran positiivinen asia, että niiden vuoksi voi suosiolla vähän vaivaa nähdäkin. Tosin, itselläni vaaka ei (ainakaan vielä) ole lähelläkään tasapainoa. Mutta koska vaaka ei ole realistinen, se saattaa olla vinossa vain siksi, että pääni on vinossa, enkä tiedä sitä. Toisaalta tässäkin auttaa se että, mistä ei tiedä, ei osaa kaivata.

Mutta se ajattelu; lapselliset saavat enemmän? kö? Ja onko se elämän laatua? Jos niin, niin onko se parempaa tai enemmän kuin se mitä lapseton elää?
Ja... mikä on elämän laadun suhde onnellisuuteen? Kumpi on syy ja seuraus?
Onko elämän laadun tavoittelu vastaavaa (huom. ei samaa) kuin kupla-kapitalismi, jossa jatkuvasti pitää tienata enemmän ja enemmän?
Tyytyväisyyden ja onnellisuuden määrän ei tarvitse riippua saamisen määrästä. Vähäänkin voi olla tyytyväinen. Vähään on helpompi olla tyytyväinen, koska vähän on helpompi saada kuin paljon.

Mutta. Nyky-yhteiskunnassa ei ole enää mitään _syytä_ hankkia lapsia.
- "Menkää ja täyttäkää maa" -se on jo hoidettu, liiankin hyvin.
- Omia lapsia ei enää tarvita huolehtimaan vanhenevista vanhemmistaan, yhteiskunta hoitaa, jos omat rahat loppuu.

--
Tuskin oli tässäkään tarinassa yhtään mitään uutta, sen enempää kuin alkuperäisessä uutis-quotessa, mutta toisaalta, tämä ei ollut uutinen vaan blogi-postaus, nehän tunnetusti ovat über-järkeviä ja absoluuttisia totuuksia. NOT.

Introductions aside, let's move right along,
You can all sing along at the sound of the gong.
©1990 The Simpsons

Huonot eväät

Kävin viikonloppuna kahdella pyörälenkillä, molemmat hieman ylipitkiä, koska molempien aikana ehti tulla nälkä.
Ilmeisesti pihiyteeni on syntymässä rakoja, kun molempina päivinä onnistuin ostamaan matkan päällä ruokaa. Lauantaina torilta hot-dogin ja sunnuntaina kahvilasta täytetyn ruisleivän.
Normaalisti olisin hyvinkin jättänyt nälän odottamaan kotiin pääsyä ja edullisempaa ruokailua. Jostain syystä tämänkertaiset koettelemukset antoivat kuitenkin luvan palkita itsensä 3,5e hätävararuokailuilla.

Hieman laimentaakseni nyt syntynyttä mielikuvaa railakkaasta ja spontaanista rahankäytöstäni, pitää mainita, että ainakin lauantainen kuuma koira, oli jostain syystä ollut takaraivon toivelistalla jo varmaan pari viikkoa, odottamassa tilaisuutta.
Yli kolmen euron muoviin pakattu yksittäinen ruisleipä tuskin onnistuu pääsemään kenenkään toivelistalle, koska sillä hinnallahan saa jo melkein kolme kokonaista ruisreikäleipää, eikä vain viidesosaa yhdestä. Kaiken lisäksi moisen saaminen pakotti minut käymään ideaparkissa, jossa käymistä olin onnistuneesti välttänyt jo sen koko olemassaolon ajan. Joten se ostos voidaankin sitten pistää pakottavuuden piikkiin.

Täytyy ilmeisesti seuraavaksi sijoittaa pyörälenkki entistä kauemmaksi sivistyksestä, jotta voidaan vastaisuudessa välttää tällainen rappeutuminen.

Breadfan, Open up your mind,
Open up your purse, Open up your vault,
Never, never gonna lose it
©1973 Budgie

Asia = pihvi = kypsä = kuulija

Miksi ihmiset tarttuu epäolennaisuuksiin?
Kertoessaan tarinaa esimerkiksi baarimikon kämmeistä, tarina aloitetaan 5 minuutin selityksellä siitä, oliko se nyt matti vai pentti, vai taisi ollakin naapurin jussi, joka on he*etin hauska kaveri, jonka kanssa oltiin baarissa viime helluntaina, vai oliko sittenkään viime vuosi, se oli kuitenkin se he*etin kylmä vuosi, sillonkun vielä vappuna oltiin luistelemassa. Ja sitten joskus vartin päästä päästään pihviin, jota kaikki kuulijat ovat odottaneet jo 14 minuuttia, että baarimikko kaato mulle tilauksen kahteen kertaan. Vaikka pihvi lopulta olisikin riittävän hauska ja hyvin kuuntelun arvoinen, se ei ole sitä enää asiaan liittymättömän historian kanssa.

