Säännöllisesti

LBogin anonymiteetin suojassa, voin sanoa seuraavan ääneen.

Hetki sitten taas yksistä punaisista pyörällä läpi ajaen, joihin edellä ajanut pysähtyi, ajattelin "selitystä" kuvaamaan liikennekäyttäytymistäni. Paras keksimäni vaihtoehto oli että: Noudatan liikennesääntöjä tilanteen salliessa.
Vaikkakin, liikennesääntöjen noudattaminen on takaraivossa tietynlainen perusarvo, se ei ole niin vahva, että tuo lause olisi toisinpäin, muodossa Rikon liikennesääntöjä vain tilanteen salliessa, joskin noin päin se voisi teknisesti olla parempi (ja toimivampi, jos poliisille pitää selittää).

Käytännössä ohjenuorani on sujuvuus. Tarkoittaen sitä, että menen mistä ja milloin vain, jos se on minulle sopiva vaihtoehto, eikä se häiritse muita, aiheuta paniikkia tai vaaratilanteita. Ja tämä pohjautuu siihen oletukseen, että autoilijat noudattavat omia sääntöjään. Joskin lähes aina varaudun myös siihen, että ne eivät noudata. Sujuvuuteni toimii myös toisinpäin, eli rauhallisesti polkiessani viiton ylikohteliaat autoilijat menemään ensin, jos heillä on siihen valmis liikemomentti.

Lainkuuliaisuuden perusarvo ilmenee tilanteissa, joissa on mahdollisuus esiintyä esimerkkinä pikkutenaville. Eli selkeästi alaikäisten naperoiden välittömässä läheisyydessä, vältän pienehköjäkin rikkeitä. Sillä tapaani liikkua ei pidä kopioida, ennenkuin tajuaa miten liikenne ylipäätään toimii ja osaa itse tehdä omat päätöksensä kaikista tekemisiensä mahdollisista riskeitä. :)

Muun kevyen liikenteen kanssa sujuvuusperiaate on sitä, että se väistää kummalle se on helpompaa tai kumpi sitten sattuu ensin huomaamaan. Sujuvuus on myös sitä, että jos muiden ohitus näyttää mahdolliselta ilman kellolla pelottelua, jätän soittamatta. Sillä monesti ihmisillä, varsinkin porukassa ollessaan, on tapana hyppiä satunnaisiin suuntiin kuullessaan soittokellon, jolloin se pyöräilijän mentävä aukko, jossain välissä, katoaa.
Se että kevyenliikenteen väylällä kulkee muitakin, ei pitäisi tulla kellekkään yllätyksenä. Jos tulee, niin kukin saa itse miettiä omaa käyttäytymistään.

Hey, let's be careful out there.
©Sergeant Phil Esterhaus

Mun

Kuten mainitsin, aurinko on kiva, ja sen jättämä visuaalinen puoli. Fyysinen kutitus onkin sitten eri juttu.

Kun kesä on alkanut rauhallisen auringon kanssa, ei suojakertointen käyttö ole ollut vielä, yleisesti ottaen, tarpeellista. Paitsi sitten silloin kun pilvet ovat "yllättäin" pysyneet suurimman osan päivästä poissa, tulee jälkikäteen huomanneeksi, että päivä olikin "kaunis".

"Onneksi" loma on nyt ohi, ja ensi viikolla pääsee kuumempaa päivänvaloa piiloon hiljaisen toimiston sisätiloihin.

-- Edit: myöhemmin.
Toimistotilat ei auta, jos siellä ei ole jatkuvasti. Viikko/kaksi kyseisen kuvan jälkeen väritys oli toisinpäin. Niska, johon rasvakäsi oli ulottunut oli vaalea, mutta koko muu selkä tulipunainen. Aikaisempi niskan kutitus oli vain pieni harmi, verrattuna siihen yhden vuorokauden kestäneeseen tuskaan, joka värin kypsyessä oikeaan pisteeseen aiheutti. #% Opimpa pitämään paidan päälläni.

∻
Mun mum mun i mun i mun mammani

Sun

Tässä tunti sitten poistuessani kaupungista "beachiltä" ja auringon melkeinpä vasta lopulta näyttäessäään itseään päiväisen pilviverhon takaa, huomasin ja vasta oikeasti tajusin todellakin sen, kuinka paljon pidän auringosta.

En niinkään lämmöstä, vaan enemmän sen visuaalisesta puolesta.
Toki lämpökin on mukavaa, tietyissä rajoissa, mutta siinä itsessään ei ole mitään kaunista.
Yllä oleva kuva voitti vaihtoehdon meluisasta ja täpötäydestä baarista. Eikä kaduta kyllä yhtään; whose width me?

∻
Stop copying me

Tekninen isoisä

Sunnuntain päätteeksi rauhotuin kuunnellen Avaruusromua. Tunnelman tehostamiseksi sammutin huoneen valot. Tällöin, kellon virkaa hoitavan, puhelimen tekstin valo loisti silmiinpistävästi ja näytti päivämäärää, joka muistutti, että tulevalla viikolla on jälleen syntymäpäiväni.
Vuosissa ei pysy mukana, kun peruskouluiän jälkeen syntymäpäiviä on, juhlimalla juhlittu, vain ehkä jos kerran tai pari.
Pakollisen tarkistuslaskennan jälkeen totesin, että 40 on jo merkittävästi lähempänä kuin aikoinaan ohitettu 30. Ja tämän toteamisen seurauksena, välittömästi iski jokin, jonka paras kuvaus taitaisi olla kolmekympinkriisi.

Yksi tätä 'pelkoa' tukeva laskenta-ajatus kertoi, että ikäni puolesta voisin olla jo jopa isoisä, ilman että jälkeläisiä olisi edes pitänyt tehdä alaikäisenä. Mutta.

Lapset aside, mitä muuta älykästä tässä maailmassa pitäisi saada aikaan? Monen ihmisen määritelmän mukaan en ole vielä edes elänyt, nähnyt maailmaa, jättänyt jälkeä, yms. Ei elämässäni mitään erityistä vikaa ole mielestäni ollut, vaikka se ehkä vähän turhan rauhallista onkin ollut. Ja jotkin tekemättä jääneet asiat saattavat erinevin määrin kaduttaa. Mutta kokonaisuutena, ihan menettelevää, oletan.

Edelleen odotan, kuinka tulevaisuus muuttaa kaiken vielä paremmaksi, jollain taikaiskulla.

∻
The most important thing a father can do for his children is to love their mother.

Rak-kauden Wap-pura-Dio

On Se.
Amatöörimäisiä juontoja, huonoa musiikkia, paskoja juttuja. Mutta silti sitä on ihan pakko kuunnella, koko sen ajan, mitä sitä on tarjolla, enimmäkseen. Ja nauraa mukana, fiilistellä lauluja ja ..
Piristävää vaihtelua arkihaasteeseen.
Onhan tämä sentään vain kerran joka vuosi. WAPPPU

∻
"Virolaisena ja kahdeksankymppisenä"

Punaiset päivät

Pääsiäisviikonlopun johdosta/vuoksi kotikotona rauhoittumassa.
--
Näpylöidessäni puhelintani erään kerran, isäni huomasi tämän ja kysyi: "Mitä viestejä sinne taas?" Äiti heitti tähän että: "Tytöt kyselee, että koska tulet takaisin?" Isä puolestaan, ollenkaan yrittämättä olla hauska, vastasi tähän kysymykseen itse suoraan, sanoen "Heti kun punaiset päivät loppuu.". Tämä ei varmastikkaan tajunnut lauseensa potentiaalia (huutoon) keskustelussa naisten kanssa. :)
--
Koko sunnuntaipäivä oli kaunis, aurinkoinen ja lämmin. Iltapäivästä, kun pelkkä oleilu alkoi väsyttää, lähdin pienelle rauhalliselle kävelylle. Mielenkiinnosta käynnistämäni SportsTracker näytti liikkuessani vauhdiksi 2.0km/h, joten kävely ei varsinaisesti ollut mitään tehourheilua, vaan sellaista mukavaa liikehtimistä, jota mielelläni harrastan.
Talossa oli aamupäivästä piipahtanut vierailulla sukulais-jälkikasvu-tenava, joten olin edelleen hieman vaikutuksen alaisena. Ja rauhan hetkellä vähäiset ajatukset harhailevat missä milloinkin, ja siksi onnistuin laskemaan tämän, halukkuuteni hiippailla ehtimättä minnekään, yhdeksi merkiksi siitä, että olisin hyvä isä. =I Rauhallinen tassuttelu tahtiin, jossa alle metrinkin mittainen kaveri pysyy mukana, ei näytä siltä taidolta, jonka kaupungilla kulkevat (huonot) vanhemmat hallitsevat.

Lick it up
©1983 Kiss

<span>Atte NT ion</span>

Muutama vuosi sitten hankin pelikonsolin. Peli-intoa riitti ehkä noin vuoden ja sitten laite makasi hyllyllä. Kunnes päätin antaa laitteen parempaan kotiin.

Jossain välissä hankin myös darts-taulun. Siihen heitin tikkoja suhteellisen aktiivisesti, kunnes kehityskäyrä eteni laaksoon ja pisteeseen, jonka jälkeen lisää oppiminen vaati entistä enemmän harjoittelua. Siihenkään en ole pariin vuoteen mainittavasti edes koskenut.

Edellisvuonna yritin aloittaa semiaktiivisen biljardin harrastuksen (en nollasta, tätä oli harrastettu aikaisemmin, kun silloisella työpaikalla oli siihen pöytä) mutta tämäkin lopahti siihen, kun kehitys/harjoitusaika -suhde putosi liian pieneksi.

Webbiharrasteprojektini, jota viimeksi tein kunnolla joululomalla, on nyt ollut tauolla (ilmeisesti koska) kun nykytyöpaikalla kuluu koko päivä (lyhennetyn sijaan) ei kotona tule pahemmin koneeseen koskettua, edes näin viikonloppuisin. Eikä tähän blogiin. Kun useimmat pienemmät netistä-tarkastus-jutut tulee tehtyä "äly"puhelimen ruudulta, läppärille siirtymisen sijaan. Eikä sillä laitteella, tietenkään, voi kirjoittaa mitään google-hakua pidempää.

People make it
look so easy, connecting
with another human being.
It's like no one
told them it's the
hardest thing in the world.
©Dexter Morgan

Tahotonta

Tämä olisi uutiskritiikki-juttu, mutta koska se on enemmistönä kuollut niin "valitan" tänne.
Erinäisen ketjun kautta päädyin mbnetin "uutiseen" otsikolla "Näin youtuben erikoisjoukot vahtivat ei toivottua sisältöä". Odotus jutun lukemisesta oli saada vastaus kysymykseen MITEN, jota otsikon NÄIN hieman antoi ymmärtää. Mutta kaikkea muuta, ei siinä kerrottu yhtään että miten, vain kevyesti se, että millaisen porukan toimesta.
Myönnetään että uutisseurantakokomukseni on pieni, mutta koska en muistaakseni aiemmin ollut törmännnyt mbnetin sortuneen tuohon "Näin blaa blaa.." / "Katso kuvat" -uutisointiin, järkytys ensikokemuksesta oli suuri.

Masentuneena poistuin "uutisesta" mbnetin etusivulle, katsomaan josko siellä olisi jotain parempaa, kun en tietokone-uutisia ole seurannut aikoihin. Niin eikös etusivulla ole linkki samaan youtube juttuun, mutta nyt otsikolla: "200 tahoa vahtii youtuben sisältöä." Koska jutussa itsessään määrästä oli kerrottu että se on "noin 200 henkilön ja organisaation erikoisjoukko" ja "joukossa on noin 10 erilaista valtion laitosta", otsikkoon tehty lyhennys on mielestäni anteeksiantamaton. Taho voi joissain tilanteissa tarkoittaa yhtä henkilöä, mutta oletuksena se kyllä on mielestäni jokin elin/organisaatio/tms.
Plus, juttuun linkattu verge (ja wsj) myös kertovat tarkemman kuulloisesti että "the vast majority are individuals who spend a lot of time flagging videos" ja "Fewer than 10 participants are government agencies or non-governmental organizations".

Vaikka sillä ei mitään seurausta olisi ollutkaan, olin niin valmis kommentoimaan tätä kokemaani vääryyttä mbnetin uutiseen, mutta kun siat vaativat kommentointiin rekisteröinnin $#%

Jopa vähäinen uutis/netti-seurantani vähenee tällä kokemuksella vielä entisestään. Haluaisin kyllä, jossain määrin, tietää mitä ympärilläni tapahtuu, mutta kun siihen ei anneta mahdollisuutta.

Let's get, let's get, let's get, let's get
rocked
©1992 Def Leppard

Kunnolla

Olin päivällä, vuodenaikaan nähden pitkällä, pyöräreissulla kylmässä vastatuulessa. Kotiuduttuani ja lämmittyäni suihkussa, söin reilun, enkä yhtään hullumman, päivällisen. Siitä on nyt jo hyvin yli kolme tuntia, ja edelleen olo on "väsynyt mutta onnellinen". Vaikka tämä tavallaan onkin mukava ja raukea olo, en ole silti ihan varma pidänkö tästä.
Tuntuu että koko ruumis on väsynyt enkä vain minä. Jotenkin se raukeus, joka seuraa pelkkää kunnollista saunassa käyntiä on ystävällisempi. Vaikka sekin vie voimat ja lämmittää sisältä, siitä puuttuu tämä fyysinen väsymys.

∻
Odotan sinulta enemmän kuin muilta.

Onn Ellis uudet

Bittien maailmassa kiertää 14 onnellisuuden merkkiä, joten katsahdetaan, miten miehen käy.

1. Haluat jakaa onnellisuutesi muiden kanssa +
Haluan kyllä, mutta jaanko, en. Tämä noin niinkuin yleisesti ottaen, pieniä asioita jaan kyllä tilaisuuksien mukaan. Mutta siis, ns. oikeita onnellisuuksia haluaisin jakaa vain oikean ystävän kanssa. Ja ystävä ongelmasta on joskus aikaisemminkin mainittu.

2. Et murehdi pikkuseikkoja +
Kyllä ja ei. Tavallaan myös murehdin asioita, mutta loppujen lopuksi en kuitenkaan. Go(ing) with the flow.
Itseasiassa tuosta voi ottaa pois sanan pikku ja vastaus on silti sama. Kylä se siitä.

3. ...mutta arvostat pieniä asioita elämässäsi +
Tämän, ainakin kuvittelen olevan totta. Vaikka varmasti pidän joitain sellaisia pieniä asioita itsestäänselvyytenä, jotka eivät isommassa kuvassa olisi. Eli..
btw. porsaanreikä, mikä sanoo että arvostus vaatii arvokkaaksi arvostamista. Eikö se ole arvostusta että arvostan jotain mitättömän pennin verran.

4. Olet ylpeä muiden onnistumisista -
E-en. Olen ehkä iloinen onnistujan puolesta (miksi sanotaan noin, sillä eikö se, että teen jotain toisen puolesta tarkoita, että tämä ei tee sitä itse?), mutta ylpeyttä en kyllä koe kokevani.

5. Elät hetkessä +
Siinä määrin kun elän, teen sen nyt, odottamatta tulevaisuutta. Eli mitä en tee nyt, en varsinaisesti ajattele tekeväni myöhemminkään.

6. Ihmissuhteesi ovat terveitä +
Joo, ovat ne vähät jotka on. Luulenpa ettei niissä olemattomissakaan suhteissa mitään epätervettä ole.

7. Et anna stressille valtaa +
En enää. Kävin "pohjalla" jossa totesin että kaikki on hällä-väliä, joten mistään ei tarvitse ottaa paineita.

8. Et hae onnea materiasta +
En. Pihinä ihmisenä olen oppinut, että mikään materia ei ole loppujen lopuksi hintansa väärti. Poislukien ehkä jotkut sellaiset pienten ilojen materiat. Enemmistö arvokkaista tavaroista ja leluista on tavallaan kivoja, mutta niin luvattoman lyhyen aikaa, että muuttuvat kaapin täytteeksi jo selkeästi ennen arvonsa kuoletusta. Koska tiedän tämän jo ennen ostamista, en hanki.

9. Lasisi on aina puoliksi täynnä -
Tämä ei kyllä pidä paikkaansa - koskaan. Yli 99,99%:sti kaikki lasini on enimmäkseen tyhjiä, maatessaan nurinperin astiakaapissa.
Jos tässä nyt on kyse siitä psychobabblystä, niin silloin lasini on vain puolillaan.
En ole täysin sisäistäny sitä ajatusmaailmaa, jota työterapeutti mainosti, eli puhdasta (itselle) valehtelua. Eli, kun jokin onnistuu, ajattele aina, oikeasta onnistumisen syystä välittämättä, että minä onnistuin, ja kun jokin epäonnistuu, ajattele aina että syy oli jonkun toisen.

10. Sinulla on sisko +
No on, mutta sellainen etten "tuskaksenikaan" onnistu keksimään miten tämä olisi tekijä minun onnellisuudessani. (Koskaan edes pienenä leikkinyt kanssani, tai no ehkä kerran minulla, ei mennä sinne:) aika unohtaa ja kultaa.
Enemmän on onnellisuuteeni vaikuttanut se, että minulla on (sen) veli.

11. Uusiin ihmisiin tutustuminen on sinulle helppoa -
Ei todellakaan. Asia on jo käsitelty.

12. Etenet kohti tavoitteitasi +
Päivä kerrallaan. (miksi minun pitää aina uudestaan miettiä ensin mitkä nyt olikaan minun tavoitteita ja mitä niille kuuluu) Hetkinen..
Aikani mietittyä, olen edelleen sekava, mutta eiköhän ensimmäinen vastaus ollut osuva.

13. Hymyilet valokuvissa +
Yritän kyllä, posaaraustilanteissa, mutta useimmiten niin lievästi, että se ei lopputuloksessa välttämättä näy. En kyllä muista nyt varmaksi, mutta oletan/toivon, että joskus olen osunut valokuvaan hetkellä jolloin olen nauranut ihan oikeasti, ja siitä on jäänyt kuvaan hymyilevä minä.
Hymyilen sisäisesti, nauran sun epätoivoisilles kuvausyrityksilles sillä kamerapuhelimellas hämärissä sisätiloissa.

14. Nukut sikeästi +
Silloin tällöin ja pätkittäin kyllä. Monesti nukahtaminen käy työstä ja silloin tällöin herätään ennen kukonlaulua, mutta siinä välissä on kyllä ihan toimivat unet, useimmiten.

Kohdat yhtäläisiksi arvostaen, tulos: 78% onnellinen. Kuullostaa about .. tuo oli ensin 71%, joka kuullosti enemmän oikealta, mutta nousi kohdan 12 tarkistusajattelun jälkeen, mutta eiköhän tuokin ole ostettavissa. Toisaalta tulee ajatus, että jos nykytilani on 80pinnan nurkilla niin entäs sitten muut ihmiset, eikös enemmistön pitäisi olla tuolla alle 80 sarjassa, ja jos enemmistö on onnettomampi kuin minä ja helposti jopa paljon niin - peloittaa.

∻
Jos opettelen pelaamaan sääntöjen mukaan, unohdanko samalla itseni?

Ys tä? vähän

Ystävänpäivän kunniaksi viittaus päivän uutisiin: "Anders Behring Breivik uhkaa syömälakolla, jos ei saa parempia videopelejä." Eiköhän tuohon osaa kuka tahansa (esi)teinin vanhempi sanoa että, siitä vaan, mutta sitten ei syödä karkkia tai muuta naposteltavaakaan.
Jotenkin ponneton mielenilmaus moinen. No, mielenilmaus kyllä joo, mutta että ase omien toiveiden saamiseksi? Sama kuin istuma/seisoma -lakko; sen kun seisoo pois vaan, ihan mielensä kyllyydestä, olihan se juuri myös tuoliton tammikuu.

--
Miten pääsisi eroon piheydestä? Sillä jossain on pieni härö, kun siitä että käy yhdellä, riippumatta oliko kivaa, vai eikö ollut kivaalkuilta, päällimmäiseksi jäävä muistikuva on se, että ***uttaa se, että tuli käytettyä ~15e "ylimääräistä". Sen sijaan, että jos olisi mennyt kotiin kaivamaan napaansa, eikä olisi tarvinnut moista järkyttävää rahasummaa tuhlata.

'Cause I'm losing
my sight, losing my mind
Wish somebody would tell me
I'm fine
©1999 Papa Roach

Alenmuuden toisinto

Katselin tässä erään paikallisen huonekaluliikkeen mainoslehteä, jossa tarjottiin: "20% alennus kaikista hinnoista, myös alennetuista".
Josta tuli mieleeni esimerkki, satasen tuoli, alennuksen jälkeen 80€. Mutta tämä 80e on uusi hinta, joten siitä saa 20% alennuksen, eli alennuksen jälkeen hinta on 64e, josta saa alennuksen 20%, jonka jälkeen hinta on 51e, josta alennuksen jälkeen hinta on 40e, jonka alennettu hinta on 32e, jonka alennettu hinta on 26e, jonka 20e, jonka 16e, jonka 13e, jonka 10e, joka tuntuu jo ihan maksettavalta hinnalta, vaikka siitä vielä voisi alennuksen saadakin.
Sääli että ehdin jo edellisviikolla käydä kaupoilla ja hankin tarvitsemani toimistokalusteet.

[sunnuntaiaamun
musiikkitarjonta on instruMentaalista]

Jos voisit?

Toisaalta luin erään esittämän kysymyksen:
  "Jos voisit mennä mihin tahansa avaruudessa, minne menisit?"

Jos tuo esitettäisiin minulle, niin ennenkuin voisin vastata siihen mitään sitovaa, vaatisin mahdollisiin vaihtoehtoihini vastaukset muutamaan vastakysymykseen:
- Pääsisinkö sieltä takaisin?
- Voisinko palata halutessani, etukäteen sovittuna vai jonkun muun aikataulun mukaan?
- Kuinka kauan yhdensuuntainen matka kestäisi?
- Kuinka vaaratonta se olisi, matka ja perillä olo?
- Kuinka paljon se maksaisi?
- Mitä seurauksia käymisellä olisi?
-
- Tulisitko sinä mukaan?
-
- Tavallaan lyhyesti, olisiko kyseessä "plim"-taikuus tai Dr Who:n kyydissä tehty reissu, vai realistinen nyky-neuvostotekniikalla tehty rakettimatka?

Sillä jos homma on yhtään lähellä realisimia, vastaukseni olisi ehkä: kotikotiin maalle.

Riskinottokyky: nolla?

Can I have
some space?
Can I have some space?
©2002 Way Out West

ISÄ'ntä

Olen vuokraisäntä, ja nyt ensimmäistä kertaa seuraavan vuokralaisen valinta painostaa niin pahasti, että tekisi mieli jättää tekemättä.
Teknisesti ottaen se olisi mahdollista, mutta olisi käytännössä rahan heittämistä pohjattomaan naapurin kaivoon.

Hakijoina pieneen kämppään on paljon pieniä tyttöjä, mutta masennus syntyy siitä, että tiedän asunnolla olevan naapurin, jonka naapuriksi en tahtoisi edes itseäni. Toisaalta olenko valmis myöskään ottamaan kyseenalaisen näköisen sosiaalitapauksen tuhoamaan tosi siistiä kämppääni. Sekin olisi rahan heittämistä lampeen. Toisaalta, sen jälkeen asukkaan valinta ei enää olisi niin tarkkaa, tosin hakijoita olisi myös vähemmän.
Ja lisäksi, kun en edelleenkään pidä ihmisistä, tai niiden tapaamisesta, en ole innostunut tapaamaan kandidaatteja ja tutkimaan onko heistä mihinkään. Ehkä ensikerralla pitää ottaa hommiin välitysfirma, siinäkin heitetään rahaa lätäkköön, mutta ainakin vältyn itse tältä.

Tai sitten vain pitäisi olla kusipää.

a©d©

JokoSekäEttäTai

Yhtäällä oli linkki netellon persoonallisuustestiin, joka tietenkin heikkona hetkenä piti käydä katsastamassa. Vastaus oli tuttu ISTJ, mutta häiritsevintä kyseisessä kumpi-kampi-testissä oli kysymykset, joilla ei ollut selkeää, tai edes semi-selkeää, "oikeaa" vastausta, vaan molemmat vaihtoehdot pitivät vettä yhtäläisesti. Joten homma meni osin arpomiseksi.
Osin tämä ongelma saattaa kyllä johtua siitä, että olen keskilinjan mies, ilman radikaaleja ajatuksia kumpaankaan laitaan, ja sovitteleva asenne, joka näkee kummankin osapuolen perusteiden validiuden. Mutta..

"""
Valitse seuraavista vaihtoehtopareista aina se, joka mielestäsi on sinulle luontevin. Joka viivan välistä aina siis jompikumpi.

---

Elämä on tässä ja nyt
Hiljaa hyvä tulee
Elämä on tässä, sen on turha odottaa tapahtuvan vasta myöhemmin..
..mutta enemmistö asioista elämässä tulee hiljalleen. Ei ole kaikki-heti-tänne-mulle-nyt juttu se.

---

Yleensä minä olen se joka puhuu
Yleensä olen kuuntelija
OK

---

Arvostan ihmisten seuraa
Arvostan yksinäisyyttä

---

Kaipaan yksityisyyttä
Kaipaan kontakteja ja keskusteluja
Mikäli verbinä olisi ollut "arvostan" tms. olisin valinnut yksityisyyden, jota kysymys todennäköisesti minun tilanteessani odottikin vastaavan. Mutta, koska se oli "kaipaan" se tarkoittaa nyt asiaa, jota haluan enemmän kuin minulla on, eli kontakteja, mutta tälläkin on rajansa, eli 80/20 suhde voisi olla sopiva, nykyisen 95/5 sijaan.

---

Etsin uutta jännitystä
Etsin rauhaa
OK

---

Yleensä harkitsen ennen kuin puhun
Saatan puhua ennen kuin ajattelen
Nipotus: vaihtoehtojen tekstitys, "yleensä" harkitsen, ja "saatan" puhua, voivat hyvin olla molemmat yhtä tosia jos vain harkinta on vallitseva tapa.

---

Kutsuilla haluan olla huomion keskipisteenä
Kutsuilla seuraan mieluiten tilannetta sivusta
OK

---

Kartan vuorovaikutustilanteita
Etsin vuorovaikutustilanteita
OK

---

Pystyn keskittymään häiriöistä huolimatta
Häiriötekijät haittaavat keskittymistäni
OK

---

Minulla on vain muutama ystävä, mutta tunnen heidät hyvin
Minulla on monia ystäviä
OK

---

Yksin ollessa saa akut ladatuksi
Harmittaa, jos ei ole mitään tekemistä
Taas valinta kaatuu määriin, sillä ensimäiset 4vrk yksin, ovat lataamista, ja seuraaksi alkaa harmittaa.