Okei, kaikki mainitut jutut saattaa kertojan päässä löytyä samasta muisti-lokerosta (sekalaista/tapahtui viimevuonna), mutta silloin kun keskustelun aihe on jo etukäteen määritelty, edeltävien höpötysten toimesta johonkin yksityiskohtaan, tässä baarimikko, niin auta armias ei silloin kaadeta sitä koko lokeroa esiin, vaan etsitään oman pään sisällä sieltä se baarimikko ja skipataan kaikki muu. Säästetään se höpöhöpö siihen hetkeen kun ei ole mitään erityistä juteltavaa. Ja niitähän hetkiä varmasti löytyy.

Luisteltiinkin muuten matin, ei tämän saman vaan entisen työkaverin veljen pojan, eikun siskon pojan, eihän sillä veljeä ollut kun se oli kuollut jo vauvana, vuonna 46, tuhkarokkoon, se oli yleistä sillon, mutta siis tää työkaverin jonka kanssa me 3 vuotta tehtiin samaa projektia, ihan meni penkin alle sekin, ei tietenkään meistä johtuen, niska limassa tehtiin töitä, siitä puuttuu kokoajan rahotus ja lopulta asiakas veti piuhat irti, se menikin konkkaan heti seuraavana vuonna, ei kun se olikin vaan 2 tai 1,5 vuotta se projeksi, samassa virmassa oltiin 3, tai vähän vajaa, se oli loppuvuodesta 02, tai ehkä 01, alkuvuoteen, ööö, 03, joo reilu 2 vuotta kuitenkin, muistaakseni sen kaatuneen firman pomo, taisi olla myös antti, hehe, kutsuttiin sitä aina pantiksi, jos se olis vaan tiennyt, olis varmasti saanut kuulla siitäkin, eihän me siitä usein puhuttu, mutta yhteen dokuun kaveri pisti sen nimen noin kun se oli p, pe, pesonen, tai pukkila, pukkila antti, mutta sen kaverin siskon pojan kanssa luisteltiin kerran pieksämäellä.

All that I want is always to push forward
©2011 Lena Meyer-Landrut

Puhukaa toisillenne Pasqual

Vilkkaan kahvipöytäkeskustelun jälkeen, omaan rauhaan koneelle palattuani, huomasin että huulilla viipyvä hymy oli jotenkin väkinäistä. Olkoonkin että jutustelu oli ollut (osittain) mielenkiintoista, iloista ja rempseää, tajusin, että loppujen lopuksi se ei ole sitä hauskaa, josta oikeasti itse nautin, vaan ainoastaan teennäistä seuranpitoa.
Oikea oma hauskani, tai ei ainoastaan hauskani vaan laajemminkin mielenkiintoinen keskusteluni, on jotain, johon olen päässyt vain erittäin rajoitetussa seurassa. Sellainen, jota ulkopuoliset katsovat, tajuamatta kaikkia niitä vivahteita, alimerkityksiä, kiertoilmaisuja ja viittauksia, joista juttu muodostuu. Eihän sekään tietysti tuota jatkuvasti ole. Mutta sisältää kuitenkin aina mahdollisuuden kyseisen kaltaisen detailin bongaamiseen mistä välistä tahansa. Juuri tämä odottamaton mahdollisuus aasittomaan siltaan, on se kaikkein iloisin asia, joka lämmittää.
Moisia detaileja upotan omaan puheeseeni muidenkin kanssa, aina silloin tällöin, mutta 96% niistä katoaa tyhjyyteen kenenkään kuulijan tajuamatta kiinnittää niihin huomiota. Loput 3% huomataan, mutta ei tajuta.
Olen helmiä sioille.