---

Työskentelen mieluiten ryhmätyönä
Työryhmän on oltava pieni, sillä minä itse sen työn kuitenkin teen
??? Todella oudosti kuvattu kysymys. Miten ryhmän koko vaikuttaa siihen tilanteeseen, jossa kaikki muut lusmuaa?

---

Minut on vaikea todella tuntea
Toisten on helppo tulkita minua
OK

---

Keskityn ulkoisiin asioihin
Keskityn sisäisiin asioihin
ok

---

Käytän voimavarojani tuhlaillen
Käytän voimavarojani säästellen
OK

---

Uudet asiat kiinnostavat
Tuttu on turvallista
Tuskin kukaan pystyy kieltämään sitä että tuttu on turvallista, joten tämä ei ole valintakysymys vaan ensimmäisen kohdan kyllä/ei -kysymys

---

Keskityn mahdollisuuksiin
Keskityn kokemukseeni
Näillä kahdella ei välttämättä ole poissulkevaa korrelaatiota keskenään, mahdollisuuksien kun ei tarvitse mitenkään olla pois omalta kokemusalueelta.

---

Olen todella innoissani
Pysytäänpäs tosiasioissa
Näen kyllä mitä tässä on haettu, mutta miksi innostuminen tarkoittaisi tosiasioiden unohtamista?

---

Ajattelen asioita laajoina kokonaisuuksina
Keskityn tosiasioihin ja numerotietoihin
Tämä kyselyn "tosiasia" taitaa ollakin käännösvirhe, sillä taas, miksei kokonaisuudessa näkyisi numerot ja faktat?

---

Lähestyn uusia asioita luovasti
Lähestyn uusia asioita järjestelmällisesti
OK

---

Työskentelen inspiraation tullessa
Teen töitä tasaiseen tahtiin
Lasken itseni tasaiseksi puurtajaksi, sillä en kaipaa inspiraatiota/motivaatiota perusvääntöön, mutta tietenkin, inspiraation tullessa teho ja into kasvaa.

---

Minä luon
Minä teen
OK

---

Olen nero
Olen järkevä
Kyseisten suomenkielisten sanojen ero on mielestäni kovin pieni verrattuna mahdollisiin originaalikielisiin.

---

Olen idealisti
Olen realisti
OK

---

Idea on tärkeintä
Hyöty on tärkeintä
ok

---

Käytäntö on tärkeämpi kuin teoria
Teoria on tärkeämpi kuin käytäntö
OK

---

Opin uutta tarkkailemalla ja jäljittelemällä
Opin uutta ideoista
OK

---

Arvostan ihmisissä yllätyksellisyyttä
Arvostan ihmisissä ennalta-arvattavuutta
OK

---

Tiedän paljon asioiden soveltamisesta käytäntöön
Tiedän paljon asioita teorian tasolla
OK

---

Parhaat keksinnöt syntyvät hulluista ideoista
Parhaat keksinnöt syntyvät kovalla työllä
Ok, joskin juttu on mahdollista ajatella niin että, idea on aina ennen toteutusta eli sitä kovaa työtä. Mikään ei tule ilmaiseksi tässä maailmassa. (Joskin poikkekset vahvistaa säännön)

---

Voin usein unohtaa kiittää tai onnitella
Olen taitava kiittämään ja onnittelemaan
OK

---

Toisten mielestä olen lämmin ja joustava
Toisten mielestä voin olla joskus kylmä tai kova
OK

---

Tavoittelen totuutta
Tavoittelen harmoniaa
OK

---

Olen tunteellinen
Olen looginen
OK

---

Ihmisten tapaaminen seuran vuoksi on turhaa
Ihmisten tapaaminen seuran vuoksi on tärkeää
ok

---

Haluan että minut tunnetaan vilpittömänä
Haluan että minut tunnetaan järkevänä
Mahdollinen käännösongelma, mutta en näe vaihtoehtojen eroa.

---

Harmittaa, jos puolisoni kysyy vieläkö rakastan häntä
Arvostan sitä, että puolisoni on kiinnostunut tunteistani
Lähtien siitä oletuksesta, että parisuhde on tunteellinen (y|ka)ksikkö, kukaan tuskin voi olla allekirjoittamatta jälkimmäistä väitettä. Mutta ensimmäinen väite ei ole sen vastakappale, vaan moinen kysymyshän, mikäli moinen harmittaa, ei ole kiinnostus asioista vaan kumppanin rakastuksen haastaminen/epäily.

---

Se, mitä keskustelussa sanotaan ääneen, on olennaista
Ruumiinkieli, eleet ja ilmeet paljastavat usein enemmän kuin sanat
Ruumiinkieli paljastaa asioita, se on täysin totta, mutta keskustelussa, työpalaverissa tai ystävien kesken, se mitä sanotaan ääneen on _olennaista_.

---

Jätän mieluummin asian hoitamatta, kuin pahoitan jonkun mielen
Asiat on hoidettava, vaikka joku pahottaisikin mielensä
OK, Olkoonkin, että tässä on varmasti mahdoton skaala siitä, minkä tasoinen mielenpahoitus vs. minkä laatuinen tekemättä jättö.

---

Otan asiat usein henkilökohtaisesti
En ota asioita henkilökohtaisesti
OK

---

Hyvä järjestelmä saa asiat sujumaan
Hyvät ihmissuhteet saavat asiat sujumaan
Kaksi lyömätöntä faktaa vaakakupissa.

---

Olen lämminsydäminen
Olen kylmäsydäminen
OK

---

Ihmisille on annettava anteeksi
Ihmisiä on kohdeltava tasavertaisesti
Miksi anteeksi antaminen ei olisi tasavertaista?

---

Logiikka on tärkeämpää kuin tunne
Tunne on tärkeämpää kuin logiikka
OK

---

Ihmisen on puhuttava järkeä ollakseen johtaja
Ihmisen on oltava luotettava ollakseen johtaja
Ilman kumpaakaan ei voi olla hyvä johtaja.

---

Jos joku on eri mieltä kanssani, hän on luultavasti väärässä
Jos joku on eri mieltä kanssani, minä olen mahdollisesti väärässä
OK

---

Pidän tilaisuuksista, joissa on selkeä ohjelma
Pidän epävirallisista tilaisuuksista
Epätodennäköistä, mutta voi olla myös epävirallinen tilaisuus, joka on täysin aikataulutettu.

---

Auktoriteetti on jotakin ikävää
Arvostan auktoriteettejä
OK. Auktoriteetti ei ole ikävää, vaan sen väärinkäyttö.

---

Ratkaisuja on vaikeaa tehdä
Ratkaisujen tekeminen on helppoa
OK

---

Pidän ratkaisujen tekemisestä
Pidän tiedon keräämisestä
OK. Joskin kysymys vihjaa, että ratkaisut tehtäisin ilman tietoja.

---

Vapaus on kaikessa tärkeää
Järjestys on kaikessa tärkeää
OK

---

Säännöt ja ohjeet ovat välttämättömiä
En pidä säännöistä ja ohjeista
Se, että tunnustaa sääntöjen välttämättömyyden, ei vaadi että niistä pitäisi silti pitää.

---

Muutos on tervetullutta
Vastustan muutosta
OK

---

Yllätykset ovat useimmiten ikäviä
Yllättävät tilanteet tuovat mukavan lisän elämään
OK

---

Asioiden valmiiksi saaminen on parasta
Asioiden aloittaminen on parasta
Aloittamisesta on pakko tykätä enemmän, sillä valmiiksi saamista tapahtuu niin mitättömän harvoin.

---

Elämä on yksinkertaista
Elämä on monimutkaista
Riippuen millä tasolla elämää katsoo vastaus voi olla kumpi tahansa. Sama päiväohjelma toistuu läpi vuosien vain mitättömillä muutoksilla. Elämän lankakerästä roikkuu lukuisia langanpäitä, joista pitää kaikista nykiä oikeassa järjestyksessä ja määrin. Kaikki nämä yhdessä ..

---

Vain olennainen on tärkeää
Haluan kuulla kaikki eri mielipiteet
OK

---

Noudatan aikatauluja
Olen spontaani
Ensimmäisen kohdan verbi on hieman väärä, sillä spontaanius ei heti estä aikataulujen noudattamista, mutta se vähentää moisten tekemistä.

---

Teen suunnitelmia etukäteen tilanteiden varalle
Reagoin asioihin sitä mukaa kun ne tapahtuvat
Asioihin on pakko reagoida viimeistään silloin kun ne tapahtuvat, mutta näin tekeminen ei poista "tarvetta" tehdä etukäteissuunnitelmia niihin tilanteisiin, joiden epäilee tapahtuvan.

---

Ajattelen järjestelmällisesti
Ajattelen yleisellä tasolla
Järjestelmällisyys on tapa tehdä asia, yleinen taso on detaili taso, eli molemmat väitteet voivat hyvin olla yhtä todennäköisiä tai epätosia.

---

Käyn säännöllisesti läpi tehtävälistojani
Tehtävälistat jäävät lukematta, vaikka olisin niitä kirjoittanutkin
OK

---

Teen asioita mielijohteesta
Teen asioita harkitusti
OK

---

"""

Wou.

It's not work, that makes it work no
©1986 Van Halen

Postaus mortem

Kun en oikeasti kuollutkaan, niin edelliseen jatkoa.

Niin että jos kuolisin, niin sitten kuolisin. En usko, että minulle jäisi katumusta mistään mitä kaikkea ei ole tullut tehtyä. Vaikka varmasti on paljon mitä ei ole tullut tehtyä, ihan normaalista elämisestä lähtien, kaikkiin mystisiin bucket-list juttuihin asti.

Jos minulla olisi oma perhe, niin saattaisin ehkä jäädä kaipaamaan asioita, joita sen kanssa, tai sen eteen, ei ehtinyt tehdä, mutta näin kun moista ei ole, niin, en oikeasti osaa edes arvata olisiko niin. Toistaiseksi, nykytilanteesta jää ilo siitä tiedosta, etten ole tehnyt osaani maapallon ylikansoittamisen eteen.

Sikäli kun jälkeeni jäävä maapallo jää häiritsemättä, myös lähemmät sukulaiset jäävät häiritsemättä (henkisiä kärsimyksiä lukuunottamatta), sillä nykytilanteestani ei pitäisi edes jäämän velkoja huolehdittaviksi, enemmänkin ehkä perintöä.

Vaikka mahdollinen poistuminen tästä maailmasta, ei pahemmin kaduttaisi, ei se tarkoita ettenkö mieluummin jatkaisi elämistä, tässä maailmassa. Kuten aikaisemmin olen maininnut haluan täyttää 81 ennen kuolemaani. (Jos nyt joku on huomaavinaan ristiriidan aikaisemman postin ja ylläolevan välillä, niin ei, ei se ole siellä, ja jos on niin, sulje silmäsi, ja ajattele onnellisia ajatuksia.)

Jos sensijaan olisin 40 vuotta vanhempi, työni lopettanut, vanhuuden ja sairauden hidastama sekä ilman tekemistä..

<eooee>
©Hans Reichel

Joutsenluau

Isäpappa mainitsi ohimennen ruokapöydässä halusta elää. Josta omassa päässäni heräsi ajatusketju aiheesta.

Eli, mitä jos, kuolisin heti nyt ..

Viimeistä maapalloa viedään

Vuosiluku loppuu ja tilalle tulee toinen, samanmoinen.

Kävin lyhyellä kävelyllä tuolla kylätien puolella, ja järrkytyin pientareella makaavan tyhjennetyjen alkoholi- ja tupakkituotteiden myyntipakkausten määrästä. Myönnän etten ole itsekään pulmunen roskaamisen alalla, varmasti on muutama karkki- ja nenäliinapaperi minultakin jäänyt "luontoon" villin nuoruuteni aikana. Ja pari pantillista juoma-astiaa on, juhlayön siirtymistaipaleella, jätetty jalkakäytävän reunaan odottamaan aamun ensimmäistä kerääjää. Mutta mikä saa ihmisen heittämään lasipulloja, pahvipakkauksia ja muita random roskia, ulos liikkuvan auton ikkunasta? Kesken matkan ei autosta varmastikaan ole tila yllättäin loppunut, etteikö matkaan lähteneet tavarat pääsisi perille asti siinä missä ihmisetkin. Kävellen liikkeellä olevalle ihmiselle saattaa tulla ymmärrettävä hinku päästä eroon tarpeettomiksi muuttuneista pakkausmateriaaleista, heikkoja kun olemme. Mutta mitä järkeä on poistaa tavara liikkuvan auton ikkunasta, auton, joka aivan varmasti, jo seuraavan vuorokauden sisään, kulkee, mahdollisesti jopa ilman erillistä kiertämistä, julkisen roskiksen tai jonkin matkustajan kotipihalla nököttävän vihreän muovipönpelin ohitse.

Joissain paikoissa kuten Ruotsissa on laki, jonka varjolla roskaajia voidaan sakottaa hyvinkin tuntuvasti. Mielestäni ajatus olisi enemmän kuin hyvä, tuoda myös omaan maahamme. Pienenkin mutta tahallisen roskauksen sakko voisi hyvinkin olla luokkaa 50-100e, eli esim 2 päiväsakkoa.
Ongelma ei ole siinä, että se yksittäinen purkkapaperi putoaa maahan ja siten aiheuttaisi maailmamme tuhon, vaan se, että henkilö joka näin tekee, on itse se siemen, joka kasvaa exponentiaalisesti, ja joka jo oman historiansa (puhumattakaan jälkeläisistään) aikana jättää peräänsä paljon muutakin, paljon pahempaakin 'roskaa', sekä tuhlaa ulkopuolisten resursseja omien jälkiensä siivoamiseen.
Se, että Suomessa sakottaa voi ainoastaan poliisi, jonka väkimäärää jatkuvasti vähennetään, on tietenkin yksi ongelma moisen lain kanssa, mutta se on erillinen ongelma. Se että lain valvontaan ei ole resursseja, eikä sillä siten saada kiinni kaikkia lain rikkojia, ei mielestäni ole syy olla tekemättä moista lakia. Valvonnan määrästä huolimatta, aina tulee olemaan metsätaipaleita ja puistonkulmia, joissa halutessaan voi, todellisella nollariskillä, tehdä mitä vain. Mutta jos edes kaupunkien keskustoissa on potentiaalinen riski menettää päivän budjetti yhden älyttömän laiskuuden takia, on se varsin opettava kokemus. (Koska nykyinen kotiopetus ei tunnu riittävän.)
Enkä myöskään näe ongelmaa siinä että pienen rikoksen, joka roskaaminen varmasti enemmistön mielestä on, rangaistus on suhteellisesti ylisuuri verrattuna ns. oikeisiin rikoksiin, joiden rangaistus on helposti mitätön. Joka myös on erillinen ongelma.
Vaikkei lailla olisikaan välitöntä ja totaalista muutosta kaupunkikuvaan ja ihmisten asenteisiin, alkaisi se varmasti vähitellen, yksi ihminen ja kaveriporukka kerrallaan parantaa maailmaa.

Siistiä vuotta 2014 kaikille.

So, tell me where I'll be in 2014
©2011 Racoon

Juoksulla

Ohitin kotimatkalla kuntosalin ikkunan, jonka takana porukka juoksi huonetta ympäri, ja saman tien kuulin päässäni vanhan, kotona ja koulussa opitun ohjeen: Sisällä EI juosta.
Ehdittyäni ensin <Nelson>HääHää</Nelson>-maisesti naurahtaa, tajusin, että itsekin, hetkeä aiemmin, olin juossut sisällä melkein tunnin putkeen, ja ihan puhtaalla omalla tunnolla...
Miksei vanhemmat voi olla loogisia?

No one told you when to run,
you missed the starting gun
©1973 Pink Floyd

Valopulaki

Tänään tuli, tuolla ulkona, pimeässä, vastaan pyöräilijä, joka täytti kyllä lain kirjaimen, mutta ei mitään muuta. Sillä valo oli pyörässään kyllä, kuten vaatimus kuuluu, eikä häikäissyt muita liikkujia, kuten toinen kieltää. Ledi lamppunsa näes valaisi ainoastaan omat ledinsä, jonka totesin pyörän tultua alle kolmen metrin päähän. Lähietäisyyttä kauemmaksi, ei valosta irronnut fotoniakaan, valaisusta puhumattakaan. Eli ei ollut ihan noin mahtava valokeila kuin linkin yhdellä "nörtillä" aussilla.

Mutta tosiaan, puolen tunnin googlauksesta huolimatta, en onnistunut löytämään valotehorajoja polkupyörään. Eli melkein voisi väittää olevan samassa luokassa kuin kypärä"pakko". Minimivaatimusta ei tosin löytynyt autoillekaan, joten..

You show the lights that stop me
©2010 Ellie Goulding

Girls on film

Fridays are beautiful,
Life - is beautiful. n so r u

Heaven, in, I am.

- Eli mystiset eventit sen kun vain jatkuvat.

Clap along if you feel like happiness is the truth
Because I'm happy
©2013 Pharrell Williams

Aikapankki

Tänään töissä tein havainnon, joka kuullosti siltä, etten laske ajalleni hintaa.
Päivä oli jo täysi, kun jatkoin vielä tekemistä. Itseasiassa koko ura, nykyisessä firmassa, olisi jo täysi, ja tunteja sisässä riittävästi vaikka lomailemaan loppuaika. Eli "normipalkka" jäljellä olevasta kuukaudesta on tulossa, vaikken tekisi lainkaan enää töitä. Mutta siinä koneen ääressä perustelin itselleni, että vielä puoli tuntia, jotta saan enemmän "ylimääräistä" rahaa, (kun saldot maksetaan pois). Yhtään ei tullut mieleeni, että kyseinen puoli tuntia olisi pois jostain. Aika ei siis maksa mitään, mutta antamalla sitä työnantajalle, saan ilmaista rahaa =)

Normaalisti kyllä lasken ajalleni arvoa. Sitä mistä edellinen hyväntekeväisyys kautta ahneus tänään sattui kumpuamaan on mysteeri - toistaiseksi.

Money, it's a gas
Grab that cash with
both hands and make a stash
©1973 Pink Floyd

Kahvia ja ProBLEmantiikkaa

Rauhallisina viikonlopun päivinä, sitä tulee ajatelluksi elämän pieniä mysteerejä. Esimerkiksi.
Jos meillä on tasan litra, 20 asteista raanavettä, kun siitä keitetään yleisellä (halvalla) Braun:in kahvinkeittimellä keskimääräisen vahvaa kahvia, paljonko saamme kahvia?

Ongelma jakaantuu useampiin osioihin, joista mielenkiintoisin omasta mielestäni on: paljonko nesteen tilavuus kasvaa uutos-prosessissa.
Edellisen mittaamista vaikeuttaa se, että määrä todennäköisesti kalpenee muiden osien muutoksen rinnalla, vai kalpeneeko?
Suurinpana muutoksen aiheuttaja on varmasti se, että keiton aikana osa vedestä karkaa höyrynä ilmaan ja poistuu paikalta.
Toinen tekijä on se, että juomalämpöinen vesi on noin 1,7% laajentunut suhteessa lähtötilan 20 asteiseen versioonsa.
Niin, ja osa vedestä jää kosteutena porojen sekaan ja heitetään biojäteastiaan.

Selkeästikään ongelmaa ei voi ratkaista keittiöolosuhteissa, vaan keitin pitää viedä "laboratorioon" ja sulkea keiton ajaksi tilaan, jossa höyrystyvä vesi saadaan talteen ja voidaan jälkeenpäin mitata.
Porot pitää punnita ennen ja jälkeen kahvinkeiton, sekä sen jälkeen kuivata ja punnita uudestaan, sitä kautta syntyneen hävikin löytämiseksi. Tämä mittaus antanee myös tiedon siitä paljonko puruista p·uuttuu.
jne.

Todellisuudessa elävät voivat väittää, että laskun tuloksella ei ole mitään merkitystä, sillä suurin osa hävikistä, joka ei edes kiinnosta ketään, kaadetaan pöydälle ohi kuppien sekä huuhdellaan "tyhjästä" pannusta juomisen jälkeen viemäriin. Mutta ei se mitään, tyhmiä ihmisiä pitää vain sietää.

Black coffee and cheeseburgers
©???

Pessimissi

Itsetutkiskelun yksi kohta on perusasenne.

Niin pitkään, kun jaksan muistaa, olen ollut optimistinen pessimisti.
Tiedän että kaikki asiat menee väkisinkin perseelleen, mutta siitä huolimatta luotan että kyllä kaikki järjestyy.

Eli mitä tahansa yrittääkään tai tekee, se ei koskaan onnistu siten kun oli suunnitellut, vaan kusee erinäisin osin tai epäonnistuu ihan kokonaan.
Turha odottaa onnistuvansa.
Taino, ei onnistumisen odottaminen turhaa ole. Mutta sitä ei kannata tehdä niin, että oikeasti kuvittelee onnistuvansa niin sokeasti että sitten epäonnistumisen (yllättäin) saapuessa siitä masentuu.
Mutta siitä huolimatta, että mikään ei onnistu, merkitykselliset asiat kyllä järjestyvät, siten ettei tarvitse olla huolissaan.
Mikäli eivät sitkeän yrittämisen seurauksena suoraan, niin sitten tavallaan huonomman kautta kuitenkin, kuten:

- Vaikka työtehtävä tänään kusi, sitä voi yrittää huomenna uudestaan.
- Vaikka työtehtävä ei onnistunut tänäänkään, projekti jatkuu edelleen.
- Vaikka projekti on myöhässä, se saa kyllä jatkoaikaa.
- Vaikka projekti lopetettiin, työpaikka on vielä huomennakin.
- Vaikka työ downsize:ttiin, jostain löytyy kyllä uusi.
- Vaikka uutta työtä ei heti löydykään, pienellä järjestelyllä pärjää kyllä rahallisesti.
- Vaikka rahat loppuu, suku/ystävät/kela kyllä auttaa eteenpäin.
- Vaikka asunto lähtee alta, aina sitä johonkin pääsee 'asumaan'.
- Vaikka auttaja ajaa ulos, ainakin on kesä.
- Vaikka asuukin ulkona, ainakin on terve.
- Vaikka sairastuisi, pääsee ainakin sairaalaan sisätiloihin.
- Sairaalassa on henkilöstöpula, sinne pääsee harjoittelijaksi, töihin, saa työsuhdeasunnon, lääkäripuolison, perheen ja hyvän elämän.

If only I could
forget this moment
If only it could
fade away
©2006 Hammer & Funabashi

Kärsitään hyvyydestä

"Hyvyys on sitä, että kärsii muiden takia."

Noinhan se on. Kärsiminen saattaa olla vähäistä ja usein unohdetaan syntyneen hyvän varjoon, mutta siitä huolimatta, kärsimys on siellä jossain.
Jollei hyvän tekeminen ole kärsimystä, kärsiminen ilman vastalauseita on hyvyyttä.

Jos ajatus ei vielä aukea, niin otetaan pari esimerkkiä.

• Teet hyvin, olet hyvä, kantaessasi kirjahyllyä kaverin muuttotalkoissa. Mutta samalla kärsit ajallisesti ja kipeytyvien nivelien verran.
• Teet hyvin, olet hyvä, jopa kolmelle ihmiselle, luovuttaessasi verta. Mutta samalla kärsit neulanpiston ja hetkellisen heikkouden tunteen.
• Teet hyvin, olet hyvä, kun olet sympaattinen ja kannustava kun vastaanotat väsyneen ystävän valitusta elämästä. Mutta samalla kärsit tarinoista, jotka masentavat ehkä jopa itseäsi tai tuntuvat merkityksettömiltä omiin ongelmiisi verrattuna.
• Teet hyvin, olet hyvä, maksaessasi kiltisti verot. Mutta samalla kärsit siitä, että verot on ylikorkeat, koska joku muu tekee työtä pimeästi, veroparatiisiin tai ei ollenkaan.

Elämä on kärsimystä, mutta se on pientä. (..sillä elämä on lyhyt :)
Loppujen lopuksi, kärsiminen kannattaa, joten ollaan hyviä - siellä ulkona.

Help
me if you can, I'm feeling
down.
And I do appreciate you being
round.
©1965 Beatles

Asiaan liittymätön PS. Jej!
  Tämä postaus, syyvyydestään huolimatta, oli puolipahuuden merkkipaalu saatuaan järjestysnumeron #333.

Muuttos

E-rit-täin hyvä ystävä muutti jokunen vuosi sitten, kilometrin päästä 25 kilometrin päähän. Se sattui, koska vierailujen päärä putosi pariin kertaan vuodessa, ollen aikaisemmin, parhaimmillaan, parikin kertaa kuussa. Pari kertaa vuodessa tarkoittaa tässä nyt ihan oikeasti pari eli kaksi tai useimmin jopa vain yhden kerran vuoden aikana. Joka on ihan säälittävän vähän.
Myönnetään, että itsestänihän tuo nyt vain on kiinni, kukaan ei ole estänyt kyläilemästä useammin. (Paitsi ehkä jossain välissä?) Mutta sen sijaan että syyttäisin itseäni, syytän sitä että, kyseisen 25km kulkeminen vaatii auton (jota en omista) tai harrastuneisuutta (75 minuuttia) julkisen liikenteen kanssa. Tai arvokkaan vuokra-auton.
Nyt samainen kaveri ilmoitti muuttavansa uudestaan, ja nyt 150 kilometrin päähän. Pelottaa ajatellakin, millaiseksi vierailutaajuus nyt putoaa. Tämän jälkeen kun julkinen liikenne tai taksi ei enää ole edes optio.
Ja mikäli tämä ei olisi tarpeeksi, niin itsellänikin on mielessä muuttaminen. Ja mikäli se onnistuu tapahtumaan jossain vaiheessa, etäisyytemme kasvaa vielä yhdellä sadalla kilometrillä lisää. Toistaiseksi tämä tosin on vain pelkkä ajatus.

Jälkiviisastelija katuu tässä välissä sitä että, olisi sittenkin pitänyt kulkea tuo 25km selkeästi useammin, sillä se olisi vielä onnistunut huomattavasti helpommin extemporee ja yhden illan istujaisen tai päiväkahvin takia kuin kuusinkertaistuttuaan kahteen tuntiin.

Tähän kaikkeen voidaan hyvin sanoa sopiva; kaikki muutos on pahasta.

Ja illan opetus; vierailkaa vielä kun voitte.

Who is right? Who is wrong?
I don't know. I've got pain
in my heart
©1985 Modern Talking

Love grammar

Verkossa leviää kirjoitus ja ajatus siitä että rakkaus on verbi. Lyhyesti sanoen; "Rakkaus ei ole tunne, vaan toisen auttamista." Lue juttu niin tiedät tarkemmin.