Oh, I can't believe
what I'm seeing with my eyes
I'm losing my mind and
I don't think it's clever
©2007 Sean Kingston

Ei mitään muuta tekemistä elämässään

Tästähän tuli ajankohtainen postaus, kun töllössä juuri tällä hetkellä huolestuneet nettikukkahattutädit pitää omaa homoiltaansa.
Kun siis törmäsin uutiseen, jossa joku toimittaja (nimi yhtä merkityksetön tässä jutussa kuin henkilökin), selittää, että: "Tämä osoittaa sen, että suomalaisella nettikansalla ei todennäköisesti ole mitään muuta tekemistä elämässään. Senkin ajan he voisivat käyttää työn tekoon ja oman elämänsä järjestämiseen"

Ja siis mainittu /tämä/, joka on todiste siitä että kenelläkään ihmisillä ei ole mitään muuta tekemistä elämässään kuin "kiusata" kyseistä henkilöä, on se että jokin yksilö tweeettaa käyttäen tiliä, jolla on sama nimi ja profiili-kuva kuin valittajalla itsellään.

Sen lisäksi mitä kaikkea tuossa lainatussa ylilyöntilausahduksessa on vialla, niin jo lähtökohta asiasta hermostumiseen on ...

Tällä kertaa uutinen itse oli sen verran asiallinen, että linkitti molempiin mainittuihin tweetti-tileihen, joten pystyin tarkistamaan mistä on kyse. Ainakin ensimmäisten sivujen juttujen perusteella, mainitun varkaan versio on moinen jonka itse tilaisin 100-kertaa mieluummin, mikäli hallussani oli tili tämän tekemiseksi.

ps. Jälkihuomio, "uutinen" olikin näemmä /viihde/-osiossa, joten anteeksi, siinä tapauksessa kaikki onkin ihan hyvin.

In ihrem Blute steckt ein Speer
Bluten leise in das Meer
©2004 Rammstein

K-Kaupan-hinta-kusetus

KKKK-Citymarketin mammuttimarkkinoilla oli sukkatarjous. Käytävällä miehen korkuinen plakaatti 5euroa/6paria, vieressä "bulkkilaatikko", jossa lukuisia 6 parin sukkanippuja, ja yläpuolella vielä uudestaan, 6 paria / 5 euroa. Kassalla kuitenkin kuittiin kirjataan:
"Miesten 6pr sukat 8,95"
Takaisin laatikolle katsomaan, mainoksessa onkin nimetty yksi valmistaja ja kyseisessä korissa on kahden eri valmistajan lähes identisiä sukkapaketteja. Niin ja sen toisen valmistajan hintatietoja ei, ainakaan näppärästi, näy lähimailla.
Opetus, tarkista kuitti AINA.

Itse huomasin kusetuksen ajoissa, koska ostoskassissani oli vain 3 tuotetta, ja ylimääräinen 3,95 oli huomattavissa. Mutta kuinka moni automarketista viikko-ostoksia tekevä kiinnittää maksamiinsa hintoihin huomiota? Selkeästi aivan liian harva.
Nyt on taskussa kuitti, jossa lukee -8,95.

Jos joku vastaväittäjä nyt sanoo että, mitätön alle neljän euron virhe on merkityksetön yksilön kannalta, niin vastataan saman tien. Kusetus ei ollut mitätön 3,95e vaan törkeä 79% ylihinta, ja kovin todennäköisesti hyvinkin tarkoituksellisesti järjestettynä. Jos olet valmis hyväksymään laskussasi kyseiset 8,95 sukat, vaikka olit ostamassa 5 euron sukkia, olet varmaan sitten valmis ottamaan myös vuokraasi, lainankorkoihin tai sähkölaskuusi 79% korotuksen.

Tell me,
Is that so wrong.
It can't be that wrong.
©2010 Julianne Hough

Valheita ja muutettua todellisuutta

Op'n mainoksessa hoitsujen pukuhuoneessa puhuvat yhtymän jakamista 151 miljoonan arvoisista bonuksista, ja yksi täti hehkuttaa: "arvaa vaan mihin ne on annettu, no esim. minulle, iiiih."
Jonkun pitäisi käydä kysymässä ko. tädiltä että: Arvaappas mistä ne "rahat" on revitty?

 

Iltapäivän tunteina kaivoin puhelimen esiin ja huomasin "screensaverissä" tekstin: "Nothing's gonna stop us now". Koska sillä hetkellä oli alustavasti myös tuntunut samalta, aloin iloita enemmän tästä yhtenevästä fiiliksestä. Mutta ennenkuin oikeasti pääsin edes puuhun, tajusin että tekstin vieressä oli pause-symboli. Eli, viestin lähettäjä (Starship@musiikkisoittimessa) oli jo valmiiksi itsensä vastaisesti ollut pysäytettynä, tai ainakin pausetettuna jo useamman tunnin. Eli feelis olikin pelkkää valetta ja illuusiota.
-Elämä on.

You know it feels unfair
There's magic everywhere
©1985 Black