Olen eri mieltä. Ja olin jopa lukevani jutusta, että kirjoittaja itsekin tarkoittaa enemmän sitä, että rakkaus on jotain (lovey-dovey) mitä syntyy auttamisen seurauksena, tjsp, mutta vain ilmaisee asian sekavasti toisin.

Oma mielipiteeni on, että rakkaus on edelleen tunne, jollei nyt ihan se Disney-versio, niin lähellä kuitenkin. Perhoset vatsassa ja muut söpöt ja pehmoiset jutut ovat sitä.
Verbi eli tekeminen liittyy siihen kyllä. Auttaminen, jakaminen, puolesta ja yhdessä tekeminen ovat tehokkain rakkauden seuraus.

Sille eräälle avataan ovi, kannetaan tämän koulukirjat kuin ostoksetkin, ollaan yhdessä ja jaetaan askareet ja vastuu, siitä - syystä - että - tätä - rakastetaan. Näiden asioiden tekeminen ei ole se rakkaus. Vai koetko sinä rakastavasi jokaista jota autat? Ja puhun nyt the rakkaudesta, enkä veljellisestä mitään tarkoittamattomasta versiosta.

Ei tietenkään pidä unohtaa, että kaikki se tekeminen ruokkii järjestelmää ja auttaa ylläpitämään rakkautta for years to come.
Edeltävästä johtuen, asian voi kenties halutessaan yksinkertaistaa paremmin ihmisiin vetoavaan ja myyvään muotoon väittäen rakkautta verbiksi.
Mutta ei se ole "oikein".

And time can do so much
Are you still mine?
©1955 North & Zaret

Hui!s

Nainen minussa,
  huomaa kun työkaveri on käynyt parturissa.
Mies minussa,
  ei mainitse asiasta mitään.
-
Pihi minussa,
  huolehtii taloudestani.
Saan töistä lounareita, saanut jo yli kymmenen vuotta, joten niistä on tullut "kiinteä" osa kulutustottumuksiani. Niiden takia en koskaan koe maksavani syömisestäni paljoa. Paitsi äsken, kun kävin Kotipizzassa syömässä kuponkipizzan ja kaveriksi juoman (jotta hinta nousisi lähelle/yli lounarin 8e), mutta yllätyksekseni lompakossa ei ollutkaan yhtään lounaria!! Joten jouduin, hammasta purren, maksamaan koko hirvittävän 9,60 oikealla rahalla. Ja sekö sattui pahalta. :[ En kyllä pysty tuohon toiste. Vaan pidän, entistä paremman huolen siitä, että mukanani on aina reilusti "ilmaisia" lounasseteleitä.

Feelings inside are getting strong
Cannot deny it
©2003 Lasgo

ps. Taisi olla perjantai the thirteen -kirous tämä, ehdinkin jo moista odottaa.

Anelma

Viime viikolla tuli tyttöjen blogeissa vastaan unelmamiehen vaatimuslistauksia. Tämän innoittamana yritin, ja tein, vastaavaa naisellisuuksista. Mutta sen sisältö meni invite-only puolen treffinhakuilmoitukseksi. Tässä siitä kaikesta summary.

En onnistunut erottelemaan unelmaa hyväksyttävästä. Vaikka siis unelma-versio on se, joka ei kompromissoi yhdenkään kohdan kanssa, toisin kuin todellisuus. Mutta se mitkä kohdat on pakollisia ja mitkä nice-2-have on vielä auki. Kaikki ihmisen ominaisuudet, kun ovat eri kokoisia plussia tai miinuksia summaa laskettaessa. Yksittäinen isokin miinus on korvattavissa riittävällä määrällä pieniä positiivisuuksia, kuten jokainen matematiikkaa osaava pystyy toteamaan.

Toisaalta, pienet epätäydellisyydet voi laskea plussaksi. Ja siitähän se täydellisyyden kaavan tekijä riemastuu.

Sanon kuitenkin: "

Kuvassa nään pienen tytön
siniset silmät ja mekon
likaisen suun ja hymyn
©1999 Jonna Tervomaa

, nam. <3"

Stressi-immuuni-kato

Elimistö ilmeisesti huomasi, että perjantaina oli työperäinen deadline ja stressihormonit voitiin päästää lomalle. Sillä heti samasta illasta, immuunijärjestelmä hävisi taistelun nuhakuumeelle.
Ei työ-projekti vielä perjantaina valmiiksi tullut, eli viikonlopuksi jäi vielä tehtäväksi muutama tunti (10-12) hommia, mutta nyt tehtävälista on mahdollisen kokoinen.

Toivo elää että ensiviikon aikana onnistuu palata normaaliin ja poistaa projekti vapaa-ajan ajatuksista. Siis ihan tahdottomista sellaisista.

Kyllä minä hanskat osaan pudottaa pillin soidessa normaalisti, vaikka töissä olisikin pieni kiire. Tiedän, ettei minun tarvitse tehdä enemmän kuin työ-päivässä ehtii. Mutta näin kun hommalle on annettu oikeasti vittumainen vähintään 10h joka päivässä -kiire, siitä tulee tahdoton osa koko päivää. Sen verran on perusominaisuuksissa periksiantamattomuutta ja luvatun pitämisen tahtoa.

Time to
lose my mind 'Cause
I work damn hard
©2011 Tiësto

Säähkö

Olen erittäin otollinen mainonnan kohde. Jos vain mainostajat tietäisivät miten.
Tänäänkin postissa tuli Wattenfallin sähkötarjous: "Jatketaan sopimusta, edullinen hinta, vain sinulle". Jonka seurauksena menin ja tein sopimuksen; toisen tuottajan kanssa.
Eikä ollut ensimmäinen kerta, että nähtyäni mainoksen ostan jutun (tai vastaavan) jostain täysin toisaalta.

When I turn
my power on
I will go
electric
©1995 Leila K

Ps. Pienen nuoruutensa Electriciä kuunnelleena, todella outo kuunnella täysin saman melodian alkuperäistä Give Me Tonight -biisiä, kun jatkuvasti yrittää laulaa "vääriä" sanoja, samalla kun esittäjän tunnetunpi Let the music play yrittää puskea läpi.

AAARG

Tuossa päivemmällä, nyt jo 10 tuntia sitten tein niin pahan mokan, että pännii edelleen.
Pyöräillessäni hitaasti rivitaloalueen pihamaan läpi, katsellen samalla maisemia, ohitin puolialastoman nätin nuoren naisen pysähtymättä. Vasta käännyttyäni kulman taakse ja jatkettuani matkaa jonkin pätkää, synapsini värähti ja muisti/tajusi, että kyseinen henkilö oli todennäköisimmin aikaisemmin (käsipäivää) tavattu ja sellainen, jonka kanssa on "yhteisiä intressejä" (siis tavallaan kollega tietyssä yhteydessä), joten juttelemaan pysähtyminen olisi ollut hyvinkin perusteltu, eikä ainoastaan toisen hyvin ruskettuneesta alastomuudesta johtuva.
Eikä minulla ole edes mitään sähköistä yhteystietoa hlöön, vaikka moisen kuvitelman voimalla poljin jatkokilometrit takaisin kotiin.
Koska mä opin !%#$:@

--
Edit:06.10.13: Kiersin alueella uudestaan katsoen nimet postilaatikoissa ja varmistui, neito ei ollutkaan epäilemäni henkilö vaan joku uppi outo.
Kävipä hyvä mäihä, melkein esittelin itseni tuntemattomalle nätille ihmeiselle :o
"melkein sain"

We are the robots
©1978 Kraftwerk

Pihi puhumaan

Olin kirjoittaa jutun siitä, kuinka tajusin taas yllättäin olevani pihi. Oikeastaan kirjoitinkin jo suurimmilta osin, kunnes luin Talouselämä:stä jutun siitä, kuinka suomalainen on Roope Ankka köyhänä, eli ylpeä siitä, kuinka halvalla onnistuu hankkimaan asioita, eikä niinkään siitä, mitä hienoa on onnistunut hankkimaan. Ja koska se osui kuin nenä päähän, päätin olla toistamatta.

Kerron silti asiaan liittyen seuraavaa. Tänä kesänä hankin ensimmäisen "urheilupaidan" ikinä, kun ostin pyöräilypaidan Biltemasta. Ahkeran käytön ja useiden hikoilukertojen, mutta silti kertaakaan pesemättä, jälkeen on tullut mieleen; miksei kaikki vaatteet olisi samanoloisia, säästyisi kun ei tarvitsisi pestä hyvä-jos-kerran-jouluna.

All aboard, the night train
©1995 Kadoc

Re:enty

Tuossa tullessani kaupungilta, töistä, bussilla, kävin päissäni keskustelun itseni kanssa:
- ***tu täällä on kuuma.
- Wau, onneksi olen sentään yllättävän iloinen.
- Eikun, ei voi olla, en voi olla iloinen (happy), olen vain, iloluontoinen? (joyful) [toim.huom:johtuu puhtaasti, vähitellen, päähän asti ehtivästä perjantai-paukusta]
- Tässä ilon tunnelmassa, sitä vaan huomaa kuin masentunut sitä oikeasti onkaan.

PRKL | Ei se nyt edes loppunut noin vaan .... rrr

Ylläoleva oli vielä tapahtuessaan älykkään ja hauskan kuulloinen sekvenssi/episodi, mutta nyt kun se on saanut aikansa muhia päässä ja päätynyt oikeasti kirjalliseksi asti, se on hukannut kaiken finesse:n. Anteeksi.

Mutta silti, bottom line, kyllä näin, pieni sievässä, näkee asioiden oikean laidan, sen jonka (tietoisesti?) piilottaa itseltään normaalin arjen keskellä. Koska, jos tällainen tietoisuus olisi jatkuvasti, pää ei sitä kestäisi pitkääkään aikaa. Eli, alitajunta, suojellakseen päivittäisen arjen vaatimien toimintojen suorituksen, piilottaa tajunnalta kaiken elämän vitutuksen, mahdollistaakseen junamaisen liikkumisen eteenpäin.

Sillä myös koska.
Tässä kesällä, tein itsekseni päätöksen, että lopetan kaiken 'paskan' puhumisen töissä. En enää edes yritä.
Eli sen kaiken, muka-hauskan, seurustelun ihmisten kanssa kahvitunnilla ja muissakin tilanteissa. Otan jatkossa osaa vain, jos minulta suoraan kysytään jotain tai tapahtuma muuten vaatii osallistumista. Mutta kaikki itselähtöiset kommentit ja tarinan kehitykset vedetään täten nollaan. Ihan puhtaasti siksi, että juttuni (ja ajatuksen juoksuni) menee hukkaan kuulijakunnalle (joo, kyllä, koen olevani parempi kuin kaikki te muut), eikä siitä ole kuitenkaan mitään hyötyä minulle itselleni. Nautin kuitenkin ajatuksistani, omassa päässäni, enemmän kuin te muut pystytte tajuamaan ja tukemaan niitä.

Ei sillä, että edelleen kyllä kaipaan tilaisuuksia jakaa nokkelia ajatuksia muiden kanssa ja osallistua henkevään keskusteluun, mutta työmaalla kohdeyleisö ei ole, yrityksistä huolimatta, tähän tarkoitukseen vakuuttava.

-

Tervetuloa takaisin, keskikesästä. Onkin jo ottanut aikansa.

There's a secret message
in your magic eyes
©1997 Dj Vertigo

Meet in time

Oli palaveri alkamassa kun olin vielä matkalla. Tiesin ehtiväni paikalle hetken myöhässä, mutta olin silti hyvillä mielin. Olin varma, mukana tuomani selitykseni, että ei nämä koskaan ala ajoissa (erinäisistä "teknisistä" syistä johtuen), pitävyydestä, sillä olihan se totta. Päästyäni perille, totesin että olin ensimmäinen paikalla.
Ja kirosin hukattua selitystä. Eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta.
Sama tapahtui reilu kuukausi sitten, kun samanoloinen palaveri, piti olla samassa paikassa. Silloinkin "juostuani" perille, ollen vain viitisen minuuttia myöhässä, saavuin myös tyhjään saliin. Ja aikani odoteltuani, siirryin toimistolle huomaamaan sähköpostilaatikossa tapahtuman cancelointi-viestin, joka oli lähetetty kyseisen viisi minuuttia tapahtuman aiotun alkamisajan jälkeen.

Tällä kertaa toimistolle ehdittyäni, infoa asian tilanteesta ei ollut vielä tarjolla. Loppujen lopuksi, tilaisuus alkoikin, puoli tuntia myöhässä ja ilman toista luvatuista esiintyjistä. Valitettavasti.ei siis järjestäjien toimesta, vaan omasta puolestani, sillä <censord'>

--
ps. Tämä ei oikein ollut jussin alustan juttu, mutta kun oli vielä draftina mennä viikolta, niin ..
Ja vältyinpä menemästä aikomiini tunteellisempiin asioihin..   Hyvää Kesää.

Happiness seems to be loneliness
And loneliness chilled my world
©1999 Andrea Martin

Viimeinen matka(lle lähtö)

Näin lopun Bridget Jones leffasta, jonka loppukohtauksesta heräsi kysymys;
Miksi avioliitto solmitaan paikassa, jossa haudataan ihmisiä?
Paitsi jos sitten, naiminen on sama asia? Surullinen hetki, vetää sukulaiset ja ystävät hiljaiseksi, elämä loppuu.

Go for what you know don't
let it slide, take a
change let's ride.
©1994 2 Brothers on the 4th Floor

Well, that looks fairable

Katsellessani aurinkoista maisemaa, tein uuden sanan, lisättäväksi englannin alati muuttuvaan kielioppiin; FAIRABLE.

Merkitykseltään lähellä kantasanaansa fair. Mutta silti hieman off, samoin kuin jo olemassa oleva fairish, mutta ehkä pykälän parempi.
Lisäksi, antaa lupauksen mahdollisuudesta paranemiseen; kehityskelpoinen siis able. Ja tästä johtuen, voidaan myös käsittää jopa parempana kuin itse fair.

Rimmaa mm. sanojen bearable ja favorable kanssa, mutta ei ole lähellä kumpaakaan. Paitsi ehkä ensin mainittuun verrattuna on selkeästi jälkimmäinen.

Saa käyttää.

No place to
be ending but
somewhere to
start
©1984 Sade

Ei täällä muitakaan ole

Eksyessäni 'tylsyyksissäni' Haaveilu-testiin, se sai ajatukset liikkeelle, alueella jossa ei ole (hetkeen) käyty.

Testin 1. kysymyksen kohdalla, ajattelin, että 'en pahemmin haaveile'. Ehkäpä ainoa haaveeni on sellainen yksi iso ja lottovoitto-tyyppinen haave.
Mutta kun 2. kysymys uteli; haaveen ja tavoitteen eroa, se sekoitti ajatukseni. Sillä se ykkös kohdassa mainittu haaveeni, onkin ehkä tavallaan tavoite. Koska toive siitä, että haave on edes osin on realistinen eli todennäköinen, on suuri. Eli jos niin, niin mikähän haave minulla sitten on?
3. kysymys ei yhtään helpottanut, sillä se toi termistöön vielä uuden sanan; unelma.

Oletan, että testi itse, käytti kaikkia noista sujuvasti sekaisin, ajatellen niiden olevan teknisesti sama asia. beg to differ.

Chicas to the front
Huh huh, hi ci ja hold tight
©1997 Spice Girls

..ei koko kesänä..

'Keli on kuin morsian' mutta se ei lämmitä minua.
Kun tuolla ulkona nyt käy kävelyllä, joka ikinen bongattu polkupyörä nostaa v-käyrää. Missaan kyllä kaikista parhaimman ajokauden, olemalla nyt 'telakalla'. Ja sitten kun ajolupa taas irtoaa, niin kunto on tod.näk. päässyt laskemaan, että ottaa aikansa palata vauhtiin. Ja sitten alkaa kesäloma, vähemmän otollisella alueella ja vanhemman kaluston kanssa. Jollei sitten..? hmm?

Selityksiäkö?

Myös, kun tuolla ulkona käy, niin joka ikinen bongattu ... nostaa v-käyrää. Missaan kyllä kaikista parhaimman kauden, olemalla 'minä'. :] ...

You get more
when you leave behind some of the things you
don't really need
©2010 Lena Meyer-Landrut

Ei näin

Tein keskiviikkona pahan virheen, tai itseasiassa kaksi virhettä. Mutta se eka, on niillä rajoilla, että olisinko omatahtoisesti voinut estää sitä tapahtumasta, eli se kaatuu hieman rehellisen vahingon piikkiin. Toisin kuin se toinen, jonka tapahtumista ehdin havaita ja miettiä kaikessa rauhassa, mutta silti tein sen.
Eli se eka, josta kaikki alkoi;
Tehdessäni jotain, josta pidän, tein pienen arviointivirheen, jonka seurauksena, en voi enää tehdä sitä, jokuseen hetkeen. :(
Se toinen, tietyllä tavalla pahempi virhe, oli se että, sanoin "ei kiitos", kun tohtori tarjosi sairaslomaa torstaille ja perjantaille. ???? Ja se kun olisi ollut ainoa mahdollinen positiivinen asia tässä kaikessa. 'Nyt eniten vituttaa kaikki.'
Ei pieni mies ehtinyt tajuta, että tuo on yksi niistä harvoista kysymyksistä, joihin kuuluu sanoa kyllä. Toisin kuin muut työaikana kuullut kysymykset ja keskustelun aloitukset. Toivottavasti opin tästä jotain, että muistan edes sillä ensi kerralla, jota ei toivottavasti tapahdu. Kalliit on oppirahat.
Muistakaa tekin.

If you say I'm always yours
©1997 Aqua

PS.Edit. Joku positiivikko voisi sanoa, että "onneksi ei sattunut pahemmin"
(ja sanoikin). Vaikka siihen voinkin yhtyä, niin tavallaan, kyllä se mikä nyt tapahtui, on siellä pahinpien mahdollisten vaihtoehtojen päässä, kun ottaa asian haarat huomioon. Tavallaan toivottavasti.

Lahjavinkki

JOS äsken oli kolme kuvaa, niin pistetään nyt hattutemppu kasaan, ja laitetaan päivän kolmas entry.

Radio Groovessa kun tuli niin yllättävän kyseenalainen äitienpäivämainos, että pitää jakaa teille, jotka kuuntelette jotain muka parempaa.

"Kuolema Ehtoolehdossa - tätä äitisi haluaa, ja mummusi."

Hab Ich heute Nacht geschworen
Ich werd ihr eine Krankheit schenken
und sie danach im Fluss versenken
©2001 Rammstein

Jossain kerran reissulla

Pitkästä aikaa haasteeseen, ja tästä hyvästä kolme JOSsittelua kerralla.
Ovat samaa teemaa, mutta silti erilliset JOSsit.

JOS


JOS


JOS

Jos sä tahdot niin,
olen virhe joita tapahtuu.
©1988 Hector

Goun foun houm

Mennä viikolla tuli silmiin "uutisotsikko" "Nyt selvisi koska iPhone kannattaa ostaa", johon oma vastaukseni, yleisesti puhelimeen viitaten ottamatta kantaa valmistajaan, on että silloin kuin sellaisen tarvitsee. Tarve uuteen syntyy, kun edellinen katoaa, hajoaa tai muuttuu käyttökelvottomaksi. Ja moinen tapahtuma, vahinkoa lukuunottamatta, ei mitenkään voi tapahtua useammin kuin kerran kahdessa (tai kolmessa) vuodessa. (Ja mikäli myös 'vahinko' tapahtuu sinulle toistuvasti, kannattaa miettiä tarkemmin omia puhelimen käyttötapojaan ja onko vika väärän laitteen hankinnassa)
Se että markkinoille on tullut entisen puhelimen uusi versio, jälkeläinen tai muunlainen huippulaite, ei ole sellainen tarve, joka vaatii puhelimen päivitystä.
Vai vaihdatko uuden autosikin kerran vuodessa seuraavaan uuteen, tehtaan päivittäessä korimallia tai varustelistaa? Tai asuntoasi, sitä mukaan kun naapurustoon rakennetaan uusi kerrostalo?

--
Edelliseen liittymmättömiä "totuuksia" tarkennuksilla.
Elämä on vaikeaa. (Life is hard.)
- Oikeastaan, elämä/eläminen on helppoa, kaikki muu sälä siinä päällä, jonka oletetaan olevan pakollista, on sitä hankalaa.

Jokainen meistä kuolee yksin. (We all die alone.)
- Näin on, paitsi ehkä jos sattuu kuolemaan esim. liikenneonnettomuudessa vieruskaverin tai vastapuolen kanssa yhdessä.

--
Tähän iloiseen pommin kuoreen ...

Party me say
Drink and feel happy yeah
Me nuh care weh nubody seh
Me come ya suh fi enjoy miself
©2012 Vybz Kartel

Valitamme heikentynyttä sisältöä, otamme asian esiin seuraavassa henkilöstökokouksessa ja teemme kaikkemme löytääksemme kaikkia tyydyttävän ratkaisun.

(How) Did You Know

Illan elokuvan jälkeen pitää taas todeta; romanttiset komediat on ihan hyviä ja mukavia leffoja, mutta niissäkin on vikansa. Ne ovat romanttisia komedioita, ja niissä on onnellinen loppu. Niiden jälkeen on hetken iloinen ja onnellinen sankarien puolesta, ja sitten muistaa itsensä. /o\
-
Toisena aamuna bussissa, edessäni istui standardi musta-tukkainen "orientaali" ja katselin kuinka tämän hiuspyörteen keskellä kasvoi viisi, juuresta asti, täysin valkoista hiusta. Ja tunsin myötätuntoa, häpeää ja vahingon iloa samanaikaisesti.
-
Katoavaista on - nuoruus - viattomuus - onnellisuus.
-
Paitsi jos/kun.
Otin aamulla(!) paukun (en krapulaan), ja nyt (<2h myöhemmin) tuntuu onnelliselta, onko se viina joka puhuu vai onko tämä estoton ja oikea minä?
Tuntia myöhemmin, viimeisetkin vaikutukset katoavat, ja jo pidemmältä aikaa tuttu, elämäänsä tylsistynyt versio minusta palaa töihin... Mi??
-
Eikun juu, katoavaista, kaikki, aina.

Sors salutis
et virtutis
michi nunc contraria
©1937 Carl Orff

Tunnus tus ka

Lisää tarinaa, liittyen 21.2. mainittuun apaattiseen vaiheeseeni.
Vähissä on viimeaikoina kuulemani puheenaiheet, jotka olisivat kiinnostaneet minua. Kun en voi tuskaksenikaan väittää, (tai voisin, mutta se olisi vale, tai siis selkeä ironia, kts. eteenpäin) että olisin kiinnostunut tai välittäisin pätkääkään, kun toiset, esim. kahvipöydässä, keskustelevat urheilusta, autoista, historiasta, talon lämmitysmuodoista, tietotekniikasta, päivän politiikasta, hyvän-päivän-tuttujen-hlökohtaisista-päivittäisistä-asioista, urheilusta (joo, sanoin jo kerran, mutta siis eeerh tuplasti vähän). Saattaa olla, että heikkoina hetkinä, otan osaa keskusteluun ja heitän väliin, mahdollisesti jopa asiaankuuluvan, kommentin, joka sinänsä on totuus omalta osaltani (en varsinaisesti valehtele /koskaan/, saatan olla ironinen, mutta se on eri asia) ja joka saattaa aiheuttaa muille mielikuvan siitä, että olen kiinnostunut ja oikeasti mukana keskustelussa, mutta loppujen lopuksi sanomani ei pidä vettä, siten että tyyliin muistaisin kahta minuuttia myöhemmin, sanoneeni niin, se on vain yleisen kohteliaisuuden aiheuttama esitys. Työasioihin liittyvissä jutuissa fake:aaminen on helppoa, koska silloin on (palkkapussin pakottama) motiivi. Samoin, kuin jos minulla on oma taka-ajatus, kuten naisten kanssa keskustellessa (olettaen että olen saanut suuni auki). Mutta noin niinkuin muuten, haluaisin, useimmiten, oikeasti haistattaa kuulijoille paskat, mutta koska en voita sillä yhtään mitään, päinvastoin, jätän sanomatta (ääneen) ja mietin päässäni puhtaasti omiani ja sitä miten saisin päivästäni siedettävän, muista ihmisistä huolimatta.

Jos joskus osut löytämään topiikin, tai olet henkilö, josta olen oikeasti (ki)innostunut, tulet kyllä huomaamaan sen. Mutta kunnes niin tapahtuu, olet onnellisen tietämätön potentiaalistani. :)

Pyydän anteeksi aiheuttamaani häiriötä (buah-ahhaa, ja pskat pyydän, räkäisesti nauraen, juoksi hän pois).

ps. Olen siis oman tietoisuuteni uhri, jos olisin kuin te, olisin onnellinen, mutta koska tiedän paremmin, tiedän, että elämä kusee, enimmäkseen. :]

It was words strung into sentences
It was doomed to not be right
©1992 Megadeth

ÄiNti

Näen pari kertaa viikossa bussissa tytön, joka saa päässäni aikaan vakavan WOU-äänen ja estää irroittamasta katsettani, kunnes tämä poistuu pari pysäkkiä myöhemmin. Olkoonkaan, että hän ei ole lainkaan ulkomuodolla pilattu, ei näyttävyytensä silti, ihan, ole sillä tasolla, joka vastaisi pääni liioitellun oloista WOU:ta. Tästä tasoerosta syytän "perversiotani" (tai "herkkyyyttä":), joka jakaa 'ylimääräistä' krediittiä naisille jotka ovat - äitejä.

Toistan itseäni, toteamalla että, äideissä on jokin hehku, joka hrrrm, ilmeisesti vetoaa äidin-vaistooni :) vai onko se isän-vaisto?
Toisaalta hän on myös arviolta 20-25 joten.. :][ ..enkä mene tähän syvemmälle.

Vaan kevennän sanoen että,
jej, join tänään ravintolassa kahvin - maksamatta \o/ (joo, pitkästä aikaa join kupin kahvia päivällä, ihan vaan odotellessani, kun piti olla tilaisuus, jota ei ollutkaan \o/)
ja jej, sain toisessa kaupassa vitosen alennuksen, ihan vain pyytämällä \o/

Mother
Tell your children not
to hold my hand
Tell your children not
to understand
©1987 Danzig

walks of life

Päivä on aurinkoisen kaunis. Pysähtyessäni hetkeksi penkille, läheisen järven/lammen rannalle, päässäni käynnistyi soimaan:
    "Sit on my bench, and tell me that you love me."
Kukaan edes istunut :( Olisikohan pitänyt laulaa ääneen?

:o SportsTracker näyttää alkuvuoden (19.1 ->) kävelylenkeilleni mittaa tasan 100km. Ottaen huomioon, että tuohon väliin mahtuu kaksi viikonloppua, jolloin olen ollut estynyt/poissa ja että trackerillä on ollut ajoittain ongelmia bongata kaikkia kilo­metrejä, tuo on aika pir*usti. Varsinkin kun laiskan miehen ns. normi­viikon­loppu­lenkit on aikaisemmin olleet luokkaa 5km&1h.
Eilinen 15km otti jo koville jalka­pohji­en­kin kanssa. Mikäli tiet ei vielä kahdessa viikossa sula kokonaan, pitää suraava lenkki yrittää rajoittaa 12km nurkille.
Polkupyörällä tuon kahden-kolmen tunnin aikana ehtiikin mukavasti pidemmälle ilman tuskaa. Jollei tuska synny siitä, kun täksi kesäksi aion siirtyä lukkopoljinten maailmaan. Varustelukierre alkaa. :(

Be yourself, by yourself
Stay away from me
©1991 Pantera

ping

Hello ! o7

Makes me feeling strong
and proud, So take
me to the
limit.
©1997 Mr. President

Sorry, piti olla jotain, mutta ei vaan keksi mitä.

Kylmääki - turuus

Olen mukana tutkimuksessa, jossa kysellään mm. asumismukavuudesta. Yksi kysymys oli että: Onko asunnossanne kylmiä lattiapintoja? Vastasin nopeasti ja automaattisesti, kuten moniin edeltäviinkin epämukavuustekijä-kysymyksiin, että ei. Seuraavana päivänä, kun kotiin tultuani vaihdoin sukkia, tulin astuneeksi paljaalle lattialle ja huomasin että; kas vain, tämähän onkin kylmä.

Päättelin ristiriidan johtuvan siitä, että olen pienestä lähtien elänyt siinä todellisuudessa, että lattiat voivat olla välillä hyvinkin kylmiä. Joten tähän on totuttu, jopa siinä määrin, ettei ole myöhemmässäkään elämänavaiheessa tullut edes mieleeni vaihtoehto, että lattia voisi myös olla lämmin. Mutta koska kylmä on tavallaan normitila, se ei enää olekaan kylmä.

On siis kevät
uskoin vakavaan
valaan, no, tytöt on
tyttöjä - ne lupaa muttei
©1985 Tavaramarkkinat

Fork it

Yhtäällä, ihan muiden asioiden keskellä oli kohta; "Don't search for love of your life, instead start doing the things you love, and love will find you." Hetken mietittyäni sain ajatelman: "I can't do the thing I love, she doesn't love me" :( :)
Mutta oikeesti, ei sillä että olisin edes pahemmin rakkautta etsinyt, niin tuon ohjeen noudattamisessa on, henkilö­kohtaisesti vaikuttava, ongelma. Sillä tuntuu että olen, tavallista tehokkaammassa, apaattisessa vaiheessa elämääni, sillä en tuskak­seni­kaan keksi mitään asiaa, jota rakastaisin tehdä, tai josta edes mer­kittä­västi pitäisin. HEELP! ...
Ne ekat, edes hieman miellyttävät tekemiset, ovat jotain, jota enimmäkseen tehdään yksinäisyyden rauhassa, joten en oikein usko, että niistä on rakkauden löytämisen avuksi :) ehkä sitten kun se on löydetty niin niitä voidaan tehdä yhdessä, mutta.
Toivon, että ongelma olisi korjattavissa joihinkin itselleni uusiin asioihin tutus­tumisella, ja sitä kautta toteamalla, että tästä mä tykkään. Ongelmaa häiritsee ongelma, että omatoimisesti, en mihinkään uuteen ala tutustumaan, koska olen muutosvastarintainen.

--
Viime aikoina täällä on ollut vähän turhan reilusti sellaista juttua, jota lupasin itselleni että tänne ei tule. Siksi alkaa olla mielessäni jakaa blogi kahtia; Hlö-kohtaisuuksiin viittaavia juttuja sisältävään invite-only versioon, johon ei kutsuta ketään, ja sitten tähän julkiseen puoleen ne tutut ja turvalliset turhat höpinät maailmasta yleensä. Kelpaisiko?

If you ever, ever
feel like you're nothing,
you are perfect to me
©2010 P!nk

Suhteutusta

Jos minulla on suhde, olen suhteessa, mutta olenko suhteellinen? Jos en edellisestä huolimatta ole suhteellinen, olenko silloin suhteeton?
Ainakin tämä on suhteellisesti katsoen suhteettoman hankalaa.
--
Onko sitten puhdas adjektiivi suhteellinen vai suhteeton, jollei erikseen mainita?
Vai kenties jotain muuta?
Ja kumpi kolmesta on 'enemmän'?
--
Mieti vaikka pitkää miestä, kuinka pitkä moinen on?
190cm kenties, varmasti pitkä on moinen.

Entäs jos mies onkin suhteellisen pitkä?
Hieman tuntuu että 180-200cm kaveri voisi olla moinen.

Ja sitten suhteettoman pitkä mies?
Se varmastikin on helposti jopa yli 200cm hujoppi.
--
Entäs sitten vaikka punainen pallo?
Punainen on se varmasti.

Suhteellisen punainen pallo, varsinkin jos lausahduksessa on painotus kohdallaan, moinen voisi olla jopa punaisempi kuin punainen itse.

Ja sitten se suhteettoman punainen?
Sellainen räjäyttää varmaan jo tajunnan.

Vaikö?

Sinun vartalosi
on täydellinen ja
pääsi suhteettoman iso
©1993 Radiopuhelimet

niin mutta ?

Ohitin pyörävaraston ja päähäni tuli ajatus, että ei ole enää kuin pari kuukautta siihen, että taas saa/joutuu ottama pyörän esiin ja alkaa polkea.. ja meinasi tulla itku. :’7

En tietääkseni ole noin tunteellinen pyörääni kohtaa, vaikka se ihan kiva pyörä onkin, joten voimakkaiden tunteiden oli pakko kummuta jostain muualta, mutta siten että pyörä-ajatus onnistui vain saamaan mitan täyteen ja katkaisemaan kamelin selän.
Pohjustaviksi syiksi on pakko laskea edelliset ajatukset, ei edes ajallisesti niin kovin läheltä, jotka eivät olleet pyörää nähneetkään (paitsi ehkä kolmatta:). Mutta nekään, eivät kyyneleen arvoisia yksinään, ja lisäksi luulin miettiväni niitä [joku­kadonnut­sana­tähän, vähän­kuin­etäinen, tai­puolueeton, tjsp]:sti. Ehkä se ei sitten ollutkaan niin. Tai vain nopea ajatustontin vaihto pyöräkellariin sai marmorit riittävästi sekaisin. mind-overload.

Voin kuvitella, että osasyynsä on viimeviikkoisella opetusohjelmalla, jonka jälkeen olen onnistunut ottamaan alitajuntani tekeleet enemmän huomioon, ja tämä järjes­tynei­syyden puute on vain seurausta turhan tietoisuuden vähentämisestä :) Eikä sinänsä mitenkään paha juttu. Elämä vaan nyt vain on niin ... ja se miten sen näemmä, on täysin oman päämme kuvitelma todellisuudesta.
Aivotkin on outoja.

Minä tahtoisin tahtoisin
ees yhden yön omistaa

Minä tahtoisin tahtoisin
niin mutta en saa
©2012 T.Kilpeläinen

Umpire strikes bacon

Perjantain pienet sievät:

Aamun matkalla toimistolle ohitin 'porttikongin', jossa kaksi naista tupakilla. Toinen oli nätti (ainakin sen nopean vilkaisun perusteella) ja sai siten vasta heränneen sielun hymyilemään ja kaipaamaan. Se toinen; kälätti juorun kuulloista selitystä, ja sai välittömästi kaikki vähäisetkin positiiviset ajatukset naissukupuolesta kaikkoamaan. +-0.

--

Joka päivä tällä viikolla, aamun ensimmäistä kahvikupillista hakiessani olen pysähtynyt pannun eteen, epäilemään, että en minä oikeasti edes halua kahvia. Mutta sitten otan silti, koska vastaus on että; no mitä muuta sitten, ei ole mielenkiintoisia vaihtoehtojakaan, mutta jotain (lämmintä?) pitää silti ottaa, että saa aamun käyntiin. Hieman mietityttää, vaikuttaakohan tähän haluttomuuteen se, että kyseinen kahvipannu on työpaikalla?

--

Will there be a day
when the sun will shine?
©1969 Ellie Greenwich

Good day to'day

Jottei aina olisi huonoja uutisia ja masentava meininki;

Tänään oli hyvä päivä, eikä ole vielä edes ohi.
Ja se kaikki alkoi jo ennen alkua, kun näin unta halimisesta.
Aamupäivällä töissä, oli ihanan rauhallista, kun naapurit olivat poissa. Enkä tehnyt varsinaisesti pätkääkään töitä. Musiikki oli hyvää, sekä näin yhden sydämen. Se sai hyvälle mielelle.
Lounaalla sain käydä keskenäni ja käytin sen syömällä hyvin.
Iltapäivällä jatkui aamun meininki. Joskin otin aamupäivää rauhallisemmin. Työt kruunasi ilmoitus siitä, että homma, johon on valmistauduttu viimeiset 3-4 viikkoa, sanoi *puff* ja katosi saharaan.
Kruunasin viikon tavallista vahvemmalla oluella.
Päivä oli kuorrutettu myös lukuisillä pienillä kielellisillä twisteillä, joita näin, koin, keksin ja tajusin. Ihmiset, joita näin ripotellen pitkin päivää, olivat lähes kaikki todellinen ilo silmille. Liekö johtunut aamuyöstä saaduista vaaleanpunaisista silmälaseista. Enivei <3

hmmmmmmmmmm

Mieletönpidekysymys

Hesari kysyy tyhmiä.

- Kuka näistä olisi vihoviimeinen vierustoveri lentokoneessa? Ove, Cartman, Burns, Bean, Pöysti
Siis mitä?
olisi; konditionaali, mutta missä tapauksessa?
lentokoneessa joo, mutta koska, millä matkalla?
viimeinen; Viimeinen on sellainen jonka jälkeen ei enää tule toista, ja miksei tulisi toista vierustoveria? Siksikö että maailma loppuu, ja loppuuko se siksi että vieressä oli tämä kyseinen? No, yhden lennon aikana ei koneessa hypitä tuolilta toiselle, joten yhden lennon alkuperäinen vierustoveri on viimeinen. äääh, kysymys on myös passiivi, ei se sano että minun mielestäni, minun viimeinen vierustoveri, vaan siis the very viimeinen ikinä kun on lentokoneita, joissa voi istua vierekkäin. Mutta eikös siinäkin, vihoviimeisessä lennossa ikinä, ole koko lentokoneellinen vierustovereita? Paitsi ehkä, jos se on Mr Burnsin yksityislentokone.

- Pitääkö tekstiviestistä korjata kirjoitusvirheet? Kyllä, Ei
Saadusta vai lähetetystä vai vielä lähtemättömästä?
Pitääkö viittaa pakkoon, mutta kuka pakottaisi? Lait pakottaa, mutta tekstiviesteihin ei ymmärtääkseni ole kirjoitusvirhelakeja, joten vastaus lienee ei. Tosin herjauksiin tai vastaaviin on lakeja, joten jos kirjoitusvirheestä syntyy jotain moista, niin.. mutta silloinkin niiden korjaus, no jos siksi lasketaan, anteeksipyynnöt ja korvaukset niin..
Lasketaanko tahallinen valheellisesti kirjoittaminen tässä kirjoitusvirheeksi?
Kirjoitusvirheet ilman tarkennusta ovat kovin laaja käsite, ne voivat tehdä viestin, täysin selittämättömäksi tai hauskaksi tai olla huomaamattomia, jotkin teinin viesteissä ja toiset eksaktin insinöörin ja kolmannet pedantin äidinkielin opettajan näkökulmasta.

- Mitä vaa’an pitäisi kertoa painon lisäksi? Rasvaprosentti, Verenpaine, Ovulaatioaika, Luuntiheys, Promillet
Vaa'an pitäisi? By definition vaaka kertoo massan, ei muuta. Vastausvaihtoehdoista voin olettaa, että tässä yritetään kysyä mitä vastaajan mielestä olisi mukavaa, jos halpa household laite, jonka päälle vain astutaan kertoisi käyttäjästään massan lisäksi. Mutta miksei sitten kysytä niin?

- Missä istut mieluiten lentokoneessa? Ikkunapaikalla, Käytäväpaikalla
Mahtui sekaan sentään yksi selkeä kysymys. Hyvä Sami S!

- Mistä tarkistat kellonajan? Ranteesta, Kännykästä, Seinältä, Kaverilta
Ei se että katson kellonajan ole tarkistus, tarkistus on se katson sen useammasta tai luotettavammasta kohteesta. Eli noista vaihtoehdoista kännykkä, joka synkkaa itsensä verkosta.

- Kuinka monta tuntia yössä tarvitset unta? -6h, 6–8h, 8–10h, 10h-
Keskiarvoistus on aina kivaa.

Do you believe in the power of Jack?
Do you want the acid house back?
©2011 F + S

Todellisuuden taju?

Asiakkaalle lähti tarjous ~30 miestyökuukauden projektista.
Maanantaina mietittiin mitä voisimme tehdä odotellessamme tietoa projektin hyväksymisestä ja torstaista palaveria asiakkaan kanssa.
Pomo ehdottaa ihan vakavissaan: "No jos opiskelisitte asiaa ja vaikka tekisitte samalla jonkun proton, niin olisi torstaina jotain näytettävää."
/o\

Tell me, who do you think
you are, Hurting me more
with the things you say?
©1974 Jigsaw

Elämä kova, sinä et

Vaikka kuka, olisi kuinka kova ihminen tahansa, niin illan tai yön tullen me kaikki etsimme über pehmeän futonimme ja painamme pään pulleaan höyhentyynyyn ja kietoudumme lämpimän untuvapeiton syleilyyn lähes sikiöasentoon ja nautimme elosta, siinä ja nyt.

I see it coming true, we'll be soft like you
©2003 Saint Etienne

Tasaluku

#300. Paitsi jos, kuten joissain yhteyksissä sanotaan; notta nollia ei lasketa, niin siinä tapauksessa tämä onkin 3. entry.
Asiaa historian aikana, näissä menneissä viesteissä, on ehkä ollut noin kolmen postauksen verran, joten kelpaa se tuokin. Kolmonen on sentään kolmiyhteyden ja kolmion kulmien merkityksellinen luku, joten kyllä sitä kelpaa juhlia, näin niinkuin johdantona jouluun, pukkiin ja uuteen vuoteen.
Juhli sinäkin, annan täten sinulle siihen luvan. Siitä tulee parempi mieli, harmaankin arjen keskelle. Juhliminen kannattaa aina.
jej.

Ps. Sitä voi tehdä myös ulkoisen rauhallisesti, oman pään sisällä rillutellen. Pienillä valinnoilla kaupassa; purkki raaka-maitoa sen normaalin sijaan, perunakilon kaveriksi paketti Marie-keksejä tai istuutumalla kotimatkalla bussissa tyhjän penkkiparin käytävän puoleiseen istuimeen. (Toim.huom: siirry, jos bussi täyttyy liiaksi.)

jej myös sille, että se yksi osa Maijjoja (ei poliisin) tulkinneista, tuntuvat sittenkin olleen väärässä.
Seuraavaa loppua odotellessa - jatkakaa.

So put your hands up
If you're feelin' love tonight
Put your hands up
©2010 Kylie Minogue

Uusi normaali

"Projekti" alkoi;
23.10. Tiistai aamupäivällä, kun soitin pankin keskukseen tilatakseni aikaa lainaneuvotteluun asap. Koska ainakaan "kuluvaksi päiväksi moinen ei onnistu keskuksen kautta", täti pisti konttoriin X soittopyynnön, jotta ottavat sieltä yhteyttä suoraan heti-kohta, kun keskusta paremmin tietävät miten ovat itse vapaana.
Pyydettyä soittoa ei koskaan kuulu.
25.10. Torstaina aamupäivällä yritän uudestaan ja soitan nyt suoraan konttorin Y numeroon, ja tiedustelen aikavarausta asap. "Kuluvalle päivälle ei enää sovi, mutta perjantai iltapäivälle klo 16 löytyy slotti." Otetaan se, kiitos.
Parin tunnin päästä henkilö, jolle aika oli varattu, soittaa ja selittää että "yhdet asuntokaupat siirtyi ja menee aikataulu sekaisin, voitaisiinko siirtää tapaaminen myöhemmäksi, vaikka 17:30?" No, hyväksytään, koska parempi se kuin ensiviikoksi. Puhelun aikana (viikon)päivää ei mainita.
26.10. Perjantaina teen "ylipitkän" työpäivän odotellessani tapaamista, ja siirryn pankkiin puoli kuusi. Perillä tapaan yhteyshenkilöni, joka ihmettelee että "kuinkas sinä nyt tulit, hän odotti minua jo eilen, nyt ei ehdi kun on nämä asuntokaupat tässä. Mutta tehdään uusi tapaaminen maanantaille."
29.10. Maanantaina siis uudestaan konttoriin. Nyt onnistuneesti 45 minuutin (Outoa kuinka moneen ohjelmaan ne yhdet, pankin jo tietämätkin, asiat oikein pitääkään kirjoittaa.) meetinki; "haluttu lainasumma järjestyy, olemassa olevat vakuudet riittävät hyvin, hyväksytän vielä päälliköllä ja saat sitten tarjouksen nettipankkiin."
01.11. Torstaina tulee puhelu, "tässä meni vähän ylimääräistä aikaa ja lisäksi tämä tuli bumerangina takaisin, kun vakuudet ei riitäkään, (käytin väärää vakuusarvoprosenttia) tarvitaan noin <puolet lainasummasta> vakuuksia lisää"
No, voi perkle, okei, lupaan tutkia mistä onnistun repimään moiset vakuudet ja viestittää sitten kun keksin vastauksen.
Tähän väliin tulee itsestä (tai tavallaan kolmannesta osapuolesta:) johtuva, reilun viikon viive.
11.11. Sunnuntaina pistän nettipankin kautta viestin, jossa ehdotan, omasanaisten detailejen kera, yhtä mahdollista vaihtoehtoa vakuuden hoitoon.
12.11. Maanantaina tulee viestiin vastausviesti toiselta konttoristilta; "asiaasi hoitanut 'syyllinen' on tämän viikon lomalla, sopiiko että hän jatkaa asiaa palattuaan ensi viikolla, jollei lainalla ole kovin kiire?"
No ei tässä nyt tuli hännän alla olla, joten odotetaan.
20.11. Tiistai-iltana kerrotun delayn jälkeen, pistän vastauksen edelliseen nettiviestiin, jossa utelen että jokos 'syyllinen' on palannut, kelpaako minun vakuudet? Loppuviikko menee sillä luotolla, että mainittu paluu ei olisikaan ollut heti maanantaina ja että korjaamiseen ja hyväksyntään menee sitten ehkä päivä kumminkin.
26.11. Maanantai-iltana, viikon luvattoman hiljaisuuden jälkeen, pistän vihastuneen vastausviestin, että teemalla mitä tämä tälläinen mykkäkoulu oikein on?
28.11. Keskiviikkona herää epäilys siitä, että viestit menevät hukka-nimiseen paikkaan, koska ovat vastausviestejä, joten pistän edellisen uudestaan, mutta nyt uutena viestinä ja lievästi vihaisemmin. Samana iltana 'syyllinen' soittaa, että "kas vain, hän sai vasta tänään tietää, että olit netin kautta pistänyt viestiä, mutta joo, hän katsoo homman nyt huomenna torstaina."
30.11. Perjantaina pistän taas vastausviestin (nyt 'syyllisen' itsensä lähettämään nettiviestiin, edellinen jonka pistin vastauksena toisen konttoristin viestiin mahdollisesti kun kohdistui sille toiselle eikä osunut 'syyllisen' näköpiiriin?) ja utelen että mitä torstaisesta asian hoitamisesta seurasi?
Ja ei mitään.
03.12. Maanantai illasta pistän, seuraavaa pykälää vihaisemman viestin, että miksi helv*tissä asiakkaille ei oikein anneta minkäänlaista palautetta tapahtumista.
Edelleenkään ei mitään vastausta viesteihin.
05.12. Keskiviikkona soitan itse konttorin johtajalle ja kysyn tältä että tietääkö hän missä tarjoukseni menee? Tämä katsoo koneelta, että "juu ei ole vielä tehty, mutta menenpä samantien kysymään ja potkaisemaan 'syyllistä'." Illalla viiden jälkeen 'syyllinen' itse soittaa ja nopean selittelyn jälkeen "lupaa "oikeasti" hoitaa asian perjantaina 7.12."
07.12. Perjantaina puolelta päivin tulee viesti uuden tarjouksen tekemisestä, ilmeisesti koska 11.11. vajeen helpottamiseksi, toivoin myös lainasumman pientä kevennystä. (Liekö koko puolen tunnin työ tehty uudestaan?) Mutta kyseinen drafti edelleen vakuusvajaana, eikä viestissä mitään tietoa ehdottamani uuden vakuuden hyväksyttävyydestä, vain "olisiko vakuudesta dokumenttejä?". Puolen tunnin säädöllä kasaan papereista lisätiedot.pdf:n ja pistän dropbox-jako-urlin vastausviestinä. Muistaakseni jossain toisessa laitoksessa nettipalvelussa viesteihin voi älykkäästi pistää attachmentin mukaan. Toisen puolen tunnin jälkeen usko vastausviesteihin loppuu ja soitan varmuudeksi keskukseen ja käsken kertoa 'syylliselle'; että pistin jo tälle viestivastauksen. Hetkeä ennen kello viittä (ilmeisesti viimeisenä tekona ennen koneen sulkemista viikonlopuksi), tulee viesti "en saa tiedostoa ladattua, pistätkö sähköpostina." Pistän viidessä minuutissa.
10.12. Maanantaina koska mitään ei kuulunut, pistän illalla uuden nettiviestin; tuliko posti/doku kohteeseensa, ja kelpaako?
11.12. Tiistai dead silent. Pistän illalla uuden nettiviestin, jossa utelen maailman menosta, sekä re-sendin perjantain sähköpostin 'syylliselle'.
12.12. Keskiviikkona tulee sentään vastaus tiistaiseen nettiviestiin randomilta konttoristilta, mutta "kysy 'syylliseltä' sähköpostitse" ei paljon lämmitä. Illalla pistän vaan kun se ei tunnu auttavan -vastauksen aamun hyödylliseen viestiin, sekä lisää sähköpostia 'syylliselle' ja nyt lisäksi konttorin johtajalle, että tiedättekö että kaipaan edelleen tapahtumatietoja, missä viipyy?
13.12. Torstaina puolelta päivin pistän edelliselle kaksikolle uuden postin, jossa tarjoan lisävakuuden hoitoon toista vaihtoehtoa. Paria minuuttia myöhemmin tulee vastaus johtajalta: "Virheitä on tehty, yritämme skarpata." Ja pari tuntia myöhemmin 'syylliseltä' "Teen huomenna rästitöitä, joten saat päätöksen silloin."
14.12. Perjantaina kuuden jälkeen illalla, tulee soittoyritys pankin numerosta, ja hetkeä myöhemmin sähköposti 'syylliseltä' "Vakuudet on OK, pistin tarjouksen hyväksyttäväksi päivällä, ei vielä päätöstä, olen lomalla ma-ke, onko lainalla kiire?" kysyy hän, melkein kaksi kuukautta kestäneen vetkuilun jälkeenkin. Postissa ei ketään CC:nä eikä minkään näköistä ohjetta siihen, jos vaikka olisi kiire.
15.12. Lauantaina, selvittyäni, vastaan postiin, lisäten johtajan vastaanottajaksi, ja kysyn tuleeko päätös minulle ilman 'syyllistä' eli ennen tämän paluuta ja miten ne vakuudet nyt on? sekä todennäköisyyksien lisäämiseksi, sama kysymys menee nettiviestinä.
17.12. Maanantaina asiat alkavat näyttää lupaavilta, vaikkakin viimeiseen nettiviestiin tullut vastaus "'syyllinen' lähetti postia perjantaina, luitko sen? Vastaa jos kaipaat vielä jotain." ei pelasta, kun oman viestini kysymys heräsi juurikin siitä mainitusta postista. Sen sijaan puhelu johtajalta: "<Tilanneselitys>, lainan kanssa kaikki ok, ja sovitaan torstaille allekirjoitus." Tosin ei 'syyllisen' kanssa, koska tämän kalenteri on täynnä.
18.12. Tiistaina soittoyritys pankista hankalaan aikaan, vastaajaviestin mukaan torstain 'uusi syyllinen' haluaa ehdottaa tapaamisajan muutosta.
20.12. Torstaina aamusta soitan keskuksen kautta 'uudelle syylliselle' soittopyynnön, joka töidensä alkaessa soittaa koska "iltapäivä on kaikilla täynnä, valitaan uusi aika johonkin 'väliin'." Koska itselleni hyvin sopii, moinen sovitaan alle tunnin päähän. Niinpä, vielä aamupäivän puolella, sovitusti pankissa, vastassa alkuperäinen 'syyllinen', 15 minuuttia ja sopimuspaperit kourassa pihalle. Iltapäivän puolella 'syylliseltä' tulee viimeinen puhelu, että "rahat on tilillä, hyvää joulua." \o/
Huomenna 21.12.2012 on maailmanloppu? joten ei tarvi huolehtia lainan takaisin maksusta?

Disclaimer: Tämä tarina on valitettavan tosi. Yksityiskohtia on jätetty pois, mutta mitään ei ole keksitty tai lisätty. Kaikki kommunikaatio on listattu. Värilliset lainaukset ovat lähes suoria, joskin vapaasanaisia kuvauksiani kommunikaation sisällöstä. Yllä mainittu 'syyllinen' on vain sana, oikea syyllinen tähän kaikkeen on suuremmalla todennäköisyydellä talon prosessit, jotka sallivat tarinan tapahtumisen.
Saamani loppuselitysten pohjalta ymmärsin, että tämä sekvenssi on useiden eri sattumien summa, joten toivo elää että tämä kaikki ei olisi se uusi normaali. Mutta silti, mikään selitys ei vähennä sitä faktaa että tämä kaikki tapahtui, hitaasti ja hiljaisuudessa.

Konstruktiivinen osuus / ajatuksia prosessin korjaukseen - tulossa myöhemmin, ehkä. Nyt ei pysty. /o\

Don't hate the player,
Hate the game
Niggas, Sharpen your aim
©1999 Ice-T